Nainen! Onko sinulla isääsi hyvä suhde?
Oletteko läheisiä ja olitteko kun asuit vielä kotona? Vai minkälainen suhde? Oletteko vieläkin läheisiä keskenänne
Kommentit (105)
Etäinen ja viileähkö suhde ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Etäinen ja viileähkö suhde ollut aina.
Aivan samoin
Olen isin tyttö 100% isä on mun peruskallio ja aina ollut tukena kaikessa. Ollaan todella läheisiä.
Iskä on alkoholisti ja narsistinen.. En kovin paljon ole tekemisissä. Hyvä niin. Anteeksi olen antanut, mutta ei meidän väleistä varmaan koskaan kovin läheisiä saa. Kiitos isän pohjattoman itsekkyyden. Ei hän oikeasti tunne minua. Omat halut ja tarpeet menneet aina kaiken edelle.
Kova työ tässä ollut kasata itsestään suht normaali ja itsetunnon kanssa yhä teen töitä. Tukea ja kannustusta en ole isältä koskaan saanut. Itse olen itseäni oppinut elämän varrella pikku hiljaa tukemaan ja kannustamaan.
Vähän parantamisen varaa. Näemme vielä kaksi kertaa vuodessa. Ne tapaamiset kun saisi karsittua pois niin olisi täydellistä.
Enpä sanoisi, että meillä olisi ollut minkäänlaista suhdetta. Isä oli etäinen, ei edes jutellut ja muistan, miten kotona oli paljon kivempaa, kun isä oli pois. Vielä keski-ikäisenä minulle oli kauhistus olla kahden isän kanssa. Meillä ei ollut mitään puhuttavaa ja olo on vaivaantunut. Koen olleeni isätön. Se suhde lapseen pitää luoda vastasyntyneestä alkaen, jos haluaa lapseensa lämpimät ja läheiset välit.
Etäisiä ollaan jollaan tavalla oltu aina. Kun olin lapsi, vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä kyllä. On aina ollut tukena meille kaikille lapsille, kun on ollut tarvetta. Semmonen hiljainen peruskallio isämies se on. Eli työtään ja eläkkeelle jääminen ollut vaikeaa, koska työ oli/on iso osa identiteettiä.
Vierailija kirjoitti:
Etäisiä ollaan jollaan tavalla oltu aina. Kun olin lapsi, vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä kyllä. On aina ollut tukena meille kaikille lapsille, kun on ollut tarvetta. Semmonen hiljainen peruskallio isämies se on. Eli työtään ja eläkkeelle jääminen ollut vaikeaa, koska työ oli/on iso osa identiteettiä.
Lisään vielä, että en ole mitenkään kärsinyt tästä tai kanna kaunaa. Kaikki ollaan sellasia kuin ollaan ja suurin osa ihmisistä ainakin yrittää parhaansa.
Isä on tunnekylmä narsisti, joten onneksi ei olla läheisiä.
Meillä on hyvä suhde, jutellaan paljon ja lähes kaikesta. Vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä meiltä, joten näemmekin aika usein. Isäni tulee todella hyvin toimeen myös mieheni kanssa ja lapsemme ovat hänelle ja äidilleni todella tärkeitä ja rakkaita. N48
Heh, hyvin huomaa että vika on aina isän tekemisissä/tekemättä jättämisessä, jos välit ei ole hyvät. Itse ollaan täydellisiä tyttäriä.
Vierailija kirjoitti:
Heh, hyvin huomaa että vika on aina isän tekemisissä/tekemättä jättämisessä, jos välit ei ole hyvät. Itse ollaan täydellisiä tyttäriä.
Tietenkin se johtuu isästä. Suhde luodaan lapsena ja tottakai se suhteen luominen on aikuisen vastuulla. Ihan kokonaan. Miten joku edes keksii etsiä syytä muualta?
Vierailija kirjoitti:
Heh, hyvin huomaa että vika on aina isän tekemisissä/tekemättä jättämisessä, jos välit ei ole hyvät. Itse ollaan täydellisiä tyttäriä.
Se on vanhemman vastuulla luoda hyvät välit lapseensa ja se pitää aloittaa heti, kun lapsi on syntynyt, sen jälkeen se on paljon vaikeampaa. Itse olen pelännyt isääni koko ikäni. Vanhempien luona käydessä isä hätäisesti juo kahvit saman pöydän ääressä ja lähtee sitten joko ulos puuhailemaan tai katsoo telkkaria eikä häntä saa silloin häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, hyvin huomaa että vika on aina isän tekemisissä/tekemättä jättämisessä, jos välit ei ole hyvät. Itse ollaan täydellisiä tyttäriä.
Tietenkin se johtuu isästä. Suhde luodaan lapsena ja tottakai se suhteen luominen on aikuisen vastuulla. Ihan kokonaan. Miten joku edes keksii etsiä syytä muualta?
Vain isät voivat olla mulkkuja. Tyttäret ei?
Se on mulle kuollut. Olisi pitänyt katkaista välit jo 20 vuotta aiemmin, mutta en ollut tarpeeksi vahva perheväkivallan vuoksi. Mutta enää ei vaikuta mun elämääni niin kauan kuin henki hänessä pihisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, hyvin huomaa että vika on aina isän tekemisissä/tekemättä jättämisessä, jos välit ei ole hyvät. Itse ollaan täydellisiä tyttäriä.
Tietenkin se johtuu isästä. Suhde luodaan lapsena ja tottakai se suhteen luominen on aikuisen vastuulla. Ihan kokonaan. Miten joku edes keksii etsiä syytä muualta?
Vain isät voivat olla mulkkuja. Tyttäret ei?
Juuri näin. Vain isät voivat olla mulkkuja. Painu nyt sinne kaljakuppilaan ja anna meidän keskustella rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, hyvin huomaa että vika on aina isän tekemisissä/tekemättä jättämisessä, jos välit ei ole hyvät. Itse ollaan täydellisiä tyttäriä.
Juuri noin n ajattelee.
Siksi ei jaksakaan tätä mikä sinäkin oikein luulet olevasi- maailmaa.
Toisen on oltava paskaa, kun itse ollaan. Muu ei sovi.
Oltiin läheisiä kunnes isä sortui alkoholiin ollessani 9v ja rupesi rapajuopoksi. Kuoli kun olin 13.