Kaksplussan juttu lastensuojelun ongelmaperheestä
Pikaisesti lukaisin Kaksplussan jutun perheestä ,jossa oli kaksi pientä lasta (toinen vauva, toinen vähän vanhempi). Kummallakin vanhemalla rankka menneisyys, isällä mm. vankilatuomio. Isän lapsi edellisestä liitosta, 2-vuotias, asui lastenkodissa ja toinen vanhempi oli sijoitettuna. Äidin yksi lapsista oli sijoitettuna ex-miehen vanhemmmille. Nyt siis kaksi uutta lasta.
Hienoa, että nyt meni hyvin, mutta mitä ihmettä tuo 2-v teki lastenkodissa vieläkin??
Kommentit (209)
Tukiverkosto on tosi tärkeä ja olette onnekkaita että teillä on hyvä sellainen.
mitä on olla teini koska olen itsekkin ollut, olen myös ollut täysin koulukiusattu ym. Ja kaikki teinit ovat erillaisia joten vaikea on sanoa mimmoisia noi mun tytöt on teininä. Mutta meillä on myös suuri tukiverkosto sukulaisista ym. joilta saa tukea ja apua.. Luulen että kaikkien teinien vanhemmat tarvitsevat ainakin henkistä tukea. Eli emme ole tässäkään asiassa ilmeisesti sitten poikkeus. Haluamme joka tapauksessa tytöt kotiin ollaan täällä meissä mieltä mitä hyvänsä ja meidän asianajaja oli sitä mieltä että ei ole mitään estettä miksi ei saataisi.. vanhemman tytön huostaanotto olisi kuulemma hänen mukaansa purkaa jo ajat sitten...
Teidän asianajajanne tehtävä on luonnollisesti ajaa teidän näkökantojanne läpi.
Jos kaikki on hyvin ja huostaanotot on jo ajat sitten olleet aiheettomia niin miksi teillä on edelleen niin vahva huoli siitä, että esim. yhden ylimääräisen lapsen pukeminen saisi aikaan sen että kaikki joudutaan ottamaan huostaan?
hemmetti mun miehessäni on vikana?? Rakastaa mun tyttöjä niinkuin olisivat omia ja tytöt kutsuu isäkseen eli ongelma mun miehessä on???
Varaudu siihen, että ongelmia tulee.
Miehesi taustakaan ei puhu sen puolesta, että hänellä olisi perusarvot ja moraali kunnossa - tai pitkää pinnaa hoitaa itsensä yhteiskunnan sovinnaisia portaita pitkin korkealle.
Kasvatus ja vanhemmuus nimenomaan vaatii sitä pitkää pinnaa, aikaa ja hermoja. Eikä se ole mikään helppo laji. Sillä just siihen astuttaessa pitäisi nämä ihan perusasiat olla kunnossa.
Tosiasiat ovat tosiasioita, ne kannattaa kyllä ottaa ajattelussaan huomioon, vaikka kuinka olisi rakastunut, eikä halua uskoa toisesta mitään pahaa. Mielestäni sinä et nyt ota huomioon tosiasioita.
hänen entinen vaimonsa ratkesi juomaan päätettiin että mies saa vain valvotut tapaamiset....
on paljon juoppoja joiden puolisoilla ei ole valvottuja tapaamisia.
niin nyt meikäläinen lopettaa nää vastailut ja poistuu takavasemmalle koska kaikilla tuntuu olevan vain ja ainoastaan se motiivina miksi tuota 2v ei meille olla otettu.... Hyvää loppuelämää vaan kaikille teille joilla on ihanat ja täydelliset perheet! Sitä mekin vaan haluaisimme.. Meillä sentään rakkaus kukoistaa ja elämä hymylyilee, seksi luistaa (ja kyllä meillä on ehkäisy)ettei nyt rueta huutelemaan et kauheeta ne tekee lisää lapsia, lapset ovat iloisia ja muutenkin kaikki suhteellisen hyvin.... Ja toivottavasti kohta kaikki lapset kotona....
niin nyt meikäläinen lopettaa nää vastailut ja poistuu takavasemmalle koska kaikilla tuntuu olevan vain ja ainoastaan se motiivina miksi tuota 2v ei meille olla otettu.... Hyvää loppuelämää vaan kaikille teille joilla on ihanat ja täydelliset perheet! Sitä mekin vaan haluaisimme.. Meillä sentään rakkaus kukoistaa ja elämä hymylyilee, seksi luistaa (ja kyllä meillä on ehkäisy)ettei nyt rueta huutelemaan et kauheeta ne tekee lisää lapsia, lapset ovat iloisia ja muutenkin kaikki suhteellisen hyvin.... Ja toivottavasti kohta kaikki lapset kotona....
Tuo 2½-vuotias ei ole teille tervetullut.
Ja kuinka mistään ei ole mitään oppia otettu tähän mennessäkään - kaikki ongelmat aina vaan tulevat teille jostain teidän ulkopuoleltanne, mutta teissä itsessänne ei ole mitään sellaista säröä, jonka tunnistaisitte. Silloin ei myöskään kasvua voi tapahtua.
