Jään "yksilapsiseksi". Onko muita, kertokaa siitä positiivista, koska mulla kovin haikee olo

olisin halunnut useamman, mutta aviomieheni ei halunnut...sitten tuli ero ja nykyinen miesystäväni ei voi saada lapsia ilman hoitoja...niihin emme halua lähteä.



Yhden lapsen kanssa yh:na on helpompaa...rahat riittää ja oma jaksaminen on hyvää. Reissaaminen on helpompaa ja edullisempaa.



Lapsella on läheiset välit serkkuihinsa, joten sitä kautta saa kokea sisaruuden kaltaista yhteenkuuluvuutta.

jos lapsi ei ole tottunut jakamaan huomiota, odottamaan vuoroaan tai ylipäänsä kuuntelemaan muita. Ainokaisille se varmasti on vaikeampaa oppia ennen kouluikää...

eivät jaksa odottaa vuoroaan, koska siitä on jouduttu kotona odottamaan ja asiasta taistelemaan sisarusten kesken. "Kuka saa ensin jätskiä, kato sitten äiti, että saan saman verran jätskiä, mitä velikin saa! "

ja pakko myöntää että heidän käytöksensä ärsyttää kovasti joskus ja pistää silmääni. He eivät oikein osaa kuunnella muiden mielipiteitä leikeistä ja ovat kovin hanakoita päsmäröimään. Toinen heistä yritti aikansa lastani manipuloida mutta onneksi lopetti sen sitten kun ei ollut toivottua lopputulosta. Muissa kavereissa en ole havainnut samoja piirteitä...sattumaa tai sitten ei.

vuoroaan kun ovat siihen tottuneet...sitähän se kasvatus teettää että lapsi oppii tietyille tavoille eikä niitä enää kyseenalaista.

Tämä on niin absurdi väite tämä "ainokaiset ei joudu odottamaan vuoroaan". Viime lauantaina seisoin 3-vuotiaan "lellikkini" kanssa 15 minuuttia (kyllä, kellosta katsoin!) jonossa jätskille. Tänä aamuna odotimme vuoroamme bussipysäkillä, ruuhkassa. Päiväkodissa lapsi odotti niin ruokaansa kuin huomiotakin, kotona "joutui" malttamaan lähes puoli tuntia pyyntönsä kanssa sillä tein juuri ruokaa. Ihan nätisti leikki itsekseen, ei järjestänyt kohtausta...ja osaa uhmata jo.



Jotenkin tuntuu että nämä monilapsiperheiden mammat keksivät kilpaa syitä sille, miksi tuli tehtyä useampi lapsi kuin piti.

se sen automaattisesti myös muualla...sama pätee myös oman vuoron odottamiseen. Se on sitä arvomaailman oppimista...ainokaista hyvin usein lellitään ns piloille ja sen huomaa.

se on vaan heille vaikeampaa oppia kuin lapselle jolla on sisaruksia. Ei kannata nyt ainokaisten mammukoiden niin ottaa hernettä nenuun.

se sen automaattisesti myös muualla...sama pätee myös oman vuoron odottamiseen. Se on sitä arvomaailman oppimista...ainokaista hyvin usein lellitään ns piloille ja sen huomaa.

väittelemään. Itse kasvanut isossa sisarusparvessa, ja joka huomiosta ja asiasta joutunut taistelemaan! Paras kaverini ainoa lapsi, ja mitä rauhallisin, epäitsekkäin ja empaattisin.

ainokaiset olisivat muita epäsosiaalisempia tai pärjäisivät huonommin muiden kanssa. Sen sijaan tuntuu, että moni salaa kadehtii ainokaisia ja sitten sanovat, että lellittyjä.

haastavampaa mitä tulee toisten huomioon ottamiseen,jakamisen taitoon ja vuoron odottamiseen jne. Lisäksi mua ärsyttää ja säälittää kun naapurin ainokainen on aina niin yksinäinen koulun lomien aikaan ja laitetaan meille "sosiaalistumaan". Mun lapsilla on sisaruksia ja aina leikkiseuraa joten joskus olis kivaa olla pman perheen kesken ilman näitä naapureiden ainokaisia jotka ovat yksin lomillaan.

se on vaan heille vaikeampaa oppia kuin lapselle jolla on sisaruksia. Ei kannata nyt ainokaisten mammukoiden niin ottaa hernettä nenuun.

