Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?

Minulla on sisäsiisti minipossu saako sen ottaa koiraihmisille mukaan jos tulen useammaksi yöksi käymään?

meidän koirien kanssa mutta varmasti hauskaa! :D

mutta ainakin tässä näin anonyyminä voin myöntää aivan rehellisesti että kyllä minulle oma koirani on anoppia tärkeämpi otus. Sori vaan anoppi, mutta niin se on.

Mieheni on varmaan asiasta toista mieltä omalta kannaltaan, mutta kun én minä ole anoppiani elämääni valinnut millään lailla eikä edes ole minulle sukua tai muutenkaan kovin tuttu ihminen. Kun taas koirani on kanssani aikalailla 24/7 ja on hyvin tärkeä minulle.

Kun joku tuolla puhui siitä että no ovathan ihmiset tärkeämpiä aina...

Jep, sama täällä. Oma koirani päihittää tärkeydessään anoppini 100-0. Ja mitä enemmän tapaan huonostikäyttäytyviä ja kiukuttelevia sukulaisteni lapsia, sitä enemmän arvostan ja rakastan koiraani.

Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan. Anoppi luonnollisesti olisi tervetullut tuulettamaan jäyhiä asenteitaan meille milloin vain kuten tähänkin asti.

Hyvä AP, elämän sisällöksi ei voi riittää materian haaliminen ja sen fanaattinen suojeleminen kulumiselta. Elämään kuuluvat jäljet olennaisesti eikä mikään elävä olento (ihminen tai eläin) voi olla arvottomampi kuin joku matto. Ihmettelen suuresti arvomaailmaasi. Voiko joku oikeasti arvostaa materiaa noin paljon ja olla valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen?

"

Kuule et ollut vielä kertonut noita hankaluuksia kun aloin kirjoittamaan tuota viestiä sinulle. Ok. Ymmärrän. Mutta ymmärrätkö nyt miksi minä väitän että koiraihminen TEKEE PÄÄTÖKSEN KYLÄILYSTÄ eikä se koiria taloonsa haluamaton ? Itsekkin myönnät ettei välttämättä edes haluta mennä vaikka hoidon järjestäminen olisi mahdollista. Mutta kuitenkin syy on niissä jotka eivät jousta ja ota koiria omaan kotiinsa. Eli jos ap:n tapauksessa on koirafanaatikko miniäehdokas niin ainut tapa säilyttää välit on se että anoppi rakastuu koiriin ja pitää niitä kuin lapsenlapsinaan... Mikään muu ei tunnu näille pahimmille koirafanaatikoille riittävän. Onneksi tässä ketjussa on ollut ihan fiksujakin koiraihmisiä jotka kunnioittavat muidenkin elämää ja arvoja vaikka koirat eivät niihin kuuluisikaan.

"



Ymmärrän, että koiraiminen tekee päätöksen kyläilystä. Mutta se toinen on tehnyt rajoituksen, jota koiraihmisen voi olla vaikea noudattaa. Se koiria taloonsa haluamaton on ihan yhtä oikeutettu olla haluamatta taloonsa koiria, kuin koiraihminen on oikeutettu olla menemättä kylään sinne, jos ei voi mennä.



Syy siihen, että koiraihminen ei voi mennä kylään sellaisen ihmisen luo, on siis siinä rajoituksessa " ei koiria tähän taloon" minun mielestäni.



Minun puolestani anoppi saa vaikka vihata koiria (jota tämän ketjun perusteella hän ei kuitenkaan tee, ei vaan halua kotiinsa niitä). Ei tarvitse rakastaa koiria, ei tarvitse haluta niitä kotiinsa, ei tarvitse pitää niitä lapsenlapsina.



