Uusin Perhe-lehti: "Opettaja väittää, että kiusaaja ei ymmärrä huumoria"

hän joutuu etsimään kassiaan tunnin verran ja löytää sen lopulta ruokalan roskiksesta tahriintuneena. Hän nauraa katketakseen koska joku on keksinyt niin hauskan pilan. Hän huomaa vasta kotona, että hänen takkinsa selkämyksessä lukee post it lapussa "oot ruma ja tyhmä" ja hänen koko päivänsä on pelastettu kun jollain on niin paljon huumoria. Koulun pihalla hän huomaa että hänen fillarinsa on kaadettu ja satula viillelty rikki, ja se vähän harmittaa koska on satanut ja satulan sisukset on kastuneet mutta onneksi se on viillelty tosi humoristisesti kirkkoveneen mallisesti.

Kuvittelen mielessäni Kontulan tulevan työpaikalleen (valmiiksi surullisena, koska tietää jo valmiiksi että päivästä tulee surkea). Kun Kontula astuu sisään ovesta, opettajakollegat ottavat nenästään kiinni ja yököttelevät "hyi vittu". Miesopettaja mulkoilee huvittuneen epäuskoisena Kontulan puketumistyyliä ja naurahtaa katsoen samalla muita, kaikki pyörittelevät ivallisesti silmiään. Kontula yrittää piristyä, hän avaa keskustelun jostakin työhön liityvästä asiasta. Kukaan ei ole kuulevinaan. Vähitellen muut siirtyvät pois Kontulan pöydästä. Kontula menee keittiöön hakemaan välitunnilla kupillisen kahvia, samassa tilassa oleva kollega kavahtaa äkkiä taaksepäin ja jäykistyy merkiksi siitä että välttelee kontaktia kaikin tavoin. Kontula lähtee takaisin luokkaan, matkalla matikanope tönäisee Kontuln seinään. Röhönauru jää kaikumaan opettjanhuoneessa Kontulan suljettua oven. Kontula on jo saanut tottua siihen, että työkaverit eivät kutsu häntä etunimellä vaan rumaksi possuksi, haisevaksi vanhaksi tantaki tai harakaksi. Aluksi Kontula yritti sevitä huumorilla, naurahdella mukana,nyt alkaa voimat loppua. Viimein Kontula uskaltautuu rehtorin puheille. Työkaverit ovat ilkeitä, nimittelevät ja kiusaavat. Töihintulo tuntuu aina vaan raskaammalta. "Äh, ei noitten lupsakoitten huuliveikkojen juttuja kannata niin todesta ottaa, vähän rentoa itseironiaa peliin Aino, kyllä se siitä!" "Että osaa olla pikkumainen ihminen" pulistaan opettajanhuoneessa, kun Kontula lähtee viimein väsyneenä kotiinsa.

Tykkään tästä.

Tykkään

Minusta Kontulalla on pointti, mutta hän esittää sen vähän huonosti. Kiusaaminen kovin herkkien, ujojen ja muuten sosiaalisesti kömpelöiden lasten suhteen on hankala kysymys, jota on vaikea käsitellä asiallisesti, koska katkeruus ja suuret tunteet tulevat aina peliin.

Minusta tässäkin ketjussa oli ihan hyvä esimerkki. Yksi kirjoittaja kertoi olleensa koko kouluajan hiljaa, koska koki muiden lasten normaalienkin kysymyten olevan yritys kiusata. Jos vastaavassa tapauksessa arka lapsi kokee ison osan sosiaalisista tilanteista kiusaamiseksi, onko vika kiusatun vain kiusaajien?

Jos lapsi jostakin (ei-neurologisesta) syystä tulkitsee kaikki sosiaaliset tilanteet pahimman kautta tai esimerkiksi ymmärtää ironiaa tai muuta huumoria heikosti ja kokee itsensä siksi kiusatuksi, miksi tämä on automaattisesti asia, jossa keskusteluun ei voi ottaa mitään kiusatun henkilökohtaisia ominaisuuksia? Samalla tavalla henkilöön kuitenkin mennään kiusaajan kohdalla, joka halutaan tulkita luonnevikaiseksi, pahantahtoiseksi tai väärin käyttäytyväksi, vaikka 99% ihmisistä pitää häntä normaalisti käyttäytyvänä, jopa hauskana henkilönä.

