Uusin Perhe-lehti: "Opettaja väittää, että kiusaaja ei ymmärrä huumoria"

ja tuollaisen ihmisen pitäisi muuttaa luonnettaan, niinkö? Ei minun mielestäni. Jokaisessa yhteisössä, niin työpaikoilla kuin koululuokissakin, on aina se puhelias tyyppi. Häntäkin voi opetella sietämään. Ei hänelle tarvitse sanoa että "häivy" tai keksiä kepposia jotta hänet saadaan pois leikeistä. Sen sijaan voi muuttaa omaa asennettaan. Voi yrittää hakea hänestä ja hänen puheliaisuudestaan myönteisiä puolia. Häntä voi ja tulee rakastaa sellaisena kuin hän on. Me olemme kaikki erilaisia ja täydennämme toisiamme. Jos joku ihminen ärsyttää minua, minun tulee ennen kaikkea mennä itseeni ja miettiä, miten minä voin muuttaa omaa asennettani häntä kohtaan. Jos minä annan itselleni luvan ärsyyntyä jonkun ihmisen käytöksestä, se ei oikeuta olemaan epäkohtelias muille.

mielestäni taas ei ole lainkaan tervettä vain sietää ja sietää vuositolkulla ihmistä tai ihmisiä, joiden seurassa tulee itselle huono olo, tai kokee olonsa rasittuneeksi tms. Jossain vaiheessa ihan takuulla keittää yli. Jos nyt aikuisista puhutaan.

että on oikein kiusata (ja nyt ei ole kyse siitä, että joku on vaan ekstrovertti), vaan, että ei ne tavallisetkaan lapset, jotka myös on lapsia, aina kestä ihan mitä vaan käytöstä toisten puolelta, ja jos on joku, joka ei anna muiden olla oma itsensä ja rauhassa ja tehdä sitä mitä haluaa, niin on aika luonnollista, että lapset alkaa tehdä jotain poistaakseen ko. haitan. Ei oikein, mutta luonnollista.



Meinaatko siis itse, että jos sulla on työtoveri, joka koko ajan tulee sun työpisteen viereen ja puhuu tauotta (itsestään ja erinomaisuudestaan) ja tulee ruokatauolla sun viereen ja puhuu tauotta ja tulee saattamaan työpäivän päätteeksi sut autolle ja puhuu tauotta ja pidättelee sua siinä ylimääräiset 10 minuuttia eikä ota kuuleviin korviinsa kun asiallisesti eri yhteyksissä ilmaiset, että nyt olisi töitä, tai nyt pitäisi mennä tms, niin pystyt vain ajattelemaan, että hän nyt vain on sellainen ja hymyilet? Ei ikinä yhtään ärsytä? Vau, olet kyllä aika täydellinen. Mua ärsyttää joskus jo vähempikin.



Jos kaikki oltaisiinkin niinkuin sinä, niin ei kiusaamista tietenkään olisi. Mutta kun ne lapset on lapsia, nekin jotka joskus "ajautuu" kiusaajiksi. Kyllä kiusaamistapauksissa on syytä miettiä molemmat puolet, silloin kun se kiusaaminen on siis alkanut. Eri asia joku yksittäinen kiusaajatyyppi, joka valitsee uhrinsa ties millä perusteilla.

ja tuollaisen ihmisen pitäisi muuttaa luonnettaan, niinkö? Ei minun mielestäni. Jokaisessa yhteisössä, niin työpaikoilla kuin koululuokissakin, on aina se puhelias tyyppi. Häntäkin voi opetella sietämään. Ei hänelle tarvitse sanoa että "häivy" tai keksiä kepposia jotta hänet saadaan pois leikeistä. Sen sijaan voi muuttaa omaa asennettaan. Voi yrittää hakea hänestä ja hänen puheliaisuudestaan myönteisiä puolia. Häntä voi ja tulee rakastaa sellaisena kuin hän on. Me olemme kaikki erilaisia ja täydennämme toisiamme. Jos joku ihminen ärsyttää minua, minun tulee ennen kaikkea mennä itseeni ja miettiä, miten minä voin muuttaa omaa asennettani häntä kohtaan. Jos minä annan itselleni luvan ärsyyntyä jonkun ihmisen käytöksestä, se ei oikeuta olemaan epäkohtelias muille.

