Lue keskustelun säännöt.
Mitä te sanotte jos naapurinlapsi sanoo teillä ollessaan:
09.11.2010 |
juuri kun katat pöytää että omat lapsesi saavat sapuskaa, naapurinlapsi on teillä leikkimässä ja hän kysyy: "Saanko minäkin syödä?"
Mitä sanot?
Kommentit (147)
Jos meillä on joku käymässä ja on ruokaa tai välipalaa, niin katan kaikille. Tottakai.
Oletan automaattisesti, että vieras myös syö, jos on meillä ruoka-aikaan.
Miten niin ruokaa ei olisi tarpeeksi? Pihvitkin voi tarvittaessa puolittaa. Tarjota lisäksi leipää. Tai hedelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mitä silloin olisin vastannut..
Nähdään sit huomenna tai joku päivä.
Meillä ei ole muut penskat syöneet, oma perhe syö ja just ruoka sille riittää. Muut syökööt kotona, paitsi jos meillä on vieraita, jotka ovat mm. ihan viikonloppuvieraita tai muutoin kutsuttu.
En mäkään syö kenenkään kaverini kotona, odottelen olohuoneessa kun syövät, jos ruoka-aikaan erehdyn menemään.
Mut on näin kotona kasvatettu ja samaa olen lapsilleni opettanut. Muut tehkööt miten haluavat, tämä mun tyyli.
Muistan lapsena, miten joidenkin kavereiden luona äiti ilmoitti tylysti, että lähde kotiin, meillä on nyt ruoka.
Siitä tuli todella kurja olo. Vaikka en olisi heillä halunnut syödäkään.
Minulla on karjalaiset, vieraanvaraiset geenit ja meillä tarjotaan kyllä aina kaikille ruokaa, voileipää, puuroa, mitä nyt syödäänkin. Aina, jos on lapsen kaveri leikkimässä meillä, kysyn, ottavatko mehua, maitoa, leipää, tms. Ja jos on ruoka-aika, saa jäädä syömään.
Miksi minun pitäisi kysyä vielä lapsen vanhemmiltakin, että saako hän syödä meillä?
Jos on pihvejä, kyljyksiä, tms., joita periaatteessa yksi per nassu, niin sitten laitetaan lihoja puoliksi.
Ehkä sitten voi joskus olla eri tilanne, jos on vaikka kolme teini-ikäistä poikaa jäämässä yhtäkkiä ilmoittamatta ruokavieraiksi. :)
En osaisi käännyttää ketään pois ruokapöydästä.
ja pyydän liittymään seuraan. Pienet tytöt ei niin paljona syö etteikö sen vertaa ylimääräistä ruokaa olisi. Ja aina löytyy leipää, juustoa ja salaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jso ei sitten ole lämmitetty jotain viikonvanhaa sopanloppua, jonka syönnistä ruokamyrkytysriskin uskaltaa ottaa vain omalla porukalla.
riippuen siitä mitä ruokaa/miten paljon olen tehnyt. Ja vähän siitäkin kuka kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lautasen ja pyydän pöytään.
Ruoka-aikaan kylässä olevilta lapsilta kysyn aina syövätkö meillä. Joskus syövät, joskus eivät.
pyydän pöytään. Yleensä kyllä kysyn jo etukäteen haluaako syödä ja jos syö, niin aina sitä jotain pystyy taikomaan esim. pakkasesta, että kaikille riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itsekin syödään. Joskus on kyllä edellispäivän jämiä joita voi olla niin niukasti ettei riitä. Silloin olen sanonut että ruokaa ei nyt riitä mutta otatko vaikka leipää tms välipalaksi.
Omat syö kotona ja niin myös naapurin lapset omissa kodeissaan.
Kehotan menemään kotiin. Ja lähtee jo ennenkuin alan kattamaan pöytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia teillä on? Ja kuinka usein teillä on lapsivieraita? Ihmetyttää vaan...
saavatko hekin syödä. Jos kerran ruoka-aikaan meillä ovat, niin katan automaattisesti heillekin. Joskus pyydän kysymään asiaa kotoa puhelimitse eli siis saako syödä meillä. Meillä ainakin laitetaan aina ruokaa sen verran, ettei se lopu vaikka olisi 2-3 ylimääräistä ruokailijaa. Ja monet lapset ovat nirsoja ja syövät vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin muutama lapsi on joiden vanhemmat tunnen niin hyvin että uskallan tarjota ruoan kysymättäkin. Mutta muiden kanssa en ota sitä riskiä, että perhe on vaikka menossa tunnin päästä kylään syömään tai lapsella on treenit, joihin ei saa mennä maha ihan täynnä tms. Yli 10-vuotiaan omaan sanaan jo voi luottaa mutta sen alle lapset puhuu usein ihan omiaan illan suunnitelmista :-)
itse ainakaan en kyllä tykkäisi jos kuulisin että lapsi syönyt muualla ilman lupaa.
lapsia teillä on? Ja kuinka usein teillä on lapsivieraita? Ihmetyttää vaan...
Harvemmin meillä kuitenkaan ruoka-aikaan on kavereita leikkimässä - yleensä kavereita on heti koulun jälkeen aina iltaruokaan asti. Monella lapsella on kotoa ohje, että ei saa jäädä kyläpaikkaan syömään vaan pitää lähteä kotiin. Tarjoan aina mahdollisuuden syödä meilläkin; jos lapsi haluaa meillä syödä, niin hän soittaa kotiin ja varmistaa onko se ok. Tunnetaan melko hyvin kaikkien lastemme kavereiden perheet ja ainakin meillä kavereita käy melkein joka päivä (toki leikkivät paljon ulkonakin eli eivät aina edes käy meillä sisällä).
Kai nyt lapsi itse tietää, onko hänellä nälkä vai ei?
Ja jos et pidä siitä, että lapsi syö muualla, niin kai olet tehnyt hänelle sitten selväksi, että hän lähtee kylästä pois oma-aloitteisesti, jos on ruoka-aika?
Minä kysyn aina meillä kylässä olevilta, haluavatko jotain. Sitä tarjotaan, mitä on. Joskus on kakkua ja jätskiä, joskus voileipää, joskus jogurttia.
Kyllä omatoimisesti kodin ulkopuolella leikkimässä käyvät lapset jo tietävät omat allergiansa, jne. ja osaavat sanoa, mitä eivät saa syödä.
Ja joskus käy niinkin, että kylässä oleva lapsi ei halua juoda tai syödä mitään. Ok sekin, en tuputa.
Kuuluu peruskäytöstapoihin (niihin hyviin sellasiin)
se ole sinun asiasi päättää, saako hän syödä teillä, vai ei. Jos lapsen vanhempien kanssa ei ole asiasta mitään sovittu, ja ruokaa on, niin miksi ihmeessä et lapselle ruokaa tarjoaisi ?!? Toisekseen, jos tuon tilanteen haluaa välttää, voihan ilmoittaa jo hyvissä ajoin, että lapsen on hyvä lähteä kotiin, kun teillä on ruoka-aika.