Lue keskustelun säännöt.
Tyttö salasi raskautensa, tunnen epäonnistuneeni äitinä
05.11.2010 |
Toisiks vanhin lapsemme on teini-iässä (16v) ja seurustellut jo reilun vuoden erään pojan kanssa. Tässä jo jonkin aikaa olen huomannut tytön käytöksessä jotain outoa, mutta kuvittelin kuuluvan teini-ikään. Kysyin kyllä useammankin kerran onko jokin vialla, tyttö kuitenkin kielsi, että olisi.
Nyt sain sitten ns. puolivahingossa tietää, että tyttö on raskaana ja tytön kanssa keskusteltuani he ovat päättäneet pitää vauvan ja raskaus on sen verran pitkällä, ettei abortti ole enää mahdollinen.
Minusta on itsestäni tullut myös melko nuorena äiti, just samana päivänä täytin 18v kun esikoisemme syntyi. Tiedän siis, miten raskasta voi nuorena äitinä olla ja toisaalta olisin toivonut, että lapseni tekisivät lapset vasta joskus 20v iässä. Tosin lapsen saaminen oli minulle parasta ja tämän takia en kyllä varmaan pystyisi lastani aborttiin pakottamaan.
Eniten tässä ahdistaa se, ettei tyttäreni tullut minulle puhumaan raskaudesta vaan salasi sen minulta ja kaikilta muiltakin. Olen aina luullut, että meillä olisi tytön kanssa hyvät välit, muista asioista on kyllä pystytty puhumaan ja tyttö on uskoutunut minulle.
Kommentit (43)
Vaikea teiniaika takana. Hän on varmaan salannut asian, koska on oelännyt tuottavansa suuren pettymyksen teille vanhemmille. Epäröinyt myös saako tukea ja turvaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja elämäntilanteemme oli sellainen, ettei vauva olisi ollut tervetullut. Meillä tuolloin mies ja ja yksi lapsistamme vakavasti sairaita ja päälle muita ikäviä asioita. Näillä perustelin abortin tarvetta, mutta en saanut.
viikoilla 12-20 vain pitää anoa lupaa eri paikasta
puolen vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi joten vahingosta ei ollut kyse. Seuraavan sain 19v. En ikinä kokenut että nuori ikä olisi tehnyt äitiydestä erityisen raskasta, eikä se edes niin raskaalta tuntunut. Vaikka sinulle ap olisi ollut vaikeaa nuorena äidiksi tulo niin ei se välttämättä ole tyttärellesi vaikeaa.
Miten kaikki ovat aina varmoja että teiniraskaudet ovat vahinkoja, eivät ne välttämättä ole. Tiedätkö ap varmasti että oli vahinko, voihan olla tarkoituksellinenkin mikä selittäisi salaamisen mahdollisimman pitkälle? Etenkin jos olet ehkäisystä ym puhunut voi olla että tyttö ei uskaltanut kertoa kun pelkäsi reaktiotasi. Olin 17 kun tulin raskaaksi, äiti taisi luulla että oli vahinko, luulee kai vieläkin, en muista olenko koskaan kertonut miten asia oikeasti oli.
vaikka nuori olinkin. Meillä ei ollut kyse vahingosta vaan me halusimme vauvan.
Minä en kokenut niinkään raskaana itse äitiyttä, vaikka esikoinen olikin vaikea vauva ja itki ensimmäisen puoli vuotta vaan lähinnä sen, että lähipiirissä suuri osa paheksui sitä, että olimme niin nuoria ja että meillä oli jo vauva. Saimme kuulla arvostelua, todella törkeääkin ja paljon ja tämä teki äitiydestä todella raskasta. Myös neuvolan terkka oli sellainen, ettei pitänyt nuorista äideistä.
ap
puolen vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi joten vahingosta ei ollut kyse. Seuraavan sain 19v. En ikinä kokenut että nuori ikä olisi tehnyt äitiydestä erityisen raskasta, eikä se edes niin raskaalta tuntunut. Vaikka sinulle ap olisi ollut vaikeaa nuorena äidiksi tulo niin ei se välttämättä ole tyttärellesi vaikeaa.
Miten kaikki ovat aina varmoja että teiniraskaudet ovat vahinkoja, eivät ne välttämättä ole. Tiedätkö ap varmasti että oli vahinko, voihan olla tarkoituksellinenkin mikä selittäisi salaamisen mahdollisimman pitkälle? Etenkin jos olet ehkäisystä ym puhunut voi olla että tyttö ei uskaltanut kertoa kun pelkäsi reaktiotasi. Olin 17 kun tulin raskaaksi, äiti taisi luulla että oli vahinko, luulee kai vieläkin, en muista olenko koskaan kertonut miten asia oikeasti oli.
