Miten kertoa raiskauksesta, ilman että ihmiset rupeaa säälimään?

olekaan kun kaikki on noin hyvin. Sitten kertoile ihan rauhassa.

[i

me vaan ollaan sellasia, että seksi ja seksuaalisuus on kaikilla vahva osa elämää, eikä mitään häpeällistä ja salattua, ja siitä myös puhutaan paljon. Ongelmat ratkotaan yhdessä ja kokemuksia vaihdetaan. Älkääs nyt mammat vääntäkö tollasia diagnooseja!

ap

jollei pidä jotain asioita salaisuuksina ei kannata valittaa siitä että ihmiset ajattelevat niitä ja reagoivat niihin.

Esim. minä en häpeä sitä että olen ollut vakavasti masentunut, mutta en silti kerro kaikille työkavereille ja puolitutuille asiasta. En näe mitään syytä avautua yksityiselämäni kipeimmistä asioista ihmisille jotka eivät kuitenkaan voi minua siinä auttaa eikä heiltä voi sitä edes odottaa.

Avaan mieluummin tabuja masennuksesta yleisellä tasolla puhuen.

Tätä ketjua on ollut vähän pelottavaa lukea. Suuri osa raiskaukista kun ei tule edes koskaan ilmi, koska raiskattu häpeää kertoa kenellekään, eikä asiasta voi puhua. Miksi puhumattomuuden kulttuuria ja raiskauksen stigamtisointia pitäisi ylläpitää ajattelemalla, että siitä ei saa puhua?

Jos asiayhteys on luonteva, esimerkiksi keskustelu neitsyyden menetyksestä, miksi raiskausta pitäisi piilotella? Onko se muiden kokemuksiin verrattuna häpeä, jota on piiloteltava? Pitääkö raiskaus ilmiönä oikeasti painaa niin marginaaliin, että siitä ei saa mainita edes kun suoraan kysytään? Onko siitä tehtävä väkisin synkkä salaisuus?

Muut keskustelijat kun tietävät asiasta puhuessaan jo valmiikksi, että kaikilla se kertomus ei ole "18-vuotiaana pitkäaikaisen poikaystävän kanssa ehkäisystä huolehtien, oli ihanaa

Tätä ketjua on ollut vähän pelottavaa lukea. Suuri osa raiskaukista kun ei tule edes koskaan ilmi, koska raiskattu häpeää kertoa kenellekään, eikä asiasta voi puhua. Miksi puhumattomuuden kulttuuria ja raiskauksen stigamtisointia pitäisi ylläpitää ajattelemalla, että siitä ei saa puhua?

Jos asiayhteys on luonteva, esimerkiksi keskustelu neitsyyden menetyksestä, miksi raiskausta pitäisi piilotella? Onko se muiden kokemuksiin verrattuna häpeä, jota on piiloteltava? Pitääkö raiskaus ilmiönä oikeasti painaa niin marginaaliin, että siitä ei saa mainita edes kun suoraan kysytään? Onko siitä tehtävä väkisin synkkä salaisuus?

Muut keskustelijat kun tietävät asiasta puhuessaan jo valmiikksi, että kaikilla se kertomus ei ole "18-vuotiaana pitkäaikaisen poikaystävän kanssa ehkäisystä huolehtien, oli ihanaa

mutta ei kaikkea todellakaan kannata kertoa aina itsestä ulos. Avoimuus on hieno asia, mutta ei siitä raiskauksesta tarvitse, eikä kannata puhua kenen tahansa kanssa. Miksi kannattaisi? Mitä varten se pitää ottaa esille? Minusta oikeasti on hienoa, että ihminen osaa myös kunnioittaa seuraansa ja ymmärtää säilyttää hyvän mielen tilanteissa, jossa sitä haetaan. Joskus se tarkoittaa sitä, että ei tyrkytetä niitä omia traumoja muiden pureskeltavaksi. Tajuatko, että raiskaus on myös järkyttävä asia? Ei kaikki pysty enää jatkamaan illanviettoan kepein mielin tuollaista kuultuaan ja on minusta omituista, jos joku ei tajua ottaa toisten tunteita ollenkaan huomioon.

