Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaksplussan juttu lastensuojelun ongelmaperheestä
31.10.2010 |
Pikaisesti lukaisin Kaksplussan jutun perheestä ,jossa oli kaksi pientä lasta (toinen vauva, toinen vähän vanhempi). Kummallakin vanhemalla rankka menneisyys, isällä mm. vankilatuomio. Isän lapsi edellisestä liitosta, 2-vuotias, asui lastenkodissa ja toinen vanhempi oli sijoitettuna. Äidin yksi lapsista oli sijoitettuna ex-miehen vanhemmmille. Nyt siis kaksi uutta lasta.
Hienoa, että nyt meni hyvin, mutta mitä ihmettä tuo 2-v teki lastenkodissa vieläkin??
Kommentit (209)
melkein kuin kaksoset ja vauva pienellä ikäerolla. Ja sellaisia perheitä on paljon Suomessa eikä heillä välttämättä ole tukiverkkoja / yhteiskunnan apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mua myös jotenkin ärsyttää sellanen asenne: "te muut ootte niin täydellisiä ja teillä on ihanat perheet". Ei varmaan kukaan ajattele, että on täydellinen, virheetön ja ihana, mutta siinä vaiheessako on vasta oikeus kommentoida, kun on "täydellinen ja ihana perhe".
Ja kyllä, minusta on pienempi vahinko esimerkiksi huutaa lapselle tai antaa joskus päiväruolla purkkiruokaa kuin sijoittaa se lastenkotiin.
Jokaisen ihmisen, terveen ja sairaan, pitäisi kantaa vastuu itsestään ja teoistaan. Tottakai se on helpompaa niille, ketkä ovat esimerkiksi terveistä. Sairastumisellesi et mitään voi, mutta mielestäni olisi pienen itsekritiikin paikka: johtuuko kaikki ongelmat ulkoisista seikoista vai voitteko itsekin jotenkin nostaa elämänlaatua?
Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!
jo tuhat kertaa laittanut että näiden kolmen lapsen ikäerot ovat liian pienet!! Mut voidaan toki yrittää meille poika saada ja annetaan sit vaikka toi meidän nuorin sijaiskotiin eiks joo!!
mutta tästä asenteestasi juuri tulee se käsitys että olette jaksamisenne kanssa aika heikoilla. Jos ajatuksesi kerta toisensa jälkeen on niin että tämän kaksivuotiaan tulon johdosta pitäisi antaa joku muista pois niin silloin ilmiselvästi koet, että teillä on aika vähän resursseja tähän arjen pyörittämiseen ja vanhemmuuden kaikkiin haasteisiin käytettävissä. Ja tästä sitten johtuu se ihmetys, että miten voitte olla näin äärirajoilla mutta kuitenkin isompien huostaanotto on aiheeton ja jaksaisitte ihan hyvin vielä ne esiteinit siihen kuuluvinen vääntöineen.
minun mieheni niin saisi sanoa jos haluaisi... Minulle nyt tämä meidän perhe on tämä mikä meillä on nyt ja jos hän haluaa ottaa pojan meille asumaan en vastaan pistä! Minulle on ydin perhe tämä tässä ja nyt... Eli jos mies haluaa saa pojan meille ottaa en ole tietääkseni missään viestissäni sanonut että hyljeksin tuota poikaa vai olenko?? Ja jos mieheni olisi sanonut että tyttöjä ei meille oteta ei olisi myöskään otettu....
Mulla meni puistatukset tästä - ei helkutti! Lapsia on ok hylätä yhteiskunnan rattaisiin, kun aina se uusi sussu on niin ihquuu ja paras ja tärkein! Kamalaa!! Siis olisit hylännyt omat tyttäresi, jos tämä kyseinen mies olisi sitä sulta halunnut???!! Eikä. Mä en suostu uskomaan tätä, mun uskoni meihin ihmisiin horjuu nyt ja pahasti :( :( :(. Mutta toisaalta tukee kyllä ajatuksiani uusperheistä ja edellisten lasten hylkäämisistä tunnetasolla ihan totaalisesti. Eihän tätä lupa ole ääneen sanoa, toivottavasti mahdollisimman moni luki tämän ja todella ajatteli, miten julma ja kylmä olento ihminen voi olla OMILLE LAPSILLENSA uusperhekuvioissa. Mulle tuli fyysisesti paha olla.
Hylkäämisestä?? En ole heitä nytkään hylännyt vai olenko?? Toinen asuu kuitenkin omaistensa luona.....
jo tuhat kertaa laittanut että näiden kolmen lapsen ikäerot ovat liian pienet!! Mut voidaan toki yrittää meille poika saada ja annetaan sit vaikka toi meidän nuorin sijaiskotiin eiks joo!!
