Uusin Perhe-lehti: "Opettaja väittää, että kiusaaja ei ymmärrä huumoria"

kiusattujen vaihtaessa koulua, sama meno jatkuu vaikka kiusattua ei siellä tunnettaisi ?

AINA se kiusaaminen ei jatku, ei likimainkaan. Usein se loppuu.

Jos se jatkuu, niin kyse saattaa olla uhrin kyvyttömyydestä pitää puoliaan. Kun oikein pitkään kiusataan, se kyky menee. Onko se sitten uhrin vika?

Ja millä "kouluttamisella" se palautetaan? Tosissaanko uskot, että kun siinä tilanteessa uhrille sanotaan, että sua kiusataan, koska annat muiden kiusata, etkä pane vsstaan - luuletko, että siitä on apua, vai romahtaako viimeinenkin itsetunto ja tulevaisuudenusko? Minä veikkaan viimeksimainittua.

- as-lapsen surullinen äiti/33-

sille ei voi mitään

Mutta mielestäni koulujen pitäisi panostaa enemmän siihen että ne mukavat ja suositut lapset ottaisivat nämä kiusatut "siipiensä suojaan" ja pyytäisivät leikkeihin mukaan jne



Opettajalla olisi tässä suuri rooli

ja keskittymään hyvin tunnilla...

että ns. "erityislapset " siirretään normaaleihin luokkiin häiritsemään muiden opiskelua. ja kyllä, nimenomaan häiritsemään. Siinä sitten voi kukin ihmetellä mielessään, miksi heitä kiusataan ??

Se ylivilkas, koulussa riehuva poika kun voi joutua kiusatuksi kun kaikilla muilla menee HERMOT, kun tunneilla ei hetken rauhaa ja opettajan kaikki aika menee pojan rauhoittamiseen. Mutta kukas ylivilkkaan pojan äiti tätä myöntäisi. ei kukaan

niin se auttaisi. Ei se että häiritsee muita vuosia ja jossain vaiheessa tulee muille raja vastaan !

a) erityislapset ovat aina häirikköjä ja b) kun joku ihminen käy tahattomasti hermoon, sitä on ok kiusata ja piinata ihan tahallaan. Niinkö? Onpa sinulla kannat. -as-lapsen surullinen äiti/33-

mutta moni on. Pitäisihän sinun myös se tietää ? Miksi muuten erityislasten äidit ovat sitä vastaan että erityislapset siirrettäisiin omiin ryhmiinsä ?

lähtökohtaisesti varmaan heistä itsestään johtuvaa.

Miksikö vanhemmat toivovat, että erityislapset saisivat tukea normaaliluokassa?! Mietihän vähän. Mieti,mieti.... jos omalla lapsellasi esim. todettaisiin dysleksia tai oppimisvaikeuksia tai piirteitä adhd:stä, mitä luulet, kumpaa haluaisit.

Että hänet leimataan Erityiseksi (joka tietysti myös on häirikkö ja muuten vaan ei-toivottu) ja pannaan erityisluokalle, jolla on kirjava kaarti muita ongelmaisia, joilta ei sosiaalisesti opi yhtään mitään.

Vai että hän saisi esim. koulunkäyntiavustajan tuen tarvitsemissaan aineissa ja pienluokan, jossa on tavallisia lapsia, joilta oppii sosiaalista käytöstä.

Kyllä minä ainakin pidän inkluusiota ensisijaisena vaihtoehtona, ja sulle tiedoksi, että niin pitävät lainsäätäjätkin, koska ensi vuonna voimaan astuva erityisopetuslaki lähtee juuri siitä, että ensin tarjotaan tukitoimia ja vasta VIIME KÄDESSÄ eristetään erillisluokalle.

-as-lapsen surullinen äiti/33-

Miksi muuten erityislasten äidit ovat sitä vastaan että erityislapset siirrettäisiin omiin ryhmiinsä ?

A) Isilläkin on mielipiteitä erityislapsistaan sekä heidän koulunkäynnistään B) Erityislasten äidit ja isät eivät suinkaan vastusta lasten siirtämistä omiin ryhmiin? Useat nimenomaan haluaisivat lapsen erityisluokalle - esim. siksi, että normaaliluokalla heitä saatetaan kiusata, monet kun viihtyvät rauhassa ja pienessä ryhmässä. Kaikissa kunnissa ei vaan ole sopivia luokkia...:( Syytä kuntapäättäjiä ja rahoitusta. Esim. asperger-lapsille on tosi harvassa kunnassa luokkia C) Lasta tutkinee tasiantuntijat (ja vanhemmatkin) ovat todenneet, että lapselle paras vaihtoehto on normaali luokka. D) Monet (ammattilaiset) ovat sitä mieltä, että lapsilla pitää olla oikeus lähikouluun. Varsinkin, jos vaihtoehtona on taksimatka 60 kilometrin päähän.