Ja tottakai raiskauksesta pitää ilmoittaa poliisille ja tehdä ilmoitus ja sitä saa puida läheisten kanssa. Ja jos siitä raiskauksesta päättää kertoa, niin todella sitten pitää muistaa, että jollakin menee loppuilta sitä asiaa voivotellessa. Itse voi valita, haluaako, että näin käy.

Vaikka asiaa ei voi verrata helposti muuhun tekoon, niin sama asia tulee esille esimerkiksi lounastaessa, kun joku alkaa selittämään kuukautisverestään toisen syödessä verilettuja. Tai kaivaa autaana nenää ja syö räkää.

Ap puhuu tilanteista, joissa seksi on jo valmiiksi aihe, ja puheenaiha on vielä rajattu niin, että mahdollinen aihe tai vastaus käsittelee seksuaalista väkivaltaa.

Jos mennään lounasesimerkkiin, parempi esimerkki olisi se, että joku kysyy ruokapöydässä kuukautisiin liittyvän kysymyksen, johon sitten pitää vastata, että kuukautisvuotoni on sinostä geeliä, joka tuoksuu piparmintulta, koska kuukautiset ovat niin häpeällinen ja hämmentävä asia, ettei kysyjää ja keskustelukumppaneita sovi loukata puhumalla suoraan.

Aihe on jo valmiiksi puheena. Kysymys on siitä, onko raiskaus/seksuaalinen väkivalta aihe, jota ei saa käsitellä seksistä tuttavien kanssa puhuttaessa?

Sitä, että seksistä puhutaan taas ei voi lyödä ap:n niskaan, koska ainakaan postauksissaan hän ei ole antanut ymmärtää dominoivansa aiheenvalintaa.

Tätä ketjua on ollut vähän pelottavaa lukea. Suuri osa raiskaukista kun ei tule edes koskaan ilmi, koska raiskattu häpeää kertoa kenellekään, eikä asiasta voi puhua. Miksi puhumattomuuden kulttuuria ja raiskauksen stigamtisointia pitäisi ylläpitää ajattelemalla, että siitä ei saa puhua?

Jos asiayhteys on luonteva, esimerkiksi keskustelu neitsyyden menetyksestä, miksi raiskausta pitäisi piilotella? Onko se muiden kokemuksiin verrattuna häpeä, jota on piiloteltava? Pitääkö raiskaus ilmiönä oikeasti painaa niin marginaaliin, että siitä ei saa mainita edes kun suoraan kysytään? Onko siitä tehtävä väkisin synkkä salaisuus?

Muut keskustelijat kun tietävät asiasta puhuessaan jo valmiikksi, että kaikilla se kertomus ei ole "18-vuotiaana pitkäaikaisen poikaystävän kanssa ehkäisystä huolehtien, oli ihanaa

Mutta maailma tuskin tulee koskaan muuttumaan sellaiseksi, että raiskaus ei olisi jotain hirveän järkyttävää, pelottavaa, inhottavaa ja raivostuttavaa. Se on yksi hirveimpiä väkivallantekoja ja tästä syystä ei pitäisi ihmetellä, että miksi ihmiset järkyttyvät kuullessaan jonkun tulleen raiskatuksi. Se on empatiaa. Tosiaakin ihmettelisin ihmistä, joka ohittaa asian vain olankohautuksella kuullessaan jonkun tulleen raiskatuksi.

niin ja tälle kaverille piti välillä hakea katumuspillerit kun ei itse enää viitsinyt...

