Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa raiskauksesta, ilman että ihmiset rupeaa säälimään?
20.11.2010 |
Eli mulla on sellainen historia, että mut on raiskattu 14 vuotiaana, ja samalla mulla meni neitsyys. Tuosta on jo aikaa, ja olen ihan ok asian kanssa. Mun kaikki läheiset tietää, enkä ole koskaan salaillut asiaa mitenkään.
Ongelma on kuitenkin aina uudet tuttavuudet. Mulla ei ole mitään tarvetta huudella ja mainostaa tota asiaa, mutta tietyissä tilanteissa se pitää joko kertoa, tai valehdella, enkä halua valehdellakaan kun musta ei oo mitään syytä.
Esim kaikissa "miten menetit neitsyytesi" gallupeissa haluaisin osallistua ihan samalla tavalla kun muutkin, joku kertoo että menetti 16-vuotiaana poikaystävänsä isoveljelle roskalavan päällä, ja mä haluisin kertoo, että menetin 14-vuotiaana 30-vuotiaalle turkkilaismiehelle joka raiskas. Mutta siihen suhtaudutaan aina väärin. Tästä seuraa joko a) ihan kamala voivottelu/surkuttelu/kyselytuokio tai b) todella kiusaantunut hiljaisuus, jonka joku sitten katkaisee jollain vielä kiusallisemmalla "ompas kaunis keli tänään" aiheen vaihdolla.
Lisäksi tätä asiaa voivotellaan sitten seläntakana ja kaikki mun ongelmat pistetään sen piikkiin. Jos mulla on ongelmia miehen kanssa mistä tahansa syystä, se muuttuu tuttujen suussa "Niin kun se on raiskattu niin sen on varmasti tosi vaikea luotaa miehiin" tai jos pyydän ruokiksella lähteekö joku mun kans syömään siitä tulee "niin kun se varmasti pelkää yksin liikkumista kun se on raiskattu"
Lievästi sanottuna menee hermot aina välillä. Kuitenkaan en haluaisi alkaa asiaa salaamaan, koska se vaan on osa mun historiaa enkä halua siitä valehdellakaan. Mä en sitä häpeä, en sääli itseäni enkä mieti päivittäin, miksi kaikki muut tekee sen mun puolesta? Jotenkin tuntuu että otassa lukee "RAISKATTU" vielä näin vuosien jälkeenkin, ja kaikki mitä tee, sanon tai ajattelen liittyy muka jotenkin siihen...
Kommentit (81)
Musta ainakin on ok, että kertoo asioista, niinkuin on tapahtutut. Miks täytyis lähteä valehtelemaan? Mutta seuraus on todennäköisesti just säälittely, eli tiukasti vaan puheenaihetta toisaalle sen jälkeen.
Toki jotkut voi ottaa tollasesta kertomisen myös huomionhakusuutena, eli ehkä kannattaa olla varovianen missä sitä huutelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se olisi ollut myös ns ensimmäinen kertani sukupuoliyhteydessä, niin kysyttäessä en kertoisi sitä.
Luultavasti olet tämän raiskauksen jälkeen seksiä harrastanut?? ja kokenut ns oikean ekan kertasi esim naapurin Paavon kanssa 15-vuotiaana.
Eli vastaisin, että menetin neitsyyteni 15-vuotiaana naapurin pojalle.
Mielestäni raiskaus ei ole neitsyyden menetys. Vaikka fyysisesti se olisikin ensimmäinen kosketuksesi sukupuolisesti, niin raiskaus oli tämän miehen kamala väkivaltainen teko sinua kohtaan, jolle et voinut mitään.
ja ymmärrät kai että vaikka sinut on raiskattu ja saatat olla ns ok asian suhteen, niin toisille ihmisille se on suuri järkytys ja siihen ei osata reagoida. Et voi odottaa, että ihmiset reagoivat normaalisti niin kauhistuttavaan asiaan.