Minulle riittäisi se, jos ihmiset ymmärtäisivät, että koiranomistaja ei ole se jääräpää taipumaton itsekäs vittuilija, vaan ihan oikeasti ei välttämättä pysty toteuttamaaan anopin toivetta ja samalla tulemaan kylään.

pelkään koiria enkä myöskään pidä eläimistä. Meillä koti on ns. eläinvapaa vyöhyke, johon mikään eläin ei ole koskaan tervetullut. Kauhulla aloin miettiä lasten mahdollisia tulevia puolisoita ja sitä, jos joutuisin samaan tilanteeseen kuin ap. Pakko olisi varmaan valita sitten se, että lapset eivät vierailisi, sillä joutuisin olemaan muuten todella epämukavassa tilanteessa päiväkausia enkä varmaan saisi kunnolla nukuttuakaan.

pelkään koiria enkä myöskään pidä eläimistä. Meillä koti on ns. eläinvapaa vyöhyke, johon mikään eläin ei ole koskaan tervetullut. Kauhulla aloin miettiä lasten mahdollisia tulevia puolisoita ja sitä, jos joutuisin samaan tilanteeseen kuin ap. Pakko olisi varmaan valita sitten se, että lapset eivät vierailisi, sillä joutuisin olemaan muuten todella epämukavassa tilanteessa päiväkausia enkä varmaan saisi kunnolla nukuttuakaan.

puhkesi kouluiässä.



Meillä oli rasittava perhetuttu (oikeastaan heitä oli kaksikin ja kummatkin oli yhtä fanaattisia koirien kanssa).



Ei paljon kyselty, saako koira tulla sisään. Toinen oli sellainen kuolaava, lurppaposkinen vahtikoira. Isäntä aina kehui, kuinka se hyökkää jos joku heitä uhkaa ja on jalostettu taistelukoiraksi. Vauvamme kölli lattialla, he vääntyivät sisään ja koira perässä. Sekunti kun koira oli kuolaamassa vauvaa ja haistelemassa. Koko ajan haaroja nuuskimassa ja yritti vauvaa sylissän näykkiä. Kuolasi sohvamme yms. Vauvaa ei uskaltanut sylistä laittaa pois koko vierailun aikana.



Toisilla joku sekarotuinen koira. Hyppi ja riehui ja kerjäsi pöydässä koko ajan ruokaa ja uikutti. Juoksi ympäri taloa niin, että matot oli rullalla ja sai kaikki lasitavarat nostaa ylös.



Näistä pariskunnista oli niin iso vaiva, että olimme helpottuneita kun he lopettivat loukkaantuneina kyläilyn kun lapselle puhkesi astma. He yrittivät ehdotella, että jos antaisin allergialääkettä ja astmalääkettä lisää niin he voisivat tulla kylään.



Arvatkaapa, suostuimmeko:)

ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.

että minä en koe menettäväni mitään, jos en ole tervetullut koirineni jonkun luo (pitkän matkan päähän, moneksi yöksi, pikavisiitit eri asia). Kuten tuossa spekuloit, että mitä menettävät. Onneksi mieheni on samaa mieltä, joten kökötämme sitten ihan koko perhe, täällä, koiriemme kanssa, ja kyläilemme vain ihmisten luona, jotka eivät aseta mielivaltaisia rajoituksia omasta koirainhostaan johtuen. Eli en edes sellaisten luona haluaisi ollakkaan. Ja apn tapauksessa, tyttö ei ole vielä sukua eikä läheinen, joten en usko että häntäkään harmittaa jättää vierailua väliin.

kotiinsa? Sehän on perusolettamus että koti on koti. Jos joku haluaa kotiinsa koiria, kissoja, kerjäläisiä, matelijoita tai vaikka 100 puutarhatonmttua, niin sehän on jokaisen oma asia, mutta ei sitä voi muilta vaatia. Se on kyllä totta, että eihän ihminen tiedä mistä jää paitsi jos vaan jää paitsi. Jos vaikka ei hanki lapsia, niin eihän sitä tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet. Se, että sä et koe jääväsi jostain paitsi, ei tarkoita ettetkö sä ja koko perhe jäisi pajostakin paitsi.

