Mitä törkeää teille on sanottu synnytyksessä?

...ja sanoi: "Tyttö tuli"

Olisimme kovasti tahtoneet pojan. Uskomme mukaan perheessä pitää olla jatkaja, joten tämä tieto oli melkoinen pettymys salissa. Nyt elämme tytön kanssa ja odotan jo seuraavaa, ehkä poikaa? =)

mutta eihän se lääkärin syy ole mitä sorttia sinä pimpistäsi pukerrat? en tajua miksi lääkäri sanoi törkeästi.

et tajunnu Kyllä se tuntu pahalta kun oli odotukset korkeella ja sitten se lääkäri kertoo että saatiin vain tyttö. Itku tuli mulle ja miehelle ja oli tosi vaikea pidellä sitä lasta lähellä. Mutta toivottavasti nyt tällä kertaa saadaan poika =)

että on aika idioottia odottaa kumpaakaan sukupuolta, jos alkaa lapsia tekemään, ja pettyä sitten siihen sukupuoleen. Siitä tietää, että ajatusmaailmassa tai uskossa on vikaa, kun vastasyntyneeseen vauvaan pitää pettyä. En ehkä haluakaan tajuta.

Et varmaan voi myöskään ymmärtää, miltä tuntuu asua suomessa ja kokea juuri sinun kaltaisia rasisteja. Oletko koskaan ajatellut muita kuin itseäsi, muiden tunteita ja perinteitä?

avustava kätilö alkoi naureskella ja hihitellä kovasti, ja hoki moneen kertaan "onpas se solmussa ja sotkussa". Synnytin kohtuun, napanuorakomplikaatioon kuollutta poikaani.

Ihmisiä nekin on.

avustava kätilö alkoi naureskella ja hihitellä kovasti, ja hoki moneen kertaan "onpas se solmussa ja sotkussa".

Synnytin kohtuun, napanuorakomplikaatioon kuollutta poikaani.

esikoisen synnytystä jouduttaakseen ja sai sillä aikaan helevetillisen puolentunnin yhtämittaisen supistuksen, joka sattui niin että oli taju mennä, ja mies sanoi että voisko tuohon jotain kivunlievitystä saada kun selvästi koskee kauheasti, kätilö sanoi koleasti että "ei tässä enää mitään ehdi antaa" ja että "synnyttäessä sattuu". Onneksi ei tullut tuo Golgatan Olga vastaan enää myöhemmillä synnytyskerroilla, olisin varmaan lyönyt sitä alusastialla. Miten tuollaisia empatian ihmeitä päästetään ihmisten pariin tekemään työtä? Jorvissa pahoiteltiin, kun palautelomakkeessa kerroin rehellisen mielipiteeni. Muut Jorvin kätilöt joita kohdalle on osunut ovat olleet erinomaisia, iloisia, ystävällisiä, rohkaisevia ja ammattitaitoisia.

näinhän se on! Kätilö oli mielestäni ihan oikeassa. Synnyttäminen sattuu, sen kuuluu sattua. Ei sen toteamisessa mitään ilkeää ole. Jossain vaiheessa on todellakin liian myöhäistä antaa mitään kivunlievitystä. Ei se tarkoita että kätilö vähättelisi kipukokemusta tms. Ei se kipu vaan ole huono asia, synnytys ilman kipua on vaikeammin kontrolloitavissa.

No kai toi on typerää tekstiä, kun se on ihan selkeetä provosintia ja muslimeiden mustamaalaamista. Hämmentävää vaan, kuinka moneen se tuntuu uppoovan.

Ihmisiä nekin on.

avustava kätilö alkoi naureskella ja hihitellä kovasti, ja hoki moneen kertaan "onpas se solmussa ja sotkussa". Synnytin kohtuun, napanuorakomplikaatioon kuollutta poikaani.

Tottakai kätilöt on ihmisiä, mutta tuossa käytöksessä ei ollut hajuakaan ammattitaidosta, hienotunteisuudesta, tai yleisestä inhimillisyydestä.

Oon saanut läheltä seurata vastaavaa kokemusta ja on todella järkyttävää, mitä ihmiset voi suustaan päästää.

Vilpitön osaanottoni sinulle.