Ennen raiskausta ajattelin, että säästän itseni avioliittoon, neitsyys oli mulle pyhä asia. No raiskauksen jälkeen totesin, ettei ole mitään väliä ja mä olen arvoton pillu jota saa kaikki vedellä. parin vuoden sisällä seksikertoja oli varmasti usampi sata, kunnes löysin nykyisen mieheni. Eli toisin sanoen mulla ei ole mitään havaintoo missä ja kenen kanssa oli se seuraava kerta. Ja suoraan sanoen mä olen mielummin se tyttö, joka menetti neitsyytensä raiskauksessa, kun se tyttö, joka pani niin monia, ettei edes muista kelle se neitsyys meni.
ap
Ehkä tuo viimeinen kertoo itsestäsi enemmän kuin haluatkaan.
eli raiskauksen seurauksena menetit itsekunnioituksesi. Olet kuitenkin edelleen se rehellinen tyttö joka uskoo arvoihin, kuten siihen että kertoo rehellisesti millainen menneisyys takana.
Oletko tullut ajatelleeksi ettei sun tarvitsisi kertoa kumpaakaan? Ei raiskausta eikä useita partnereita? Pystyisitkö niputtamaan asiat niin että ne ovat ollutta ja mennyttä? Ja ettei kumpikaan ole sun syytä? Et ole yksin vastuunkantaja? Jos 14-v raiskataan, se on kova juttu. Siinä voi nuppi seota.
Ennen raiskausta ajattelin, että säästän itseni avioliittoon, neitsyys oli mulle pyhä asia. No raiskauksen jälkeen totesin, ettei ole mitään väliä ja mä olen arvoton pillu jota saa kaikki vedellä. parin vuoden sisällä seksikertoja oli varmasti usampi sata, kunnes löysin nykyisen mieheni. Eli toisin sanoen mulla ei ole mitään havaintoo missä ja kenen kanssa oli se seuraava kerta. Ja suoraan sanoen mä olen mielummin se tyttö, joka menetti neitsyytensä raiskauksessa, kun se tyttö, joka pani niin monia, ettei edes muista kelle se neitsyys meni.
ap
Musta ainakin on ok, että kertoo asioista, niinkuin on tapahtutut. Miks täytyis lähteä valehtelemaan? Mutta seuraus on todennäköisesti just säälittely, eli tiukasti vaan puheenaihetta toisaalle sen jälkeen.
Toki jotkut voi ottaa tollasesta kertomisen myös huomionhakusuutena, eli ehkä kannattaa olla varovianen missä sitä huutelee.
käytöstä päällä, kuin silloin, kun et pystynyt suojaamaan seksuaalielämääsi, vaan olit satojen miesten käytettävänä. Olisi hyvä, jos nyt pystyisit suojaamaan myös henkisen minäsikin. Kaikkea ei tarvitse kertoa kaikille, siitä harvemmin on sinulle itsellesi mitään positiivisia seurauksia. Historiasi kuuluu vain sinulle itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raiskaus, kuten itse sen hyvin tiedät, ei ole mikään kevyt tapahtuma, vaan vakava väkivallan teko. Siihen yleisesti suhtaudutaan hyvin inhoten ja se ei ole mitenkään kovin tavallista ja arkipäiväistä ja ihmiset tuppaavat miettimään, että miten nämä uhrit selviävät elämästä. On käsittämätöntä, että sinä et ymmärrä, miksi ihmiset säälivät. Jos kerrot asiasta satunnaisille ihmisille, se todellakin kuulostaa siltä, että sinulla on leima otsassa ja haluat sen näkyvän. Kukaan ei saa ohittaa tätä leimaa, vaan kaikkien pitäisi se kohdata ja vieläpä olla sinut sen kanssa. Ajattelee tätä asiaa miten tahansa, raiskauksen ottaminen puheeksi ei ole mikään pikkujuttu. Keskusteluissa on tapana nimittäin huomioida kanssakuulioiden kyky sulattaa informaatiota ja monesti jos kertoo jonkun hyvin järkyttävän tapahtuman, sen kuulija eläytyy tapahtuman ajankohtaan, eikä suinkaan osaa ajatella asiasta kuten sinä terapian ja vuosien käsittelyn jälkeen. Asian esille nostaminen kepeissä tilanteissa on mielestäni tahditonta. Se sotkee pakan. Ei ole mielestäni kohteliasta joka tilanteessa nostattaa kuulioiden karvoja pystyyn ja vaatia heitä sen jälkeen olemaan kuin ei mitään.