Ei, me ei olla kaikki muut täydellisiä, mutta suurin osa varmasti osaa harjoittaa jonkinlaista itsetutkiskelua ja tekee parhaansa korjatakseen virheitään. Tämä kuuluu aikuisen elämään. Surullista, että menet nyt niin sen marttyyri-viittasi taakse, ettet näe sen takaa omia mahdollisuuksiasi.
Toivottavasti tuo teidän tilanne kestää myös aikaa? Miten on tilanne keväällä? Entä kahden vuoden päästä?
sen verran viel laittaa et osan vastauksista on kyl kirjottanu mun mies et ihan vaan syyttäkää mua vaan kaikesta!!! Ja laitoin jo et en omalle sairaudelleni mitään voinut vai voiko joku sanoa miten estää se ettei sairastu kakssuuntaseen mielialahäiriöön, vinkkejä toki otetaan vastaan!Mut ihan sama....
niin nyt meikäläinen lopettaa nää vastailut ja poistuu takavasemmalle koska kaikilla tuntuu olevan vain ja ainoastaan se motiivina miksi tuota 2v ei meille olla otettu.... Hyvää loppuelämää vaan kaikille teille joilla on ihanat ja täydelliset perheet! Sitä mekin vaan haluaisimme.. Meillä sentään rakkaus kukoistaa ja elämä hymylyilee, seksi luistaa (ja kyllä meillä on ehkäisy)ettei nyt rueta huutelemaan et kauheeta ne tekee lisää lapsia, lapset ovat iloisia ja muutenkin kaikki suhteellisen hyvin.... Ja toivottavasti kohta kaikki lapset kotona....
koska tuntuu niin julmalta että hän on ainoa joka ei "kelpaa" teille. Mietipäs jos olisi niin että tuo pikkupoika tulisi ja miehesi ilmoittaisi että sun tyttöjä ei sitten kyllä voida ottaa. En nyt sano että päätös olisi ollut sinun, mutta ymmärtänet pointin. Tai ehkä et. Meilläkin on uusperhe, ja en kyllä alkaisi tässä kohtaa lisää lapsia tekemään ja miehen 2v tyttären käyntejä pois jättämään.
Ja niille jotka kauhistelivat miehen vankilataustaa: oma isäni oli istunut yli kymmenen vuotta, ihana isä oli meille, eikä enää äitini tapaamisen jälkeen niille poluille eksynyt. Ei vankilatuomio ihmisestä hirviötä tee.
että kaikki voi saada lapsia (melkein) mutta kaikille ei niitä anneta. (adoptio, sijaisvanhemmuus)
Ehkä on sille 2v ihan parasta, ettei "pääse" kotiin. Nuo muut ei sitten kohtalolleen voi mitään. Toivotaan parasta.
En olisi siitä ollenkaan niin varma.
että näiden isompien lasten huostaanottoon ei ole mitään syytä ja näiden nyt kotona olevien lasten suhteen ei ole mitään huolta ja sitten kuitenkin kirjoititte että ei ole mitään mahdollisuutta saada oikeudessa tämän yhden lapsen huoltajuutta.
Jos kaikkien muiden lasten asiat on niin hyvin niin miksi oikeudessa oltaisiin vain tästä yhdestä eri mieltä.
Ei siinä mitään, on epäilemättä lasten etujen mukaista, että lapsi ei ole heittopussina sijaiskodin ja isän ja äidin kodin väliä. Jos tilanne on se, että lapsi on liian suuri rasite niin hänen on parempi olla sijaiskodissa ja olette tehneet siinä kohdassa vastuullisen päätöksen.
Itsekin mt-ongelmaisena (nykyään toipuvana) raivostutti vanhempien lapsellinen elämänkatsomus ja "c'est la vie"-asenne. En myöskään tekisi toista lasta ihan heti (esikoisemme nyt leikki-iässä) ja nämä yhdet vaan sikiävät...lapsia heitellään mielen mukaan sijaiskodin ja "oikean" kodin välillä, mies istuu linnassa jne. Ihan järkyttävää!
minun mieheni niin saisi sanoa jos haluaisi... Minulle nyt tämä meidän perhe on tämä mikä meillä on nyt ja jos hän haluaa ottaa pojan meille asumaan en vastaan pistä! Minulle on ydin perhe tämä tässä ja nyt... Eli jos mies haluaa saa pojan meille ottaa en ole tietääkseni missään viestissäni sanonut että hyljeksin tuota poikaa vai olenko?? Ja jos mieheni olisi sanonut että tyttöjä ei meille oteta ei olisi myöskään otettu....
ehkä se kannattaisi unohtaa että mitä vanhemmat haluaa ja miettiä mikä on lapsille parasta.
joskus se on kotiin palaaminen ja joskus sijoitukseen jääminen
Kaikki varmasti ymmärtävät, että on asioita joita ei täällä halua kertoa. Mutta myös sinun on ymmärrettävä, että jos et avaa syitä siihen miksi tuo poika on se lapsi joka nyt olisi "liikaa" pidämme, tai ainakin suuri osa meistä palstailijoista, joko sinua, miestäsi tai teitä molempia, vähintäänkin sydämettöminä tuota ko lasta kohtaan. Ja tunnen lastenkodissa kasvaneita, se ei mikään ihana paikka ole!
sen verran viel laittaa et osan vastauksista on kyl kirjottanu mun mies et ihan vaan syyttäkää mua vaan kaikesta!!! Ja laitoin jo et en omalle sairaudelleni mitään voinut vai voiko joku sanoa miten estää se ettei sairastu kakssuuntaseen mielialahäiriöön, vinkkejä toki otetaan vastaan!Mut ihan sama....