Mä en ole koskaan käsittänyt tollasta holtitonta peräpään jakelua. Kyllä kai tollanen vaikuttaa jo persoonaan. Saahan sitä selittää olevansa 'avoin ja menevä' persoona!

opiskeluajoilta, joille elämä ja toilailut oli juttua jota piti purkaa joka porukassa. En missään vaiheessa kyennyt käsittämään mikä tarve hänellä oli elää täysin takki auki koko ajan. Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Itse sain jatkuvasti kuulla valitusta kun hävettää ja miksi muut ei tajua häntä vaikka hän niin hirveästi yrittää haluamiinsa porukoihin. Ei tajunnut olevansa lopulta porukan pelle.

teillä on kaveriporukka, jossa seksiasioita puidaan yhdessä, niin hyvä. Mutta miten ap:lle tulee yhtenään (?) tilanteita, joissa muut hämmentyvät raiskauskertomuksesta?

Eivätkö kaikki kaverit jo asiasta tiedä? Vai tutustutko koko ajan uusiin ihmisiin, joiden kanssa nämä neitsyysasiat oitis pitää jakaa?

on sen verran kova, että 'pitää' olla tuollainen kuin kerrot. Itse valitset seurasi. Jos seksielämä pitää olla kaikkien tiedossa niin itse sinä vastaat myös seurauksista.

tai sitten vaan todella erilaisessa ympäristössä, kun meillä seksi kuuluu ihan normaaliin elämään ja siitä puhutaan paljon. kaikki seksiongelman jaetaaan ja kokemuksista puhutaan avoimesti. Jos omassa elämässäni toteuttaisin teidn neuvojanne ja "pitäisin seksielämän omanani" mua pidettäis tosi outona, enkä kovin moneen keskusteluun pääsisi osallistumaan:D

ap

me vaan ollaan sellasia, että seksi ja seksuaalisuus on kaikilla vahva osa elämää, eikä mitään häpeällistä ja salattua, ja siitä myös puhutaan paljon. Ongelmat ratkotaan yhdessä ja kokemuksia vaihdetaan. Älkääs nyt mammat vääntäkö tollasia diagnooseja!

ap

Joskus se tarkoittaa sitä, että ei tyrkytetä niitä omia traumoja muiden pureskeltavaksi. Tajuatko, että raiskaus on myös järkyttävä asia? Ei kaikki pysty enää jatkamaan illanviettoan kepein mielin tuollaista kuultuaan ja on minusta omituista, jos joku ei tajua ottaa toisten tunteita ollenkaan huomioon.

Kuvitellaan, että vietetään joukolla iltaa, ja jostakin syystä päätetään ryhtyä keskustelemaan neitsyyden menetyksestä.

Onko loukkauksen esittäjä henkilö, joka kysyy "Miten menetitte neitsyytenne?" tarkoittaen "Miten ne, joiden neitsyyden menetykseen ei liittynyt väkivaltaa, menettivät neitsyytensä? Muiden kertoukset loukkaavat minua, ja toivon, että he valehtelevat vastauksensa."

Sanelemasi sosiaalinen koodi kun tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että lyhyt simppeli kysymys tarkoittaa oikeasti joka sanaa tuossa pidemmässä muodossa.

Onko loukkaaja se, joka kysyy, muttei halua kuulla kaikkia vastauksia vai se, joka vastaa eikä halua valehdella?

Tuntuu, että ensimmäinen järkevä vastaus tässä ketjussa. Mutta ilmeisesti olen outo. Tästä ketjusta olen nyt saanut selville, että asiasta on siis oltava hiljaa ja valehdeltava.Mä en halua salailla asiaa, koska en halua, että muutkaan näkevät sitä tarpeelliseksi. Musta mullakin on oikeus osallistua keskusteluun siinä missä muutkin, ilman, että mun tarvitsee jatkuvasti miettiä mitä tälläkertaa valehtelen.