Ymmärrän siis Kontulaa siinä mielessä, että kaikki sosiaalisesti kömpelöiden lasten kokema kiusaaminen ei ole oikeaa kiusaamista, vaan MOLEMMINPUOLINEN sosiaalinen väärinymmärrys, joissa molempien (toisinaan jopa vain kiusatun) olisi syytä mennä itseensä.

Ketään ei tarvitse kouluttaa sietämään kiusaamista, mutta ongelma tässä puheessa on siinä, että osa "kiusaamisherkistä" lapsista kokee kiusaamiseksi myös asiat, jotka kuuluvat normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuten kuittailu hyvän maun rajoissa. Kuinkas silloin suu pannaan? Kiusaaminen on todellista, koska uhrin kokemus siitä on aito, mutta kuinka ja kenen kautta asiaan puututaan?

Ja ennen kuin kaikki kiusaamistraumatisoituneet pääsevät älähtämään, en puhu nyt väkivallasta tai ilkivallasta tai systemaattitsesta ilkeästä nimittelystä, joka kohdistuu yhteen lapseen.

Erityisryhmät taas ovat aina erityisryhmiä omine erityistarpeineen, joten oikeastaan mitään keskustlua ei voi suoralta kädeltä yleistää heitä koskevaksi.

kiusaaminen alkaa väärästä reagoinnista, joten potkimiseen asti ei pitäisi joutua, jos osaa "reagoida oikein" huomautuksiin. Koko tässä keskustelussa on ongelmana, että kiusaajiakin on monenlaisia, Jotkut on sellaisia "tilaisuus tekee varkaan" -tapauksia eli tosiaan kiusaavat vain koska toisesta saa sopivan reraktion. Sitten on niitä, jotka ihan oikeasti pyrkivät etsimään jotakuta jota kiustata. Ensimmäiseltä voi suojautua jos osaa ottaa huumorilla, olla vahva ja toimia sosiaalisesti oikein. Jälkimmäisten suhteen se ei aina riitä.

Vahva ja huumorintajuinen ja perusturvallinen lapsi varmaan ainakin kertoisi kotona potkimisesta ja hänellä olisi muitakin kavereita kuin se kiusaaja. Siinä olisi jo paremmat lähtökohdat saada kiusaaminen loppumaan kuin jos potkittu on yksinäinen ja epävarma.

Miten huumorintajuinen lapsi suhtautuu siihen?

olisi hyvä asia, että joku rakastava ja kannustava ihminen yrittäisi opettaa tätä herkkistä ottamaan palautetta vastaan? Että joku häntä viisaampi ja kokeneempi vähän neuvoisi, miten kannattaisi regoida, mitä vastapuoli ehkä tarkoittaa ja miten hänen reaktionsa saattaa vaikuttaa muihin? Aikuisilla tällaista valmentajaa ei useinkaan ole tarjolla, mutta lapsilla on ainakin joskus välittävät vanhemmat, jotka voisvat sen tehdä. Mutta siis ei saa, koska kiusaaminen on aina väärin?

Ei Kontulakaan siitä puhunut, vaan ihan oikeasta kiusaamisesta. Ok, se voi lähteä siitä, että joku tulkitsee väärin kommentit, mutta koko kirjoitus koski sitä, että siitä ylireagoinnista alkaa OIKEA kiusaaminen. Olisiko siis esim. sinun esimerkissäsi sinusta ok, että alat kiusata sitä herkkistä? Vittuilla, potkia, varastaa takin jne.? No ei tasan ole ja sen hyvin tiedät.