mielestäni taas ei ole lainkaan tervettä vain sietää ja sietää vuositolkulla ihmistä tai ihmisiä, joiden seurassa tulee itselle huono olo, tai kokee olonsa rasittuneeksi tms. Jossain vaiheessa ihan takuulla keittää yli. Jos nyt aikuisista puhutaan.

ja sinun asenteessasi. Toista ihmistä ei voi vaatia muuttumaan.

siis minä en olisi saanut koulussa istua hiljaa paikallani ja kuunnella opettajaa ja viitata. Ja vastata. En olisi saanut olla kiroilematta ja polttamatta tupakkaa, juomatta viinaa. En olisi saanut saada 10 kokeista. Noiden takia minua kiusattiin.

Satuin tykkäämään lukemisesta ja käsitöistä, ilmeisesti en olisi saanut kun luokan coolit lapset tykkäsivät poikabändeistä ja kännäämisestä. Minä kiusattuna olin siis väärässä, minun olisi pitänyt mukautua enemmistön malliin.

eri tavalla kuin moni muu... Toki se on kärjistetty ja varmasti toimitus on valinnut "parhaat palat", mutta ei siinä minun mielestäni missään sanota, että kiusaaminen pitäisi kuitata "huumorina". Siinähän nimenomaan sanotaan, että "Kiusattua helpottaisi, jos hän oppisi yksinkertaisia sääntöjä, miten luokkayhteisö toimii ja miten täytyy toimia, jos haluaa olla rauhassa." Eli siis miten kannattaisi käyttäytyä, että ei tulisi kiusatuksi. Sen jälkeen oppilaalla ainakin on valinnan mahdollisuus. Eihän kaikki kiusaaminen mistään "väärinymmärryksistä" johdu, tuskin Kontulakaan sitä tarkoittaa. Mutta aina on näitä tapauksia, jotka olisivat vältettävissäkin. Toki sellainen lapsi, joka reagoi "oudosti" muihin oppilaisiin on otollinen kiusaamisen kohde. Tuskin se kiusaaminen välttämättä alkaa heti rajuna, vaan pikku hiljaa kovenee, kun muut huomaavat otollisen kohteen. Sillä eihän esim. kaikkia ylipainoisia tai "vanhanaikaisesti pkeutuvia" kiusata, joitain vain. Ja yleensä kohteen käytös määrää ketä ryhdytään kiusaamaan ja ketä ei. Ja kuten tässäkin ketjussa on jo tullut ilmi, niin on myös lapsia, jotka kokevat kiusaamisena ihan tavallisenkin keskustelun. Esimerkkinä siis ujo lapsi, joka kokee tulevansa kiusatuksi, kun toiset lapset yrittävät keskustella. Kenties toiset vain yrittivät olla ystävällisiä ja jutella sille hiljaisellekin... Miten turha väärinkäsitys!

Itse ymmärsin Kontulan nimenomaan tarkoittavan, että joskus voisi olla helpotus sille kiusatullekin, että pelkän kiusaajien rankaisemisen lisäksi etsittäisiin keinoja, miten välttää kiusaamisen kohteeksi joutuminen uudestaan. Useimmille se varmaan takoittaisi jonkinlaista itsetuntokoulutusta ja opetusta sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eivät mitenkään huonoja asioita mielestäni.