omaan kotiinsa. Oikeasti, enkä ole väittänytkään ettäkö niitä olisi pakko haluta. Ei ole. Saa olla haluamatta. Minusta oli muuuten hauska tuo " jos ei hanki lapsia, ei tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet". Kävisikö myös tähän tapaukseen, että jos muitta mutkitta ei halua koira kotiinsa (koira kuin koira ei pidä paikkaansa, niissäkin on eroja, esim kurissa ja käytöksessä, ei tiedä, kuinka kivoja juuri ne koirat olisivatkin saattaneet olla?

ei voi tietää kuinka rakkaita omat lapset on. Muiden koiria tapaamalla voi kyllä hyvinkin muodostaa käsityksen koirista ja haluaako sellaisen. Normaali-ihmisellä on erilainen tunneside biologiseen jälkeläiseen kuin lemmikkieläimeen.

Vertasin ajattelutapaa. Sitä, että miksi tehdä päätös jostakin, jos ei ole vielä siitä mitään kokenut. Enkä tarkoittanut, että jos on nähnyt koiria, voi tehdä päätöksen siitä, että haluaako ottaa oman koiran vai ei. Tarkoitin että voisiko ap tavata nämä kyseiset koirat ennen kuin tuomitsee ne tuholaisiksi ja matonpilaajiksi haiseviksi käveleviksi kuranlevittäjiksi. Onkohan tää vaan av-palstan vaan ihan yleisesti ihmisten älyttömyyttä, että tartutaan asian viereen ja väärinymmärretään tahallaan, jonka jälkeen (siis oman tahallisen väärinymmärryksen jonkun muun sanomisista)kyseenalaistetaan toisen normaliutta? Ihan olen normaali ihminen, ja minulla on tunneside erilainen ihmisiin ja eläimiin, riippumatta siitä ovatko ihmiset biologisesti edes omia lapsia. Aika naurettavaa.

ei niitä koiria tarvitse nähdä tietääkseen, että kuvioon kuuluu myös rapaa ja hajua. Tai jos tietää oman kotinsa, niin miksikä se siitä muuttuu että ne koirat näkee? Eihän se ole mikään yksilöllinen ominaisuus, joku koira rapaantuu kurakelillä, mutta joku ei. Missä kohtaa tartuttiin asian viereen? Siinäkö jos ei suostu uskomaan, että joku ihminen ei sittenkin rakastu koiriin kun vaan antaa niille mahdollisuuden? Kyllähän nyt aikuinen ihminen tietää mitä koirat on ja mitä niistä seuraa ihan vaan siksi että ovat koiria.

mutta ainakin tässä näin anonyyminä voin myöntää aivan rehellisesti että kyllä minulle oma koirani on anoppia tärkeämpi otus. Sori vaan anoppi, mutta niin se on.

Mieheni on varmaan asiasta toista mieltä omalta kannaltaan, mutta kun én minä ole anoppiani elämääni valinnut millään lailla eikä edes ole minulle sukua tai muutenkaan kovin tuttu ihminen. Kun taas koirani on kanssani aikalailla 24/7 ja on hyvin tärkeä minulle.

Jep, sama täällä. Oma koirani päihittää tärkeydessään anoppini 100-0. Ja mitä enemmän tapaan huonostikäyttäytyviä ja kiukuttelevia sukulaisteni lapsia, sitä enemmän arvostan ja rakastan koiraani.

Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan. Anoppi luonnollisesti olisi tervetullut tuulettamaan jäyhiä asenteitaan meille milloin vain kuten tähänkin asti.

Hyvä AP, elämän sisällöksi ei voi riittää materian haaliminen ja sen fanaattinen suojeleminen kulumiselta. Elämään kuuluvat jäljet olennaisesti eikä mikään elävä olento (ihminen tai eläin) voi olla arvottomampi kuin joku matto. Ihmettelen suuresti arvomaailmaasi. Voiko joku oikeasti arvostaa materiaa noin paljon ja olla valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen?