Vaikka asiaa ei voi verrata helposti muuhun tekoon, niin sama asia tulee esille esimerkiksi lounastaessa, kun joku alkaa selittämään kuukautisverestään toisen syödessä verilettuja. Tai kaivaa autaana nenää ja syö räkää. Tuskin itsekään haluat, että ihmiset ajattelevat tilannetta, jossa sinua raiskataan. Oma mielipiteeni on, että edes seksistä puhuminen joka tilanteessa ei ole mikään sellainen asia, joka pitäisi automaattisesti olettaa olevan hyväksyttävää. On ihmisiä, jotka eivät halua ohjata kanssakuulioiden ajatuksia omaan seksuaaliseen tekoon olipa se teko tehty hyvässä tai pahassa.
käytöstä päällä, kuin silloin, kun et pystynyt suojaamaan seksuaalielämääsi, vaan olit satojen miesten käytettävänä. Olisi hyvä, jos nyt pystyisit suojaamaan myös henkisen minäsikin. Kaikkea ei tarvitse kertoa kaikille, siitä harvemmin on sinulle itsellesi mitään positiivisia seurauksia. Historiasi kuuluu vain sinulle itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten näitä satoja satunnaispanoja eikä pidä sitä valehteluna, vain kertomatta jättämisenä. Samaan tapaan voi tämän raiskauksenkin jättää kertomatta syyllistymättä valehteluun.
Musta siinä on kyse vain itsesuojelusta, siihen on meillä jokaisella oikeus. Ei kannata kertoa muille liikaa yksityisasioitaan joiden ei halua määrittävän itseään.
Toisaalta on usein niinkin että läheisiä ystäviä lukuunottamatta ihmiset ei halua tietää yksityisasioidesi traumaattisia puolia. Esim just jotkut työkaverit joiden kanssa käy lounaalla ei välttämättä halua tietää ja miksi heidän pitäisikään.
Musta ainakin on ok, että kertoo asioista, niinkuin on tapahtutut. Miks täytyis lähteä valehtelemaan? Mutta seuraus on todennäköisesti just säälittely, eli tiukasti vaan puheenaihetta toisaalle sen jälkeen.
Toki jotkut voi ottaa tollasesta kertomisen myös huomionhakusuutena, eli ehkä kannattaa olla varovianen missä sitä huutelee.
M
tai sitten vaan todella erilaisessa ympäristössä, kun meillä seksi kuuluu ihan normaaliin elämään ja siitä puhutaan paljon. kaikki seksiongelman jaetaaan ja kokemuksista puhutaan avoimesti. Jos omassa elämässäni toteuttaisin teidn neuvojanne ja "pitäisin seksielämän omanani" mua pidettäis tosi outona, enkä kovin moneen keskusteluun pääsisi osallistumaan:D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sen verran kova, että 'pitää' olla tuollainen kuin kerrot. Itse valitset seurasi. Jos seksielämä pitää olla kaikkien tiedossa niin itse sinä vastaat myös seurauksista.
tai sitten vaan todella erilaisessa ympäristössä, kun meillä seksi kuuluu ihan normaaliin elämään ja siitä puhutaan paljon. kaikki seksiongelman jaetaaan ja kokemuksista puhutaan avoimesti. Jos omassa elämässäni toteuttaisin teidn neuvojanne ja "pitäisin seksielämän omanani" mua pidettäis tosi outona, enkä kovin moneen keskusteluun pääsisi osallistumaan:D
ap
kuten näitä satoja satunnaispanoja eikä pidä sitä valehteluna, vain kertomatta jättämisenä. Samaan tapaan voi tämän raiskauksenkin jättää kertomatta syyllistymättä valehteluun.