että on oikein kiusata (ja nyt ei ole kyse siitä, että joku on vaan ekstrovertti), vaan, että ei ne tavallisetkaan lapset, jotka myös on lapsia, aina kestä ihan mitä vaan käytöstä toisten puolelta, ja jos on joku, joka ei anna muiden olla oma itsensä ja rauhassa ja tehdä sitä mitä haluaa, niin on aika luonnollista, että lapset alkaa tehdä jotain poistaakseen ko. haitan. Ei oikein, mutta luonnollista. Meinaatko siis itse, että jos sulla on työtoveri, joka koko ajan tulee sun työpisteen viereen ja puhuu tauotta (itsestään ja erinomaisuudestaan) ja tulee ruokatauolla sun viereen ja puhuu tauotta ja tulee saattamaan työpäivän päätteeksi sut autolle ja puhuu tauotta ja pidättelee sua siinä ylimääräiset 10 minuuttia eikä ota kuuleviin korviinsa kun asiallisesti eri yhteyksissä ilmaiset, että nyt olisi töitä, tai nyt pitäisi mennä tms, niin pystyt vain ajattelemaan, että hän nyt vain on sellainen ja hymyilet? Ei ikinä yhtään ärsytä? Vau, olet kyllä aika täydellinen. Mua ärsyttää joskus jo vähempikin. Jos kaikki oltaisiinkin niinkuin sinä, niin ei kiusaamista tietenkään olisi. Mutta kun ne lapset on lapsia, nekin jotka joskus "ajautuu" kiusaajiksi. Kyllä kiusaamistapauksissa on syytä miettiä molemmat puolet, silloin kun se kiusaaminen on siis alkanut. Eri asia joku yksittäinen kiusaajatyyppi, joka valitsee uhrinsa ties millä perusteilla.

Jos joku ihminen todella on noin ekstrovertti kuin kuvailet eikä usko puhetta, silloinko pitäisi alkaa tehdä hänelle jotain jäyniä tai olla hänelle ilkeä, jotta viesti menisi perille? Minä en jasa uskoa, että on olemassa työkaveria, joka jatkaa tuntikaupalla yksinpuhelua työpisteessäni sen jälkeen kun olen ystävällisesti sanonut, että nyt minun täytyy keskittyä työhoni. Jos sellainen ihminen on olemassa, niin kaikin mokomin puhukoon. Se ei ole minulta pois eikä minun verenpainettani nostata.

ja sinun asenteessasi. Toista ihmistä ei voi vaatia muuttumaan.

tietenkään, mutta onneksi sentään ketään ei ole määräänsä enempää pakko sietää. Jos jollain on rasittava persoona johtuen huonoista sosiaalisista taidoista, niin onhan toki parempi, että muut jättävät hänet yksin, kuin että hän miettisi omaa käytöstään..

Jos sellainen ihminen on olemassa, niin kaikin mokomin puhukoon. Se ei ole minulta pois eikä minun verenpainettani nostata.

todella ole koskaan hermostunut yhdellekään ihmiselle? Tai ajatellut, että olisipa nuo lapset vähän aikaa hiljaakin? En kyllä usko. Minun verenpainettani ja stressitasoa nostaa huomattavasti kyllä kokoaikainen meteli, ja tutkimusten mukaan useimpia muitakin, ehkä olet sitten kyborgi.

Voihan sitä ärsyyntyä. Se on luonnollista. Kaikki ihmiset eivät tule yhtä hyvin toimeen keskenään.



Ei se ole mikään syy ja oikeutus kiusata ketään.

mutta pitkään kestäneenä lasten ollessa kyseessä se on aika luonnollinen reaktio.



ei hyvä, mutta luonnollinen, joka ei tee niistä lapsista automaattisesti pahoja, vaan sellaisia, jotka suojelevat omaa itseään niillä keinoilla, millä osaavat.



Joskus kiusatun on syytä katsoa peiliin ja miettiä voisiko muuttaa jotain, varsinkin jos asiasta on hänen kanssaan useaan otteeseen puhuttu asiallisesti.

Voihan sitä ärsyyntyä. Se on luonnollista. Kaikki ihmiset eivät tule yhtä hyvin toimeen keskenään.

Ei se ole mikään syy ja oikeutus kiusata ketään.

Mutta jos ihminen jätetään huomiotta, koska kaikki pitävät häntä rasittavana, ilman että yrittävät tarkoituksella syrjiä, niin eikö sille ihmiselle itselleen olisi hyväksi miettiä, miksi kukaan ei halua olla hänen seurassaan? Ei koulussa, ei yliopistossa, ei työpaikalla? Sellaisista tapauksista tässä nyt oli puhe, ei niistä muista.

