Surullista nähdä kun 5-vuotias ei osaa leikkiä!

t, siis eivätkö kaikki osaakkaan. Mutta siis niin se on, lapsilla on niin paljon muuta tekemistä siis dvd:t jne pelit, jotka vievät lapsen leikkiaikaa...lapset ovat rauhattomia juuri tästä syystä ja sitten vaan sinkoillaan paikasta toiseen =(

taas ton yksilapsisen perheen tohon. Tuleppa meille katsomaan, minä ja mieheni leikimme lapsemme kanssa joka päivä, ja hänen parhaat kaverit asuu naapurissa, kyllä meidän lapsi osaa leikkiä. Sori.

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Jotkut ovat liikunnallisempia, joillain hurja mielikuvitus, jotkut askartelisivat koko ajan jne. Eikö ole hyvä että olemme kaikki erilaisia?

Siis oma lapseni haluaisi leikkiä ihan kunnon leikkejä, kuten kotia ja kauppaleikkejä (ikää 5v.), mutta naapurin tytöt vaan sinkoilevat paikasta toiseen ja keinuvat hetken ja heittelevät lelut pitkin pihaa ja juoksevat kotiinsa.

Meillä on kolme lasta, joista vanhin on ollut huono leikkimään. Hän ei siis ole juurikaan leikkinyt leluilla, ei barbileikkejä, ei prinsessaleikkejä tms. Hän on pienestä pitäen ollut samanlainen. Leluista on kiinnostaneet oikestaan vain Legot ja Duplot, joista saa itse rakenneltua jotain.



Leikkimistä mielummin hän askartelee, rakentelee, pyöräilee, kiipeilee ja kuuntelee kirjoja. Videoita meillä ei katsota muuten kuin kipeänä ollessa, tv:täkin vain viikonloppuisin.

on niin, että kun on yksi lapsi, niin vanhemmat ehkä herkemmin ovat lapsilleen " ohjelmatoimistoja" , eli keksivät ja tekevät lapsen puolesta niin paljon, jolloin lapsen luontainen oppiminen leikkimiseen heikentyy..?? Mutta tämähän pätee monenmoisiin perheisiin..

siitä näkökulmasta että kyllä se MINUN lapseni on niin hieno ja osaava, voi kun ne muut lapset eivät ole SAMANLAISIA kuin MINUN lapseni :)



Onko ap mielessäsi käynyt lainkaan, että ehkä muut lapset eivät pidä samoista leikeistä kuin sinun lapsesi. Tai arastelevat tultuaan uuteen paikkaan. Meidän tyttö on vilkas ja menevä, mutta kun mennään tiettyihin paikkoihin kylään, hän kiehnää vain mun helmoissa ja sylissä tosi pitkään ja katsoo arastelevasti välillä vieraita ihmisiä.

Miten siis aikuinen voi leikkiä lapsen kanssa? Ihan tosissaan... Aikuinen voi tietenkin askarrella lapsen kanssa tai koota pienoismalleja yhdessä tai laulaa yhdessä tai vaikkapa lukea lapselle/yhdessä lapsen kanssa tai harrastaa jotain urheilulajia yhdessä.



Mutta että leikkii lapsen kanssa? Miten?

Öh...käyttämällä MIELIKUVITUSTA?

Vierailija:

Miten siis aikuinen voi leikkiä lapsen kanssa? Ihan tosissaan... Aikuinen voi tietenkin askarrella lapsen kanssa tai koota pienoismalleja yhdessä tai laulaa yhdessä tai vaikkapa lukea lapselle/yhdessä lapsen kanssa tai harrastaa jotain urheilulajia yhdessä.

Mutta että leikkii lapsen kanssa? Miten?

Toisilla lapsilla on vilkkaampi mielikuvitus, ja he sitten ehkä leikkivät enemmän ihan kunnon mielikuvitusleikkejä, ja toiset lapset sitten enemmän ovat luonteeltaan rauhallisempia kaikin puolin, ja he tykkäävät enemmän piirtää tai vaikkapa sitten keinua. Omat lapseni ovat aina olleet kovia leikkimään, mutta olen huomannut kyllä, että kaikki lapset eivät tosiaankaan osaa tai halua leikkiä. Kaveripiiri onkin lapsilla muovautunut vähän sen mukaan, että niistä lapsista on tullut niitä parempia kavereita, joiden kanssa voi leikkiä ihan " kunnolla" eikä vaan askarrella tms. Mutta, pääasiahan on, että lapsi tekee sitä mitä haluaa, kyllä varmasti se askartelu ja keinuminen on ihan hyvä juttu sekin. Enkä usko, että sillä (=tykkääkö leikkiä vai ei) olisi vanhempien kanssa mitään tekemistä, enemmänkin kyse on luonteesta.

