Pidin äsken 10-v holdingissa yli tunnin!!! Help me!

Minä olin jo antanut pari kertaa takarajan lukemiselle. Ja lapsi oli väsynyt, sen näki silmistä. Perustelin, että olet väsynyt ja jotta jaksat mennä juhliin, niin tarvitset unta.

Kerrotko, kuinka monta kertaa näitä rajoja tulee asettaa? Pari kertaa monta viikkoa peräjälkeen ei ole tuottanut tulosta. Kuinka paljon lapsi saa vedättää illassa rajaa eteenpäin?

Hoh hoh, eihän meistä kukaan ehtis muuta tehdä kuin maata lasten päällä jos tuo olis oikein.

Ei kukaan normaali ihminen säntää lapsen päälle makaamaan tunniksi jos tulee sanomista nukkumaanmenosta!

Minä sanon lapselle että nyt pitäs mennä nukkumaan vähitellen ja lapsi käsittää sen.

Ei tulis mitään jos hyökkäisin lapsen päälle, lapsihan huutais täällä ja ties kuka tulis ovelle.

Ja seurauksena lapselle tulis vihaa jota se sitten purkais ja miten??

Hajottais paikkoja tai hyökkäis mun päälle?

Onko tää provo vai voiko joku oikeasti käyttäytyä näin?

ap

joka tekee töitä vaikeiden ja väkivaltaisten nuorten kanssa. Ensin lähdetään siitä, että ei provosoida tilanteita. Ap provosoi tilanteen sillä, että nappasi kellon pois ja uhkasi seuraavan päivän juhlan. Tässä tilanteessa olisi pitänyt lähteä siitä, että lapselle annetaan vaihtoehto ja raja. Eli haluatko vielä lukea ja eikö uni tule. Kaikilla nimittäin se uni ei tule, vaikka kuinka menisi peiton alle. Varsinkin murkkuiän kynnyksellä tulee näitä ongelmia. Jos lapsi olisi halunnut lukea, olisit antanut rajan, mihin asti saa lukea. Sen jälkeen vasta kirja pois ja nukkumaan. Normaalilapsikin saa kyllä hepulit jos käskytetään. Esimurkku saa hepuleita myös ja tilannetta ei todellakaan helpota, että äiti syöksyy päälle makaamaan. Totta ihmeessä lapsi pyrittelee vastaan ja yrittää repiä, että pääsisi pois. Olen nähnyt paljon holdingia käytettävän vallan välineenä. Ensin provosoidaan tilanne siihen ja sitten kauhealla huudolla kääritään mattoon ja maataan päällä ja kauhistellaan, että hullu se on. Ensin olisi lähdettävä siitä, että tilanteita ei päästetä edes näin pitkälle.

Olen kolmekymppinen nainen, jota lapsuudessa käskytettiin ja pahoinpideltiin juuri tuolla tavalla. Vanhempani olivat epäjohdonmukaisia kasvattajia; välillä antoivat rajattomasti tehdä, mitä halusin, välillä yrittivät sanoin saada rajoja mutta antoivat minun rikkoa niitä. Välillä ritten heiltä paloi niin sanotusti pinna ja seurauksena oli juuri tuollaista kiinni pitämistä. Sekä isäni että äitini pitivät minua lattiaan painettuna, ja ainoa mitä se minussa herätti oli suuri epäoikeudenmukaisuuden tunne ja RAIVO. Taistelin vastaan yhä lujemmin. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän kykenin vastaamaan väkivaltaan väkivallalla. Lopulta perheessämme oltiin siinä tilanteessa, että väkivalta oli jokapäiväistä jollain tavalla.

Koskaan eivät hakeneet vanhemmat apua miltään taholta. En siis saanut mitään apua tilanteeseeni. Kotoa opin väkivaltaisen mallin, minkä vuoksi olen ollut jokaisessa parisuhteessani väkivaltainen ja ajautunut väkivaltaisuuden takia myös poliisin kanssa tekemisiin.

Nyt käyn toista vuotta intensiivisessä terapiassa, jossa puretaan juuri tätä aggressiivista käyttäytymistä, joka viime kädessä johtuu HÄDÄSTÄ ja voimattomuuden tunteesta, kun "mikään muu ei riitä".

