Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon anoppilan ei-toivotuista pakkoauttajista? Alkaa mennä hermo ja perhesopu jo kotonakin.
16.11.2010 |
Naapurissa asuu eläkkeellä olevat appivanhemmat, jotka pyytämättä ja yllättäen käyvät tekemässä pihassamme milloin mitäkin heidän mielestään tarpeelliseksi katsomiaan pihatöitä ja ym järjestelyjä.
Koskaan he eivät kerro aikeistaan etukäteen, saati kysy lupaa ja jos otat itse asian puheeksi, ainoa tapa on ensin loukkaantuminen, sitten suuttumus. Oman käsityksensä mukaan he eivät halua häiritä tai puuttua elämäämme, mutta viikottain on pihassamme tavarat järjestetty "oikeille" paikoille, lumityöt pyynnöstä huolimatta tehty istutuksien päälle, koska ei niille tapahdu mitään vahinkoa jne. Toisinaan tavaroita menee rikki ja pilalle, kun ei kysytä eikä ymmärretä (oudon näköiset kukat perataan pois rikkaruohoina, "rikkinäisiä" tavaroita siivotaan roskiin, esim kirpparilta ostettu minusta hieno vanha puulaatikko).
Pienet ja suuret vihjeet eivät mene perille, ja kohteliaasta huomauttamisesta heille jää mieleen vain se, että heitä on tultu haukkumaan ja loukkaamaan.
En haluaisi pahoittaa heidän mieltään, muttei jakseta enää moista "omatoimisuutta".
Onko mitään muuta tapaa kun ns. pistää välit poikka kokonaan?
Kommentit (110)
mihin on hävinnyt vanhojen ihmisten ja SUVUN PERINTEIDEN KUNNIOITUS!!! Sinä olet VAIN miniä, ei sinulla ole oikeutta uudistaa SUVUN PERINNETTÄ joka on ilmeisesti se että anoppi saa siivota miten haluaa!
Pientä rajaa, nöyryyttä ja hyviä tapoja. Meillä sukukartanossa on JOKAISEN miniän totuttava talon tapoihin.!
kun pienten lasten kanssa olin väsynyt kotiäiti, anoppi tuli sisääsn omilla avaimilla, meni muitta mutkitta tiskaamaan ja siivoamaan vessaa jne...Tympeä ja arvosteleva ilme naamalla eikä koskaan sanonut tekemisistään mitään.
Kun sitten lopen kyllästyneenä näytin ovea ja sanoin etten hyväksy tuollaista käytöstä; anoppi katsoo silmät pyöreinä ja huutaa kovaan ääneen kun HÄN ON VAIN NIIN HALUNNUT AUTTAA..!
Auttamisesta ei suinkaan olut kyse vaan elämään sekaantumisesta.
Yritä vähän enemmän seuraavalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja viitata siihen eiliseen ketjuun, missä joku sukukartanon miniä lupasi järjestää hautajaiset koko suvulle kotonaan...=)
mihin on hävinnyt vanhojen ihmisten ja SUVUN PERINTEIDEN KUNNIOITUS!!! Sinä olet VAIN miniä, ei sinulla ole oikeutta uudistaa SUVUN PERINNETTÄ joka on ilmeisesti se että anoppi saa siivota miten haluaa!
Pientä rajaa, nöyryyttä ja hyviä tapoja. Meillä sukukartanossa on JOKAISEN miniän totuttava talon tapoihin.!
kun pienten lasten kanssa olin väsynyt kotiäiti, anoppi tuli sisääsn omilla avaimilla, meni muitta mutkitta tiskaamaan ja siivoamaan vessaa jne...Tympeä ja arvosteleva ilme naamalla eikä koskaan sanonut tekemisistään mitään.
Kun sitten lopen kyllästyneenä näytin ovea ja sanoin etten hyväksy tuollaista käytöstä; anoppi katsoo silmät pyöreinä ja huutaa kovaan ääneen kun HÄN ON VAIN NIIN HALUNNUT AUTTAA..!