Jos joku ihminen todella on noin ekstrovertti kuin kuvailet eikä usko puhetta, silloinko pitäisi alkaa tehdä hänelle jotain jäyniä tai olla hänelle ilkeä, jotta viesti menisi perille? Minä en jasa uskoa, että on olemassa työkaveria, joka jatkaa tuntikaupalla yksinpuhelua työpisteessäni sen jälkeen kun olen ystävällisesti sanonut, että nyt minun täytyy keskittyä työhoni. Jos sellainen ihminen on olemassa, niin kaikin mokomin puhukoon. Se ei ole minulta pois eikä minun verenpainettani nostata.

Ajattelen näin myös. On ihan varmaa, että myös kiusatuissa on paljon ns. ärsyttäviä piirteitä, mutta sosiaalisesti taitava (lapsi ja aikuinen) pärjää heidän kanssaan silti kiusaamatta heitä. Voivat muut heidän käytöksestään ärsyyntyä, eihän se ole väärin. Eihän kaikkien kanssa tulla sydänystäviksi, mutta asioista voi puhua suoraankin kiusaamatta ja vanhemmat sekä opettajat voivat opettaa näitä keinoja lapsille. Aivan samoin voivat opettaa sille "ärsyttävälle" henkilölle toimivampia sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja. Ei se mikään helppo tie ole, mutta on se parempi kuin nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tottahan nyt sitten kiusataan, kun toinen on kerran ärsyttävä.

Minusta tämä on hyvä ketju, sillä tässä käy ilmi kuinka kompleksinen koko kiusaamisasia on. Silti tilanteessa kuin tilanteessa pitää muistaa järkevä ja toisia kunnioittava käytös. Sillä pärjää aika pitkälle, ärsyyntyneenä ja suuttuneenakin.

toki toiset voivat olla kiusaamatta sitä ärsyttävää henkilöä, ja niin heidän pitäisikin olla, mutta ei se silti poista sen ärsyttävän henkilön kenties puutteellisia sosiaalisia taitoja (jotka hänen vanhempiensa olisi pitänyt opettaa, ei tietenkään itsekseen), ja hänellä tulee olemaan niiden kanssa lopunikää ongelmia, jos kaikki vaan sanoo, että jättäkää se rauhaan älkääkä kiusatko.



Itse olen siis ollut tällainen tod näk muita ärsyttävä henkilö, ja itse taas aikuisena olen huomannut jossain ryhmässä ihmisiä, jotka saattavat itseäni ärsyttää, vaikkeivat minulle olisi mitään pahaa tehneetkään, ja ajattelen, että lapset, joilla on paljon huonommat taidot muutenkin, varmaan olisivat saattaneet tuota pitää omituisena yrittämättäkään tutustua, toisin kuin itse voisin aikuisen järjellä tehdä.

Uskon että monesti kyse on henkilökemioista. Joskus joku ihminen vain alkaa ottaa päähän jo kilometrin päästä. En ole itse kuitenkaan tietoisesti kiusannut ketään. Mutta ymmärrän tuon että joku voi jo pelkällä olemuksellaan ärsyttää.

toki toiset voivat olla kiusaamatta sitä ärsyttävää henkilöä, ja niin heidän pitäisikin olla, mutta ei se silti poista sen ärsyttävän henkilön kenties puutteellisia sosiaalisia taitoja (jotka hänen vanhempiensa olisi pitänyt opettaa, ei tietenkään itsekseen), ja hänellä tulee olemaan niiden kanssa lopunikää ongelmia, jos kaikki vaan sanoo, että jättäkää se rauhaan älkääkä kiusatko.

Itse olen siis ollut tällainen tod näk muita ärsyttävä henkilö, ja itse taas aikuisena olen huomannut jossain ryhmässä ihmisiä, jotka saattavat itseäni ärsyttää, vaikkeivat minulle olisi mitään pahaa tehneetkään, ja ajattelen, että lapset, joilla on paljon huonommat taidot muutenkin, varmaan olisivat saattaneet tuota pitää omituisena yrittämättäkään tutustua, toisin kuin itse voisin aikuisen järjellä tehdä.