"

ei niitä koiria tarvitse nähdä tietääkseen, että kuvioon kuuluu myös rapaa ja hajua. Tai jos tietää oman kotinsa, niin miksikä se siitä muuttuu että ne koirat näkee? Eihän se ole mikään yksilöllinen ominaisuus, joku koira rapaantuu kurakelillä, mutta joku ei. Missä kohtaa tartuttiin asian viereen? Siinäkö jos ei suostu uskomaan, että joku ihminen ei sittenkin rakastu koiriin kun vaan antaa niille mahdollisuuden? Kyllähän nyt aikuinen ihminen tietää mitä koirat on ja mitä niistä seuraa ihan vaan siksi että ovat koiria.

"

No tämä asia onkin todella vaikea ilmeisesti selittää ihmiselle, joka ei haluakaan ymmärtää. Jos koira rapaantuu, se pestään. Jos ei ole kyläpaikassa pesumahdollisuutta tai sinne ei haluta koiria, sinne ei silloin voi mennä.



Asian viereen tartuit kun et ymmärtänyt vertaustani ja aloit keskustella aivan eri asiasta. jos nyt vielä kerran yritän selvittää, niin minusta pitäisi ensin katsoa, sitten tuomita.

Eli jos tytöllä on hyvinkäyttäytyvät koulutetut koirat, jotka tyttö pesee kun ne ovat kuraisia, ja jotka eivät haise älyttömästi, niin sehän voisi olla iloinen yllätys aplle. Ja ongelmia ei tulisi siitä, että he ovat kiltisti mattojen ka huonekalujen vieressä. Huonekalut eivät kai kulu jos koira on vieressä. Erilaisista koirista seuraa erilaisia asioita...

mutta ainakin tässä näin anonyyminä voin myöntää aivan rehellisesti että kyllä minulle oma koirani on anoppia tärkeämpi otus. Sori vaan anoppi, mutta niin se on. Mieheni on varmaan asiasta toista mieltä omalta kannaltaan, mutta kun én minä ole anoppiani elämääni valinnut millään lailla eikä edes ole minulle sukua tai muutenkaan kovin tuttu ihminen. Kun taas koirani on kanssani aikalailla 24/7 ja on hyvin tärkeä minulle. Kun joku tuolla puhui siitä että no ovathan ihmiset tärkeämpiä aina...

Jep, sama täällä. Oma koirani päihittää tärkeydessään anoppini 100-0. Ja mitä enemmän tapaan huonostikäyttäytyviä ja kiukuttelevia sukulaisteni lapsia, sitä enemmän arvostan ja rakastan koiraani. Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan. Anoppi luonnollisesti olisi tervetullut tuulettamaan jäyhiä asenteitaan meille milloin vain kuten tähänkin asti. Hyvä AP, elämän sisällöksi ei voi riittää materian haaliminen ja sen fanaattinen suojeleminen kulumiselta. Elämään kuuluvat jäljet olennaisesti eikä mikään elävä olento (ihminen tai eläin) voi olla arvottomampi kuin joku matto. Ihmettelen suuresti arvomaailmaasi. Voiko joku oikeasti arvostaa materiaa noin paljon ja olla valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen?

monikin meidän suvussa kulkenut esine on arvokkaampi MEILLE kuin jokin vieras eläin JOS pitäisi valita. Mä en myöskään ymmärrä, kuinka jonkun koirat voivat olla tärkeämpiä kuin omat vanhemmat, perhe ja suku? Anoppihan ei ole ollut vaatimassa että koirat pitää hävittää, joten miksi ihmeessä puhut suhteiden vaarantamisesta? Mä en tajua sellaisia ihmisiä, jotka eivät voisi tavata vanhempiaan tai haluaisi lasten luovan suhteita isovanhempiin vain koska koirat eivät ole tervetulleita SISÄLLE. Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.

Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.

Ei kai se mitään uutta ole.

" ei niitä koiria tarvitse nähdä tietääkseen, että kuvioon kuuluu myös rapaa ja hajua. Tai jos tietää oman kotinsa, niin miksikä se siitä muuttuu että ne koirat näkee? Eihän se ole mikään yksilöllinen ominaisuus, joku koira rapaantuu kurakelillä, mutta joku ei. Missä kohtaa tartuttiin asian viereen? Siinäkö jos ei suostu uskomaan, että joku ihminen ei sittenkin rakastu koiriin kun vaan antaa niille mahdollisuuden? Kyllähän nyt aikuinen ihminen tietää mitä koirat on ja mitä niistä seuraa ihan vaan siksi että ovat koiria. " No tämä asia onkin todella vaikea ilmeisesti selittää ihmiselle, joka ei haluakaan ymmärtää. Jos koira rapaantuu, se pestään. Jos ei ole kyläpaikassa pesumahdollisuutta tai sinne ei haluta koiria, sinne ei silloin voi mennä. Asian viereen tartuit kun et ymmärtänyt vertaustani ja aloit keskustella aivan eri asiasta. jos nyt vielä kerran yritän selvittää, niin minusta pitäisi ensin katsoa, sitten tuomita. Eli jos tytöllä on hyvinkäyttäytyvät koulutetut koirat, jotka tyttö pesee kun ne ovat kuraisia, ja jotka eivät haise älyttömästi, niin sehän voisi olla iloinen yllätys aplle. Ja ongelmia ei tulisi siitä, että he ovat kiltisti mattojen ka huonekalujen vieressä. Huonekalut eivät kai kulu jos koira on vieressä. Erilaisista koirista seuraa erilaisia asioita...

jossa ei ole kodinhoitohuonetta? Missä ne pidettäisiin sen aikaa kun ovat märkiä? Ihanko joka ulkoilutuksen jälkeen pesisit koirat? Märkä koira haisee myös pestynä ja lisäksi roiskuttaa vettä ja levittää karvoja. Eikös tässä nimenomaan ole puhuttu tästä tapauksesta ja ainakin niistä paikoista joihin ei haluta koiria?

Nytkö koirat eivät enää haise "älyttömästi", mutta jonkun verran hajua ihmisen pitäisi kumminkin kotonaan sietää? Ja mitkä koirat ovat viikonlopun nätisti kahdestaan makuulla yhdessä paikassa? Jos ottaa matot pois niin kuluu lattia, mutta tämä nyt vaan pitää sietää, niinkö?

" jossa ei ole kodinhoitohuonetta? Missä ne pidettäisiin sen aikaa kun ovat märkiä? Ihanko joka ulkoilutuksen jälkeen pesisit koirat? Märkä koira haisee myös pestynä ja lisäksi roiskuttaa vettä ja levittää karvoja. Eikös tässä nimenomaan ole puhuttu tästä tapauksesta ja ainakin niistä paikoista joihin ei haluta koiria? Nytkö koirat eivät enää haise "älyttömästi", mutta jonkun verran hajua ihmisen pitäisi kumminkin kotonaan sietää? Ja mitkä koirat ovat viikonlopun nätisti kahdestaan makuulla yhdessä paikassa? Jos ottaa matot pois niin kuluu lattia, mutta tämä nyt vaan pitää sietää, niinkö?

"





Lainaan nyt itseäni ja sanon uudestaan, että jos ei kyläpaikassa ole pesumahdollisuutta tai sinne ei haluta koiria, sinne ei silloin voi mennä. ELI SINNE EN KOIRAANI VEISI ENKÄ ITSE MENISI.