Raskaustestin tuloksesta ilmoittanut lääkäri sanoi että "nyt on kyllä huonoja uutisia, olet raskaana", sossutäti kysyi monesti oletko ajatellut aborttia, kun lapsi oli jo syntynyt hän kyseli että oletko ajatellut että voisit antaa lapsen adoptoivaksi.. Synnytyssairaalassa laittoivat minut sairaalaan sos. työntekijän puheille ja yrittivät saada minua puhuttua ensikotiin vaikka olin asunut jo puoli vuotta omillani ja kun en suostunut otti sos.työntekijä kilarit ja alkoi huutaa että "sitten sinun täytyy ottaa vastuu lapsestasi"(ihan tosi??). Ja kun vielä olin vauvan ollessa 4kk muuttanut asunnostani pois toiseen kaupunkiin tuo samainen sossutäti kysyi siskoltani että otinko lapseni mukaan kun muutin(???).
Niin ja olin täysin normaali nuori, ei mitään ongelmia joilla kohtelun olisi voinut selittää, täysi-ikäinenkin jo. Mutta yksinhuoltaja omasta tahdostani.
t. 25
vaikka nuori olinkin. Meillä ei ollut kyse vahingosta vaan me halusimme vauvan.
Minä en kokenut niinkään raskaana itse äitiyttä, vaikka esikoinen olikin vaikea vauva ja itki ensimmäisen puoli vuotta vaan lähinnä sen, että lähipiirissä suuri osa paheksui sitä, että olimme niin nuoria ja että meillä oli jo vauva. Saimme kuulla arvostelua, todella törkeääkin ja paljon ja tämä teki äitiydestä todella raskasta. Myös neuvolan terkka oli sellainen, ettei pitänyt nuorista äideistä.
ap
puolen vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi joten vahingosta ei ollut kyse. Seuraavan sain 19v. En ikinä kokenut että nuori ikä olisi tehnyt äitiydestä erityisen raskasta, eikä se edes niin raskaalta tuntunut. Vaikka sinulle ap olisi ollut vaikeaa nuorena äidiksi tulo niin ei se välttämättä ole tyttärellesi vaikeaa.
Miten kaikki ovat aina varmoja että teiniraskaudet ovat vahinkoja, eivät ne välttämättä ole. Tiedätkö ap varmasti että oli vahinko, voihan olla tarkoituksellinenkin mikä selittäisi salaamisen mahdollisimman pitkälle? Etenkin jos olet ehkäisystä ym puhunut voi olla että tyttö ei uskaltanut kertoa kun pelkäsi reaktiotasi. Olin 17 kun tulin raskaaksi, äiti taisi luulla että oli vahinko, luulee kai vieläkin, en muista olenko koskaan kertonut miten asia oikeasti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin itse raskaaksi nykyisen aviomieheni kanssa kun oltiin seurusteltu kolme viikkoa. Ikää oli jo 24 mutta alusta asti oli selvää että abortin teen. Syitä siihen oli monia, ehkä jonkun vastustajan mielestä tosi heppoisia, mutta riittävän päteviä ilmeisesti koska katunut en ole koskaan.
Mutta siitä salaamisesta: olin jo ajatellut kertoa äidilleni, meillä oli tosi läheiset ja hyvät välit. Kunnes sitten yks ilta juteltiin jotain poikaystävästäni (siis nykyisestä aviomiehestäni) ja äiti tokaisi mulle siinä että "älä nyt ainakaan mitään vauvajuttuja ala harkitsemaan". Tämä tokaisu sai aikaan sen, etten puhunut enkä pukahtanut asiasta äidille halaistua sanaa ikinä (nyt äiti on jo kuollut, eikä enää asiaa saa tietoonsa). En oikeastaan vieläkään tiedä, miksi mä siitä vedin herneet nenään?
Ehkä ap:n tytöllä on sama juttu? Äidiltä on jossain keskustelussa tullut kommentti, jonka tyttö on jotenkin tulkinnut negatiiviseksi eikä siksi ole halunnut kertoa?
että tyttö salaili. Onhan se aina iso ja keskustua herättävä juttu, kun tulee nuorena raskaaksi. Varmasti läheisten reaktiot pelottavat, vaikka heihin luottaisikin ja olisi hyvät välit.
