Miehen tädin hautajaisten muistotilaisuus on meillä...

että antaa kotinsa miehensä sukulaisten käyttöön muistotilaisuuden ajaksi, vajaa kaksi tuntia. Kummallista on se, että siitä pitää tuollainen numero nostaa ja kokea asia jotenkin huutavana vääryytenä.

+ valmistelut siihen päälle. Käytännössä ap joutuisi käyttämään koko aamun järjestelyihin.

että antaa kotinsa miehensä sukulaisten käyttöön muistotilaisuuden ajaksi, vajaa kaksi tuntia. Kummallista on se, että siitä pitää tuollainen numero nostaa ja kokea asia jotenkin huutavana vääryytenä.

talon omistajilta ole kysytty mitään. Esim. ne astiat. Jos minä antaisin taloni tällaiseen käyttöön, niin haluaisin ainakin että minultakin kysyttäisiin. Eihän sukulaiset tiedä onko niitä kippoja ja muita astioita edes minulla.

että antaa kotinsa miehensä sukulaisten käyttöön muistotilaisuuden ajaksi, vajaa kaksi tuntia. Kummallista on se, että siitä pitää tuollainen numero nostaa ja kokea asia jotenkin huutavana vääryytenä.

Jos kerran sinua ei häiritse se, että kodissasi on lauma vieraita ihmisiä muutaman tunnin ajan. Tuskin koet sitä huutavana vääryytenä, vaikka vähän sotkua jäisikin jäljelle tai ohimennen tutkisimme makuuhuoneen kaapit.

Saat toki tulla meille viettämään lapsesi synttäreitä, jos kotonasi et niitä pysty järjestämään. Edellytän tosin, että jotenkin etäisesti edes tunnemme toisemme, etkä niin välitä, vaikkei kotimme ihan sinua varten ole puunattu, täällähän me elelemme. Jos ongelmasi tosiaan on, ettei kotonasi voi juhlia lapsesi synttäreitä, niin hädässä ystävä tunnetaan. Suvusta nyt puhumattakaan. Ps. jos satut olemaan jotain etäistä sukua miehelleni ja kuollut, älä tule meille.

meille noin vain. Jos itse en pääsisi paikan päälle, pyytäisin jonkun tutun meille.

Pitää kuitenkin muistaa että niitä mätäpäitäkin löytyy ihmisistä. Jotka tilaisuuden tullen vie tavaraa. Ei kannata kuitenkaan liiakseen luottaa ihmisiin. Tarkoitan niitä uppo outoja.

Ap asuu miniänä miehensä suvun kantatilalla. Miniälle talo on "vain" koti, mutta suvulle (erityisesti edelliselle, ns. sodan nähneelle sukupolvelle) talolla on todella suuri merkitys. Nyt kuollut täti on muuttanut taloon kouluikäisenä, joten talo on vainajan lapsuudenkoti, vaikka ap saivartelisi kuinka paljon tahansa. Talo merkitsee suvulle, ja merkitsi varmasti myös tädille, jotakin sellaista, jota ap ulkopuolisena & ulkopuolelta tulleena ei voi koskaan täysin ymmärtää. Talohan on aikoinaan myyty tädin veljelle (ap:n apelle) ilmeisesti hyvin näennäisellä summalla. Ei osituksia ollut tapana tehdä realististen summien mukaan: tilalle jäänyt lunasti muut ulos suorastaan naurettavilla summille ja siksi muille jäikin tietty ns. kyläilyoikeus. Samahan se on varmasti nyt miehesi ja sunkin tapauksessa ap toistunut. Vai luuletko ihan rehellisesti saavasi maksamallasi summalla vastaavaa tilaa "vapailta markkinoilta"? Kunnioita kuolleen muistoa ja tarjoa nyt edes viimeiselle matkalle oikeudenmukaiset puitteet. Kuten sanottu, kauemminhan se täti on talossa aikoinaan varmaan asunut kuin esim. sinä tähän mennessä.