Esivalmistelut:

Aseta lapsesi käteen pyykkipoika,

aseta myös omaan käteesi pyykkipoika.



Nyt se alkaa;:



Sano kimeällä äänellä ja heiluta samalla pyykkipoikaa:

" Moi, minun nimi on Pelle, mikä sun nimi on?"



ja katso mitä lapsesi siihen vastaa...ja niin se leikki etenee..

En kyllä muista, että omat vanhempani olisivat suoranaisesti leikkineet kanssani - sen sijaan olivat silloin tällöin pakotettuja toimimaan asiakkaina leikkikaupassani yms. Samoin meillä kyllä pelattiin ja pelataan paljon erilaisia lautapelejä.



Mutta ihan totta - kerro sinä minulle miten itse leikit lapsesi kanssa. Siis ihan leikkimällä leikit vaikkapa useamman tunnin päivässä?

röyhtäytettiin, kylvetettiin ja laitettiin nukkumaan. Tähän meni aikaa about tunti.. Katsoin kellosta :)

Vierailija:

Esivalmistelut:

Aseta lapsesi käteen pyykkipoika,

aseta myös omaan käteesi pyykkipoika.

Nyt se alkaa;:

Sano kimeällä äänellä ja heiluta samalla pyykkipoikaa:

" Moi, minun nimi on Pelle, mikä sun nimi on?"

ja katso mitä lapsesi siihen vastaa...ja niin se leikki etenee..

VAIN lapsi pystyy LEIKKIMÄÄN lapsen kanssa. Koskaan aikuinen ei pysty laskeutumaan lapsen tasolle niinkuin toinen lapsi sen tekee.



Esim. erityislasten yhtenä " terapiamuotona" on integroidut ryhmät joissa lapsi saa leikkiä ikäistensä kanssa ja oppii mallista siinä. Mitkään aikuisten laatimat terapiat eivät pysty samaan.

Vierailija:

Vierailija:

Esivalmistelut:

Aseta lapsesi käteen pyykkipoika,

aseta myös omaan käteesi pyykkipoika.

Nyt se alkaa;:

Sano kimeällä äänellä ja heiluta samalla pyykkipoikaa:

" Moi, minun nimi on Pelle, mikä sun nimi on?"

ja katso mitä lapsesi siihen vastaa...ja niin se leikki etenee..

kanssasi, niin mitä sit sanot?? Äiti ei nyt leiki, leiki vaikka autoilla itse?? Pelataan vaikka jotain?? Eihän se ole sama asia lapselle ku hän haluaa leikkiä ja äiti ehdottaa pelaamista?? Jotenka minä ainakin leikin lapseni kanssa, jos ehdin...

Vierailija:

on niin, että kun on yksi lapsi, niin vanhemmat ehkä herkemmin ovat lapsilleen " ohjelmatoimistoja" , eli keksivät ja tekevät lapsen puolesta niin paljon, jolloin lapsen luontainen oppiminen leikkimiseen heikentyy..?? Mutta tämähän pätee monenmoisiin perheisiin..

TUOSSA PÄIVÄNÄ muutamana kerroin " kolmen kanssa helpompaa kuin yhden" -ketjussa, ettei sen ainokaisenkaan kanssa tarvitse leikkiä vaan ohjata leikkimään yksin. Siellä vedettiin sitten herneet nenukkiin, kun olen NIIN itsekäs, etten halua edes leikkiä lapseni kanssa. Tota, pitäisiköhän mun nyt siis olla se ohjelmatoimisto vai saanko, rakkaat av-mammat edelleen lueskella, kun se kersa leikkii yksin siinä vieressäni?

Naurattaa ihan kun mitään ei saisi tehdä ja kuitenkin pitäisi.

...ja että normaali aikuinen ikävystyy minuutissa, jos joutuu leikkimään lapsen kanssa. Ihan oikeasti: kuka jaksaa sen pyykkipojan kanssa leikkiä yllä kuvatulla tavalla? En minä ainakaan. (Luultavasti tätäkin minun olisi pitänyt miettiä ennen kuin hankin lapsia. Ja ymmärrän senkin, että nyt joku säälii lapsiani.)