se on sanottava, että siitä huolimatta mitä tuossa itse artikkelissa sanottiin, on tässä ketjussa kysymys siitä, jos joku kokee itseään kiusattavan vaikka näin ei olisikaan. EI siis oikeasta kiusaamisesta, potkimisesta, läskiksi haukkumisesta tai lyömisestä. EI ole sanottu, että näihin pitäisi reagoida naureskellen. Tosin se kyllä usein tepsii myös siihen haukkumiseenkin, ja miksei voisi lapselle sanoa, että kokeilepa sanoa jotain takaisin seuraavalla kerralla, ja jos sekään ei auta, niin sitten soitetaan sen kiusaajan vanhemmille, vaihdetaan koulua tai jotain muuta. Mutta johonkin hakkaamiseen nyt ei tuollainen tehoa, eikä tietenkään kukaan ole sitä mieltä, että lapsi pitäisi opettaa lyömään takaisin. TOISINAAN vain se huumorilla reagoiminen auttaa siihen verbaaliseen kiusaamiseen paremmin kuin esim. itkeminen, ja kai kaikkien tavoite oli se, että kiusaaminen loppuuu?



Esim. minua haukuttiin vaikka miksi kouluaikoina, ja ketään ei kiinnostanut eikä kukaan neuvonut mitä tehdä, joten minä vain vaikenin ja sitten minua pidettiin entistä oudompana. Sen sijaan yksi tyyppi, jota sama kiusaaja haukkui homoksi, vastasikin, että no niin olenkin, mennäänkö tuonne käytävälle vähän homostelemaan (tai vastaavaa), ja kyllä hiljeni se vittuilija. Olisin itsekin toivonut osaavani reagoida tällä tavalla.

vain sen takia että toisesta saa sopivan reaktion?

minulle on sanottu "lauta, kakkosnelonen"

ja silti en tunne itseäni kiusatuksi. Sanoin vastaan ja kiusaaminen loppui siihen

Lähes jokainen ihminen joutuu vastaanottamaan haukkumasanoja erityisesti kouluaikoina sillon tällöin, mutta oikeassa kiusaamisessa on himpun verran eri asioista kyse. Lue vaikka tuo repun piilotusjuttu omasi vierestä. Ai, mutta ihmiset, joilla ei ole empatiakykyä, tuskin ymmärtävät vaikka lukisivat millaisia kokemuksia, miltä kiusatusta tuntuu. Tai sitten tuntevat nautintoa lukiessaan ja tietäessään, ettei itselle ole tapahtunut koskaan vastaavaa.

Kyllä mäkin voin omakohtaisesti sanoa, että fyysisen väkivallan kohteena on vaikeaa olla humoristinen.

Kiusatuksi tuleminen on oma syysi, mitäs olet yksinäinen ja epävarma.



Voi helvetti sentään. Jotkut ihmiset ovat yksinäisiä mutta ei se oikeuta ketään haukkumaan, potkimaan ja piinaamaan.



Jos nämä kaikki muut lapset on niin sosiaalisia ja vahvoja ja perusturvallisia niin miten ne opetetaan olemaan rääkkäämättä toisia vain sen takia että toisesta saa sopivan reaktion?

Kiusatuksi tuleminen on oma syysi, mitäs olet yksinäinen ja epävarma.

Voi helvetti sentään. Jotkut ihmiset ovat yksinäisiä mutta ei se oikeuta ketään haukkumaan, potkimaan ja piinaamaan.

Jos nämä kaikki muut lapset on niin sosiaalisia ja vahvoja ja perusturvallisia niin miten ne opetetaan olemaan rääkkäämättä toisia vain sen takia että toisesta saa sopivan reaktion?

lukea koko ketju, että ehkä tajuaisit, mistä tässä puhutaan. Ei ole mitään järkeä lukea vain ekaa viestiä, kun tuo mitä sanoit, on käsitelty jo monta kertaa. Kun kyse ei ollut siitä, että vastaajien mielestä kiusatuksi tuleminen on kiusatun oma vika, ja puhe ei edes ollut kiusaamisesta vaan väärinymmäryksestä. Jos on oppilas, jota pidetään kummallisena, niin tuskinpa hänen olonsa paranee siitäkään, että hänet jätetään koko peruskouluajaksi yksikseen eikä hänelle puhuta mitään? Kun sen sijaan voi olla, että tämä ihminen vain käyttäytyy kummallisesti, koska hän on esim. ujo tai hänellä on puutteelliset sosiaaliset taidot.

