Millainen oli elämäsi kamalin joulu?

siis minulle - lasten lelun. eikä mitään muuta. Oli hänen mielestään hauska vitsi, mutta minusta ei. onneksi se tyyppi on exä.

riitelivät AINA jouluna. Sitä tiesi jo odottaa. Äiti uhkasi muuttaa muualle ja sitten minun piti aina sanoa että kumman luokse muutan asumaan. Ei kai ihme, että on monenlaista mt-häröä ollut aikuisena.

Kaikki on niin suhteellista.

Äitini vietti joulun miesystävällään.



Siskoni oli muuttanut pois kotoa ja vietti joulun kai poikaystävänsä kanssa.



Mummolla taisi olla omia menoja jouluna, luultavasti miesystävänsä kanssa.



Isäni meni tädilleni jouluksi töihin ja ryyppäämään (se viinapullo töissä "piilossa").



No päätin sitten änkeytyä isäni mukaan tätini perheen luokse. Aivan sama vaikka porukka oli aaton töissä ja kukaan ei ollut muistanut käydä kaupassa, mutta oli sentään seuraa.



Oikeasti se tunne lapsena kun tajusi ettei kukaan halunnut viettää minun kanssani joulua ja olin ylimääräinen turhake mukana, ei ollut mieltäylentävä. No onneksi oli paikka sukulaisissa minne sai mennä ja siellä vietin niitä joulujani.



Ennen tuota käsitystä yksinäisyydestäni edellisenä jouluna sisko sentään asui vielä kotona, joka teki sen että olin kotona. Se jouluaattoaamu meni siskon ja äidin riidellessä ja äiti karkasikin sitten heti joulukirkon jälkeen loppujouluksi miesystävälle.



Täysi-ikäisenä viettämäni joulut ovat sitten aina olleet hyviä, sillä niistä jokaisen olen viettänyt mieheni kanssa. Alkuun ennen lapsia emme mieheni kanssa viettäneet joulua sen kummemmin, sillä minä en halunnut. Jouluista ei minulla ollut mitään hyviä muistoja, eikä juhlittavaa. Se juhlan aihe on tullut vasta omien lasten myötä.

Meidän perheen joulutraditioihin kun kuului vanhempien joulukänni (2 vrk nonstop). Nykyään en joulua vietäkään kuin vaatimattomasti omassa kodissani ja yksin.

Olin koko syksyn ollut tosi ahdistunut ja masentunut ja just joulun alla tilanne kärjistyi.

Olin luuta ja nahkaa, en jaksanut syödä jouluateriaa enkä saunoa. En jaksanut olla jalkeilla sitä aikaa kun lapset avasivat lahjojaan, vaan oli pakko mennä nukkumaan. Somaattiset oireet oli niin hurjia että tunsin kuolevani minä päivänä tahansa.

Mulla oli koko ajan hirveä tunne etten selviä tästä hengissä ja kumminkin surin sitä että pilaan lasten joulun.

Onneksi vuodenvaihteessa mieheni sai mut hoitoon.

Viime joulu olikin sitten kaiken kokemani jälkeen täydellinen. :D

Surullisin tapaninpäivä ikinä. Meidän perhe selvisi, mutta monet eivät. Itse jäin vielä kahdeksi viikoksi auttamaan vapaaehtoisesti. Mieheni lensi lasten kanssa Suomeen.

Joo, voitte ajatella, että miksi jäin, mutta koulutus (pyyntö lähetystöstä) ja tahtotila olivat kovat. Ja tiesin, että meidän perhe pärjää kotonakin. Hätä oli siellä niin suuri.

Olin kemoterapian (rintasyöpä) takia saanut pahan infektion ja olin sairaalassa. Kotiuduin jouluaattona tosi sairaana. En muista joulusta mitään. Pienten lasten äitinä se tuntui tosi pahalta.

Surullisin tapaninpäivä ikinä. Meidän perhe selvisi, mutta monet eivät. Itse jäin vielä kahdeksi viikoksi auttamaan vapaaehtoisesti. Mieheni lensi lasten kanssa Suomeen.

Joo, voitte ajatella, että miksi jäin, mutta koulutus (pyyntö lähetystöstä) ja tahtotila olivat kovat. Ja tiesin, että meidän perhe pärjää kotonakin. Hätä oli siellä niin suuri.

Se oli tapaninpäivä kun se tapahtu. Jouluna ollut tietoakaan vielä mitä tulemaan pitää.

Surullisin tapaninpäivä ikinä. Meidän perhe selvisi, mutta monet eivät. Itse jäin vielä kahdeksi viikoksi auttamaan vapaaehtoisesti. Mieheni lensi lasten kanssa Suomeen. Joo, voitte ajatella, että miksi jäin, mutta koulutus (pyyntö lähetystöstä) ja tahtotila olivat kovat. Ja tiesin, että meidän perhe pärjää kotonakin. Hätä oli siellä niin suuri.

Se oli tapaninpäivä kun se tapahtu. Jouluna ollut tietoakaan vielä mitä tulemaan pitää.

Olin mennyt kesäkuussa naimisiin, mies paljastui jonkin ajan kuluttua naimisiinmenosta väkivaltaiseksi. Olimme aatonaattona hänen vanhemmillaan ja ja tarkoitus oli aattoiltana lähteä minun vanhempieni luo ajamaan. No, mies veikin minut juna-asemalle. Minun oli pakko mennä junaan, jos aioin ehtiä vanhempieni luo jouluksi.



