Miten eroon anoppilan ei-toivotuista pakkoauttajista? Alkaa mennä hermo ja perhesopu jo kotonakin.

parhaimmillaan! Minullakin juuri samanlainen anoppilan väki - liekkö tietyn sukupolven tapa olla tässä maailmassa? Meidän ratkaisu on ollut muuttaa edes vähän kauemmaksi ettei jatkuva asioihin puuttuminen ole enää mahdollista. Ihana vapaudentunne kun ei ole syyllistävä marttyyrivedätys koko ajan menossa. Kamalaa muuten juuri tuo epäsuora tapa puhua.

Miehen veli perheineen sen sijaan asuu anoppilan pihapiirissä. He taas nauttivat siitä että anoppi hoitaa pihan ja lapset, appi huoltaa talon. Rahaakin annetaan kivasti. Siellä he sitten istuvat kaffepöydässä ja päivittelevät maailman menoa ja ovat kaikesta samaa mieltä. Erityisesti päivitellään meidän Tampereelle asti muuttaneiden läsnäollessa miten kamala paikka se Tre onkaan :-)

Hyvä, että muutitte sinne Tampereelle! Vaikka onkin kamala paikka sukulaisten mielestä :-) Itsekin tykkään Tampereesta, asuin siellä toistakymmentä vuotta ja asuisin vieläkin, jos tonttiarvonnassa olisi lykästänyt.

parhaimmillaan! Minullakin juuri samanlainen anoppilan väki - liekkö tietyn sukupolven tapa olla tässä maailmassa? Meidän ratkaisu on ollut muuttaa edes vähän kauemmaksi ettei jatkuva asioihin puuttuminen ole enää mahdollista. Ihana vapaudentunne kun ei ole syyllistävä marttyyrivedätys koko ajan menossa. Kamalaa muuten juuri tuo epäsuora tapa puhua.

Miehen veli perheineen sen sijaan asuu anoppilan pihapiirissä. He taas nauttivat siitä että anoppi hoitaa pihan ja lapset, appi huoltaa talon. Rahaakin annetaan kivasti. Siellä he sitten istuvat kaffepöydässä ja päivittelevät maailman menoa ja ovat kaikesta samaa mieltä. Erityisesti päivitellään meidän Tampereelle asti muuttaneiden läsnäollessa miten kamala paikka se Tre onkaan :-)

Ja kysy anopilta että miten voisit loukkaamatta sanoa appiukolle että teitä häiritsee kovasti että HÄN tulee ilman mitään varoittamatta tai lupaa kysymättä tekemään pihaanne muutoksia ja siirtelemään tavaroita välittämättä siitä että te ette niitä halua. Kerro että olette iloisia siitä että teitä halutaan auttaa, mutta että haluatte hoitaa oman pihanne itse oman mielenne mukaan ja että pyydätte kyllä apua sitten kun sitä tarvitaan. Ja että sinä olet hyvin huolissasi teidän perhesovustanne, miehelläsi ja sinulla on jatkuvasti riitaa koska olette ärtyneitä kun ette saa itse hoitaa omaa pihaanne.



Kysy appiukolta samaa anopista.

mutta tuo "vanhan kansan" tapa on minusta aika ärsyttävä. Että kierrellään ja kaarrellaan ja sanotaan ei kun tarkoitetaan kyllä. Voi kuinka paljon helpompaa olisi, jos voisi sanoa suoraan. Ja sitten tosiana närkästytään ja luullaan ettemme kunnioita vanhempia ihmisiä. Minusta on kohteliasta kyläpaikassakin mennä hetimmiten kahvipöytään kun sinne pyydetään. Minusta ainakin on ärsyttävää jos itse joudun viisi kertaa pyytämään kahville. Tulee jo sellainen olo, että ei ilmeisesti kiinnosta kahvittelut.. Tämä on tätä sukupolvien välistä kuilua. Hohhoi.

Mä aina tapaan sanoa jos joku tarjoaa esim. kahvia ettei mulle tartte laittaa, vaan jos itsellennekin laitatte yms. Oletan kyllä että silti tarjotaan. Olen kans tuollainen kursailija. Mutten vielä edes keski-iässä.

jos kerran ehdottamani kaltainen menettely ei tuota tulosta (taisinko olla 62, se joka ei jaksanut lukea ketjua?)

niin sitten todellakin ainoastaan selkeä ei. Oltiinpa Raamatusta mitä mieltä tahansa, se on pätevä neuvo, että kun mies menee naisen kanssa yhteen, hänen on tietyllä tavalla hyljättävä äitinsä ja isänsä liittyessään vaimoonsa. Uutta perhettä ei enää vanha äiti ja isä voi hallita. Appivanhempien ON kunnioitettava teidän perheenne rajoja, ja viime kädessä miehesi eli heidän poikansa on ne rajat vedettävä. Kerta kaikkiaan tehtävä peli selväksi että meidän omiin asioihin ei ulkopuoliset kysymättä puutu - ja että appivanhemmat OVAT ulkopuolisia suhteessa teihin. Tässä se pointti varmaan heidän päässään onkin: laskevat kuuluvansa teidän kanssa samaan yksikköön. Mutta tosiaan, tämä sota on miehesi käytävä, sinua ja teitä puolustaakseen.