Musta siinä on kyse vain itsesuojelusta, siihen on meillä jokaisella oikeus. Ei kannata kertoa muille liikaa yksityisasioitaan joiden ei halua määrittävän itseään.
Toisaalta on usein niinkin että läheisiä ystäviä lukuunottamatta ihmiset ei halua tietää yksityisasioidesi traumaattisia puolia. Esim just jotkut työkaverit joiden kanssa käy lounaalla ei välttämättä halua tietää ja miksi heidän pitäisikään.
Musta ainakin on ok, että kertoo asioista, niinkuin on tapahtutut. Miks täytyis lähteä valehtelemaan? Mutta seuraus on todennäköisesti just säälittely, eli tiukasti vaan puheenaihetta toisaalle sen jälkeen.
Toki jotkut voi ottaa tollasesta kertomisen myös huomionhakusuutena, eli ehkä kannattaa olla varovianen missä sitä huutelee.
M
mutta en ole noita "satoja miehiänikään" salannut. En ole nähnyt siihenkään mitään syytä, enkä kyllä osaa hävetä sitäkääbn, vaikka ilmeisesti pitäisi. Kyse oli siitä, että en voi vain "napata seuraavaa jonosta" ja alkaa kertomaan sitä neitsyyteni menettämisenä, kun ei ole mitään muistikuvaa. Eli taas pitäisi valehdella, missä taas ei mun mielestä ole mitään ideaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sen verran kova, että 'pitää' olla tuollainen kuin kerrot. Itse valitset seurasi. Jos seksielämä pitää olla kaikkien tiedossa niin itse sinä vastaat myös seurauksista.
tai sitten vaan todella erilaisessa ympäristössä, kun meillä seksi kuuluu ihan normaaliin elämään ja siitä puhutaan paljon. kaikki seksiongelman jaetaaan ja kokemuksista puhutaan avoimesti. Jos omassa elämässäni toteuttaisin teidn neuvojanne ja "pitäisin seksielämän omanani" mua pidettäis tosi outona, enkä kovin moneen keskusteluun pääsisi osallistumaan:D
ap
me vaan ollaan sellasia, että seksi ja seksuaalisuus on kaikilla vahva osa elämää, eikä mitään häpeällistä ja salattua, ja siitä myös puhutaan paljon. Ongelmat ratkotaan yhdessä ja kokemuksia vaihdetaan. Älkääs nyt mammat vääntäkö tollasia diagnooseja!
ap
mielestäni "seksielämään". Se on ihan jotain muuta.
Täällä yksi parikymppinen vastaaja ja kyllä meidänkin piireissä puhutaan seksistä silloin tällöin, mutta jokainen kertoo niin paljon kuin itse kehtaa ja haluaa. Ja mistään raiskausjutuista ei kyllä kukaan juttele, ne on yksityisiä asioita jos tuollaista on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua on ollut vähän pelottavaa lukea. Suuri osa raiskaukista kun ei tule edes koskaan ilmi, koska raiskattu häpeää kertoa kenellekään, eikä asiasta voi puhua. Miksi puhumattomuuden kulttuuria ja raiskauksen stigamtisointia pitäisi ylläpitää ajattelemalla, että siitä ei saa puhua?
Jos asiayhteys on luonteva, esimerkiksi keskustelu neitsyyden menetyksestä, miksi raiskausta pitäisi piilotella? Onko se muiden kokemuksiin verrattuna häpeä, jota on piiloteltava? Pitääkö raiskaus ilmiönä oikeasti painaa niin marginaaliin, että siitä ei saa mainita edes kun suoraan kysytään? Onko siitä tehtävä väkisin synkkä salaisuus?