Ja tottakai mä osaan ajatella muitakin ihmisiä, ja kuten olen monta kertaa jo sanonut, EN tuo asiaa esiin missä vaan ja milloin vain vaan mainostamisen vuoksi. Musta ihmisillä pitäisi olla sen verran järkeä päässä, että jos jotain asiaa kysyy, varautuu myös vastaukseen, ja siitä vastauksesta (äänensävystä, puhetavasta jne) voi päätellä hyvin paljon, miten siihne mitäisi suhtautua. Jos multa kysytään miten menetin neitsyyteni, ja mä vastaan siihen reippaasti että meni teininä kun raiskattiin, mites muilla? niin tuo selvästi kertoo, että olen ihan ok asian kanssa, enkä halua jäädä sitä voivottelemaan vaan viedä keskustelua eteenpäin.



ap

ja usein onkin



Mut ei kaikkiin intiimiuteluihin vastaaminen ole pakollista.



Sosiaalisiin taitoihin joita on hyvä oppia kuuluu taito luovia kiusallisissa tilanteissa ja ohittaa kysymykset jotka tuntuvat epämukavilta



jos haluaa vastata totuudenmukaisesti ja näpäyttää tökeröä kysyjää sillä että kertoo koko traumaattisen historiansa niin aivan vapaasti, mutta sitten on syytä odottaa sitä, että seura kiusaantuu

Tuntuu, että ensimmäinen järkevä vastaus tässä ketjussa. Mutta ilmeisesti olen outo. Tästä ketjusta olen nyt saanut selville, että asiasta on siis oltava hiljaa ja valehdeltava.Mä en halua salailla asiaa, koska en halua, että muutkaan näkevät sitä tarpeelliseksi. Musta mullakin on oikeus osallistua keskusteluun siinä missä muutkin, ilman, että mun tarvitsee jatkuvasti miettiä mitä tälläkertaa valehtelen.

Voi lohduttautua ainoastaan sillä, että jos kaikki toimisivat kuten minä, asenneilmapiiri olisi 50 vuoden päästä terveempi.

Suoraselkäsisyys on yleensä vaikeaa, siksi ihmisillä on taipumusta luimuilla.

teillä on kaveriporukka, jossa seksiasioita puidaan yhdessä, niin hyvä. Mutta miten ap:lle tulee yhtenään (?) tilanteita, joissa muut hämmentyvät raiskauskertomuksesta?

Eivätkö kaikki kaverit jo asiasta tiedä? Vai tutustutko koko ajan uusiin ihmisiin, joiden kanssa nämä neitsyysasiat oitis pitää jakaa?

vuosien aikana on vaan tullut tutustuttua uusiinkin ihmisiin, esim koulussa ja työpaikalla olen löytänyt uusia kavereita ja ystäviä. Näitä ei tule päivittäin, kuukausittais tai edes vuosittain, mutta vuosien aikana on monta tullut. Jatkon kannalta kysynkin, miten seuraavan kerran (ehkä vuosienkin päästä) asia pitäisi sanoa, etten "järkytä" mutta en myöskään joudu valehtelemaan.

ap

Jos multa kysytään miten menetin neitsyyteni, ja mä vastaan siihen reippaasti että meni teininä kun raiskattiin, mites muilla? niin tuo selvästi kertoo, että olen ihan ok asian kanssa, enkä halua jäädä sitä voivottelemaan vaan viedä keskustelua eteenpäin.

ap

se pysäyttää ihmiset ja seuraavasta keskustelijasta tuntuisi todennäköisesti tökeröltä kertoa että iki-ihanan Tomin kanssa jota oli monta vuotta kuolannut ja kivaa oli ja seukattiin monta vuotta ja ollaan vieläkin kavereita.

Monet voi ottaa tuollaisen "Raiskattiin, mites muilla" sellaisena tekoreippautenakin että tämä on oikeasti kamalan kipeä asia mulle mutta mennään nyt eteenpäin kun en halua tästä puhua. Sitten kuitenkin lähetät ristiriitaisen viestin kun kerroit asiasta, ja he miettii odotatko kuitenkin että asia noteerataan.

Jos porukka ei ole niin kännissä ettei tajua mitään keskivertoihmisistä tuntuu vain mahdottomalta olla reagoimatta tuollaiseen ilmoitukseen.