Ymmärrän. Meillä myös ei saa huomauttaa mistään, tai suututaan.

mitään toiveita ei saa olla tai heidän tekemisistä ei saa huomauttaa. Marttyyriasema ja itku otetaan aseeksi anopin taholta. ja appiukko suuttuu kun anoppia itketetään.



esim. mies kerran sanoi, että ikävää kun ei voi luottaa, kun minä olin ensin suuttunut miehelle asiasta. Anoppi ja appi olivat taas 20. kerran luvanneet jotain, mutta pettivät taas lupauksensa. Ja mies totesi kohteliaasti että ikävää, että eivät pitäneet sanaansa. Ei olisi sanonut mitään mutta minä sillä kertaa sain tarpeekseni ja sanoin asiasta miehelle, joka sitten sanoi vanhemmlleen.

Mykkä koulu ja riitahan siitä tuli. Mitään ei saisi sanoa. Mutta he saavat kerta toisensa jälkeen pettää lupauksensa.



Nyt on opittu. Koskaan ei sanota lapsille mitään, koska koskaan eivät lupauksiaan pidä. Itse yritän pitää mielelssä, että kun ei odota mitään, ei voi pettyä.

Taitaa olla monella samaa vaivaa joko omassa perhepiirissä tai tuttavissa ainakin. Minulle on kyllä tämän ketjun avulla kirkastunut, että ei ole meidän taholta kohtuutonta "tehdä kärpäsestä härkästä" ja viimein puuttua tähän asiaan ja että oikea tapa on sanoa selvästi ja ystävällisesti niin monta kertaa että menee perille. Jos tämä ei toimi, sitten ei ole kai muuta tapaa kun olla väistelemättä heidän suututtamistaan, loppuupa ongelma sitten siihen.



Ja miehestäni vielä, että hän olisi jo aiemmin matsannut valta-asemastaan omalla pihallaan ellen minä olisi toppuutellut ja toivonut, että asiat huomattaisiin itsekin. Sehän tässä onkin, että kun he eivät ota opikseen mistään. Jos joskus on ollutkin joku riita pensaasta, he eivät kukkapenkkiä perustaessa osaa/halua/jaksa muistella, miten kävi vastaavassa asiassa viime kerralla. Että on toi induktiivinen päättely vähän hukassa vai mikä se nyt olikaan.

Suorapuheisuus on hyvä juttu jos siihen kykenee.

Mietin vielä tuota ettei puhe tunnu menevän perille. Onko (minunkin) anoppilan väen toiminnassa mukana moraalinen paheksunta siitä että elätte jotenkin "väärällä" tavalla siis hoidatte väärin kukkapenkkiä, pihapiiri ehkä näyttää erilaiselta jne.? Ja moralistit helposti tuntevat olevansa oikeassa jolloin he eivät aidosti kuuntele toista.

miettii Treelle paennut

Pakko kertoa omakin tarina lyhyesti. Mulla oma isä on tuollanen "kontrolloija ja hallitsija" joka tekee (ja tekisi enemmänkin) puolestamme vaikka mitä, pyytämättä.

Katselen tovin mutta... Temperamenttinen suvun suorasuu kun olen annan yleensä tulla ulos sen mitä ajattelen.

Olen onnistunut suututtamaan, myöskin hyvin temperamenttisen marttyyri-isäni niin monesti etten jaksa enää edes muistaa. Pisimmillään mykkäkoulu isän puolelta on kestänyt kuukauden, joskus viikon tai kaksi päivää lyhimmillään vain muutaman tunnin. Eikä ainakaan vielä ole sellaista asiaa tullut, että välit olisi kokonaan menneet ja toivottavasti ei tulekaan.

Silloin, kun mitään skismaa ei ole meneillään, välit isän kanssa on lämpimät ja vaikka hän olisi minulle vihoissaan, välit mieheeni sekä lapsiin on silti aina toimineet. Lisäksi elämäntilanne on nykyään sellainen, että vaikka ukko ei haluaisi, joutuu suuttuneenakin olemaan tekemisissä kanssani ja siksikään nuo mykkäkoulut eivät jatku muutamaa päivää pidemmiksi.

Joka tapauksessa siis KOIRA EI KARVOISTAAN PÄÄSE, EIKÄ VANHA OPI UUSIA TEMPPUJA! Jatkamme siis martyyri-paha tytär taistelua luultavasti hamaan hautaan asti.

Isäni käytös ja suutahtamiset ovat niin naurettavia, että äidin, sisarusteni, ystävien ja mieheni kanssa usein asiasta puhutaan ja vitsiäkin siitä väännetään.

kotinne on teille oma, rakas, tärkeä paikka, jota te haluatte ihan itse laitella oman mielenne mukaan, ja että jos tarvitsette apua, te kyllä kehtaatte pyytää. Ja sanotte, että ette loukkaannu, vaikka he sitten kieltäytyisivätkin.