Kysymyksesi menee sitäpaitsi aika lailla ohi aiheen...

Mikset sä voisi muuttua niin, että sietäisit loukkaantujaa paremmin?

Jokainen saa olla sellainen kun on mutta jokaisella on myös velvollisuus ottaa muut huomioon. Tämähän ei tietenkään toteudu aina niin minusta se jolla on suurempi joustokyky joustaa enemmän vaikka se ei tasapuolista olisikaan. Kyky joustoon ja hyvään ei pitäisi ainakaan olla negatiivinen asia.

Eli, jos en voi antaa tiimikaverilleni palautetta, koska ottaa sen itseensä ja alkaa itkemään, myös oman työni tulokset ovat heikommat. En esimerkiksi voi yhden tällaisen herkkiksen kirjoittamia dokumenttteja oikolukea (meillä on firmassa tapana, että joku oikolukee asiakkaalle lähtevät asiakirjat), koska hän loukkaantuu kirjoitusvirheidensa korjaamisesta. Yksi esimerkki oli englanninkielen which-sana, joka oli dokumentissa noin 20 x kirjoitettu witch eli "noita" ja tämä aiheutti hymähtelyä muiden joukossa.

Tuollaista skeidaako pitäisi jättää dokumentteihin ja jakaa asiakkaille? Voisipa alkaa vaikuttaa kohta firman tulokseenkin? Asioista huomauttaminen (ihan asiallisesti) saa aikaa itkukohtauksia, valituksia esimiehelle, puhumattomuutta, palaverejä työpaikkakiusaamisesta. Joo, tosi kiva työkaveri :) Mutta antaa olla sellainen kuin on - siihenhän hänellä on oikeus.

Ei Kontulakaan siitä puhunut, vaan ihan oikeasta kiusaamisesta. Ok, se voi lähteä siitä, että joku tulkitsee väärin kommentit, mutta koko kirjoitus koski sitä, että siitä ylireagoinnista alkaa OIKEA kiusaaminen.



Olisiko siis esim. sinun esimerkissäsi sinusta ok, että alat kiusata sitä herkkistä? Vittuilla, potkia, varastaa takin jne.?



No ei tasan ole ja sen hyvin tiedät.

Minun kiusaamiseni loppui kun opettaja puuttui siihen suurella vakavuudella. Eikä se yläasteella jatkunut enää koskaan uusien ystävien kanssa.

koko asian vesittämisestä, kun on yritetty tolkuttaa että kiusattu ei ole syyllinen kiusaamiseensa! Ärsyttää suunnattomasti kaikkien kiusaamisesta kärsivien puolesta, pitäisikö heille sanoa: Joo naurakaa vaan muiden mukana, älkääkä nyt leikistä suuttuko, sinussa on nyt joku vika kun et ymmärrä huumoria! Prkl!

Nämä "hyväntahtoisesta kuittailusta" puhuvat eivät todellakaan tiedä, mitä kiusaaminen on. Kannattaisi olla hiljaa, jollei kiusaamisesta ole mitään omakohtaista kokemusta. Kysynkin teiltä, että ovatko seuraavat esimerkit kivaa läppää: "Haiset paskalle!" "Vittu sä oot tyhmä!" "Sun isäs on juoppo!" Hah hah, kun meitä niin hyväntahtoisesti nyt naurattaa! Kylläpä olisi kivaa, kun teidänkin lastanne joskus piristettäisiin kuvatun kaltaisilla lauseilla. Toinen asia. Olin itse kiusattu. Kotiolot olivat huonot, enkä vieläkään usko vanhempieni koskaan edes pitäneen minusta. Mistähän minä olisin saanut vielä voimia sopeutua luokkayhteisöön, kun kotiin sopeutuminenkin oli vaikeaa? Nyt palstan nerot taas vastaamaan, hyväntahtoisesti tietenkin.

ja silti en tunne itseäni kiusatuksi. Sanoin vastaan ja kiusaaminen loppui siihen

Mulle taas kuittailtiin aikaisin kasvaneista tisseistä, enkä mä siitä loukkaantunut. Kyllä kiusaaminen on jotain ihan muuta, etkä selvästikään ole kokenut että mitä.