Ihan itse olette itsenne tuohon tilanteeseen laittaneet!! Oikeasti! Vaikka kyseessä onkin miehesi lapsi henkilön x kanssa, niin silti, sinun valintasi oli ottaa mies, jolla tämä lapsi ja tämä tosiasiallinen tilanne - ja tehdä siihen lisää lapsia. Missä aikuisen vastuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mieheni niin saisi sanoa jos haluaisi... Minulle nyt tämä meidän perhe on tämä mikä meillä on nyt ja jos hän haluaa ottaa pojan meille asumaan en vastaan pistä! Minulle on ydin perhe tämä tässä ja nyt... Eli jos mies haluaa saa pojan meille ottaa en ole tietääkseni missään viestissäni sanonut että hyljeksin tuota poikaa vai olenko?? Ja jos mieheni olisi sanonut että tyttöjä ei meille oteta ei olisi myöskään otettu....
Mulla meni puistatukset tästä - ei helkutti! Lapsia on ok hylätä yhteiskunnan rattaisiin, kun aina se uusi sussu on niin ihquuu ja paras ja tärkein! Kamalaa!!
Siis olisit hylännyt omat tyttäresi, jos tämä kyseinen mies olisi sitä sulta halunnut???!! Eikä. Mä en suostu uskomaan tätä, mun uskoni meihin ihmisiin horjuu nyt ja pahasti :( :( :(.
Mutta toisaalta tukee kyllä ajatuksiani uusperheistä ja edellisten lasten hylkäämisistä tunnetasolla ihan totaalisesti. Eihän tätä lupa ole ääneen sanoa, toivottavasti mahdollisimman moni luki tämän ja todella ajatteli, miten julma ja kylmä olento ihminen voi olla OMILLE LAPSILLENSA uusperhekuvioissa.
Mulle tuli fyysisesti paha olla.
Nyt nayttaa silta, etta isapuoli menee kaiken muun edelle. Jopa lapsien. Lapset ovat vain pelinappuloita tassa vastarakastuneiden kotileikissa...
minun mieheni niin saisi sanoa jos haluaisi... Minulle nyt tämä meidän perhe on tämä mikä meillä on nyt ja jos hän haluaa ottaa pojan meille asumaan en vastaan pistä! Minulle on ydin perhe tämä tässä ja nyt... Eli jos mies haluaa saa pojan meille ottaa en ole tietääkseni missään viestissäni sanonut että hyljeksin tuota poikaa vai olenko?? Ja jos mieheni olisi sanonut että tyttöjä ei meille oteta ei olisi myöskään otettu....
Mulla meni puistatukset tästä - ei helkutti! Lapsia on ok hylätä yhteiskunnan rattaisiin, kun aina se uusi sussu on niin ihquuu ja paras ja tärkein! Kamalaa!! Siis olisit hylännyt omat tyttäresi, jos tämä kyseinen mies olisi sitä sulta halunnut???!! Eikä. Mä en suostu uskomaan tätä, mun uskoni meihin ihmisiin horjuu nyt ja pahasti :( :( :(. Mutta toisaalta tukee kyllä ajatuksiani uusperheistä ja edellisten lasten hylkäämisistä tunnetasolla ihan totaalisesti. Eihän tätä lupa ole ääneen sanoa, toivottavasti mahdollisimman moni luki tämän ja todella ajatteli, miten julma ja kylmä olento ihminen voi olla OMILLE LAPSILLENSA uusperhekuvioissa. Mulle tuli fyysisesti paha olla.
Hylkäämisestä?? En ole heitä nytkään hylännyt vai olenko?? Toinen asuu kuitenkin omaistensa luona.....
Silti oman äidin luona olisi paras, jos ja kun äidillä olisi asiat sillä mallilla, että hänen luonaan pystyisi olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiesin lapsesta ja vaimosta jo ensi hetkistä lähtien ja on siis mun vika että erosivat, mutta mun vika ei todellakaan ole se että lapsi otettiin huostaan!! Ja asia on selvä nyt sanon miehelleni että ottaa musta eron ja rupeaa hakemaan poikaa itselleen, koska minä olen huono roolimalli lapsille..Ja minulla ei ole tuota vastuunkantoakaan ilmeisesti ollenkaan....
tiesin lapsesta ja vaimosta jo ensi hetkistä lähtien ja on siis mun vika että erosivat, mutta mun vika ei todellakaan ole se että lapsi otettiin huostaan!! Ja asia on selvä nyt sanon miehelleni että ottaa musta eron ja rupeaa hakemaan poikaa itselleen, koska minä olen huono roolimalli lapsille..Ja minulla ei ole tuota vastuunkantoakaan ilmeisesti ollenkaan....