Itse olen omille lapsilleni sanonut, että kiusaajia löytyy läpi elämän, niitä on päiväkodeissa, kouluissa, harrastuksissa ja lopulta työelämässä. Tähän asiaan ei voi vaikuttaa. Mutta omaan asenteeseen voi vaikuttaa. Kun on tarpeeksi vahva ja antaa kiusaamisen ja vittuilun mennä heti alussa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja kun näyttää, että ei hetkauta eikä kiinnosta eikä vaikuta, niin kiusaaminen yleensä loppuu.

Olen myös sanonut, että jos jää tilanteeseen hiljaisena nysverönä tumpuloimaan ja näyttää kiusaajille, että heidän toimillaan on vaikutusta, niin silloin kiusaaminen varmasti jatkuu.

Hyvä itsetunto ja itseluottamus on yleensä hyvä suoja kiusaamista vastaan.

Tämä pätee lapsiin ja aikuisiin.

Ja niitä omia lapsia kannattaa oikeasti hieman sparrata olemaan vahvoja, pitämään itsestään ja luottamaan itseensä.

?

AINA se kiusaaminen ei jatku, ei likimainkaan. Usein se loppuu.

Jos se jatkuu, niin kyse saattaa olla uhrin kyvyttömyydestä pitää puoliaan. Kun oikein pitkään kiusataan, se kyky menee. Onko se sitten uhrin vika?

Ja millä "kouluttamisella" se palautetaan? Tosissaanko uskot, että kun siinä tilanteessa uhrille sanotaan, että sua kiusataan, koska annat muiden kiusata, etkä pane vsstaan - luuletko, että siitä on apua, vai romahtaako viimeinenkin itsetunto ja tulevaisuudenusko? Minä veikkaan viimeksimainittua.

Tuon a.o. teorian mukaanhan

kiusaaminen alkaa väärästä reagoinnista, joten potkimiseen asti ei pitäisi joutua, jos osaa "reagoida oikein" huomautuksiin. Koko tässä keskustelussa on ongelmana, että kiusaajiakin on monenlaisia, Jotkut on sellaisia "tilaisuus tekee varkaan" -tapauksia eli tosiaan kiusaavat vain koska toisesta saa sopivan reraktion. Sitten on niitä, jotka ihan oikeasti pyrkivät etsimään jotakuta jota kiustata. Ensimmäiseltä voi suojautua jos osaa ottaa huumorilla, olla vahva ja toimia sosiaalisesti oikein. Jälkimmäisten suhteen se ei aina riitä.

Vahva ja huumorintajuinen ja perusturvallinen lapsi varmaan ainakin kertoisi kotona potkimisesta ja hänellä olisi muitakin kavereita kuin se kiusaaja. Siinä olisi jo paremmat lähtökohdat saada kiusaaminen loppumaan kuin jos potkittu on yksinäinen ja epävarma.

Se oli vastaus tähän viestiin.

Tässä on niinku oikein kauniisti kiteytettynä se että kiusaaminen on ihan oma vika. Jos sulla ei ole kavereita ja olet yksinäinen ja epävarma niin ihan oma vikas että sua kiusataan.

No haloo, kenestä tahansa tulee yksinäinen ja epävarma kun rääkätään jatkuvasti.

Kiusaaminen ei ala väärästä reagoinnista. Väärinkäsitykset ehkä alkaa mutta kiusaaminen alkaa ilkeydestä.

kyllä niitä kiusaajia löytyy niin kauan kuin on ihmisiä olemassa. Vaikka kaikki normaalit ihmiset saataisi lopettamaan kiusaus, niin on aina luonnehäiröisiä, joihin ei ammattilaisten mukaan mikään terapiakaan tepsi. Joten onko parempi, että lasta suojellaan, kunnes hän aikuisena törmää kenties mieheen, joka paljastuukin luonnevikaiseksi, jolloin tämä ei ollenkaan osaa käsitellä asiaa ja alistuu miehen kiusattavaksi, vai kasvattaa lapsi hyväitsetuntoiseksi ja sellaiseksi, joka osaa käsitellä kusipäisiä ihmisiä?