Ei tietenkään sairastumiselleen voi mitään, mutta sen jälkeen, kun on sairastunut, on tehtävä sen mukaisia ratkaisuja, jotka ottavat sen tosiasian huomioon, että on sairastunut. Ymmärrätkö? Et voi aikuisena, lasten vanhempana, mennä sen taakse, että olet sairastunut aina ja jatkuvasti - jossakin vaiheessa sinun itsesi pitää kantaa vastuu itsestäsi ja jokaisesta lapsesta, jotka tähän maailmaan tuot.
Et ole kertaakaan vielä vastannut, että kannatko mielestäsi vastuuta? Tiedätkö virheesi ja osaatko nyt varoa, ettet toista niitä? Mille pohjalle perhetilanteesi on nyt rakennettu?
jo tuhat kertaa laittanut että näiden kolmen lapsen ikäerot ovat liian pienet!! Mut voidaan toki yrittää meille poika saada ja annetaan sit vaikka toi meidän nuorin sijaiskotiin eiks joo!!
Kaksisuuntainen on lapsenleikkiä tähän verrattuna. Teillä vaihtuu mielialat mitä, kuukauden tai parin välein? Rajatilalla tunnin-parin välein...tai useammin. En ole koskaan tajunnut miksi teidän sairautenne on muka niiiiiin säälittävä ja huonoennusteisempi, mutta me sitten paranemme nähtävästi ilman hoitoa jne.??
Ps. Pistä ihan itse elämäsi kuntoon. Minun mieheni jäi kotiin hoitamaan lapsia kun sain diagnoosin ja yhteen aikaan vaan makasin sängyssä itkien. Lapset tehdään yhdessä; niistä myös kannetaan vastuu yhdessä. Itse päätät, millaisen miehen otat ja mitä teet elämälläsi! Minä olen tällä hetkellä koulutuksessa, vaikka vielä viime vuonna yritin itsaria. Kummasti vaan asiat muuttuvat, aina ei tarvitse olla "uhri"!
Pps. Sääli on sairautta.
miksi on pitänyt tehdä uusia lapsia vaikka edellisetkin ovat olleet huostassa? Miksi ette ensin ole huolehtineet huostaanotettuja kotiin ja vasta sitten (jos voimavaroja on) tehneet lisää lapsia?
minun mieheni niin saisi sanoa jos haluaisi... Minulle nyt tämä meidän perhe on tämä mikä meillä on nyt ja jos hän haluaa ottaa pojan meille asumaan en vastaan pistä! Minulle on ydin perhe tämä tässä ja nyt... Eli jos mies haluaa saa pojan meille ottaa en ole tietääkseni missään viestissäni sanonut että hyljeksin tuota poikaa vai olenko?? Ja jos mieheni olisi sanonut että tyttöjä ei meille oteta ei olisi myöskään otettu....
Mulla meni puistatukset tästä - ei helkutti! Lapsia on ok hylätä yhteiskunnan rattaisiin, kun aina se uusi sussu on niin ihquuu ja paras ja tärkein! Kamalaa!!
Siis olisit hylännyt omat tyttäresi, jos tämä kyseinen mies olisi sitä sulta halunnut???!! Eikä. Mä en suostu uskomaan tätä, mun uskoni meihin ihmisiin horjuu nyt ja pahasti :( :( :(.
Mutta toisaalta tukee kyllä ajatuksiani uusperheistä ja edellisten lasten hylkäämisistä tunnetasolla ihan totaalisesti. Eihän tätä lupa ole ääneen sanoa, toivottavasti mahdollisimman moni luki tämän ja todella ajatteli, miten julma ja kylmä olento ihminen voi olla OMILLE LAPSILLENSA uusperhekuvioissa.
Mulle tuli fyysisesti paha olla.
Siis kaikenkaikkiaan kuusi lasta, joista suurin osa huostassa / sijoitettuna. Jep jep. Ja sitten pukataan uusia lapsia maailmaan.
Miksi teitte sen yhteisen lapsen? Olisiko ollut järkevämpää, että hoidatte mielenterveytenne ja muut asianne kuntoon, sitten otatte lapset vaikka yksi kerrallaan pois lastenkodista / huostasta / sijoituskodista ja katsotte vaikka pari vuotta, miten voimanne riittävät?
Jos voimia tuntuu riittävän, niin sitten voi hankkia lisää lapsia.
Tämähän olisi kaikkein yksinkertaisin ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta. KISS = Keep It Simple, Stupid :)