Auttamisesta ei suinkaan olut kyse vaan elämään sekaantumisesta.Yritä vähän enemmän seuraavalla kerralla.
En kyllä osaa auttaa, mutta myötätuntoa saat :) Tuli ihan mieleen omat ensivuodet anopin kanssa, etenkin se kerta, kun hän tunki mukaamme kauppaan valitsemaan kihlasormuksia. Antoi meille kyydin keskustaan ja tuppasikin sitten yllättäen liikkeeseen sisälle. Oli siinä kovasti jo päällepäsmäröimässä parhaimmaksi katsomaansa sormusta minulle, tyyliin tämäpäs on hyvä ja myyjälle ehti jo sanoakin, että tämä voitaisiin ottaa. Sellainen bling-bling-sormus, jossa oli törkeän isot kivet. Sain sitten ujona 19-vuotiaana kuitenkin piipitettyä, että haluan yksinkertaisen sormuksen ilman kiveä. Minkä olin jo liikkeen ulkopuolella sanonut. Sain tahtoni läpi, miehen tuella :) Nykyään anoppi on himmannut tahtia eikä enää juurikaan yritä määräillä elämäämme, mutta auttelee kyllä lasten kanssa, joten hyvin sujuu tämä yhteiselo nykyään.
Siis eihän se tuossa tilanteessa varmaan naurattanut, mutta näin ulkopuolista pisti vähän huvittamaan=)
En kyllä osaa auttaa, mutta myötätuntoa saat :) Tuli ihan mieleen omat ensivuodet anopin kanssa, etenkin se kerta, kun hän tunki mukaamme kauppaan valitsemaan kihlasormuksia. Antoi meille kyydin keskustaan ja tuppasikin sitten yllättäen liikkeeseen sisälle. Oli siinä kovasti jo päällepäsmäröimässä parhaimmaksi katsomaansa sormusta minulle, tyyliin tämäpäs on hyvä ja myyjälle ehti jo sanoakin, että tämä voitaisiin ottaa. Sellainen bling-bling-sormus, jossa oli törkeän isot kivet. Sain sitten ujona 19-vuotiaana kuitenkin piipitettyä, että haluan yksinkertaisen sormuksen ilman kiveä. Minkä olin jo liikkeen ulkopuolella sanonut. Sain tahtoni läpi, miehen tuella :) Nykyään anoppi on himmannut tahtia eikä enää juurikaan yritä määräillä elämäämme, mutta auttelee kyllä lasten kanssa, joten hyvin sujuu tämä yhteiselo nykyään.
Nyt olen kahden vaiheilla, jaksaisinko vielä yrittää rautalangasta vääntäen keskustella, syyttelemättä ja omista tunteistani kertoen selkokielellä (no plääh, ei se ole ennenkään toiminut), vai ryhtyisinkö piristämään omaa arkeani vastaavilla pikku tempauksilla (katsoin jo lähikaupan jouluvalovalikoiman) vai sanoisinko vaan lyhyesti ja suoraan että tästä lähtien ette saa tehdä pihallamme enää ilman lupaa mitään ja ottaisin sitten vastaan sen suurieleisen loukkaantumisen ja mökötyksen. Jos kyse ei olisi lapseni isovanhemmista, olisi ehkä ollut helpompaa kasvaa täyteen aikuisen mittaan ja asettaa rajat.
terv ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiellät kaiken toiminnan pihassanne ja talossanne. Jos ei toteudu, sanotte yhdessä miehesi kanssa että alatte etsiä taloa 500 kilometrin päästä koska yhteiselo on mahdotonta. Anna heidän suuttua, tuskin kauaa vihoittelevat. Ja jos vihoittelevatkin niin se on sitten ehkä hinta, joka on maksettava teidän hyvinvoinnistanne.