En mäkään oikein tajua miten näitä tilanteita voi olla ongelmaksi asti jos sulla ei ole tarvetta mainostaa asiaa kaikille puolitutuille ja a kaikille läheisille olet jo ajat sitten kertonut.

eräs kaveri täräytti eräänä viihdeiltana koko porukalle raiskatuksi tulemisestaan. Se (kertomistapa)kyllä vähän tuomittiin kaveripiirissä. Kertoi sen aika ronskisti ja hyvin vihamieliseen sävyyn. Samaan syssyyn selitti että enimmäkseen vihaa ihmisiä ja miehiä erityisesti. Ei hirveästi tullut oltua tekemisissä hänen kanssaan koko op.aikana, mutta jossain vaiheessa kehuskeli kovasti seksikokemuksistaan.

Meneeköhän niin että seksuaalisuus jotenkin voi vaurioitua raiskauksen vuoksi? Tämä nainen tuntui oikein nauttivan yhden illan suhteista, ja oli kuitenkin hyvin vihamielinen. Ristiriitainen persoona.

teillä on kaveriporukka, jossa seksiasioita puidaan yhdessä, niin hyvä. Mutta miten ap:lle tulee yhtenään (?) tilanteita, joissa muut hämmentyvät raiskauskertomuksesta?

Eivätkö kaikki kaverit jo asiasta tiedä? Vai tutustutko koko ajan uusiin ihmisiin, joiden kanssa nämä neitsyysasiat oitis pitää jakaa?

vuosien aikana on vaan tullut tutustuttua uusiinkin ihmisiin, esim koulussa ja työpaikalla olen löytänyt uusia kavereita ja ystäviä. Näitä ei tule päivittäin, kuukausittais tai edes vuosittain, mutta vuosien aikana on monta tullut. Jatkon kannalta kysynkin, miten seuraavan kerran (ehkä vuosienkin päästä) asia pitäisi sanoa, etten "järkytä" mutta en myöskään joudu valehtelemaan.

ap

Kun ihmisille kertoo järkyttävän asian he yleensä järkyttyvät.

Voithan sanoa että raiskattiin mutta olet päässyt sen yli eikä se enää vaikuta elämääsi mutta onko sekään sitten ihan totta kun kerroit että se kuitenkin vaikuttaa mm. estoina.

Jännä vastakkainasettelu siinä että on seksuaalisia estoja mutta sitten kuitenkin tässä raiskausasiassa pitäisi paljastaa kaikki kaikille.

Tuntuu, että ensimmäinen järkevä vastaus tässä ketjussa. Mutta ilmeisesti olen outo. Tästä ketjusta olen nyt saanut selville, että asiasta on siis oltava hiljaa ja valehdeltava.Mä en halua salailla asiaa, koska en halua, että muutkaan näkevät sitä tarpeelliseksi. Musta mullakin on oikeus osallistua keskusteluun siinä missä muutkin, ilman, että mun tarvitsee jatkuvasti miettiä mitä tälläkertaa valehtelen.

Voi lohduttautua ainoastaan sillä, että jos kaikki toimisivat kuten minä, asenneilmapiiri olisi 50 vuoden päästä terveempi.

Suoraselkäsisyys on yleensä vaikeaa, siksi ihmisillä on taipumusta luimuilla.

Jos kaikki olisivat suoraselkäisiä niin raiskaus olisi 50 vuoden kuluttua no big deal, kaikkee sitä sattuukin, ei mitään syytä järkyttyä tai kommentoida, hahhah, no joo mä menetin mun neitsyyden yhdelle isokaluiselle amislaiselle jolla oli Skoda.

Mut on raiskattu 13-vuotiaana kahden pojan toimesta. Olen asiasta suhteellisen avoimesti puhunut, sillä seurauksella, että yksikin vanhempi, vuosia naimisissa ollut nainen paljasti elämänsä ensimmäistä kertaa tulleensa raiskatuksi.