Kommentoimalla noin saat sen juuri kuulostamaan siltä, että sinulla ei ole vastuuntuntoa ja olet huono roolimalli.
Jos kertoisit ja AJATTELISIT esimerkiksi olevasi syynä miehesi edellisen perheen hajoamiseen, katuvasti sitä ja olevasi surullinen siitä, että pieni lapsi joutuu kasvamaan laitoksesssa, kuulostaisit paljon vastuuntuntoisemmalta. Jos sanoisit, että lapsesi ovat kärsineet paljon sinun tekojesi seurauksena ja kokisit siitä oikeasti huonoa omaatuntoa ja ymmärtäisit, että heidän lähtökohtansa tässä yhteiskunnassa ei ole ehkä ihan samanlaiset kuin esimerkiksi hyvin koulutetun, paljon veroja maksavan ydinperheen lapsille (eli sinun näkökulmastasi ehkä sellainen ns. "itseään täydellisenä pitävä perhe, jolla kuitenkin kaikki päin persettä, koska kelläänhän ei voi oikeasti mennä hyvin") niin kuulostaisit jotenkin aikuisemmalta. Jos sinua kritisoidaan niin heittäydyt heti marttyyriksi: "no mä oon sit ihan paska ihminen ja kaikkien olisi parempi ilman mua". Ihan älytöntä!!!
Nyt tsemppaa, voit vielä pelastaa lastesi tulevaisuudesta paljon, mutta opettele arvioimaan itseäsi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei minusta kannata hakea huoltajuutta.
Jos isä voi olla useita vuosia täysin tietämätön siitä onko lapsensa edes olemassa vai ei niin ei kauhean kiinnostunut isyydestään kyllä ole ollut.
Ottakaa tekin vähän vastuuta siitä mitä ja miten sanotte ihmiselle jolla ei välttämättä ole samoja valmiuksia kestää vittuilua kuin teillä itsellänne. Aina voi sanoa nätimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiesin lapsesta ja vaimosta jo ensi hetkistä lähtien ja on siis mun vika että erosivat, mutta mun vika ei todellakaan ole se että lapsi otettiin huostaan!! Ja asia on selvä nyt sanon miehelleni että ottaa musta eron ja rupeaa hakemaan poikaa itselleen, koska minä olen huono roolimalli lapsille..Ja minulla ei ole tuota vastuunkantoakaan ilmeisesti ollenkaan....
Oikeasti, nainen! Sun kirjoitustyylistäsi oikein huomaa sen, että et sinä aikuisten oikeasti ymmärrä, mikä on sinun osallisuuttasi asioihin? Ajatteletko sinä niin, että elämä vain tapahtuu sinulle, etkä sinä ole oman elämäsi aktiivinen toimija?
Siltä se nyt vaikuttaa.
Ja miksi miehen pitää erota sinusta ollakseen poikansa kanssa? Kasvata nyt sen verran selkärankaa, että otat pojan mukaan teidän perheeseen, jotta miehesi saa olla myös sen oman lapsensa kanssa. Miksi sen pienen pojan pitää olla tässä teidän kuviossa sijaiskärsijän roolissa sinun onnellisuutesi eteen?? Ymmärrätkö edes, miten itsekkäästi tuossa kohtaa ajattelet?
Ottakaa tekin vähän vastuuta siitä mitä ja miten sanotte ihmiselle jolla ei välttämättä ole samoja valmiuksia kestää vittuilua kuin teillä itsellänne. Aina voi sanoa nätimmin.
Sanoa asioita mahdollisimman nätisti. Jos ajattelisin, että ap pystyisi ottamaan nyt vastaan suorempaa puhetta, sanoisin suoremmin.
t. Se, joka tässä penää aikuisen vastuuta ja kykyä kyseenalaistamiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa tekin vähän vastuuta siitä mitä ja miten sanotte ihmiselle jolla ei välttämättä ole samoja valmiuksia kestää vittuilua kuin teillä itsellänne. Aina voi sanoa nätimmin.
Mun itsetunto on painettu näiden vuosien varrella niin alas et siit ei oo enää mitää jäljellä, en pidä itseäni enää minään muuna kuin paskakasana josta ei oo mihinkään...
jo sanonu et poika saa tulla meille!!!! Mulla ei oo mitään poikaa vastaan!!!!!
omit vähän liikaa omille harteilles. Eiköhän se ole kuitenkin ollut ihan miehesi oma ratkaisu että on katsellut muita ja ollut valmis suhteestaan lähtemään. Ja mahdollisesti hänen exänsä on asiaan vaikuttanut.
tiesin lapsesta ja vaimosta jo ensi hetkistä lähtien ja on siis mun vika että erosivat, mutta mun vika ei todellakaan ole se että lapsi otettiin huostaan!! Ja asia on selvä nyt sanon miehelleni että ottaa musta eron ja rupeaa hakemaan poikaa itselleen, koska minä olen huono roolimalli lapsille..Ja minulla ei ole tuota vastuunkantoakaan ilmeisesti ollenkaan....
olen kyllä sitä mieltä,että se 2,5 v kannattaa antaa olla siellä missä on.
