Lue keskustelun säännöt.
Isi ei kelpaa
27.10.2010 |
Huoh! Kuinkakohan monta vuotta tätä taistelua käydään? Tyttäremme (3v) on päättänyt että äiti on numero 1 ja isä ei kelpaa lainkaan, paitsi jos äiti on kokonaan poissa.
Vauvasta asti tyttö on ollut äidin tyttö ja eka vuosi menikin melkoisessa symbioosissa. Vähitellen kuitenkin tietoisesti suurensimme isän roolia ja nyt jo vuoden ajan (=siitä lähtien kun lähdin töihin) kaiken pitäisi suunnilleen mennä fify-fifty.
Siis isä pesee hampaat/auttaa pukemisessa/lukee iltasadun jne. tänään ja äiti huomenna jne. Leikkimistä ja muuta "olemista" tekevät molemmat vanhemmat joka päivä, ja se on tytölle ihan ok (yleensä).
Noissa pakollisissa hommissa auttamisessa ei kuitenkaan kelpaa kuin äiti. Kun minä pesen tytön hampaat asia menee kivasti. Isä saa pestä melkeinpä pakolla tai ainakin tuskallisen suostuttelun jälkeen. Minun iltasatuni jälkeen tyttö nukahtaa nätisti. Isän nukuttaessa itkee jopa tunteja.
Emme ole antaneet asiassa periksi, mutta rankkaahan tämä on kaikille. Mieheni on mukava, ihana, osallistuva isä. Hän tekee lasten kanssa paljon kaikenlaista kivaa. Onhan tuo tavallaan loukkaavaa miehellekin.
Joskus on jo ajateltu luovuttaa varsinkin nukutuksen kanssa. Miksi ihmeessä kiusata tyttöä joka toinen ilta? Toisaalta haluaisin olla läsnä välillä myös sen toisen lapsemme iltapuuhissa.
Hassua on se, että jos olen poissa, kaikki sujuu oikein hyvin. Sanallakaan tyttö ei mainitse että haluaisi äidin lukemaan iltasatua. Normaalisti siis huutaa täysiä että isi mee pois, haluu äidin.
Miksi ihmeessä se isä ei kelpaa? Onko muilla ollut tällaista? Esikoisemme oli vauvana äidin poika, mutta hyväksyi kyllä isänsäkin helpommalla.
Onhan se kivaa olla ihana tytön mielestä, mutta tämä on vähän liikaa. Huoh!
Kommentit (3)
Meillä 2,5 v. poika on sitä mieltä, että vain äiti kelpaa. Olen ajatellut että menee sitten ohi aikanaan kun tajuaa olevansa poika ja että äiti ihan kaikkia poikien juttuja ymmärrä. Me ei olla mitenkään väkisin pakotettu huolimaan isiä kun menee 100 kertaa helpommalla kun minä avaan auton oven, laitan kengät jalkaan, harjaan hampaat, nukutan. Siis tosi pikkujutuissakin kuten nenän pyyhkiminen pitää olla äiti tai tulee huutoa. Silloin kun olen poissa niin isi kelpaa ihan hyvin. Tuollaisten kahdenkeskisten päivien jälkeen isi saattaa vielä seuraavana päivänä kelvata esim. iltasatua lukemaan. Joissain jutuissa olemme uskotelleet pojalle ettei äiti osaa esim. leikata kynsiä, vaan sen tekee siis aina isi... tämä tuskin kovin kauaa toimii. Auttaisikohan jos noita juttuja kuten nukuttamista koittaisi jonkun aikaa tehdä kaikki yhdessä. Tai sitten tuon päivittäisen vuorottelun sijaan jonkun jutun tekisi aina isi (esim. lukee iltasadun) ja jonkun jutun aina äiti (esim. antaa iltapusun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa:
Korostan vielä että kyllä se iskä on osallistunut tytön hoitoon ihan vauvasta lähtien. Kotiäitivuosina se miehen lastenhoitoon käyttämä aika kuitenkin luonnollisesti oli aika pientä verrattuna siihen että minä olin lasten kanssa 24/7.
Nyt kun tuota yhtä kommenttia luki, niin tajusin, että meillähän on menty asiassa eteenpäin. Muistan nimittäin ajan kun tyttö valitti juuri näitä juttuja että äiti antaa maitoa tai äiti niistää, mutta nykyisin noita ei enää ole niin paljon. Lähinnä ongelmat painottuvat ilta- ja aamutoimiin.
Kaikessa en haluaisi lipsua, koska tilanne on nytkin usein se, että minulla on hommaa ihan älyttömästi ja mies seisoo vieressä tumput suorina. Tänä aamunakin yritin vetää meikkiä naamaan ja hiukset olivat edelleen laittamatta kun tyttö halusi istua äidin sylissä ja äidin piti auttaa vaatteiden kanssa ja pestä hampaat. (Se ei auta että heräisin aiemmin, tyttö nimittäin herää samalla sekunnilla kuin minäkin. Aina, vaikka nukkuu eri huoneessa.)
Joitain yksittäisiä pieniä asioita meilläkin on miehen tehtävänä ja niistä pidän kiinni kynsin ja hampain. Esim. isi pesee tytön hiukset paljon paremmin kuin minä ( ;) ). Välillä kun joudun ne hiukset kuitenkin pesemään, niin sitten heti seuraavalla kerralla tulekiin valitusta että muka äidin pitäisi pestä.
Nytkin tyttö on isi kanssa haravoimassa oikein innoissaan, mutta iltatoimissa se huuto taas alkaa. Olen kyllä tullut vastaan asioissa. Hampaat siis pestään isin vuorolla niin että tyttö on minun sylissäni. Iltapusuja annetaan runsaasti. Veli odottaa sitten yksikseen siihen asti kun pikkusiskon härdelli on hoidossa. Pikkusisko yrittää pyörittää perhettä aika tehokkaasti.
isä oli alusta asti vanhempi siinä missä äitikin ja on kelvannut kummankin hoito ja huolenpito.