ja keksi niitä piristyksiä, sanon kuitenkin, että testaa vaihtoehtoa 1, ja jos se ei toimi (kuten epäilet), siirry vaihtoehtoon 3. Ja sitten jos senkään jälkeen ei muutosta tapahdu, voit hyvällä omallatunnolla todeta, että kaikkea muuta on kokeiltu, ja siirtyä vaihtoehtoon 2 ;)
Nyt olen kahden vaiheilla, jaksaisinko vielä yrittää rautalangasta vääntäen keskustella, syyttelemättä ja omista tunteistani kertoen selkokielellä (no plääh, ei se ole ennenkään toiminut), vai ryhtyisinkö piristämään omaa arkeani vastaavilla pikku tempauksilla (katsoin jo lähikaupan jouluvalovalikoiman) vai sanoisinko vaan lyhyesti ja suoraan että tästä lähtien ette saa tehdä pihallamme enää ilman lupaa mitään ja ottaisin sitten vastaan sen suurieleisen loukkaantumisen ja mökötyksen. Jos kyse ei olisi lapseni isovanhemmista, olisi ehkä ollut helpompaa kasvaa täyteen aikuisen mittaan ja asettaa rajat.
terv ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluvalot anoppilaan on loistava idea. Jos tiedät te minkälaisia he inhoavat, ostakaa sellaiset. Jos ette tiedä, ostakaa sellaiset kijluvan punaiset kammottavat letkuvalot. Asentakaa siten, että niitä on vaikea poistaa.
Jos teillä on avain anoppilaan sisälle, asentakaa sinne jälleen mahdollisimman rumat, vilkkuvat, räikeät ja kirjavat (tai anopin/apen inhokkiväriä olevat) ja äänekkääästi jolulauluja tietyin väliajoin soittavat jouluvalot. Asentakaa ne niin, että ne ovat näkyvällä paikalla ja niin hankalasti asetellut, ettei niitä ihan äkkiä pura mitenkään.
Älkää sanoko valoja halvoiksi, vaan sanokaa, että valot olivat tosi kalliit joten toivotte heidän pitävän valoja päällä ainakin loppiaiseen, jottei menneet rahat hukkaan. Valoja ei sitten voi palauttaa liikkeeseen, koska kuitti hävisi. Itsellenne tietenkin laitatte sellaise valot, josta itse tykkäätte.
Ja kun kerran olette anoppilaan sisään asti menneet, voitte samalla vähän sisustaa heidän kotiaan. Järjestäkää ainakin huonekalut uusille paikoille.
Jouluvalot anoppilaan on loistava idea. Jos tiedät te minkälaisia he inhoavat, ostakaa sellaiset. Jos ette tiedä, ostakaa sellaiset kijluvan punaiset kammottavat letkuvalot. Asentakaa siten, että niitä on vaikea poistaa.
Jos teillä on avain anoppilaan sisälle, asentakaa sinne jälleen mahdollisimman rumat, vilkkuvat, räikeät ja kirjavat (tai anopin/apen inhokkiväriä olevat) ja äänekkääästi jolulauluja tietyin väliajoin soittavat jouluvalot. Asentakaa ne niin, että ne ovat näkyvällä paikalla ja niin hankalasti asetellut, ettei niitä ihan äkkiä pura mitenkään.
Älkää sanoko valoja halvoiksi, vaan sanokaa, että valot olivat tosi kalliit joten toivotte heidän pitävän valoja päällä ainakin loppiaiseen, jottei menneet rahat hukkaan. Valoja ei sitten voi palauttaa liikkeeseen, koska kuitti hävisi. Itsellenne tietenkin laitatte sellaise valot, josta itse tykkäätte.
Ja kun kerran olette anoppilaan sisään asti menneet, voitte samalla vähän sisustaa heidän kotiaan. Järjestäkää ainakin huonekalut uusille paikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuu vielä ihan aattoaamunakin.
Osta -70%-korista mikä tahansa jouluinen tekstiili, pöytäliina, verhot, matto.
Osta samasta korista kaikenlaisia pikkukilluttimia, kulkusia, tonttuja, enkeleitä.
Osta joulukuusen nauhaa ja laita se joulukuuseesi. Ota joulukuusestasi se vanha nauha pois ja kiinnitä se nitojalla valitsemasi tekstiilin reunaan (myös kuumaliimapistooli käy ja kyllä pysyy. Tai uretaanivaahto tai niin sanottu sikaflex).