Ekassa synnytyksessä töykeä kätilö totesi vaan että "mitäs siinä huutelet, pahin on vielä edessä!"

Joo, tosi kannustavaa, kun olin jo niin tuskissani ihan pelkistä supistuksista. Kun mulle oli etukäteen kerrottu että a) synnytyksessä saa huutaa niin paljon kun vaan haluaa (= ei saanutkaan, koska vauva ei saa happea, mutta sitä kerottiin vasta synnytyssalissa) ja b) synnytys ei satu pahemmin, mutta vaikka sattuukin vähän, viimeistään kun saat vauvan rinnallesi olet unohtanut kaikki kivut, eli ei se niin paha ole kun kerran kivutkin unohtuu hetkessä.

Jep, jep, niinhän se oli!



Lääkäri siinä sitten puheli kätilön kanssa, niin kun en kuulisi "ai, huutaks toi nyt noi paljon, tietäis vaan mitä on vielä tulossa".

Tosi rohkaisevaa!!!!!!



Tokalla kerralla kun olin taas synnyttämässä, lääkäri katsoi papereitani, "sulle on siis tehty 3 aborttia??". Sain siinä sitten soperettua että ei, nämä kesken jääneet raskaudet jotka näkyvät papereissani eivät ole abortteja vaan keskenmenoja!!". Tosi kivasti sanottu lääkäriltä!

esikoisen synnytystä jouduttaakseen ja sai sillä aikaan helevetillisen puolentunnin yhtämittaisen supistuksen, joka sattui niin että oli taju mennä, ja mies sanoi että voisko tuohon jotain kivunlievitystä saada kun selvästi koskee kauheasti, kätilö sanoi koleasti että "ei tässä enää mitään ehdi antaa" ja että "synnyttäessä sattuu". Onneksi ei tullut tuo Golgatan Olga vastaan enää myöhemmillä synnytyskerroilla, olisin varmaan lyönyt sitä alusastialla. Miten tuollaisia empatian ihmeitä päästetään ihmisten pariin tekemään työtä? Jorvissa pahoiteltiin, kun palautelomakkeessa kerroin rehellisen mielipiteeni. Muut Jorvin kätilöt joita kohdalle on osunut ovat olleet erinomaisia, iloisia, ystävällisiä, rohkaisevia ja ammattitaitoisia.

näinhän se on! Kätilö oli mielestäni ihan oikeassa. Synnyttäminen sattuu, sen kuuluu sattua. Ei sen toteamisessa mitään ilkeää ole. Jossain vaiheessa on todellakin liian myöhäistä antaa mitään kivunlievitystä. Ei se tarkoita että kätilö vähättelisi kipukokemusta tms. Ei se kipu vaan ole huono asia, synnytys ilman kipua on vaikeammin kontrolloitavissa.

Saman asian kun olisi voinut kauniimminkin sanoa... Esim. Tiedän että sinua sattuu kovasti, mutta ikävä kyllä enää ei ehditä antaa kivunlievitystä.

Minä en ehtinyt omassa synnytyksessä saada mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja sattui aika kovasti. Pyysin lääkettä mutta kätilö sanoi ettei enää ehditä antaa mitään, mutta hänpä hakee lämpötyynyn josko se auttaisi.

ystäväni kannusti vieressä ponnistamaan ja sanoi kyllä se sieltä tulee ja ettei imukuppia tarvita tällä kertaa. Synnytyslääkäri seisoi kätilön takana imukuppi kädessään jalkoväliäni tuijottaen ja hoki "voi kauheata, että on lapsella iso pää..." Aikaisemmin aamulla tämä lääkäri löi vetoa kanssani, ettei syntyvä vauva ole edellistä isompi. Olin nimittäin toivonut sektiota ed. vaikeitten synnytysten takia.

yli parikymmentä tikkiä turvonneeseen ei-puutuneeseen alapäähäni ja sattuin niin s---tanasti. Kätilön kommentti oli vain, että älä purista sitä vauvaasi niin kovasti, sitähän sattuu. Ja tää ei puudu, ei voi mitään. Tunsin jokaisen piston ja langanvedon - se oli jotain niin kamalaa kun elävää lihaani ommeltiin kasaan, ettei mitään rajaa.