Aion myös vastaisuudessa puhua asiasta, vaikka AV-mammojen maailma siitä järkkyisi. Minulla ei ole eikä pitäisi olla asian suhteen mitään hävettää. Minun eikä APn pidä hävetä sitä, että joku on tehnyt meille väkivaltaa, mutta teillä kenen mielestä raiskauksesta puhuminen kuuluu ainoastaan terapiaan, on. Maailma ei olekaan mikään vaaleanpunainen pumpuliparatiisi, vaan täällä tapahtuu pahoja asioita. Puhumalla raiskauksesta olen kohdannut lukuisia ihmisiä, kenet on myös raiskattu. Voin taata, että teistä jokaisen kaveripiiristä löytyy vähintään yksi raiskattu ja se, että sinä et tiedä tarkoittaa sitä, että käsittämätön asenteesi raiskauksen uhria kohtaan, on tullut muuallakin kuin AV:lla esiin, joten sinulle ei ole haluttu kertoutua.

käsitä miksei raiskauksesta saisi puhua, jos asiayhteys on luonteva. Eihän uhrin kuuluisi joutua häpeämään sitä.



Tietenkään tällaista asiaa ei varmaan kaikille ihmisille kannata kertoa, mutta ihmeellinen asenne joillakin. Itse olen päätynyt olemaan hiljaa monista asioista siksi, koska monet ihmiset ovat sellaisia, että alkavat katsoa toisia tiettyjen lasien läpi, jos "tietävät liikaa". Ikävä kyllä :(



Toisaalta kertomatta jättäminen on tietoinen päätös itseltäni, että en ole tilivelvollinen kaikille. Tietysti läheistä ystävyyttä ei tällaisen suojamuurin takaa voi syntyä, mutta onneksi on joitakin hyviä ystäviä joille voi olla itsestään rehellinen.

Mut on raiskattu 13-vuotiaana kahden pojan toimesta. Olen asiasta suhteellisen avoimesti puhunut, sillä seurauksella, että yksikin vanhempi, vuosia naimisissa ollut nainen paljasti elämänsä ensimmäistä kertaa tulleensa raiskatuksi.

Aion myös vastaisuudessa puhua asiasta, vaikka AV-mammojen maailma siitä järkkyisi. Minulla ei ole eikä pitäisi olla asian suhteen mitään hävettää. Minun eikä APn pidä hävetä sitä, että joku on tehnyt meille väkivaltaa, mutta teillä kenen mielestä raiskauksesta puhuminen kuuluu ainoastaan terapiaan, on. Maailma ei olekaan mikään vaaleanpunainen pumpuliparatiisi, vaan täällä tapahtuu pahoja asioita. Puhumalla raiskauksesta olen kohdannut lukuisia ihmisiä, kenet on myös raiskattu. Voin taata, että teistä jokaisen kaveripiiristä löytyy vähintään yksi raiskattu ja se, että sinä et tiedä tarkoittaa sitä, että käsittämätön asenteesi raiskauksen uhria kohtaan, on tullut muuallakin kuin AV:lla esiin, joten sinulle ei ole haluttu kertoutua.

eihän täällä ollakaan sitä mieltä että raiskauksesta ei saisi puhua. Vaan moneen kertaan on sanottu että jos ihminen haluaa muille kertoa tulleensa raiskatuksi vuosia sitten niin täytyyhän tämän ihmisen ymmärtää että asia saattaa järkyttää muita ihmisiä. Ei kaikki osaa päätellä jostain äänensävyistä tai eleistä että raiskattu on täysin päässyt yli asiasta. Ei se kuulija ala ensimmäisenä ajattelemaan sitä onko raiskattu päässyt yli asiasta, vaan sitä itse tekoa. Sitä että raiskaus on kauhea ja järkyttävä asia.

Sosiaalisesti taitava osaa kyllä tuonkin asian esittää niin, että kuulijatkin kykenevät vastaamaan jotain järkevää. Vinkkejähän tässä ketjussa on jo tullutkin.