Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?
Kysyisin neuvoanne miten menetellä. Minulla on poika, joka on alkanut seurustella ns. koiraihmisen kanssa. Tytöllä on kaksi melko suurta koiraa ja hän pitää itsestään selvänä, että koirat ovat tervetulleita sinne minne hänkin. Pojan seurustelusuhde ei ole ensimmäinen ja olemme aina ottaneet avosylin miniäehdokkaat vastaan, aivan kuten vävyehdokkaatkin. Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha, mutta en halua meille koiria, kissoja tai muitakaan eläimiä sisälle. Joillain vierailla on ollut koiria esim. kesällä mukana, mutta ne ovat olleet pihalla. En haluaisi loukata miniäehdokasta, mutta en liioin tahdo koiria kotiimme. Allergiasta ei ole kyse, meillä ei vaan ole kodin materiaalit sellaisia. Mikä neuvoksi?
Kommentit (329)
Mielenkiinnolla odotan minkälaiseen ratkaisuun mieheni ja anoppini ensi kesänä päätyvät...
Asumme ulkomailla ja meillä on 2 koiraa. Emme halua jättää niitä yli kuukaudeksi hoitoon tänne vaan lennätämme ne mukanamme Suomeen. Ainoa yökyläpaikka, johon koirat eivät ole kuulemma tervetulleita on ylläts, yllätys: anoppila.
Yleensä (olemme käyneet n. kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa)olemme olleet viikon, joskus kaksikin siellä kylässä, muta nyt taitaa jäädä aika lyhyeksi. Samalla paikkakunnalla ei enää asu muita meidän kavereita/sukulaisia, saati sitten mitään koirahoitolaa. Olen sanonut, että mieheni saa täysin äitinsä kanssa (tai ilman äitiään) järjestellä tämän homman. Minulle on ihan sama olemmeko siellä viikon-kaksi koirinemme vai käymmekö siellä vain päiväkahvilla koirien odottaessa laina-autossa...
että nämä koirafanaatikot saa viettää vanhuutensa yksin.
Kun ei ne koirat osaa käydä yksin kylässä kun omistaja vanhenee.
Mielenkiinnolla odotan minkälaiseen ratkaisuun mieheni ja anoppini ensi kesänä päätyvät... Asumme ulkomailla ja meillä on 2 koiraa. Emme halua jättää niitä yli kuukaudeksi hoitoon tänne vaan lennätämme ne mukanamme Suomeen. Ainoa yökyläpaikka, johon koirat eivät ole kuulemma tervetulleita on ylläts, yllätys: anoppila. Yleensä (olemme käyneet n. kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa)olemme olleet viikon, joskus kaksikin siellä kylässä, muta nyt taitaa jäädä aika lyhyeksi. Samalla paikkakunnalla ei enää asu muita meidän kavereita/sukulaisia, saati sitten mitään koirahoitolaa. Olen sanonut, että mieheni saa täysin äitinsä kanssa (tai ilman äitiään) järjestellä tämän homman. Minulle on ihan sama olemmeko siellä viikon-kaksi koirinemme vai käymmekö siellä vain päiväkahvilla koirien odottaessa laina-autossa...
No jos vaikka olisitte sen viikon niin että sinä olet pihalla teltassa koirien kanssa ja muu perhe siellä anopilla =)
Tai jospa koirat voisivat jäädä muutamaksi päiväksi jollekkin muulle (esim. vanhemmillesi) hoitoon kun menette anoppilaan tai sitten vaikka sinä menet jonnekkin muualle koirien kanssa kyläilemään ja mies lasten kanssa anoppilaan.
Joo eihän tuo ole helppo tilanne. Mutta sitähän se lemmikkien omistaminen on että niistä on tosi paljon iloa mutta myös ongelmia joskus. Toivottavasti anoppisi ja miehesi löytävät kaikille sopivan ratkaisun.
Kyse ei taida olla vain siivottavasta liasta vaan mahdollisesti pysyvästä vahingosta. Ja jos ap rakastaisi siivoamista ja ongelma olisi vain kuvailemasi kaltainen, niin tuskin hän täällä olisi neuvoja kysellyt.
Normaalikoirat eivät syö huonekaluja eikä niistä erity mitään sellaista, mikä pilaisi esim. matot tai sohvan kangaspäällysteet.
Vieraan koira söi eteisessä avokkaani. Vieras ei tarjoutunut maksamaan niitä. Häntä vain nauratti asia kovasti.Meille ei tule enää yhtään koiraa kotiin. Pärjään vallan mainiosti ilman niitä ihmisiä, jotka eivät voi olla hetkeäkään ilman koiraa.
Jos pojalle sattuisi tällainen vaimo niin se on sitten voi voi. Jos poika ei haluaisi enää käydä niin huonostipa olisin lapseni kasvattanut jos hän haluaisi suvustaan eroon koirien vuoksi ja vetäisi herneet nenään sen takia. Ehkä se olisi vain tekosyy ja hän ei haluaisi muutenkaan minua nähdä.
Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka saa itkupotkuraivarin jos heidän koiraansa ei huolita jonnekin sisälle.
Että jos poika toisaan vaihtaa sukunsa ja äitinsä joihinkin koiriin, niin sietää sitten mennäkin.
jos kysymys olisi ollut niin päin, että anoppi olisi tulossa kahden koiran kanssa miniän ja poikansa luo. Kyllä olisi koiranomistaja-anoppia haukuttu itsekkääksi ja miniää kehuttu, että jokaisella on oikeus päättää, kuka tulee kotiin. Tämä, että ap oli anoppi, sai muutamissa hysteerisen kuohunnan aikaiseksi.
"karvaisia lapsiamme"
reps ja kops
Mutta kunhan anoppi maksaa reimatekit ja vaunut ja jättää sen arvokodin meille perinnöksi.
Maatukoot vanhainkodissa kun ei huoli koiriamme kotiinsa. Mutta menkööt mahdollisimman halpaan vanhainkotiin, että meille riittää sitten rahaa testamentissä.
Mutta kunhan anoppi maksaa reimatekit ja vaunut ja jättää sen arvokodin meille perinnöksi. Maatukoot vanhainkodissa kun ei huoli koiriamme kotiinsa. Mutta menkööt mahdollisimman halpaan vanhainkotiin, että meille riittää sitten rahaa testamentissä.
Oletpa kylmä ihminen, oikein toivot anopillesi kaikkea ikävää. :(
olisi paikallaan sekä ap:n että miniäkandidaatin puolelta.
AP voisi ottaa kantaa 33:n havaintoihin siitä, miten lapset itse asiassa sotkevat ja tuhoavat enemmän kuin koirat.