Mieheni täti muutti tähän taloon kouluikäisenä, mutta vietti lapsuutensa vielä vanhemmalla sukutilalla eli isänsä suvun kotitalossa. Sitä pitää nykyisin tämän tädin serkku. Meidän kotimme on siis tädin ja appeni äidin suvun kotitalo, jota täti ei koskaan itse lapsuudenkotinaan pitänyt samalla tavalla kuin tuota vajaan kilometrin päässä olevaa taloa. Täti asui tässä huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin minä, koska hän lähti aikoinaan 25 km päähän oppikouluun ja joutui asumaan kaupungissa kouluvuoden aikana.

Talo on varmasti myyty apelleni hyvin näennäisellä summalla, koska niillä rahoilla täti osti itselleen ja perheelleen aikanaan omakotitalon, toinen täti kolmion Käpylästä ja setä oman maatilan. Lisäksi he kaikki saivat rantatontit. Ilman muuta kauppasumma oli täysin marginaalinen, olihan esim. tuo Helsingistä asunnon ostanut täti silloin 21v ikäinen opiskelija, joka varmasti oli ennättänyt ansaitsemaan sievoisen summan rahaa jo siihen mennessä.

Ilman muuta noin alhainen kauppahinta on antanut kyläilyoikeuden, joka varmasti ulottuu myös tätien ja setien lapsiin eli mieheni serkkuihin. Valitettavasti sitä ei huomattu aikoinaan kauppakirjaan merkitä. Harmi, että kyläilyoikeus ei ulottunut enää siihen, että tädin lapset olisivat vaivautuneet vierailemaan tädin luona niinä vuosina, kun hän ei enää jaksanut itse huolehtia itsestään. Nähtävästi kyläilyyn kuuluu kantatilan kohtaaminen, ei ihmisten eikä etenkään oman äidin.

Mitä taas tulee viimeisimpään tilakauppaan (kun minä ja mieheni ostimme tilan) niin kaiketi tiedät, että hinnan määrää verottaja myös sukupolvenvaihdoksissa. Kyseessä on siten aina käypä hinta. Vapailla markkinoilla tämän olisi voinut saada jopa halvemmalla, mutta kun jokainen sukupolvi maksaa myös siitä edellisen sukupolven tunnesiteestä.

Kunnioitan tädin muistoa, mutta se ei tarkoita sitä, että antaisin lastensa kohdella minua tai kotiani miten tahansa. Ehkä neuvon heitä ottamaan yhteyttä sinne varsinaiseen lapsuudenkotiin, jos kerran palstan mukaan heilläkin on velvollisuus kantaa kortensa suvun yhteiseen kekoon.

ap

Kerrot suoraan että koska aikataulut on suvun nykyjärjestelyillä mahdottomat, on muistotilaisuus siirrettävä seurakuntokodille tai muihin vastaaviin tiloihin ja ettei ko. ajankohtana talonne ole käytössä. Kukaan ei ole edes tuolloin avaamassa ovia, ksoka ette ole paikalla, joten järjestely on mahdoton.



Tämä sama viesti parille-kolmelle puuhasukulaiselle puhelimitse ja laitat miehesi soittamaan ja vielä vaikka jollekulle sähköpostillakin niin eivät pääse sanomaan etteivät tienneet ja että olet väännellyt selviä asioita.



Näin he kuulevat varmasti pointin että "on siirrettävä seurakuntakotiin ja ovia ei ole kukaan avaamassa".



Jos sen pohjalta ovat valmiita neuvottelemaan teille sopivan aikataulun, niin ok, mutta elleivät ole, niin sitten siirtävät ja jolleivät siirrä, niin sitten seistä töröttävän lukossa olevan oven takana ja talo on pimeänä kun sinne tulevat ja omapahan on siinä tapauksessa häpeänsä. 30 hengen seurueen kahvit hoituvat hätätapauksessa vaikka jossain ravintolassa, joten ei ole suuri synti jättää seisomaan lukko-oven taa jos ovat niin jästipäitä etteivät puhetta ymmärrä ja toisia huomioi yhtään.



Mitä tulee astioiden käyttöön niin minä sanoisin että kaikki astiat ovat äidin syntymäpäivillä käytössä, joten eivät jouda. Kai nyt emäntä sentään päättää astioistaan ja emännälle on äitinsä tärkeämpi kuin miehensä täti.