Minä tulin raskaaksi 20-vuotiaana ja minua pelotti kamalasti kertoa äidilleni, vaikka olemme tosi läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
negatiivisesti.
Tyttö siis perusteli sitä, ettei kertonut sillä, ettei uskaltanut, koska hänellä oli vaikea teini-ikä ja se oli raskasta meille kaikille ja nyt sitten vielä raskaus.
ap
Tulin itse raskaaksi nykyisen aviomieheni kanssa kun oltiin seurusteltu kolme viikkoa. Ikää oli jo 24 mutta alusta asti oli selvää että abortin teen. Syitä siihen oli monia, ehkä jonkun vastustajan mielestä tosi heppoisia, mutta riittävän päteviä ilmeisesti koska katunut en ole koskaan.
Mutta siitä salaamisesta: olin jo ajatellut kertoa äidilleni, meillä oli tosi läheiset ja hyvät välit. Kunnes sitten yks ilta juteltiin jotain poikaystävästäni (siis nykyisestä aviomiehestäni) ja äiti tokaisi mulle siinä että "älä nyt ainakaan mitään vauvajuttuja ala harkitsemaan". Tämä tokaisu sai aikaan sen, etten puhunut enkä pukahtanut asiasta äidille halaistua sanaa ikinä (nyt äiti on jo kuollut, eikä enää asiaa saa tietoonsa). En oikeastaan vieläkään tiedä, miksi mä siitä vedin herneet nenään?
Ehkä ap:n tytöllä on sama juttu? Äidiltä on jossain keskustelussa tullut kommentti, jonka tyttö on jotenkin tulkinnut negatiiviseksi eikä siksi ole halunnut kertoa?
Jos sossussa joku alkaa huutamaan sinulle niin voisiko omat vastaukset olla provosoivia tai sinä vaan otat jonkun niin että "se huutaa mulle"?
Kyllä on sossun tehtävä olla myös huolissaan lapsesta ja joku toinen voisikin jättää lapsensa johonkin, vaikka sinä et niin tekisikään!!!
Älä ole tollanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ole epaonnistunut aitina ollenkaan. ala edes ajattele niin! Minakin sain esikoiseni kun olin 18v ja tuttavani sai juuri lapsen, han on 16v. Parasta kaikessa naissa on ollut oman perheen tuki ja ilo.
itsellani oli hyvat valit aitiin ja hanelle kerroin ensimmaisena raskaudestani. tulos olikin juuri etta "tanne ei ole asiaa ennen aborttia", emme puhuneet 6kk. kuitenkin valimme palautuivat kun han sulatteli asiaa ihan omissa oloissaan. se tuntui pahalta ja mietin, olisiko ollut parempi olla kertomatta. en asunut tuolloin enaa edes kotona. Nykyaan olemme kuin paita ja peppu ja tuo raskaus vain jotenkin lahensi meita ja olen kiitollinen vielakin aitini tuesta ja onnesta, kun vauva syntyi. parempaa mummoa ei ole maailmassa.
luulen, etta tytollasi ei ole ollut helppoa olla kertomatta, han on vain miettinyt miten ja milloin voisi kertoa ja tietysti miettinyt suhtautumistasi asiaan :)
Mutta ihanaa ja onneksi olkoon tulevalle mummolle :))ole tukena ja nayta tyttarellesi, etta vaikka mita tapahtuisi, sina olet siella hanta varten ja tuet etka tuomitse.
kun ap sanoo lapsellaan olleen vaikea teini-ikä. Siis imperfektissä. Vaikka lapsen teini-ikä on vasta puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja selvennetään sen verran, että tyttö on n. 3kk päästä 17v.
ap
kun ap sanoo lapsellaan olleen vaikea teini-ikä. Siis imperfektissä. Vaikka lapsen teini-ikä on vasta puolivälissä.
Epäonnistuiko sinunkin äitisi?
Kaikki saa lapsensa täsmälleen samassa iässä kuin oma äitinsä.
Rakastuminen poikaan, halu saada yhteinen lapsi ja elää yhteinen elämä ei liity mitenkään mihinkään äitisuhteeseen.