Ja se jos sanotaan, että johonkin nälvimiseen pitäisi suhtautua huumorilla, niin sehän ei tarkoita sitä, että pitäisi ruveta itse ajattelemaan, että olipa hauska läppä tuo kun minua sanottiin läskiksi, vaan vain ESITETÄÄN, että se otettiin huumorilla, ja sitten vastataan sille toiselle, että joo, mutta onneksi en sentään ole tyhmä, kuten sinä. Ei se tarkoita, että pitäisi ruveta nauramaan itselleen tai muuta, minkä te nyt tässä käsitätte huumoriksi.

Ja se jos sanotaan, että johonkin nälvimiseen pitäisi suhtautua huumorilla, niin sehän ei tarkoita sitä, että pitäisi ruveta itse ajattelemaan, että olipa hauska läppä tuo kun minua sanottiin läskiksi, vaan vain ESITETÄÄN, että se otettiin huumorilla, ja sitten vastataan sille toiselle, että joo, mutta onneksi en sentään ole tyhmä, kuten sinä. Ei se tarkoita, että pitäisi ruveta nauramaan itselleen tai muuta, minkä te nyt tässä käsitätte huumoriksi.

taas tehoaa kiusaajaan paremmin kuin se, jos oppilas alkaa itkeä tai suuttuu, koska SE on se reaktio, minkä kiusaaja haluaakin. Kyllähän se ymmärtää, että läskiksi haukkuminen tuntuu pahalta, sen takia se haukkuukin. Jos taas siihen reagoidaankin välinpitämättömästi tai huvittuneesti, niin kiusaaja ei saa haluamaansa reaktiota ja kyllästyy.

Jos jollain kasvatetaan lapsista huonoitsetuntoisia luonnevikaisten kiusattavia aikuisia niin sillä että pidetään lasten keskinäistä kiusaamista ihan okei juttuna, uhrinhan vika se oli.

Hyvä itsetunto ja itseluottamus on yleensä hyvä suoja kiusaamista vastaan.

ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ihania lapsia, joiden itsetunto nakerretaan olemattomaksi kiusaajien toimesta vuosien saatossa.

Taitaa olla eräiltä jäänyt lukematta temperamenttiaiheinen kirjallisuus. Moni lapsi joutuu varmasti helpon kiusanteon kohteeksi esim. ujoutensa tai muun temperamenttipiirteensä vuoksi. Kun ei ole synnyinlahjana sitä valtavaa volyymia puheessa ja levotonta ja puheliasta mielenlaatua. Joidenkin onnettomien aikuistenkin silmissä tällainen lapsi voi kärsiä huonosta itseluottamuksesta, vaikka on vain yksinkertaisesti ujo. Ja ujoutta, kuten muitakaan temperamenttipiirteitä ei ihmisestä poisteta millään kikkakolmosella.

"Öhö öhö öhö v*tun läski homo" on siis huumoria, ja jos ei sitä ymmärrä, saa syyttää itseään, jos tulee tyrkityksi ja potkituksi.



Näyttääpä olevan melkoisesti liikkeellä entisiä kiusaajia tai nykyisten kiusaajien vanhempia.

kyllästynyt, jatkoi vaan. Paljon oli sellaistakin kiusantekoa että kiusaajat itte ei olleet edes kattomassa sitä reaktiota, esim. mitä mä teen kun jotain tavaroitani on taas piilotettu ja rikottu. En aina edes tiennyt että kuka sitä oli tehnyt.



Miten sellaseenkin sitten reagoi huvittuneesti kun ei tiedä että kelle pitäis kuittailla takaisin.

et valitettavasti näköjään ymmärtänyt edes sitä viestiä, johon vastasit. On olemassa tiettyjäikäviä tosiasioita, jotka nnattaa ottaa huomioon. Yksinäinen ja epävarma on alttiimpi kiusaamiselle kuin vahva ja sos. taitava. Siksi kannattaa yrittää vaikuttaa siihen, että omasta lapsesta ei tule yksinäinen ja epävarma. Ei sitä yksinäistäkään silti saisi kiusata eikä se ole hänen vikansa - kukaan täällä vastannut ei sanonut näin. Mutta samalla kun ojennetaan kiusaajaa, muutetaan koulun toimintatapoja ja yritetään saada maailmaa lempeämmäksi, voi yrittää myös vahvistaa sitä omaa lasta ja opettaa hänelle joitakin selviytymistaitoja. Ei siitä haittakaan ole.

