Jään "yksilapsiseksi". Onko muita, kertokaa siitä positiivista, koska mulla kovin haikee olo

jotain olisin menettänyt jos mulla heitä ei olisi...en varmastikaan osaisi kaivata mitään mistä en tietäisi mutta nytpä tiedän.

käyvistä lapsista aika useat monilapsisista perheistä tulevat lapset huutavat "mä ensin, mulle ekana". Sekä itsellä että ainoakaisella mussukallani menee hermot! Porukassa kasvaneet pitävät todellakin puolensa.

ystäviä ja positiivisesti erottuvat ainokaiset, ovat rauhallisia ja hyväkäytöksisiä. Sen sijaan muutama muksu, joilla on sisaruksia, ovat kuin pellossa kasvaneet. Se on kasvatuksesta loppujen lopuksi kiinni.

lapset aina toisten luona lomilla roikkuvat. Heillä kun on kotonakin ja siellä mökilläkin sitä seuraa.

käyvistä lapsista aika useat monilapsisista perheistä tulevat lapset huutavat "mä ensin, mulle ekana". Sekä itsellä että ainoakaisella mussukallani menee hermot! Porukassa kasvaneet pitävät todellakin puolensa.

lapset aina toisten luona lomilla roikkuvat. Heillä kun on kotonakin ja siellä mökilläkin sitä seuraa.

nuorin ja keskimmäinen ja vanhin vain leikkivät yhdessä. Eli olin aina yksin mökillä.

vieraita oli 10 kpl joista 2 olivat ainokaisia.Tarvinneeko sanoa ketkä 2 heistä valittivat eniten pöydän antimista tai lähtivät murjottamaan nurkkaan kun leikki ei ollut sitä mitä olisivat halunneet...sen kokemuksen perusteella ainakin se ainoana oleminen ei ole kenellekään eduksi.

Ja päiväkodissa, koulussa ja sukulaisissa(esim.serkut) saa ainoa lapsi usein samanikäistä leikkiseuraa. Ehkä tuo naurettava yleistyksesi pätee, jos joku perhe asuu 200 km sivistyksestä.

oli oikeasti pohdintaa. Naapurin lapsi oli siinä vain esimerkkinä. Minä en nimittäin luota mihinkään opettajien valitsemiin "kunniamainintoihin", hymytyttöihin ja -poikiin. Meillä ne meni omassa koulussa enemmän tai vähemmän niille luokan manipuloiville kiusaajille. Jotka muuten toisinaan, ei aina, oli niitä perheen ainokaisia tai iltatähtiä!

Tilanne on sitten toinen teillä, jos oppilaat tekivät valinnan.

Pahoittelen ketjun alkuperäisestä aiheesta poikkeamista.

meillä on usein tupa täynnä kun meille siunaantunut 3 lasta. Vielä koskaan ei sisaruksia omaava lapsi ole tullut huutamaan yhtään mitään mutta pari heistä ovat ainoita lapsia ja todellakin sitä tekevät.

lomilla ihan omien kavereiden seuraa. Vanhemmat ja sisarukset oli jees, mutta omat kaverit olivat ihan jotain muuta vielä.

Oma lapsi vasta 6,5v., joten lomat on hyvin viihtynyt ainakin toistaiseksi meidän kanssa. Eipä sitä lomilla paljoa kyllä kotona olla ja jos ollaan, niin kylässä käy niin tuttavaperhettä, sisko perheineen, isovanhemmat ja saattaa ovikelloa pirauttaa naapurinpoikakin.

Harmi, ettemme nyt asetu tähän mustavalkoiseen maailmankuvaan, mitä täällä koitetaan vääntää.

Heillä kun on kotonakin ja siellä mökilläkin sitä seuraa.

vaikka olisi sisaruksiakin.