Mulla on täysin sama tilanne, en puudu millään konstein. Kolme kertaa on ommeltu ja sattui todellakin enemmän kuin mikään ikinä.

kivun viedessä lähes tajun välillä ja kaikki mahdolliset kivunlievitykset saatuani, minkään auttamatta hetkeksikään, kätilö tokaisi kyllästyneellä äänellä, että: "eikö rouva tiedä että kivut kuuluvat synnytykseen?"



Ai jaa :D

esikoisen synnytystä jouduttaakseen ja sai sillä aikaan helevetillisen puolentunnin yhtämittaisen supistuksen, joka sattui niin että oli taju mennä, ja mies sanoi että voisko tuohon jotain kivunlievitystä saada kun selvästi koskee kauheasti, kätilö sanoi koleasti että "ei tässä enää mitään ehdi antaa" ja että "synnyttäessä sattuu". Onneksi ei tullut tuo Golgatan Olga vastaan enää myöhemmillä synnytyskerroilla, olisin varmaan lyönyt sitä alusastialla. Miten tuollaisia empatian ihmeitä päästetään ihmisten pariin tekemään työtä? Jorvissa pahoiteltiin, kun palautelomakkeessa kerroin rehellisen mielipiteeni. Muut Jorvin kätilöt joita kohdalle on osunut ovat olleet erinomaisia, iloisia, ystävällisiä, rohkaisevia ja ammattitaitoisia.

näinhän se on! Kätilö oli mielestäni ihan oikeassa. Synnyttäminen sattuu, sen kuuluu sattua. Ei sen toteamisessa mitään ilkeää ole. Jossain vaiheessa on todellakin liian myöhäistä antaa mitään kivunlievitystä. Ei se tarkoita että kätilö vähättelisi kipukokemusta tms. Ei se kipu vaan ole huono asia, synnytys ilman kipua on vaikeammin kontrolloitavissa.

Mäjäyttäisin sinuakin alusastialla, jos sattuisit kohdalle :D Nimittäin erittäin kontrolloimatonta tuo synnytys tajuttoman kivun kanssa ainakin minulle oli. Miksei kätilö edes varoittanut, mitä kalvojen puhkaisusta seuraa? Kipu tuli niin yllättäen, että homma lähti minulta täysin lapasesta. Myöhemmissä synnytyksissä kaikki meni hienosti, kun tuntui, että kipu pysyi kontrollissa koko ajan, vaikka se avautumisvaiheiden lopussa suht kova olikin.

Kätilön kuuluu olla empaattinen ja auttaa edes jollain tapaa, sekin jelppaa jos edes yrittää jotain, vaikka lämpötyynyä. Tai edes että puhuu ystävällisesti.

Esimerkiksi kun olin synnyttämässä kolmatta ja kätilö sanoi, että voitko olla välillä vetämättä ilokaasua, ja sanoin että sorry, en vaan voi, niin hän totesi reippaasti että okei, vetele vaan - ja oli kuulemma vääntänyt happihanaa isommalle. Mulla oli edelleen se olo, että saan tarvitsemani lievityksen, mutta kätilö fiksuna varmisti, että vauvakin saa happea. :D

Et ei näin jälkeenpäin varmaan niin vakavasti ottais mitään mut silloin ei naurattanut kun oli ne pahimmat synnytyspoltot noin tunti ennen varsinaista syntymää ja kätilö tokas mulle kun siinä lähinnä itelleni puhuin etten jaksa enää ja ei tästä tuu mitään ja eikö voi enää antaa epiduraalia jne.Hän tokas et "täytyyhän sun itsekin jotain tehdä" Nyt toi melkeen naurattaa,ei sillä tytöllä tainnu olla itsellä lapsia. =) =) =)

"Mikä majava! Olis sen voinut nyt jo aikasemmin ajaa!" kätilö sanoi toiselle ja nyökkäili minuun päin.

että kätilö pääsee ottamaan meitä vastaan. Kipeitä supistuksia tuli säännöllisesti ja painoin silmät kiinni kestääkseni niitä paremmin. Havahduin kätilön kovaan ääneen: "No ootko sä tullut tänne nukkumaan vai synnyttämään?!"



En kuitenkaan loukkaantunut tuosta vaan purskahdin nauruun, kuten miehenikin :) Oli huumorinaisia muutenkin tämä kätilö.