Vai miten selität sen, että paras ystäväni, joka on vanhempiensa ainoa lapsi: todella ankarasti ja huolella kasvatettu, käynyt yliopistot nuorella iällä jne. Ei halua IKINÄ lapsia? Ja on jo sen verran iäkäs ettei pian saakaan. Parisuhteita on ollut, mutta ne on kaatunu juuri tuohon. Hänen mielestään äitiys on liian työlästä ja sitovaa. Onko hänen äitinsä onnistunut äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytön vaikea teini-ikä alkoi 13v iässä ja päättyi kun oli 15v
Niin ja selvennetään sen verran, että tyttö on n. 3kk päästä 17v. ap
kun ap sanoo lapsellaan olleen vaikea teini-ikä. Siis imperfektissä. Vaikka lapsen teini-ikä on vasta puolivälissä.
Ja onhan sitä tutkittu paljon, että tietyissä sosiaaliryhmissä lisännytään varhain, kun ei koulunkäynti kiinnosta. Tämä toistuu sukupolvesta toiseen. Mulla on myös se kokemus, että ilman riittävää hoivaa jääneet nuoret usein lisääntyvät huomattavasti aiemmin kuin muut.
ja häntä kyllä kiinnostaa opiskelu. Raskaus ei tyttöni kohdalla ollut suunniteltu vaan ehkäisy oli pettänyt.
ap
Tytön vaikea teini-ikä alkoi 13v iässä ja päättyi kun oli 15v
Niin ja selvennetään sen verran, että tyttö on n. 3kk päästä 17v. ap
kun ap sanoo lapsellaan olleen vaikea teini-ikä. Siis imperfektissä. Vaikka lapsen teini-ikä on vasta puolivälissä.
Ja onhan sitä tutkittu paljon, että tietyissä sosiaaliryhmissä lisännytään varhain, kun ei koulunkäynti kiinnosta. Tämä toistuu sukupolvesta toiseen. Mulla on myös se kokemus, että ilman riittävää hoivaa jääneet nuoret usein lisääntyvät huomattavasti aiemmin kuin muut.
suhtaudut noin isoon asiaan kuin lapsen teiniraskaus ja mummoksi tulo n.35-vuotiaana?
Millaisista isoista asioista sitten tyttäresi on voinut uskoutua sinulle?
Oletkohan kenties sanonut joskus ettet toivo lastesi hankkivan lapsia ihan niin nuorena kuin itse hankit? Tai puhunut miten vaikeaa ja rankkaa sinulla on ollut nuorena äitinä?
Minä arvelen että tyttösi halusi ITSE poikaystävänsä kanssa päättää tekeekö abortin vai pitääkö lapsen ilman kenenkään muun painostusta.
Suotta ahdistut siitä että salasi kaikilta muiltakin. Jos olisit ainoa jolta asia on salattu, niin olisi todella aihetta olla loukkaantunut.
moni nainen vielä 60 vuotiaana on ilman lapsenlapsia vaikka mummotustauti on melkoinen. Monet nuoret rakentavat uraa yms ja lapsenteko lykkääntyy. Itse olen esikoisen tehnyt kun olin 32v. Äidiltäni varsinkin sai koko ajan kuulla huokailuja ym kun hänellä ei ollut mummotettavia ja kaikilla muilla kavereillaan ja sukulaisilla oli. Ole iloinen että tulet mummoksi, sitten kun kaverisi joskus huokailevat lapsenlapsien perään voit olla onnellinen että sinulla on jo ja saat nauttia mummoudestasi.
Pelkäsi siis tuottavansa teille jälleen pettymyksen eikä halunnut sitä. Ehkä myös halusi itse tehdä päätöksensä. Älä syyllistä tyttöä siitä, ettei kertonut, vaan ole jatkossa tukena ja turvana. Äläkä syyllisty itse, tyttöhän oli hyvinkin epäitsekäs, kun halusi suojella teitä.
"Tyttö siis perusteli sitä, ettei kertonut sillä, ettei uskaltanut, koska hänellä oli vaikea teini-ikä ja se oli raskasta meille kaikille ja nyt sitten vielä raskaus.
ap"
ja voit olla tyttäresi apuna ja tukena loppuraskauden ajan ja lapsen synnyttyä. Eihän se varmasti helppoa ole, mutta ovat tehneet päätöksensä itse. Kunnioita sitä ja näytä nyt olevasi kaiken luottamuksen arvoinen äiti.
Ehkä on toisaalta positiivista että on ajatellut asiaa ihan itse ja itse tehneet rauhassa päätöksensä.
Onnea teilel kaikille:)
viikoilla 12-20 vain pitää anoa lupaa eri paikasta