Tuon a.o. teorian mukaanhan

kiusaaminen alkaa väärästä reagoinnista, joten potkimiseen asti ei pitäisi joutua, jos osaa "reagoida oikein" huomautuksiin. Koko tässä keskustelussa on ongelmana, että kiusaajiakin on monenlaisia, Jotkut on sellaisia "tilaisuus tekee varkaan" -tapauksia eli tosiaan kiusaavat vain koska toisesta saa sopivan reraktion. Sitten on niitä, jotka ihan oikeasti pyrkivät etsimään jotakuta jota kiustata. Ensimmäiseltä voi suojautua jos osaa ottaa huumorilla, olla vahva ja toimia sosiaalisesti oikein. Jälkimmäisten suhteen se ei aina riitä.

Vahva ja huumorintajuinen ja perusturvallinen lapsi varmaan ainakin kertoisi kotona potkimisesta ja hänellä olisi muitakin kavereita kuin se kiusaaja. Siinä olisi jo paremmat lähtökohdat saada kiusaaminen loppumaan kuin jos potkittu on yksinäinen ja epävarma.

Se oli vastaus tähän viestiin.

Tässä on niinku oikein kauniisti kiteytettynä se että kiusaaminen on ihan oma vika. Jos sulla ei ole kavereita ja olet yksinäinen ja epävarma niin ihan oma vikas että sua kiusataan.

No haloo, kenestä tahansa tulee yksinäinen ja epävarma kun rääkätään jatkuvasti.

Kiusaaminen ei ala väärästä reagoinnista. Väärinkäsitykset ehkä alkaa mutta kiusaaminen alkaa ilkeydestä.

opettaja on entinen koulukiusaaja.

Kattokaas, löytääkö se uuden takkinsa. No sieltähän se pillu-Aino sen löysi, ainakin yhden hihan puolikkaan. Hahhahhahhaaa! Me lähdetäänkin tästä kotiin, jää sä pillu-Aino vielä kouluun että saat takin päälles!



Kotiportilla pillu-Aino nauraa paskaiset naurut, kun löytää lumesta tehdyn hautakummun ja päältä ristin, jossa lukee Aino Pillu Kontula. Tukehtui omaan paskanhajuunsa ja kuoli 5.11.2010.



Maanantaiaamuna Aino menee kouluun, jossa hänen tuolillaan on läjä mutaa. Sen siivottuaan takana istuva poika koputtaa häntä kirjalla päähän koko oppitunnin ajan. Aino nauraa remakasti vielä siinäkin vaiheessa, kun luokasta poistuessaan hänet kampataan muun luokan nauraessa ja huudetaan "Vitun hullu ja haiseva lehmä!" ja käydään lääräämässä kuravelliä naamaan.



Iltapäivällä Aino kävelee kotiin kuunnellen pillu-Aino haisee! -huutoa koko matkan. Hänen mummolta ja papalta viikonloppuna saamansa uusi vaaleanpunainen hieno pyörä on rikottu ja maalattu spraymaalilla mustaksi, ja hän joutuu raahaamaan sitä mukanaan. Eikä Ainon itsetunto ole laskenut hitustakaan, vaan vuosien saatossa hänestä kasvaa iloinen ja reipas, esiintymistä rakastava nuori nainen.

Siskoni juuri kertoi, että heidän koulussaan oli tämmöinen tapaus. Kiusattu tyttö joutui hoitoon. Että silleen...

Muistan ekan koulupäiväni 33 vuotta sitten kun sain turpiini koulumatkalla. En varmasti vielä ehtinyt ketään provosoida.

Poikani koulu alkoi vuosi sitten myös kiusaamisella koulutaxissa. Tönimistä, pistelyä, ärsyttämistä. Sitten tuli tekstiviesti; sä oot homo. Onneksi koulu puuttui asiaan, mutta kyllä tässäkin mentiin vähän mauttomuuksiin. Poikani joutui myös istumaan jälki-istunnossa, vaikka oli kiusattu. Pääasia on, että kulkevat nyt eri taxeilla.

En hyväksy kiusaamista millään tasolla.