Lainatkoon ennemmin sitten tädin lasten astioita tai niiden sukulaisten jotka niin innoissaan ovat tässä kohdin "säästämässä".

meille noin vain. Jos itse en pääsisi paikan päälle, pyytäisin jonkun tutun meille.

Pitää kuitenkin muistaa että niitä mätäpäitäkin löytyy ihmisistä. Jotka tilaisuuden tullen vie tavaraa. Ei kannata kuitenkaan liiakseen luottaa ihmisiin. Tarkoitan niitä uppo outoja.

Jotka tässäkin ap:n tapauksessa ovat heille menossa laittamaan paikat kuntoon ja hoitavat kahvittelun ja mahdollisen ruoan. Eiköhän jokainen sukulaiset tunne tavalla tai toisella. Eihän sitä muuten tiedä vaikka ne sukulaiset tutkisivat paikkoja, onhan se "sukutalo".

miehesi suvusta (tai miehesi) huolehtimaan sukulaisten läsnäolosta? Ja todellakin, makuuhuoneen oven voi laittaa kiinni.

Ap on siis luvannut talon hautajaisvieraiden käyttöön ja se on hänenkin mielestään ihan ok. Ilmeisesti kipot ja kupitkin löytyvät kaapista, vaikka niiden käytöstä olisi kyllä minunkin mielestäni pitänyt neuvotella ap:n kanssa. Pitopalvelu hoitaa kahvit ja tiskit.



Ainoa kamala ongelma on se, ettei ap itse ole päästämässä pitopalvelua ja vieraita sisään ja vahtimassa, ettei kukaan varasta mitään. miehen läsnäolo ei kelpaa.



Hautajaisia ei noin vain siirretä tunnilla, koska kappelit ovat usein aika varattuja. Siunauksen jälkeen hautajaisväen on minusta päästävä siirtymään muistotilaisuuteen heti eikä tunnin päästä.



Nyt vain nielet asian ja ens kerralla et lupaa mitään.

rahansäästöä. Ei ne niitä hautajaisia muuten siellä talossa pitäis, se vaan säästää heidän kulujaan ja varsinkin vaivojaan. Olettavat että ap miehensä kanssa hoitaa kaiken, he saavat vaan paistatella surevina omaisina. Ja vielä kaupanpäälle muut sukulaiset ihastelee kuinka he vielä keksivät pitää muistotilaisuuden tädin lapsuudenkodissa, voi kuinka herttaista.



Vaikka olis kuinka hautajaiset ja vainajaa pitäis kunnoittaa, niin niin pitää kunnioittaa myös toisten kotia ja ihmisiä itseään. Kysyä heiltä, milloin heille sopii pitää se muistotilaisuus. Ei toisten kotiin voi vaan sopia asioita kysymättä ensin että onko se talon omistajille ok. Tää nyt on ihan perushuttua, mutta näköjään hyvin monelle se on epäselvää. Jollain ihmeen sukuoikeudella voi tehdä mitä haluaa ja varsinkin miniää saa haukkua miten paljon haluaa jos hälle ei sovi ihan kaikki mitä jotkut kaukana asuvat serkut keksii.



Todellako te mammat painuisitte toisten kotiin juhlia pitämään, ettekä kyselisi yhtään, että sopiiko?

Ei se täti ole ongelma, ei äitikään, mies on joku saamaton nössö, jota ap:n pitää pomottaa kuten miehen sukuakin?



Ei helkkarissa toi voi olla ongelma, jos ei siitä ite tee sellasta.

että kitarisat näkyy ja koko valtakunta kuulee, ETTEI TEILLE SOVI. Helvettiäkö se täällä auttaa itkeä ja parkua, ettei mua kuunnella ja ymmärretä. Väärä osoite.

Ap on siis luvannut talon hautajaisvieraiden käyttöön ja se on hänenkin mielestään ihan ok. Ilmeisesti kipot ja kupitkin löytyvät kaapista, vaikka niiden käytöstä olisi kyllä minunkin mielestäni pitänyt neuvotella ap:n kanssa. Pitopalvelu hoitaa kahvit ja tiskit. Ainoa kamala ongelma on se, ettei ap itse ole päästämässä pitopalvelua ja vieraita sisään ja vahtimassa, ettei kukaan varasta mitään. miehen läsnäolo ei kelpaa. Hautajaisia ei noin vain siirretä tunnilla, koska kappelit ovat usein aika varattuja. Siunauksen jälkeen hautajaisväen on minusta päästävä siirtymään muistotilaisuuteen heti eikä tunnin päästä. Nyt vain nielet asian ja ens kerralla et lupaa mitään.