Älkää kasvattako lastanne noin. Täällä on aivan turhaa ruveta antamaan sen tarkempia neuvoja, sillä perheenne tilannetta on mahdotonta arvioida vain sinun antamasi näkökulman mukaan. Poika oireilee vahvasti, eikä varmaan koskaan ole saanut purkaa aggressioitaan mitenkään? Sillä kaikilla meillä on aggressioita, on vain opittava purkamaan ne oikealla tavalla ja käsittelemään niitä oikealla tavalla. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea oman aggressionsa kohtaamiseen, eikä siihen ole ratkaisuna kiinni pitäminen.

Mulla on ollut raivohullu äiti, kuten mainitsin toisessa viestissä. Ja nyt vasta olen muistanut mitäs meillä kotona tapahtui.

Mun elämä on pilalla kun äiti raateli meitä pienestä saakka, istui päällä tukahduttaen ja köyttäen ja vaikka mitä. Kävi siinä rajoilla ettei jäänyt kiinni mistään..

Tiedän nuo äidit mitä saavat aikaan.

Epäillen että tuo käytös tuolla vanhemmalla on alkanut jo silloin kun tämä lapsi on ollut pienempi eli aikuinen itse aiheuttanut aggressiokäyttäytymisen ja uhman.

Tiedän että kaikki menee hyvin kun kohtelee lasta

oikein eikä väkivallalla, lapseni on ok eikä riehu koskaan. Saa sanoa mielipiteensä, mutta ei tarvetta riehumiseen.

sillä on vähän kapiaismeininki myös ja sitten ihmettelee kun esikoisen kans tulee matseja.



"NYT VALOT POIS TAI HUOMENNA PELIKIELTO. OK SE ON SITTEN ENS VIIKKO PELIKIELTOA."



Sitten ollaan ihmeissään kun poika raivostuu ja sen jälkeen lisää huutoa "SE ON SITTEN KOKO ENS VIIKKO PELIKIELTOA JA PUHELIN LÄHTEE KANS. MIKSI SINÄ AINA JA AINA JA AINA JA AINA"



Hohhoijaa...Äijä itse provovoi nämä tilanteet tuollaisiksi ja minä sitten saan olla selvittelemässä niitä.



Kun miehen mielestä lasten pitäisi olla niitä hyväkäytöksisiä enkeleitä koko ajan. Ei paljon kiinnitä niihin huomiota muuten kuin silloin kun eivät tottele.



Kun esikoisen itkee ja huutaa pettynyttä raivoaan kun häntä ei kuunnella, mies jatkaa uhkailuaan.



Asiaa on saatu eteen päin paljon ja mies muuttunutkin kun on käsittänyt, että hänen omat kotiolonsa olivat tosi rikkinäiset ja hänen käytöksensä johtuu siitä.



Mitä mustaa pedagokiikkaa ap vie eteen päin.

kun kuulostaa tutulta... Olen isomman lapseni kanssa joutunut vääntämään näitä samoja asioita. Hän on vaan aina ollut tosi jääräpäinen oman tiensä kulkija. Rajoja on asetettu järkevästi, mutta aina kun tulee eteen tilanne, että on sanottava ei ja poika on tyystin toista mieltä, pojalla keittää yli. On nyt 7-v. Parempina hetkinä on taas tosi kiva poika. Nuorempi lapseni on aivan toisenlainen, vaikka on samat vanhemmat. Hän purkaa tunteitaan pikku hiljaa, esikoinen patoaa asiat sisälleen. Useimpien ulkopuolisten silmissä esikoiseni on varmaan paljon "kiltimpi", jos eivät ole sattuneet kohtausta näkemään.