Muut keskustelijat kun tietävät asiasta puhuessaan jo valmiikksi, että kaikilla se kertomus ei ole "18-vuotiaana pitkäaikaisen poikaystävän kanssa ehkäisystä huolehtien, oli ihanaa
ja osaan kyllä tarvittaessa erittäin läheisten ihmisten kanssa puhua seksistäkin. Mutta nykyään nuoret eivät todellakaan osaa pitää rajoja oman elämänsä asioista. Ei todellakaan välttämättä ole hyvä asia puhua omista seksuaalisista asioistaan toisille puolitutuille. Kuten tiedät, ei ole fiksua jakaa itseään puolelle kylää. Kuulostaa siltä, että selität omia tekojasi itsellesi positiivisessa valossa, niin että voisit ne paremmin hyväksyä. Maailmassa on paljon asioita, joista kannattaa olla ylpeä itsessään. Minusta nykynuoriso voisi miettiä, onko omat seksiseikkailut juuri se asia, joka ensimmäisenä pitää jakaa samaan huoneeseen astuvalle.
Voit tietysti kertoa kaikille työkavereille että sulla on seksuaalisia estoja sen vuoksi että sut on raiskattu mutta sitten on hyväksyttävä se että he pitävät sua ihmisenä jolla on seksuaalisia estoja raiskauksen vuoksi.
Voiko olla että itse jotenkin hakeudut näihin tilanteisiin, aloitat näitä keskusteluja ja kaverustut yliavointen ihmisten kanssa?
Mulle ei ole ikinä tullut yhdessäkään työpaikassa koskaan kenenkään työkaverien kanssa lounaalla juttua neitsyydenmenettämisistä tai muusta seksielämästä.
LÄheiset ystäväsi varmaan jo tietävät jutusta ja ymmärtävät, ettet ole pelkästään raiskaus.
Mitä nämä kaikki muut uudet ihmiset ovat joille se täytyy kertoa?
opiskeluajoilta, joille elämä ja toilailut oli juttua jota piti purkaa joka porukassa. En missään vaiheessa kyennyt käsittämään mikä tarve hänellä oli elää täysin takki auki koko ajan. Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Itse sain jatkuvasti kuulla valitusta kun hävettää ja miksi muut ei tajua häntä vaikka hän niin hirveästi yrittää haluamiinsa porukoihin. Ei tajunnut olevansa lopulta porukan pelle.
empatiat sulle! oot vahva nainen,pitää kehua sua näin aluksi!
mitäs jos kerrotkin että se kenen kans olit omasta halustasi ensimmäistä kanssa sängyssä,että hän vei neitsyytesi,ja sit voisit mainita jos haluaisit,että sut on joskus raiskattu.onhan tuo tavallaa myöskin henkistä tuon neitsyyden menetys,että sitä se raiskaaja ei ole sulta saanut.jos ymmärrät mitä tarkoitan!
itse olen 21-vuotias ja puhumme paljon seksistä ystävieni kanssa. Olen tehnyt abortin ja siitäkin olen puhunut lähimmille ystävilleni.
Jos minut olisi raiskattu ja kertoisin siitä ystävilleni ihan sillä ajatuksella, että heitämpä tuonkin tosta ohimennen ja kaikkien pitäisi olla kuin asia olisi kuin olisin kertonut huomenna satavan lunta, niin olisin tyhmä.
En usko että kukaan ystävistäni pystyisi reagoimaan "tavallisesti" niin järkyttävän tiedon kuultuaan. He kuulevat sinusta, rakkaasta ystävästään sellaisen asian ja sitten pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sinä olet asiaa jo käsitellyt ja pystyt suhtautumaan siihen ns neutraalisti. ystävillesi asia tulee puun takaa.. Jos haluat asiasta kertoa, niin mielestäni hieman intiimimmässä tilanteessa esim ystävän kanssa kahden kesken ja tilannetajua käyttäen.
en itse ainakaan osaisi minkäänlaista muuta reaktioa, kuin säpsähtää ja sanoa jotain tyyliin "aivan hirveää". Olisin järkyttynyt, raiskatun puolesta. Missä muka on ihmisiä, joita ei raiskaus järkytä? Ja jos heitä on, niin ovatko he normaaleja?
Mikä olisi sitten se toivomasi reaktio, kun sinua ärsyttää ihmisten järkytys?