Noihin muihin kysymyksiisi en viitsi edes vastata sen kummemmin, kuin että nuo asiat eivät ole onneksi olleet minulle ongelmia. Mutta jos ne jollekin ovat, niin silloin EI TARVITSE HALUTA KOIRIA KOTIINSA. Voi olla haluamatta. Ei ole pakko. Saa vihata koiria. Saa pitää kotinsa koiravapaana alueena.



Minäkin saan olla kyläilemättä.

No koiraihmisethän nyt on vähän fanaatikkoja

Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.

Ei kai se mitään uutta ole.

...tässä keskustelussa kyllä pääasiassa nuo kaikenkieltäjät. Ja mitä materian haalimiseen tulee, niin voihan toki olla ettei ap ole tuo, joka haukkui antiikkia omistamattomia junteiksi ja veti meriheinät kitusiin.

Nämä talonsa steriileinä pitävät ovat varmaan onnistuneet naimaan samanlaisen siivousnatsin ja geeni toivottavasti periytyy myös kaikkiin lapsiin, muuten ongelmia tulee jo reilusti ennen sottapytty miniäkandidaatteja.

Ja jos kuuluisi, ei olisi iso vahinko, vaikka eivät koskaan kävisi kylässä. Vaikka olisi miniäkin.

No koiraihmisethän nyt on vähän fanaatikkoja

Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.

Ei kai se mitään uutta ole.

...tässä keskustelussa kyllä pääasiassa nuo kaikenkieltäjät. Ja mitä materian haalimiseen tulee, niin voihan toki olla ettei ap ole tuo, joka haukkui antiikkia omistamattomia junteiksi ja veti meriheinät kitusiin.

Nämä talonsa steriileinä pitävät ovat varmaan onnistuneet naimaan samanlaisen siivousnatsin ja geeni toivottavasti periytyy myös kaikkiin lapsiin, muuten ongelmia tulee jo reilusti ennen sottapytty miniäkandidaatteja.

mutta ainakin tässä näin anonyyminä voin myöntää aivan rehellisesti että kyllä minulle oma koirani on anoppia tärkeämpi otus. Sori vaan anoppi, mutta niin se on. Mieheni on varmaan asiasta toista mieltä omalta kannaltaan, mutta kun én minä ole anoppiani elämääni valinnut millään lailla eikä edes ole minulle sukua tai muutenkaan kovin tuttu ihminen. Kun taas koirani on kanssani aikalailla 24/7 ja on hyvin tärkeä minulle. Kun joku tuolla puhui siitä että no ovathan ihmiset tärkeämpiä aina...

Jep, sama täällä. Oma koirani päihittää tärkeydessään anoppini 100-0. Ja mitä enemmän tapaan huonostikäyttäytyviä ja kiukuttelevia sukulaisteni lapsia, sitä enemmän arvostan ja rakastan koiraani. Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan. Anoppi luonnollisesti olisi tervetullut tuulettamaan jäyhiä asenteitaan meille milloin vain kuten tähänkin asti. Hyvä AP, elämän sisällöksi ei voi riittää materian haaliminen ja sen fanaattinen suojeleminen kulumiselta. Elämään kuuluvat jäljet olennaisesti eikä mikään elävä olento (ihminen tai eläin) voi olla arvottomampi kuin joku matto. Ihmettelen suuresti arvomaailmaasi. Voiko joku oikeasti arvostaa materiaa noin paljon ja olla valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen?

monikin meidän suvussa kulkenut esine on arvokkaampi MEILLE kuin jokin vieras eläin JOS pitäisi valita. Mä en myöskään ymmärrä, kuinka jonkun koirat voivat olla tärkeämpiä kuin omat vanhemmat, perhe ja suku? Anoppihan ei ole ollut vaatimassa että koirat pitää hävittää, joten miksi ihmeessä puhut suhteiden vaarantamisesta? Mä en tajua sellaisia ihmisiä, jotka eivät voisi tavata vanhempiaan tai haluaisi lasten luovan suhteita isovanhempiin vain koska koirat eivät ole tervetulleita SISÄLLE. Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.

