Miten kertoa raiskauksesta, ilman että ihmiset rupeaa säälimään?

Eli mulla on sellainen historia, että mut on raiskattu 14 vuotiaana, ja samalla mulla meni neitsyys. Tuosta on jo aikaa, ja olen ihan ok asian kanssa. Mun kaikki läheiset tietää, enkä ole koskaan salaillut asiaa mitenkään.



Ongelma on kuitenkin aina uudet tuttavuudet. Mulla ei ole mitään tarvetta huudella ja mainostaa tota asiaa, mutta tietyissä tilanteissa se pitää joko kertoa, tai valehdella, enkä halua valehdellakaan kun musta ei oo mitään syytä.



Esim kaikissa "miten menetit neitsyytesi" gallupeissa haluaisin osallistua ihan samalla tavalla kun muutkin, joku kertoo että menetti 16-vuotiaana poikaystävänsä isoveljelle roskalavan päällä, ja mä haluisin kertoo, että menetin 14-vuotiaana 30-vuotiaalle turkkilaismiehelle joka raiskas. Mutta siihen suhtaudutaan aina väärin. Tästä seuraa joko a) ihan kamala voivottelu/surkuttelu/kyselytuokio tai b) todella kiusaantunut hiljaisuus, jonka joku sitten katkaisee jollain vielä kiusallisemmalla "ompas kaunis keli tänään" aiheen vaihdolla.



Lisäksi tätä asiaa voivotellaan sitten seläntakana ja kaikki mun ongelmat pistetään sen piikkiin. Jos mulla on ongelmia miehen kanssa mistä tahansa syystä, se muuttuu tuttujen suussa "Niin kun se on raiskattu niin sen on varmasti tosi vaikea luotaa miehiin" tai jos pyydän ruokiksella lähteekö joku mun kans syömään siitä tulee "niin kun se varmasti pelkää yksin liikkumista kun se on raiskattu"



Lievästi sanottuna menee hermot aina välillä. Kuitenkaan en haluaisi alkaa asiaa salaamaan, koska se vaan on osa mun historiaa enkä halua siitä valehdellakaan. Mä en sitä häpeä, en sääli itseäni enkä mieti päivittäin, miksi kaikki muut tekee sen mun puolesta? Jotenkin tuntuu että otassa lukee "RAISKATTU" vielä näin vuosien jälkeenkin, ja kaikki mitä tee, sanon tai ajattelen liittyy muka jotenkin siihen...