Lue keskustelun säännöt.
miten suhtautuisitte jos saisitte tietää kaverinne hyväksikäyttäneen
03.11.2010 |
Miten suhtautuisitte jos työkaverisi paljastuisi pedofiiliksi? Mulla on yksi mieskollega, jonka kanssa teen paljon työtä yhdessä. Mielestäni hän on tosi pätevä työssään ja ihan ok muutenkin, mitä nyt vähän huumorintajuton tosikko joskus. Niin, ja sanottakoon nyt sekin, kun joku kuitenkin miettii, että mitään seksuaalista värinää ei koskaan ole välillämme ollut - ei ainakaan mun puolelta, koska olen naimisissa eikä tämä mies ole komea tai muutenkaan puoleensavetävä.
Joskus olemme isomman työkaveriporukan kanssa menneet onnistuneen projektin päätteeksi muutamalle oluelle. Nyt saimme yhden ison duunihomman tämän miehen kanssa tehtyä ja hän sano menevänsä kaljalle ja pyysi kaveriksi. Menin sitten.
Noh, tämä mies kumosi 4 olutta ja 3 jallua samassa ajassa kuin minä kaksi siideriä. Sitten hän alkoi kertoa, miten on joutunut syömään masennuslääkkeitä vuoden. Olin asiasta pahoillani ja kerroin olevani iloinen, että on toipunut. Hän oli jo selvästi humalassa ja seuraava asia, mitä hän kertoi, oli että hän on ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä 11-16 vuotiaana itseään 5 vuotta nuoremman pojan kanssa. Tarkensi vielä, että ei ollut mitään penetraatiota tai suuseksiä, vaan koskettelua ja hiplailua ja että oli saanut ensimmäisen siemensyöksynsäkin tämän pojan kanssa. Kuulemma tämä asia varjostaa hänen elämäänsä ihan hirveästi.
Järkytyin tästä kaikesta valtavasti!!! Pahinta olim, että mies yritti puolustella tekojaan sillä, että he olivat molemmat lapsia siihen aikaan ja että hän ei suoranaisesti pakottanut poikaa mihinkään vaan esitti asian aina niin, että "tehtäiskö tällä tavalla". Sanoin hänelle, että koska poika oli selkeästi häntä nuorempi, niin hän oli tekojen tapahtuessa jonkinlaisessa valta-asemassa ja tuontyyppiseen touhuun liittyy nimenomaan aina valta-aspekti. Hän kertoi yrittäneensä kompensoida valtansa väärinkäyttöä ja hyväksikäyttöä sillä, että on nyt aikuisena alistunut homosuhteissa kaikenlaiselle masokisti-touhulle. Mies on siis bi-seksuaali.
Olen nyt edelleen aika järkyttynyt, enkä tiedä, miten suhtautua asiaan ja koko mieheen. Aika vaikea mun on hyväksyä tuota juttua, koska kyse ei ollut mistään pikkulasten lääkärileikeistä vaan ihan muusta.
Kommentit (24)
että lasten seksileikit on ihan normaali juttu.
Minun mielestäni eivät todellakaan ole!
Mikä on muuten jallu?
ovat todellakin eri asia kuin hyväksikäyttö, mistä on ap:n kertomassa tapauksessa kyse, koska ikäeroa on 5 v. ja kyseessä ollut jopa siemensyöksyjä ja muuta, vaikka molemmat ovat olleet lapsia. Ikäeroa on sen verran, että kyseessä on ollut hyväksikäyttö.
Sen sijaan, jos kaksi samanikäistä lasta(yleensä leikki-ikäisiä) leikkii omasta tahdostaan ns. "lääkärileikkejä", ei niissä ole mitään pahaa, jos ovat leikkimielistä tutkiskelua, eikä niihin liity mitään yhdynnän yritystä, pakottamista, väkivaltaa tms. Tällöin kyse ei ole enää normaalista "lääkärileikistä".
Ei nyt sekoiteta puuroja ja vellejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasten seksileikit on ihan normaali juttu.
Minun mielestäni eivät todellakaan ole!
Mikä on muuten jallu?ovat todellakin eri asia kuin hyväksikäyttö, mistä on ap:n kertomassa tapauksessa kyse, koska ikäeroa on 5 v. ja kyseessä ollut jopa siemensyöksyjä ja muuta, vaikka molemmat ovat olleet lapsia. Ikäeroa on sen verran, että kyseessä on ollut hyväksikäyttö.
Sen sijaan, jos kaksi samanikäistä lasta(yleensä leikki-ikäisiä) leikkii omasta tahdostaan ns. "lääkärileikkejä", ei niissä ole mitään pahaa, jos ovat leikkimielistä tutkiskelua, eikä niihin liity mitään yhdynnän yritystä, pakottamista, väkivaltaa tms. Tällöin kyse ei ole enää normaalista "lääkärileikistä".
Ei nyt sekoiteta puuroja ja vellejä.
komppaus ja peesi. Täsmälleen samaa mieltä.
Minäkin olen joutunut 6-8-vuotiaana itseäni noin 6 vuotta vanhemman pojan hyväksikäyttämäksi. Ei kyse ollut "muusta kuin" alapääni kopeloinnista ja kehotuksesta ja painostuksesta "ottaa kikkeli käteen". Asiasta on jäänyt MINULLE ihan hirveät muistikuvat, joita jouduin purkamaan terapiassakin.
Joku sanoi, että sille pojalle tekisi hyvää kuulla että tämä mies katuu tekoaan, mutta mä en ainakaan haluaisi missään nimessä kuulla hyväksikäyttäjästäni MITÄÄN. Hyväksikäyttö loppui, kun poika muutti viereiselle paikkakunnalle ja pelkäsin koko nuoruuteni sitä kyseistä paikkakuntaa enkä sinne halunnut mennä. Opiskelemaankin lähdin kauas, vaikka olisin voinut opiskella alaani kotikaupungissankikin. En vain halunnut törmätä tähän poikaan / mieheen, jonka tiedän edelleen asuvan niillä samoilla seuduilla. Vasta ihan viime vuosina (olen nyt 25v) olen kyennyt menemään lapsuudenkotiini kyläilemään ilman, että pelkään tämän miehen tulevan jossain kadunkulmassa vastaan. Terapia auttoi näihin pelkoihin. Mutta missään nimessä en haluaisi kuulla tästä äijästä enää yhtään mitään. Miehellä on hieman erikoinen sukunimi, ja aina kun törmään siihen sukunimeen ihan muussa yhteydessä, tulee heti huono olo. Että näin.
ja sovittamaan lain edessä sen mikä lain edessä kuuluu sovittaa. Myös papin juttusille kehottaisin menemään. Ihan oman mielenrauhansa vuoksi.