Hautajaispäivänä kirkossa ei ole mitään muuta tilaisuutta ainakaan vielä, siirto hoituisi puhelinsoitolla. Kuten olen jo kertonut.

ap

Kysy kuka tuo kahviastiaston ja kuka kakkulapiot.



Muistuta mahdollisimman monelle että teiltä annetaan vain tilat, pöytäliinat ja muut tarvittavat saavat tuoda itse.

Hyvä, että myös kälysi ymmärtävät tilanteen. Itse tekisin niin, että ilmoittaisin perikunnalle, että teillä voidaan pitää muistotilaisuus sinä ja sinä päivänä kello se ja se (se tunnilla muutettu aika). Jos tämä ei käy, niin sitten valitettavasti ette voi auttaa asiassa. Parasta olisi, jos saisitte kerrottua tämän yhdessä miehesi kanssa.

Ihme vääntämistä ollut tässä ketjussa. Mielestäni olet käyttytynyt fiksusti ja pitkäpinnaisesti. Sinä et ole itsekäs, tämän tädin lapset ovat. Joku heistä taitaa kirjoitellakin täällä, en muuten ymmärrä lukuisia sinulle suunnattuja jankkaavia ja loukkaavia kirjoituksia.

Ihan alkuun kiitos kaikille niille, jotka ymmräsvitä pointtini eli koska me olemme valmiita antamaan kotimme muistotilaisuuden pitopaikaksi, niin vainajan läheiset voisivat kunnioittaa meitä hyväksymällä heille kerrotut reunaehdot.

Ja sitten hieman tarkennusta niille (tai siis vain yhdelle), jonka mielestä tarkastiottaen 2 vuotta asumista tässä talossa tekee tästä miehen tädille lapsuudenkodin, jonka "jo pelkkä historia vaatii, että perinteitä kunnioitetaan ja muitsotilaisuus järjestetään täällä, jotta kahvit voidaan juoda perintökupeista, jotka hankittiin 1700-luvulla".

Miehen tädin lapsille kerrottiin, että tietty päivä ei sovi muistotilaisuudelle. He päättivät kuitenkin, että heille se sopii erinomaisesti. Hautajaisia voitaisiin edelleenkin siirtää, koska ko. päivänä papilla ei ole muita tilaisuuksia (tarkistettu seurakunnasta ja suntiolta, mikä on kirkon varaustilanne). Kyse ei siis ole pakosta vaan valinnasta, joka sopii vainajan lapsille ja lastenlapsille parhaiten. Muistotilaisuudesta ehtii kuulemma vielä kivasti Ikeaan...

Tilakauppojen yhteydessä ei ole myyty irtaimistoa. Suurin osa talon muinaisesta kahvikalustosta on ko. tädillä, joka lienee jo antanut sen lapsilleen. Nämä eivät kuitenkaan käsittääkseni ole sitä ottamassa muistotilaisuuteen mukaan edes vainajaa kunnioittaakseen. Outoa, eikö totta. Täti ei kuulu tähän seurakuntaan, joten omaiset joutuisivat maksamaan muodollisen korvauksen seurakuntatalon käytöstä. Hautapaikka miehensä vieressä on täällä, siksi moinen järjestely.

Joku kirjoitti, että miniänä en kunnioita suvun historiaa ja perinteitä, koska en halua muistotilaisuutta kotiini. Moneenkohan kertaan täällä on toistettu, että vaadittu ajankohta on väärä, tilaisuus OK. Lasteni ei tarvitse osallistua hautajaisiin oppiakseen suvusta, heille kun riittää historian oppikirjan avaaminen oikeasta kohdasta. Ja mitä kyseisen tädin elämään tulee, niin uskon, että lapset kolmesta eri liitosta eivät mitenkään erityisesti halua tuoda yksityiskohtia julki, niin suvun historiaa kuin ne ovatkin.