Lastenkasvatuksessa on niin monen kirjavat opit. Kaikki holdingit ja jäähyt on esikoisen kanssa kokeiltu, ei toimi. Menee täysin hysteeriseksi, eikä enää tajua, mitä tapahtui, missä on, kuka on. Ei kiitos sellaista! Ja raivon hetkellä (ja sen jälkeenkin!) voisin keskustella nämä miltä susta tuntuu, mikä nyt auttaisi -jutut vaikka kirjahyllyn kanssa, paremmin sekin vastaisi kuin lapsi :(



Jotkut lapset vaan on luonteeltaan aika haastavia, sen huomaa vaikka verratessa näitä meidän kahta. Olen alkanut suosia enemmänkin ajattelutapaa, että lasten kanssa ollaan vuorovaikutuksessa, ihmissuhteessa, eikä missään koirakoulussa "JAAHAS JOS ET SIIRRY VASEMMALLE, SEURAA VIIKON KOTIARESTI". Mistä ne lapset oppii joustavuutta, toisten ihmisten huomioon ottamista, sellaista sydämen sivistystä, jos vanhempi on esimerkkinä yksi rautakanki? Ja tämä ei tarkoita sitä, että vanhempi myöntyisi aina kaikkeen. Mutta mieluumminhan sinäkin tottelet pomoa, joka kohtelee sinua ihmisenä eikä kasvatustoiminnan objektina?

luki hiljaa sängyssä klo 21.30? Sitten vanhempi menee ja takavarikoi kellon, miksi? Lapsi tulee olohuoneeseen ja aikuinen istuu päälle lässyttämään?

Oikeasti kenen 10v menee nukkumaan klo 21 tai ennen?

Minun neuvoni on että sanot nuku ja valot pois, kauhean väsynyt ei voi olla jos jaksaa sängyssä pimeässä lukea.

on väsynyt seuraavana päivänä, eikä jaksa keskittyä koulussa.

Juu. ehkei lapsi ole illalla väsynyt mutta on sitä aamulla, kun pitäisi kouluun mennä. Aikuisen vastuulla on, että lapsi nukkuu riittävät yöunet

kai se itse sitten lukemisen lopettaa, kun on väsynyt. tai annat olla pari päivää koko asian, poika sitten itse ymmärtää, ettei pärjää liian lyhyillä yöunilla.



en tiedä, missä tässä menee raja, mutta tuskin kukaan väkisin lukee, kun silmät ei enää pysy auki... ja oletko varma, että poika tarttee tosiaan joka yö sen 10 tunnin unen ?

" ja sitten lapsi hetkeksi sijoutukseen, jos ei sana mene perille".

ja myöhemmin samassa viestissä:

" anteeksi nyt vain, mutta tuollaisen mamman lapsena ei ole turvallista kasvaa."





:DDD onko sitten turvallista kasvaa sellaisen äidin lapsena, joka antaa lapsensa yhden raivarin takia sijoutukseen? Idiootti !

mutta juuri tänään keskiviikkona heillä ei ole soittoaikaa. Huomenna uudestaan, toivottavasti pääsen läpi juuri sen tunnin aikana, jolloin heille saa soittaa.



Siksi luen tätä ketjua, jos vaikka tilanne toistuisi uudestaan tänään. En vieläkään tiedä,mitä minun pitää tehdä toisin!?! Te vain syyttelette minua, mutta käytännön apu on vähissä.



Poika muuten oli kuumakalle jo syntyessään.

Joskus parin kk ikäisenä muistan, että hänellä oli nälkä, enkä osannut sitä ennakoida, niin vauva huusi 15 min suuttumustaan.



Ja hänellä on aina ollut tosi tarkka nukkumarytmi. Meni hän nukkumaan yhdeksältä tai kahdeltatoista, niin hän herää seitsemältä. Eilen ilta meni yhteentoista, ja hän heräsi taas seitsemän jälkeen. Tuolla hän on silmät ristissä.



Jos tänä iltana jälleen poika silmät ristissä pakottaa olemaan hereillä, niin mitä teen sen jälkeen, kun olen antanut jo pari valomerkkiä? Mitä jos hän ei silti tottele, niin annanko vain lukea? Annanko periksi?

Jos en anna, niin sittenhän vaarana on raivokohtaus, koska tuo väsymysken määrä on jälleen korkeampi kuin eilen.

Jos hän käy lyömään, niin annako lyödä ja potkia minua? Suljenko omaan huoneeseen, jolloin hän todennäköisesti repii kaiken rikki? Työnnänkö ovesta ulos ja annan tehdä lystää? Vai otanko holdingiin?