Mies meni kotiin ja oli yksinään. Itse yritin soittaa hänelle ties kuinka monta kertaa, hän oli kääntänyt puhelut entisen poikaystäväni äidille. Ja kyllä, älysin erota!

kaivoi leipäveitsen heti pukin käynnin jälkeen. Siihen loppui meidän perheen kauhujoulut.

Ei koristeita, ei tunnelmaa, ei joululauluja, mauttomia ruokia ja pullokaupalla viiniä... ja viinistähän ei hienot ihmiset tule humalaan...

enkä tiedä kumpi oikeastaan on kamalampi. Toinen oli aikuisena, jonka vietin sairaalassa. Jouluateriana oli lasillinen jotain nestemäistä lientä. Toinen kamala joulu oli kun olin 5-vuotias ja joulupukki antoi risun (piiska) lahjaksi. Sain sitten myöhemmin muitakin lahjoja, mutta joulu oli jo pilalla.

Lapsi syntyi 15.12. Oli pari päivää kotona ja sitten oli pakko mennä kaksin kerroin hitain askelin NKL:n päivystykseen.



Raju kohtutulehdus. Suonensisäinen lääkitys ja joulu NKL:lla. Oishan se muuten mennyt, mutta kun luulin jo että saan olla joulun kotona.



Sain ykstyishuoneen ja lapseni vaipat vaihdettiin (en itse pystynyt, kun oli neula kädessä). Ex-anoppi oli laittanut ihanan joulun ja olisi ollut tosi kiva viettää se heillä. Nyt olin siis kalseassa houneessa. Tosin käskin exän tuoda koristeita kalseille seinille ja tarjoilin suklaata (hölmistyneille) ruoanjakajille...



Joulu herkistää minut tästä syystä aina. Tosin vuosi vuodelta vähemmän. Olen jouluihminen, siksi siis joulunvietto ko. paikassa ei innostanut.

joka seurasi enoni perheen auto-onnettomuutta 22.12. matkalla meille. Eno ja 2 serkkua kuolivat. Järkytys ja suru olivat valtavat, ei siinä ollut joulun tunnelmasta tietoakaan.

Äitini vietti joulun miesystävällään. Siskoni oli muuttanut pois kotoa ja vietti joulun kai poikaystävänsä kanssa. Mummolla taisi olla omia menoja jouluna, luultavasti miesystävänsä kanssa. Isäni meni tädilleni jouluksi töihin ja ryyppäämään (se viinapullo töissä "piilossa"). No päätin sitten änkeytyä isäni mukaan tätini perheen luokse. Aivan sama vaikka porukka oli aaton töissä ja kukaan ei ollut muistanut käydä kaupassa, mutta oli sentään seuraa. Oikeasti se tunne lapsena kun tajusi ettei kukaan halunnut viettää minun kanssani joulua ja olin ylimääräinen turhake mukana, ei ollut mieltäylentävä. No onneksi oli paikka sukulaisissa minne sai mennä ja siellä vietin niitä joulujani. Ennen tuota käsitystä yksinäisyydestäni edellisenä jouluna sisko sentään asui vielä kotona, joka teki sen että olin kotona. Se jouluaattoaamu meni siskon ja äidin riidellessä ja äiti karkasikin sitten heti joulukirkon jälkeen loppujouluksi miesystävälle. Täysi-ikäisenä viettämäni joulut ovat sitten aina olleet hyviä, sillä niistä jokaisen olen viettänyt mieheni kanssa. Alkuun ennen lapsia emme mieheni kanssa viettäneet joulua sen kummemmin, sillä minä en halunnut. Jouluista ei minulla ollut mitään hyviä muistoja, eikä juhlittavaa. Se juhlan aihe on tullut vasta omien lasten myötä.

tulipa paha mieli sun kohtelusta!

Surullisin tapaninpäivä ikinä. Meidän perhe selvisi, mutta monet eivät. Itse jäin vielä kahdeksi viikoksi auttamaan vapaaehtoisesti. Mieheni lensi lasten kanssa Suomeen.

Joo, voitte ajatella, että miksi jäin, mutta koulutus (pyyntö lähetystöstä) ja tahtotila olivat kovat. Ja tiesin, että meidän perhe pärjää kotonakin. Hätä oli siellä niin suuri.

Arvostan todella kaltaisiasi ihmisiä.

Sinne jäi ystäväni ja hänen tyttärensä ) ´: Toinen lapsi tuli kotiin.

Surullisin tapaninpäivä ikinä. Meidän perhe selvisi, mutta monet eivät. Itse jäin vielä kahdeksi viikoksi auttamaan vapaaehtoisesti. Mieheni lensi lasten kanssa Suomeen.

Joo, voitte ajatella, että miksi jäin, mutta koulutus (pyyntö lähetystöstä) ja tahtotila olivat kovat. Ja tiesin, että meidän perhe pärjää kotonakin. Hätä oli siellä niin suuri.

Joulu oli menny jo. Se oli tapaninpäivä kun se tapahtu. Jouluna ollut tietoakaan vielä mitä tulemaan pitää.