Kiinnittä pikkukilluttimet vapaavalintaisiin kohtiin.
Kiidä anoppilaan ja asenna vastaväitteistä huolimatta paikoilleen.
Hyvää joulua!
ja samalla täydellisen ymmärtämättömyyden tämän ja oman käytöksen välisestä yhteydestä. Ei varmaan mene jakeluun.
mulla on anoppi joka tekee suunnilleen samoin kuin ap.n sukulaiset. Ei semmoiset toisten rajoja kunnioittamattomat ihmiset ymmärrä mitään, ei osoittelua, ei suoraa puhetta ei niitä kamalia jouluvaloja joita joku ehdotti ostettavaksi ja ripustettavaksi. Niillä on pää aivan kuin puuta ja joku kummallinen etuoikeus tässä maailmassa tehdä toisten kustannuksella mitä lystäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
orjantappuraseppeleen pitäminen on vain yksi itsekkyyden muoto. Ongelman ydinhän on siinä, että tyypeillä ei ole elämässään mitään oikeaa tekemistä ja sen peittämiseksi puuhaillaan lapsen tontti uuteen uskoon. Se on tarpeeksi turvallinen ja helppo kohde, ja puolustuksena voi vetää aina ton "kaikkeni oon yrittänyt" -kortin. Paljon vaativampaa olisi mennä vaikka johonkin harrastuspiireihin, ennakoimattomia tilanteita ja uusia ihmisiäkin, hui hui.
Nimittäin ap:ta morkkaavat tyylin: "ole onnellinen että sinulla on noin paljon teihin panostava anoppi. Minulla ei ole, eikä ole äitiä eikä isää eikä kumminkaimaa. Kaikki ovat kuolleita. Yksin täällä pärjätään. Että älä kiittämätön akka valita..." Näitä tulee aina kaikkiin anoppia tai isovanhempia koskeviin ketjuihin.
Mutta ap:lle täältä sympatiat. Minä suosittelisin ihan vaan kylmän viileetä suoraan puhumista. Etkä välitä mistään marttyyrikotkotuksista vaan sanot suoraan, että ei ja ei ja vielä kerran ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli päinvastainen idea kuin monelle muulle. Voisitko pyytää heitä tekemään jotain? Eli työllistä heidät haluamallasi tavalla. Olisivat hyödyksi ja tyytyväisiä. Eikö voisi vaikka yhdessä suunnitella, mitä voisivat tehdä? Vai tekevätkö kaiken aina "väärin" joka tapauksessa?
loistoidealta! Nyt vaan miettimään vähän isompaa pihaurakkaa, joka pitää "auttajat" kiireisenä!
pyytää leikkaamaan pensasaidan, se poistetaan kokonaan ja tilalle istutetaan kookospalmuja kun ne on niin kivoja siinä. Ei teillä olisi mitään karkeamman luokan hommaa, ojan kaivuuta tai hiekan kärräystä. Sellaista, mikä ei lopu kesken, saa painaa ihan ympäripyöreitä päiviä eikä laadulla ole niin väliä.
joten sori jos tätä on jo ehdotettu, mutta sorvasin mielessäni seuraavan lauseen:
"Huomaan, että autatte meitä mielellänne. Se on hieno piirre teissä, ja varmaan tulemmekin tarvitsemaan apuanne silloin tällöin. Mutta nyt on silleen, että me emme kuitenkaan enää hyväksy sitä, että tulette yksin ja omin lupineen auttamaan. Te ette saa enää kajota pihaamme ellette tule ensin kysymään saako sitä ja sitä tehdä. Tämä on valitettavasti asia josta emme voi tinkiä. Voidaan pitää vaikka viikonloppuisin yhdessä pihansiivoustalkoot, jossa neuvotte meitä tuon *hankalan aidan/kompostin/hiekkalaatikon tms kanssa, mutta jatkossa en voi hyväksyä, että tulette itseksenne tekemään meidän pihatöitä. se on meidän piha ja meidän pitää itse saada päättää mitä siellä tehdään ja milloin."