Etkö todella ole koskaan hermostunut yhdellekään ihmiselle? Tai ajatellut, että olisipa nuo lapset vähän aikaa hiljaakin? En kyllä usko. Minun verenpainettani ja stressitasoa nostaa huomattavasti kyllä kokoaikainen meteli, ja tutkimusten mukaan useimpia muitakin, ehkä olet sitten kyborgi.

ja kerron säännöistä miten koulussa tai kotona käyttäydytään, se ei ole kiusaamista millään mittareilla mitattuna.

rääkkäävät toisia sen vuoksi että se on "ärsyttävä" ovat itse paljon pahempia kuin se ärsyttävä lapsi

Ei ne mitään itseään suojele, kunhan kiusaavat.

mutta pitkään kestäneenä lasten ollessa kyseessä se on aika luonnollinen reaktio.

ei hyvä, mutta luonnollinen, joka ei tee niistä lapsista automaattisesti pahoja, vaan sellaisia, jotka suojelevat omaa itseään niillä keinoilla, millä osaavat.

Joskus kiusatun on syytä katsoa peiliin ja miettiä voisiko muuttaa jotain, varsinkin jos asiasta on hänen kanssaan useaan otteeseen puhuttu asiallisesti.

ja kerron säännöistä miten koulussa tai kotona käyttäydytään, se ei ole kiusaamista millään mittareilla mitattuna.

mutta koska monet lapset eivät kykene hillitsemään itseään aikuisen lailla, voi se ärsytys purkautua kiusaamisena, kuten tuolla edellä kerrottiin, että ensin yritettiin hyvällä ja sitten pahalla. Aikuisiässä ärsyttävä tyyppi jätetään ihan vaan yksikseen, mikä ei ole sen parempi kokemus.

Voihan sitä ärsyyntyä. Se on luonnollista. Kaikki ihmiset eivät tule yhtä hyvin toimeen keskenään. Ei se ole mikään syy ja oikeutus kiusata ketään.

Mutta jos ihminen jätetään huomiotta, koska kaikki pitävät häntä rasittavana, ilman että yrittävät tarkoituksella syrjiä, niin eikö sille ihmiselle itselleen olisi hyväksi miettiä, miksi kukaan ei halua olla hänen seurassaan? Ei koulussa, ei yliopistossa, ei työpaikalla? Sellaisista tapauksista tässä nyt oli puhe, ei niistä muista.

mietinnän lopputulos voi olla masentuminen. Haastan jokaisen ihmisen sietämään sitä työpaikan tai opiskeluporukan rasittavinta ja yksinäisintä ihmistä vähän enemmän. Hänkin tarvitsee rakkautta.

ja kerron säännöistä miten koulussa tai kotona käyttäydytään, se ei ole kiusaamista millään mittareilla mitattuna.

Ei olekaan mutta koska monet lapset eivät kykene hillitsemään itseään aikuisen lailla, voi se ärsytys purkautua kiusaamisena, kuten tuolla edellä kerrottiin, että ensin yritettiin hyvällä ja sitten pahalla. Aikuisiässä ärsyttävä tyyppi jätetään ihan vaan yksikseen, mikä ei ole sen parempi kokemus.

aikaisessa vaiheessa ja opetettava lapsille itsehillintää ja hyvää käytöstä. Aikuinen voi opettaa lasta purkamaan ärtymystään rakentavalla tavalla. Toista kiusaamalla ei tarvitse purkaa ärtymystään. Aikuinen voi myös opettaa positiivista asennoitumista muihin ja kertoa että jokaisessa ihmisessä on paljon hyvää.

mietinnän lopputulos voi olla masentuminen. Haastan jokaisen ihmisen sietämään sitä työpaikan tai opiskeluporukan rasittavinta ja yksinäisintä ihmistä vähän enemmän. Hänkin tarvitsee rakkautta.

ja masentuminen johtuu totuuden tajuamisesta, ja ensiaskel mihinkään kehittymiseen ja parantumiseen on totuuden hyväksyminen. Masentumisen jälkeen voi alkaa kehittää itsessään muutosta, koska kyllä sekin masentaa, jos työpaikka ja opiskeluporukka vain "sietää".

jos tuntee tarvetta alkaa mukamas "itseään suojellakseen" kiusata ihmisiä joista ei oikein tykkää? Olisiko syytä masentua jos huomaa olevansa tuommoinen ihminen?