Minun tapauksessa pahin tapahtui koulumatkoilla.En koskaan kertonut siitä kellekään koska en halunnut pahoittaa yh äitini mieltä. 2 poikaa seuras mua usein koko ala-asteen, 3-6 luokan ajan, ja töni,potki vei repun jne.Pahinta oli kuitenkin se verbaalinen puoli.XXXXXXXXon huoranpenikka.XXXXXXXX

on saastainen köyhä.XXXXXXX on sitä ja tätä.Siitä on 25 vuotta aikaa ja vieläkin kuulen sen kaiun korvissani.Lihavuutta vastaan voi sentään taistella mut mitä sanoa kun joku kutsuu sun äitiä huoraksi?????

jos sun kasvatuskyvyt ja psykoligine silmä on tuota luokkaa, niin ehkä on tosiaan parempi ettet yritäkään opettaa lapsillesi mitään. Moni muu kuitenkin osaa opettaa lapselleen asioita lyttäämättä näiden itsetuntoa, ja aika moni lapsi ottaa jopa mielellään vastaan neuvoja, joilla selvitä vaikeista tilanteista.

Koska vaikka kiusaaminen ei olekaan kiusatun vika millään lailla, siihen ei tarvitse opettaa alistumaan. Jos kaikki nostaa kädet pystyyn ja odottaa että kiusaajalle tehdään jotain, siinähän koko yhteisö heittäytyy uhrin rooliin. Kiusaajalle annetaan aktiivisen toimijan osa, josta kaikki riippuu. Kyllä minusta uhrin itsteuntoa kohottaa paremmin tunne, että hänkin voi tehdä jotain ja opetella välttämään näitä tilanteita.

Ehkä sun as-lapsi ei tähän kykene, mutta useimmat kiusatut lapset ovat jokseenkin normaaleja ja autettavissa. Miten voit tosissasi sanoa, että kykyä pitää puoliaan ei kannata edes yrittää palauttaa lapselle, jolta kiusaaminen on sen vienyt? Eikö juuri silloin olisi tärkeä kaikin voimin saada lapsi taas uskomaan itseensä ja näkemään oma arvonsa ja kokemaan että hän kykenee hallitsemaan omaa elämäänsä?

Ja millä "kouluttamisella" se palautetaan? Tosissaanko uskot, että kun siinä tilanteessa uhrille sanotaan, että sua kiusataan, koska annat muiden kiusata, etkä pane vsstaan - luuletko, että siitä on apua, vai romahtaako viimeinenkin itsetunto ja tulevaisuudenusko? Minä veikkaan viimeksimainittua.

- as-lapsen surullinen äiti/33-

Miten saada lapset kovettamaan nahkansa, niin että eivät jokaisesta läpästä loukkaantuisi?

Ei Kontulakaan siitä puhunut, vaan ihan oikeasta kiusaamisesta. Ok, se voi lähteä siitä, että joku tulkitsee väärin kommentit, mutta koko kirjoitus koski sitä, että siitä ylireagoinnista alkaa OIKEA kiusaaminen.

Olisiko siis esim. sinun esimerkissäsi sinusta ok, että alat kiusata sitä herkkistä? Vittuilla, potkia, varastaa takin jne.?

No ei tasan ole ja sen hyvin tiedät.

Tämä tyyppi koki sen kiusaamisena eli ulkopuolelle jättämisenä. Hänen kanssaan ei voinut keskustella työasioista, ei mistään muustakaan. Häntä ei kutsuttu vapaa-ajalla työkavereiden juttuihin, koska kukaan ei kestänyt häntä.

Myös koulumaailmassa kiusaaminen on usein sitä, että ei olla jonkun kaveri. Tässä siis sama juttu.

Ei kiusaaminen ole aina potkimista tai lyömistä. Työpaikkakiusaaminen todella harvoin.

"Kaikki leikkii yhdessä", "ketään ei saa jättää ulkopuolelle" - eikös juu?

Miten saada lapset kovettamaan nahkansa, niin että eivät jokaisesta läpästä loukkaantuisi?