Miltä kuulostaa?
En usko että äitisi ihan oikeasti on tuota mieltä, kunhan vain on keksinyt toimivan tavan saada tahtonsa läpi. Kukapa haluaisi kuulla läheisen suusta hulluksi nimittelyä.
Älä ole liian hienotunteinen, eipä äitisikään ole. Jos tulee vastaava seuraava kerta, niin anna takaisin samalla mitalla. Jos äitis suuttuu noin kamalasti pienestä asiasta, niin sano se! "Miten sinä mielipiteestäni nyt noin suutuit? Ei ole normaalia, että noin kovasti suuttuu pienestä asiasta! Ettet vaan olisi sairastunut tai sairastumassa johonkin mielenterveysongelmaan, ei ole normaalia suuttua noin!" Eli ilkeästikin takaisin. Tai toinen sanominen vastaan sanominen, ehkä vähän lapsellinen, mutta toimiva "itsepä olet minut kasvattanut!"
Sen sijaan voisi alkaa harjoittelemaan selkokieltä. Eli ei mitään "Kiitos mutta..." vaan selkeästi: minua harmittaa kun siirsitte tuon pensaan tuonne. Ja sitten siirrätte pensaan takaisin.
olen kokeillut tuota tapaa äitiini. Ei toiminut.
Suuttui vaan 'sinua nyt kaikki aina harmittaa ... mikään apu ei kelpaa ... mitää ei uskalla tehdä.. sinä ole aivan hullu, miten sinusta tuommoinen on tullut...'
Kerran vain sanoin, että minua harmittaa, ja vain yhdestä asiasta.
Miten tuommoisen kanssa voi asiallisesti keskustella :(
Mutta. Ei tehoa. Syystä että. Aa, ihan liian pitkä puhe. Ei tällaiset puolihöpöt töhöttäjät jaksa kuunnella kun olis kiire jo päästä pihahommiinkin. Bee, edellä mainitusta syystä he kuulevat meidän sanovan että "hieno homma kun autatte meitä, oikein hyvä, jatkakaa samaan tahtiin".
Tuolla alkukeskustelussa sain palautetta, että edes käyttämäni lyhyt "Kiitos kun teit tämän. Ei kuitenkaan ollut tarkoitus tehdä tätä toista asiaa" -tyylisetkin repliikit ovat liian kohteliaita ja epäselviä. Alan olla samaa mieltä, että pitää vain sanoa tiukasti että ei kiitos. Tai jos se on liian kohteliasta ja jättää pienen toiveen lepsuilusta, niin sanoo sitten vain ei.
Terv Ap
joten sori jos tätä on jo ehdotettu, mutta sorvasin mielessäni seuraavan lauseen:
"Huomaan, että autatte meitä mielellänne. Se on hieno piirre teissä, ja varmaan tulemmekin tarvitsemaan apuanne silloin tällöin. Mutta nyt on silleen, että me emme kuitenkaan enää hyväksy sitä, että tulette yksin ja omin lupineen auttamaan. Te ette saa enää kajota pihaamme ellette tule ensin kysymään saako sitä ja sitä tehdä. Tämä on valitettavasti asia josta emme voi tinkiä. Voidaan pitää vaikka viikonloppuisin yhdessä pihansiivoustalkoot, jossa neuvotte meitä tuon *hankalan aidan/kompostin/hiekkalaatikon tms kanssa, mutta jatkossa en voi hyväksyä, että tulette itseksenne tekemään meidän pihatöitä. se on meidän piha ja meidän pitää itse saada päättää mitä siellä tehdään ja milloin."
Miltä kuulostaa?
Ehkäpä poliisien tulo kotiovelle hillitsisi menoa. :D
Ehkä sitä ennen voisi kokeilla tiukkaa EItä ja vaikkapa poliisilla uhkailua.
Alue: Aihe vapaa
anoppi sai luvan lentää pellolle.
Mitä helvettiä jollain iänikuisilla alistavilla perinteillä on merkitystä nykymaailmassa...