Pitopalvelut eivät siivoa kuin omat jälkensä. Jos joku käyttää siivoavaa pitopalvelua, niin sille ehkä löytyy nimikin eli perhetyöntekijä, jollaisia palstalla monet ovat kotiinsa saaneet avukseen. Pitopalvelu saapuu paikalle laittamaan tarjottavat pöytään, ei imuroimaan jalkalistoja.

Edelleenkin priorisoin äitini syntymäpäivät miehen tädin hautajaisia korkeammalle. Palstalaisten harmiksi mieheni siskot, tulevat "sukutalon tädit" ovat alhaisella tavalla asettuneet puolelleni todeten, että heidän lapsuudenkotinsa ei ole pitokartano.

koska hän tuntuu olevan kyvytön ymmärtämään muita kuin omaa näkökantaansa asiaan. Jos keskustelu on ollut loukkaavaakin, on se sitä ollut myös heitä kohtaan, jotka ovat toista mieltä kuin ap. Jostakin lukutaidosta jankkaaminen joka toisessa viestissä ei ole keskustelua, vaan jotain ihan muuta. Ja kaikkihan me tiedämme, ettei ongelma ole meidän, vaan ap:n. Hän toimikoon siten kuten parhaaksi näkee. Itse en sympatiapisteitä jakele sellaisille, jotka eivät mielestäni niitä ansaitse, mutta en tietysti pahaakaan toivo. Uskon, että asioilla on tapana järjestyä - ei itsekseen, vaan keskustelemalla asianosaisten kanssa riittävän painokkaasti, riittävän usein ja riittävän useiden henkilöiden kanssa. Tarvittaessa on itsekin kyettävä joustamaan, että ihmisillä säilyisi hyvä tahto ja ymmärrys toisiaan kohtaan.

Asioilla on tapana järjestyä, jos ymmärtää asettua lattiarätiksi.



Jos kyseessä olisi ollut anopin halu järjestää siskonsa hautajaiset lapsuudenkodissaan (siis siinä, missä ap asuu), niin palsta olisi kiljunut suureen ääneen, että älä suostu, se on vain anopin sisko. Nyt kun kyseessä on miehen isän sisko, muuttuu kuvio heti. Tietysti avaat kotisi ovet, tietysti siivoat kaikki 15 huonetta katosta lattiaan, tietysti hankit 30 hengen kahviastiaston, hopeakannut ja kristallisen sokerikon sekä annat häälahjahopeasi käyttöön. Ilman muuta vainajaa pitää kunnioittaa! Ja sen ihan ilmaiseksi saadun sukutilan perinteitä, josta tilasta tosin on 800 000 euroa velkaa.



Tosielämässä ap:lle vastaajat asuvat ahtaissa rivitaloasunnoissa eivätkä ikinä joudu avaamaan kotinsa ovia tuntemattomien juhlille. Kun omissa vihkiäisissä oli varaa vain 60 vieraan kutsumiseen niin on helppoa olla närkästynyt siitä, että jonkun äidillä on 70-vuotispäivillään 100 vierasta. Ettäs kehtaa, vanha ihminen.

Osoittaako se siis sitä, että olen kateellinen sukutilasta, ja siksi en ymmärrä ap:n kyvyttömyyttä hoitaa asiaa loppuun asti (joko niin että hautajaiset toiseen ajankohtaan tai muistotilaisuus jonnekin muualle)? Höpönlöpöä.

Miehen sukulaiset haluavat vain itse päästä halvalla ja helpolla! Uskomatonta, että noinkin monen mielestä tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä. Miehen suku saa varailla ap:n ja miehensä KOTIA ihan mennen tullen mielensä mukaan ja järjestellä juhlia siellä.



Olen itsekin sukutilalta lähtöisin eikä tulisi mieleenikään järjestää siellä omin nokkineni juhlia. Oli miten sukutila tahansa, niin ei sukulaisilla ole mitään oikeutta varailla tilaa omiin tilaisuuksiinsa. Kuten ap on jo kertonut, ei tiloja enää vain anneta sukupolvenvaihdoksessa vaan kyllä niistä joutuu maksamaan käyvän hinnan.