Kiusaaminen ja satunnainen huulenheitto on ihan eri asioita. Kasvattakaa kakaranne sietämään erilaisuutta ja kunnioittamaan toisia. Sillä asia korjaantuu.

ulkonäöstä, ja nimenomaan sellaisista ulkonäön piirteistä, joita voi muuttaa vain kalliilla leikkauksilla tai joita ei voi muuttaa ollenkaan. Olenko huumorintajuton, kun en kyennyt nauramaan niille tarkoituksellisen ilkeille nimityksille, jotka muistan lopun ikäni? Olin ainut meidän luokka-asteella, jota kiusattiin niin systemaattisesti ja jatkuvasti. Ulkonäköni oli parissa vuodessa muuttunut murrosiän takia aika paljon ja yritin totutella uuteen olemukseeni, ja siinä vaiheessa ei tosiaankaan ihan hehehee-asenteella pystynyt suhtautumaan sellaiseen murskaavaan ilkeilyyn, jota sain osakseni. Ja lisättäköön tähän, että en edes ollut ruma vaan päinvastoin kauneimmasta päästä koko tyttöporukasta. Jostain syystä vain jouduin silmätikuksi - ehkä siksi, että muutimme silloin paikkakunnalle ja olin siis uusi "töllisteltävä".

"Aivot päättävät, kannattaako nauraa



Viimeaikaisissa tutkimuksissa saadut tulokset viittaavat siihen, että aivot ratkaisevat ensisijaisesti kahden eri hermoverkon avulla, pitävätkö ne juttua hauskana. Samalla aivot päättävät, miten voimakkaasti tulee reagoida. Hermoverkkojen rakenteeseen vaikuttavat henkilökohtaiset ominaisuudet, esimerkiksi luonne ja sukupuoli. Siksi kaikilla ei ole samanlainen huumorintaju."

"Aivot päättävät, kannattaako nauraa Viimeaikaisissa tutkimuksissa saadut tulokset viittaavat siihen, että aivot ratkaisevat ensisijaisesti kahden eri hermoverkon avulla, pitävätkö ne juttua hauskana. Samalla aivot päättävät, miten voimakkaasti tulee reagoida. Hermoverkkojen rakenteeseen vaikuttavat henkilökohtaiset ominaisuudet, esimerkiksi luonne ja sukupuoli. Siksi kaikilla ei ole samanlainen huumorintaju."

on siis epäreilua laukoa että kiusattu ei ymmärrä huumoria. Ihmisillä on fysiologiaan perustuen erilainen huumorintaju ja sen kanssa pitäisi elää niin että kunnioittaa toista.

olisi hyvä asia, että joku rakastava ja kannustava ihminen yrittäisi opettaa tätä herkkistä ottamaan palautetta vastaan? Että joku häntä viisaampi ja kokeneempi vähän neuvoisi, miten kannattaisi regoida, mitä vastapuoli ehkä tarkoittaa ja miten hänen reaktionsa saattaa vaikuttaa muihin? Aikuisilla tällaista valmentajaa ei useinkaan ole tarjolla, mutta lapsilla on ainakin joskus välittävät vanhemmat, jotka voisvat sen tehdä. Mutta siis ei saa, koska kiusaaminen on aina väärin?

Ei Kontulakaan siitä puhunut, vaan ihan oikeasta kiusaamisesta. Ok, se voi lähteä siitä, että joku tulkitsee väärin kommentit, mutta koko kirjoitus koski sitä, että siitä ylireagoinnista alkaa OIKEA kiusaaminen.

Olisiko siis esim. sinun esimerkissäsi sinusta ok, että alat kiusata sitä herkkistä? Vittuilla, potkia, varastaa takin jne.?

No ei tasan ole ja sen hyvin tiedät.

lapsilleen, että kaikkia vähänkin erilaisia on ihan okei kiusata, koska ne ansaitsee sen. Mitäs on tollanen...

Miten huumorintajuinen lapsi suhtautuu siihen?

olisi hyvä asia, että joku rakastava ja kannustava ihminen yrittäisi opettaa tätä herkkistä ottamaan palautetta vastaan? Että joku häntä viisaampi ja kokeneempi vähän neuvoisi, miten kannattaisi regoida, mitä vastapuoli ehkä tarkoittaa ja miten hänen reaktionsa saattaa vaikuttaa muihin? Aikuisilla tällaista valmentajaa ei useinkaan ole tarjolla, mutta lapsilla on ainakin joskus välittävät vanhemmat, jotka voisvat sen tehdä. Mutta siis ei saa, koska kiusaaminen on aina väärin?

Ei Kontulakaan siitä puhunut, vaan ihan oikeasta kiusaamisesta. Ok, se voi lähteä siitä, että joku tulkitsee väärin kommentit, mutta koko kirjoitus koski sitä, että siitä ylireagoinnista alkaa OIKEA kiusaaminen. Olisiko siis esim. sinun esimerkissäsi sinusta ok, että alat kiusata sitä herkkistä? Vittuilla, potkia, varastaa takin jne.? No ei tasan ole ja sen hyvin tiedät.