ja väitteesi on täysin tuulesta temmattu. Ainoat lapset osaavat ottaa toiset huomioon ja odottaa vuoroaan PAREMMIN, mitä isossa perheessä kasvaneet. Isossa perheessä kasvaneet joutuvat tappelemaan siitä vuorosta kotona ja sama peli jatkuu koulussa.

se on vaan heille vaikeampaa oppia kuin lapselle jolla on sisaruksia. Ei kannata nyt ainokaisten mammukoiden niin ottaa hernettä nenuun.

ja väitteesi on täysin tuulesta temmattu. Ainoat lapset osaavat ottaa toiset huomioon ja odottaa vuoroaan PAREMMIN, mitä isossa perheessä kasvaneet. Isossa perheessä kasvaneet joutuvat tappelemaan siitä vuorosta kotona ja sama peli jatkuu koulussa.

mutta omat kokemukset elävästä elämästä ovat mulle näyttäneet miten sen ainokaisen voi kasvattaa pilalle liian helposti.

Ei opi ottamaan muita huomioon? Öh... Meillä lapsi oppii ottamaan myös meidät vanhemmat huomioon! Aamulla klo 6 ei soiteta syntsaa, koska nukutaan. Karkkipäivänä karkkeja jaetaan meillekin (ja mekin vastaavasti lapselle). Aina ei voi pelata tai katsoa telkkaria, koska jompi kumpi vanhemmista haluaa "varata" telkkarivuoron jne.

Meillä käy kylässä myös (lapsi)vieraita ja heidät tietysti opetellaan ottamaan huomioon jne.



Yhtä lailla monilapsisessa perheessä voidaan kasvattaa lapset lellien ja paapoen.

valitettavasti mulla on kertoa niin monta eri esimerkkiä pilalle hemmotelluista ainokaista ettei riitä palstatila siihen :D eivät todellakaan osaa käyttäytyä ainakaan paremmin pikemminkin päinvastoin.

Aina nähdään tämä puoli- kukaan ei viitsi kertoa kolikon toista puolta, eli sitä että ainokaiselle riittää vanhemmalta enemmän aikaa, rahaa, resursseja. Ainokaiselle voidaan myös opettaa käytöstapoja- isossa perheessä on totuttu siihen että "lapset nyt on tollasia" eikä kukaan vaadikaan esim. kolmen lapsen vanhemmilta mitään...ollaan niin totuttu siihen ettei ainakaan Suomessa lapsiperhe osaa käyttäytyä.



Räikein esimerkki tästä on ehkäpä yläkerran naapurimme; iso perhe, jossa meteliä ja rymyämistä riittää aamusta yöhön. Siinä missä meidän perhe rauhoittuu seitsemän-kahdeksan maissa, juokseminen ja huutaminen jatkuu yläkerrassa. Meidän poika menee sänkyyn viimeistään puoli yhdeksältä; yläkerrassa vuotta nuorempi itkee jokailtaista väsymystään vielä kymmeneltäkin. Aamulla meteli, huutaminen ja itkeminen alkaa ennen seitsemää, meillä ei edes musiikkia soiteta ennen kello kahdeksaa (pidän sitä epäkohteliaana naapureita ajatellen) eikä rapussa kiljuta niin lujaa kuin keuhkoista lähtee (ne naapurit, taas kerran...).



Missä tahansa muualla tämä olisi niin että meidän perhe osaa käyttäytyä, yläkerran ei. Suomessa (ja etenkin AV-palstalla!) tämä menee tietysti niin, että minä olen sairas hissukka jonka lapsi pelkää ääniä kuollakseen ja yläkerran remuamiset ovat "normaalia elämää" ja onpas ne lapsetkin reippaita ja mahtavia jne.



:)

kokemusta. Eli meillä 1 lapsi. On suosittu koulussa, opettaja kehuu joka vuosi, kuinka empaattinen ja ystävällinen lapsemme on muille lapsille ja omaa hyvät käytöstavat. Lapsellamme on paljon ystäviä ja serkkuja.

jhotunee siitä että todella tajuavat että se oma vuoro tulee aikanaan ja muillakin oikeus...toisin kuin ne ainokaiset jotka kai sitten tappelevat kun eivät muusta tajua?

valitettavasti mulla on kertoa niin monta eri esimerkkiä pilalle hemmotelluista ainokaista ettei riitä palstatila siihen :D eivät todellakaan osaa käyttäytyä ainakaan paremmin pikemminkin päinvastoin.

kaksi lasta.

kuin tieteelliset tutkimukset. Tai ehkä et sittenkään.



Terv. monilapsisessa perheessä kasvanut, joka myös huomannut, että ainoat lapset osaavat käyttäytyä.