Ottakaa tekin vähän vastuuta siitä mitä ja miten sanotte ihmiselle jolla ei välttämättä ole samoja valmiuksia kestää vittuilua kuin teillä itsellänne. Aina voi sanoa nätimmin.
Mun itsetunto on painettu näiden vuosien varrella niin alas et siit ei oo enää mitää jäljellä, en pidä itseäni enää minään muuna kuin paskakasana josta ei oo mihinkään...
Tarkoitus ei ole pahoittaa mieltäsi tai muutenkaan "sorsia" sinua - ei todellakaan, mutta itse en usko siihenkään, että toista autetaan aina ja vain päähän taputtelemalla. Kyllä aikuisen ihmisen, jolla on jo omia lapsiakin, pitää pystyä ottamaan vastaan totuus uhriutumatta. Nostaa itsensä ylös - jos ei itsensä, niin omien lasten vuoksi. He tarvitsevat sinua eniten tässä maailmassa - miehesi voi ottaa ja lähteä, ja rakastaa aivan yhtä palavasti uuttakin heilaansa, mutta sinun lapsillesi sinä tulet aina olemaan se ainoa oikea Äiti isolla Ä:llä - siinä on yksi rakkaussuhde, josta tulisi siis todella pitää huolta ja se kantaa läpi elämän.
Toivon, että saat elämäsi reilaan - ja uskallat olla itsellesi rehellinen! Tässä on tullutkin jo ketjullisen verran hyviä vinkkejä, aloita vaikka siitä, että luet ne kaikki vielä ajatuksella ja ajattele, että voit kasvaa ihmisenä ja ottaa opiksesi - jos niin haluat ja päätät haluta.
Omista oma elämäsi. Uhrin rooli ei ole helppo, valitse olla voittaja! Ja tee jo heti huomenna voittajan ratkaisut!!
Kuten:
- Mieti parisuhdettasi (liittoasi); kestääkö se aikaa? Voitko kunnioittaa ihmistä, joka ei tahdo kantaa vastuuta omasta biologisesta lapsestaan? Millainen isäpuoli ja miehen malli hän (rehellisesti) olisi tyttärillesi? Voitko 100% luottaa häneen, vaikka omakin suhteesi sai alkunsa hänen petollisuudestaan? (Aukaise silmäsi ja näe miten helppoa miehen on vaihtaa hetkessä petikumppania vailla vastuuta tai huolta huomisesta (jos on sen tyyppinen / epäluotettava mies) ja vain sanoa, ettei muka "rakastanut exää".
- Omat tyttäresi (jos he palaavat kotiin) tulevat tarvitsemaan 98,9% huomiosi pitkän aikaa, ja teillä on pitkä tie edessänne kulkea ja rakentaa uudestaan luottamusta. Lapsilla on tarve luottaa ja uskoa omiin vanhempiinsa; pystytkö olemaan heille se malli, jonka he tarvitsevat? Vastata heidän odotuksiansa? Antaa heille turvaa ja pysyvyyttä?
- Miten kannat vastuusi tässä tilanteessasi mahdollisimman hyvin? Ole rehellinen itsellesi ja tee suunnitelma.
Tsemppiä.
niin nyt meikäläinen lopettaa nää vastailut ja poistuu takavasemmalle koska kaikilla tuntuu olevan vain ja ainoastaan se motiivina miksi tuota 2v ei meille olla otettu.... Hyvää loppuelämää vaan kaikille teille joilla on ihanat ja täydelliset perheet! Sitä mekin vaan haluaisimme.. Meillä sentään rakkaus kukoistaa ja elämä hymylyilee, seksi luistaa (ja kyllä meillä on ehkäisy)ettei nyt rueta huutelemaan et kauheeta ne tekee lisää lapsia, lapset ovat iloisia ja muutenkin kaikki suhteellisen hyvin.... Ja toivottavasti kohta kaikki lapset kotona....
Just sanoit että lopetat vastailut, vai?
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin olen ollut molempien tyttöjeni kohdalla yksinhuoltja, NYT OLEN NAIMISISSA rakastavan ja ihannan miehen kanssa, ja tottakai olen vastuussa omista lapsistani siksi heitä kotiin yritänkin.. Ja eiköhän jokainen opi virheistään...