Isä on työmatkalla pari viikkoa, eikä hänestä ole apua. Eikä hän ikinä ole isälle riehunut.



Poika sanoi, että hänellä ei ole ongelmia kavereidensa kanssa.



AP

pojan kanssa.

hänen kanssaan ei ole mahdollista jutella. Se on överinä silloin.

AP

pojan kanssa.

hän meni aamulla kouluun, oli luokka jo lähtenyt taidennäyttelyyn aikaisemmin.Poika väitti, ettei hän ollut tiennyt sitä, koska oli sairautensa vuoksi poissa ja oli vain kuullut, että tänään on näyttely.

Poika on sen jälkeen käynyt koululla pari kertaa katsomassa, joko muut ovat palanneet. Nyt on jo liian myöhäistä.



Poika on aina ollut dr jekyll ja mr hyde. Aamulla hän oli oikea enkeli. Nyt hän on harmissaan, koska pääsi käymään tällainen kämmi. Siksi pelkään, että tämäkin turhauma vielä purkautuu.



AP

Jos nyt vaikka ottaisit pojan kainaloon ja juttelisit kun on rauhallinen ja sanoisit, ettei maailma tosiaan kaadu yhteen kämmiin. Sattuu sitä isompiakin juttuja maailmassa.



Et kai vain vaadi pojalta liian täydellisyyttä?



kuumakallemurkun äiti, joka kyllä pärjää kallensa kanssa hyvin

kun ei kaikkea tiedä. Toisiin lapsiin kun tehoaa joku juttu ja toisiin taas joku toinen.

Itse kammoksun tota kiinnipitämistä, itselläni on ahtaanpaikan kammo joka luultavasti johtuu siitä, että perhepäivähoitajani suoritti näitä "holdingeja". Pienestäkin raivarista tai hermostumisesta joutui pakkopaitaan hoitaja syliin ja mua ahdisti ihan kamalasti. Tuntui ettei saanut henkeä ja olin kuin vangittu eläin ahtaassa häkissä apua huutaen.

Vaikea sitten sanoa mikä teillä auttaa, mutta asiat kai pitäisi osata ennakoida niin, ettei tuohon pisteeseen jouduttaisi.

Nuori kokeilee rajojaan, kyllä. Ja aikuinen asettaa ne rajat.

Mutta mitäs kun nuori kapinoi väkivalloin rajoja vastaan? Nyt on kyse vasta iltalukemisesta, mutta voiko se jossain vaiheessa kasvaa suurempiin mittasuhteisiin? Kotiintuloaikoihin, tupakointiin, ryypiskelyyn, varasteluun?

Auttaako holding 15 vuotiaaseen korstoon?

Mitä itse luulet?

Näet itse asiat lähempää ja osaat varmasti arvioida kuninka kiltistä tai"tuhmasta" nuoresta on kyse, onko hänen ainoa paheensa tämä lukeminen, vai onko vaarana ajautua suuriin ongelmiin?

Jos iltalukemisesta ei ole teille muille haittaa, ja ainoa haitta on se, että poika on väsynyt, antaisin itse hänen sitten valvoa.

Luulenpa ettei kauaa jaksa, jos se on sallittua.

Olen kolmekymppinen nainen, jota lapsuudessa käskytettiin ja pahoinpideltiin juuri tuolla tavalla. Vanhempani olivat epäjohdonmukaisia kasvattajia; välillä antoivat rajattomasti tehdä, mitä halusin, välillä yrittivät sanoin saada rajoja mutta antoivat minun rikkoa niitä. Välillä ritten heiltä paloi niin sanotusti pinna ja seurauksena oli juuri tuollaista kiinni pitämistä. Sekä isäni että äitini pitivät minua lattiaan painettuna, ja ainoa mitä se minussa herätti oli suuri epäoikeudenmukaisuuden tunne ja RAIVO. Taistelin vastaan yhä lujemmin. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän kykenin vastaamaan väkivaltaan väkivallalla. Lopulta perheessämme oltiin siinä tilanteessa, että väkivalta oli jokapäiväistä jollain tavalla.