Minä olin siis se joka sanoi että koirani on tärkeämpi kun anoppini minulle. OMAT vanhempani ja sukulaiseni ovat toki minulle koiraani tärkeämpiä, mutta anoppini vaan ei ole. En tunne häntä tai muita miehen sukulaisia järin hyvin, eivätkä he siis ole läheisiä minulle.

On se nyt aivan eri asia puhutaanko OMISTA vanhemmista vai PUOLISON vanhemmista!

niin pääsee loppuelämäkseen anopista eroon.

Onneksi meillä ei tule mieheni kanssa ap:n kaltaisia ongelmia. Meillä lasten puolisot saavat vapaasti kuskata vaikka koiransa tai minipossunsa meille tulevaisuudessa. Tärkeintä että näen niitä lapsia ja heidän puolisoitaan. En aio laittaa mitään rajoituksia meillä vierailuille, kunhan ei vaan toimita vastoin lakia.



Hölmöä kiistellä siitä kenen syy jos vierailut lakkaavat- tosin tämähän ei ole varmaan, mutta voi olla todennäköistä. Mitä ihmeen väliä sillä on lopputuloksen kannalta? Sitäkö että saa syytellä toinen toisiaan.



Vaikka kuinka olisi oikeassa, niin jos tuntee että kärsii lopputulemasta, niin itse joustaisin- olisin kummalla puolella vain.



Jos kokisin että ehdottomasti haluaisin viettää aikaa anoppikokelaan kanssa, niin etsisin niille koirille hoitolan (ja pihistäisin rahat jostain muusta).



Jos haluaisin nähdä poikaani ja miniäkokelasta enemmänkin, niin sallisin koirat meille (vaikka sitten poistaisin ne arvomatot lattialta ja pyytäisin että koira ei päästetä sohvalle ja varaisin vaikka koirille pesuvadin ja pyyhkeen).

jopa kuin lapset. Koirat olivat minulla ennen lapsia. Olisin voinut elääkin ilman lapsia, mutta mies halusi niitä.



Inhoan muiden kakaroita ja minulle on tosi vaikeaa sietää kun niitä tulee omien lasten kanssa leikkimään. Pelkään nyt jo sitä, että koirat kuolevat kun ovat jo melko iäkkäitä. En tiedä, jaksanko itse enää sen jälkeen.



Koirat kulkevat minullakin aina matkassa. En luota niitä kenellekään muulle. Lapset on taas eri asia, heidät voin antaa surutta hoitoon.



Tätä ei ymmärrä koiravihaajat. Jos tulisi tulipalo, olisi hankala miettiä, kummat pelastaisin, koirat vai lapset.

miksi ne koirat muka tuhoaisivat ja kuluttaisivat AP:n omaisuutta enemmän kuin vaikkapa lapsenlapset? Meillä on sekä lapsia että koiria, ja rehellisesti sanottuna, enemmän ne lapsukaiset ovat vuosien varrella "tuhoa" aikaan saaneet. Pelkään siis enemmän ap:n arvomaton kulumista ja tuhriintumista lapsien kuin koirien toimesta. Ai niin, lasten yhteydessä asiahan onkin sitten AP:n mielestä jo toinen: ilmeisesti kuluminen ja jäljet ovat ok, jos AP:n lapsenlapset ovat ne tehneet. Vastaavat jäljet koiran tekeminä (vaikka ne olisivat pienempiä) onkin sitten jo AP:n mielestä maailmanloppu. Mitä väliä sillä on, kuka tai mikä sen vahingon on aiheuttanut? sama lopputuloshan siitä seuraa?



Jos koirat ovat hyvätapaisia ja omistaja on ne ulkoiluttamisen jälkeen asiaankuuluvasti puhdistanut, mikä ihme on ongelmana? Ennakkoluulot ja perusnegatiivinen asenne?