Ja päiväkodissa, koulussa ja sukulaisissa(esim.serkut) saa ainoa lapsi usein samanikäistä leikkiseuraa. Ehkä tuo naurettava yleistyksesi pätee, jos joku perhe asuu 200 km sivistyksestä.

oli oikeasti pohdintaa. Naapurin lapsi oli siinä vain esimerkkinä. Minä en nimittäin luota mihinkään opettajien valitsemiin "kunniamainintoihin", hymytyttöihin ja -poikiin. Meillä ne meni omassa koulussa enemmän tai vähemmän niille luokan manipuloiville kiusaajille. Jotka muuten toisinaan, ei aina, oli niitä perheen ainokaisia tai iltatähtiä!

Tilanne on sitten toinen teillä, jos oppilaat tekivät valinnan.

Pahoittelen ketjun alkuperäisestä aiheesta poikkeamista.

Mun paras kaverini 3 luokalta lähtien oli kaikkien kaveri, kiltti, mukava ja empaattinen. Vieläkin on tosi pidetty ihminen. Ja ihan samoja leikkejä leikki kuin minäkin. Ei pelannut korttia :D

Mistä tuollainen asenne kumpuaa? Ps. Minua kiusasi lapsi ala-asteella, jolla oli 5 siskoa. Vanhemmat eivät jaksaneet asiaan puuttua. Itsellä sisko, joka 7 v. vanhempi, en leikkinyt hänen kanssaan, koska ikäeroa runsaasti. Nyt olemme suht läheisiä ja soittelemme.

käyttäneet kyynärpäätaktiikkaa saati huutaneet missään "mulle heti kaikki tänne". Uskon sen johtuvan siitä että todella ovat sisäistäneet sen mitä tarkoittaa " minä en ole aina se numero ykkönen". Tuttavalla on kyllä ainoa lapsi joka on todella itsekeskeinen mutta en tiedä johtuuko siitäe ttei ole sisaruksia vai siitä että vanhemmat ovat curlingvanhempia ja lapselle on opetettu että on kaikessa muita parempi...tai sit johtuu molemmista seikoista.

heidän kanssa viettänyt aikaa, meillä oli kaikilla omat ystävämme, jotka olivat meille tärkeitä ja keiden kanssa vietimme aikaa.

Silti on rikkaus kun on omassa perheessä aina seuraa lomilla eikä tarvi olla yksin. Mun 8v ja 6v lapset (tyttö ja poika) viihtyvät niin hyvin keskenään lomilla etteivät juurikaan kavereitaan kaipaa vaikka molemilla paljon kavereita onkin :)ja itse kun omaan 3 sisarusta niin voin väittää että näin aikuisiällä on suuri rikkaus että on niitä sisaruksia tukemassa....

mulla on 3 lasta jotka viihtyvät oikein hyvin keskenään vaikka kavereitakin riittämiin :)ehkä sitä edesauttaa muutenkin vahvat perhesiteet eli meidän perheessä osataan ja tykätään olla paljon yhdessä.

Silti on rikkaus kun on omassa perheessä aina seuraa lomilla eikä tarvi olla yksin. Mun 8v ja 6v lapset (tyttö ja poika) viihtyvät niin hyvin keskenään lomilla etteivät juurikaan kavereitaan kaipaa vaikka molemilla paljon kavereita onkin :)ja itse kun omaan 3 sisarusta niin voin väittää että näin aikuisiällä on suuri rikkaus että on niitä sisaruksia tukemassa....

Ystävälläni on veli, joka kiusasi häntä koko lapsuusajan. Ihan normaali, ei siis erityislapsi. Jopa potki ja löi. On sanomattakin selvää, että eivät ole väleissä enää aikuisena.

olisi aina heti koulun jälkeen tulossa meille. kesällä oli vain ja ainoastaan meillä joko sisällä tai pihassamme. Äitinsä valittaa kun tyttö ei viihdy mökillä kun siellä ei ole ketään kaveria. Ihmettelene ttä miksi sitten vanhemmat eivät jaksa itse olla lapsensa kanssa...meillä 3 lasta 8v 6v ja 1,5v ja keksivät aina keskenään jotain leikkiä.

oli sit kysessä oma sisarus tai sit se kaveri.

juhlapyhät sisarusteni kanssa. Oli ihanaa pelailla ja touhuta yhdessä. En voisi kuvitellakaan millaista olisi ollut ilman heitä...