Koskaan eivät hakeneet vanhemmat apua miltään taholta. En siis saanut mitään apua tilanteeseeni. Kotoa opin väkivaltaisen mallin, minkä vuoksi olen ollut jokaisessa parisuhteessani väkivaltainen ja ajautunut väkivaltaisuuden takia myös poliisin kanssa tekemisiin.



Nyt käyn toista vuotta intensiivisessä terapiassa, jossa puretaan juuri tätä aggressiivista käyttäytymistä, joka viime kädessä johtuu HÄDÄSTÄ ja voimattomuuden tunteesta, kun "mikään muu ei riitä".



Älkää kasvattako lastanne noin. Täällä on aivan turhaa ruveta antamaan sen tarkempia neuvoja, sillä perheenne tilannetta on mahdotonta arvioida vain sinun antamasi näkökulman mukaan. Poika oireilee vahvasti, eikä varmaan koskaan ole saanut purkaa aggressioitaan mitenkään? Sillä kaikilla meillä on aggressioita, on vain opittava purkamaan ne oikealla tavalla ja käsittelemään niitä oikealla tavalla. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea oman aggressionsa kohtaamiseen, eikä siihen ole ratkaisuna kiinni pitäminen.

Teette nyt päivällä ihan rauhassa nukkumaankäymissäännöt, joihin molemmat sitoudutte. Sinä lupaat että et pidä kiinni ja lapsi lupaa totella. Käy tiettyyn aikaan nukkumaan jonka sovitte etukäteen. Illalla jos kiukku aikoo yllättää vetoat rauhallisesti sääntöihin. Ja muistat kunnioittaa ja kuunnella poikaa, hän arvostaa sitä kuitenkin. Mä aloitan usein että teidän että tämä tuntuu susta varmasti kurjalta tai ymmärrän että harmittaa. Tämäkin auttaa meitä.

samassa tilanteessa olevia on täällä muitakin, jotka etsimme toimintamalleja vastaaviin tilanteisiin. Tilanteet eivät tosiaan ole mukavia kenellekään, mutta jotenkin niistä on selvittävä.



Itse en kyllä lähde tuohon, että valvokoot niin kauan kuin jaksaa. Meillä valvominen vain siirtää raivokohtausta eteenpäin. Tuonikäisenä vähintään 10 tunnin yöunet, mieluummin vaikka pidempäänkin. Eli jos koulu alkaa kahdeksalta, pakkohan se on 9 aikaan painua pehkuihin.



Ketju antaa kyllä hyvää ajattelemisen aihetta, varmaan ihan kaikille.

ja käskytti niin kauan, että veljeni kasvoi ja uhkasi tappaa isäni. Kerran ihan oikeasti yrittikin. Siinä isä sitten piipitti naama harmaana ja ei ollutkaan enää niin isoa ja kovaa.



Luotte yhdessä säännöt, miten lukee ja mihin asti.

sen jälkeen alkaa kiltisti nukkua. Eli lukeminen sängyssä tavallaan poistetaan kokonaan valikoimista. Sinä luet iltasadun jossain muualla kuin lapsen huoneessa/sängyssä ja lapsi menee sitten nukkumaan. Kaikki välineet jotka voisivat edesauttaa lukemistapahtumaa poistetaan /taskulamput, kännykät jne.

Omat lapseni osaavat hekin joskus olla itsepäisiä, mutta eivät kyllä koskaan niin kiivaita, että kävisivät käsiksi, sillä he tietävät että ottaisin välittömästi niskasta kiinni ja taluttaisin tai raahaisin vaikka jalasta vetäen jäähylle omaan huoneeseen ja saisivat siellä rauhoittua.

pojalle iltasatu?



Meillä poika lukee jo paksuja kirjoja itse. Lukeminen on hyvä harrastus ja siihen kannattaa kannustaa.

Myöhemmissä viesteissään ap antaa kuitenkin ymmärtää, että tilanne on jatkuvasti tulehdusherkkä - kummin se nyt on?



Jos vuodessa tulee pari kohtausta, tuskin siihen mitään ulkopuolisia apuja tarvitaan.



Olen nyt vähän ulalla tästä jutusta.