Lue keskustelun säännöt.
Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?
25.10.2010 |
Kysyisin neuvoanne miten menetellä. Minulla on poika, joka on alkanut seurustella ns. koiraihmisen kanssa. Tytöllä on kaksi melko suurta koiraa ja hän pitää itsestään selvänä, että koirat ovat tervetulleita sinne minne hänkin. Pojan seurustelusuhde ei ole ensimmäinen ja olemme aina ottaneet avosylin miniäehdokkaat vastaan, aivan kuten vävyehdokkaatkin. Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha, mutta en halua meille koiria, kissoja tai muitakaan eläimiä sisälle. Joillain vierailla on ollut koiria esim. kesällä mukana, mutta ne ovat olleet pihalla. En haluaisi loukata miniäehdokasta, mutta en liioin tahdo koiria kotiimme. Allergiasta ei ole kyse, meillä ei vaan ole kodin materiaalit sellaisia. Mikä neuvoksi?
Kommentit (329)
mutta ainakin tässä näin anonyyminä voin myöntää aivan rehellisesti että kyllä minulle oma koirani on anoppia tärkeämpi otus. Sori vaan anoppi, mutta niin se on. Mieheni on varmaan asiasta toista mieltä omalta kannaltaan, mutta kun én minä ole anoppiani elämääni valinnut millään lailla eikä edes ole minulle sukua tai muutenkaan kovin tuttu ihminen. Kun taas koirani on kanssani aikalailla 24/7 ja on hyvin tärkeä minulle. Kun joku tuolla puhui siitä että no ovathan ihmiset tärkeämpiä aina...
Jep, sama täällä. Oma koirani päihittää tärkeydessään anoppini 100-0. Ja mitä enemmän tapaan huonostikäyttäytyviä ja kiukuttelevia sukulaisteni lapsia, sitä enemmän arvostan ja rakastan koiraani. Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan. Anoppi luonnollisesti olisi tervetullut tuulettamaan jäyhiä asenteitaan meille milloin vain kuten tähänkin asti. Hyvä AP, elämän sisällöksi ei voi riittää materian haaliminen ja sen fanaattinen suojeleminen kulumiselta. Elämään kuuluvat jäljet olennaisesti eikä mikään elävä olento (ihminen tai eläin) voi olla arvottomampi kuin joku matto. Ihmettelen suuresti arvomaailmaasi. Voiko joku oikeasti arvostaa materiaa noin paljon ja olla valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen?
monikin meidän suvussa kulkenut esine on arvokkaampi MEILLE kuin jokin vieras eläin JOS pitäisi valita. Mä en myöskään ymmärrä, kuinka jonkun koirat voivat olla tärkeämpiä kuin omat vanhemmat, perhe ja suku? Anoppihan ei ole ollut vaatimassa että koirat pitää hävittää, joten miksi ihmeessä puhut suhteiden vaarantamisesta? Mä en tajua sellaisia ihmisiä, jotka eivät voisi tavata vanhempiaan tai haluaisi lasten luovan suhteita isovanhempiin vain koska koirat eivät ole tervetulleita SISÄLLE. Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.
Minä olin siis se joka sanoi että koirani on tärkeämpi kun anoppini minulle. OMAT vanhempani ja sukulaiseni ovat toki minulle koiraani tärkeämpiä, mutta anoppini vaan ei ole. En tunne häntä tai muita miehen sukulaisia järin hyvin, eivätkä he siis ole läheisiä minulle. On se nyt aivan eri asia puhutaanko OMISTA vanhemmista vai PUOLISON vanhemmista!
valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen? Eli silloinhan oletat, että ap:n poika, joka mitä ilmeisimmin on ap:n oma lapsi ja ap niin muodoin hän OMA vanhempansa, hylkäisi ap:n koirien vuoksi. Jos OMAT vanhemmat ovat ilman muuta lemmikkejä tärkeämpiä, niin miten kummassa ap mitään suhteita vaarantaa? Puolison vanhemmat ovat sitäpaitsi lasten isovanhempia ja tämä on tärkeä suhde täysin riippumatta miniän pitämisistä tai lemmikkieläimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ne koirat muka tuhoaisivat ja kuluttaisivat AP:n omaisuutta enemmän kuin vaikkapa lapsenlapset? Meillä on sekä lapsia että koiria, ja rehellisesti sanottuna, enemmän ne lapsukaiset ovat vuosien varrella "tuhoa" aikaan saaneet. Pelkään siis enemmän ap:n arvomaton kulumista ja tuhriintumista lapsien kuin koirien toimesta. Ai niin, lasten yhteydessä asiahan onkin sitten AP:n mielestä jo toinen: ilmeisesti kuluminen ja jäljet ovat ok, jos AP:n lapsenlapset ovat ne tehneet. Vastaavat jäljet koiran tekeminä (vaikka ne olisivat pienempiä) onkin sitten jo AP:n mielestä maailmanloppu. Mitä väliä sillä on, kuka tai mikä sen vahingon on aiheuttanut? sama lopputuloshan siitä seuraa? Jos koirat ovat hyvätapaisia ja omistaja on ne ulkoiluttamisen jälkeen asiaankuuluvasti puhdistanut, mikä ihme on ongelmana? Ennakkoluulot ja perusnegatiivinen asenne?
tai muu tärkeä henkilö tuhlaisi sen, niin kyllä se olisi parempi vaihtoehto kuin että joku vieras ne rahat pöllisi ja hävittäisi, täysin riippumatta siitä, että lopputulos on sama.
En myöskään käsitä ajatusta jonka mukaan lapset sotkevat siinä kuin koiratkin. Ei meillä ainakaan lasten sängyt haise, mutta koiran peti haisee jne.
Riippuu tietenkin siitä, miten lapsensa kasvatta ja kuinka siistinä ne pitää. Koiraa nyt ei kumminkaan voi täysin puhtaana pitää millään, se on ihan epärealistinen väite. "Asiaankuuluva puhdistaminen" tarkoittanee sitä, että koira pyyhitään ulkoilun jälkeen. Totuus on kuitenkin se, että sillä tavalla lähtee vain ns. isommat liat. Kyllä sen eron huomaa koirattomassa taloudessa vaikka koiraperheessä ei huomaakaan.
"Fanaticism consists in redoubling your effort when you have forgotten your aim."
George Santayana
Hih, onneksi näin hulluja ei mun tuttavapiiriin kuulu Ja jos kuuluisi, ei olisi iso vahinko, vaikka eivät koskaan kävisi kylässä. Vaikka olisi miniäkin.
No koiraihmisethän nyt on vähän fanaatikkoja
Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.
Ei kai se mitään uutta ole.
...tässä keskustelussa kyllä pääasiassa nuo kaikenkieltäjät. Ja mitä materian haalimiseen tulee, niin voihan toki olla ettei ap ole tuo, joka haukkui antiikkia omistamattomia junteiksi ja veti meriheinät kitusiin.
Nämä talonsa steriileinä pitävät ovat varmaan onnistuneet naimaan samanlaisen siivousnatsin ja geeni toivottavasti periytyy myös kaikkiin lapsiin, muuten ongelmia tulee jo reilusti ennen sottapytty miniäkandidaatteja.
Ihan oikeasti.
jopa kuin lapset. Koirat olivat minulla ennen lapsia. Olisin voinut elääkin ilman lapsia, mutta mies halusi niitä.
Inhoan muiden kakaroita ja minulle on tosi vaikeaa sietää kun niitä tulee omien lasten kanssa leikkimään. Pelkään nyt jo sitä, että koirat kuolevat kun ovat jo melko iäkkäitä. En tiedä, jaksanko itse enää sen jälkeen.
Koirat kulkevat minullakin aina matkassa. En luota niitä kenellekään muulle. Lapset on taas eri asia, heidät voin antaa surutta hoitoon.
Tätä ei ymmärrä koiravihaajat. Jos tulisi tulipalo, olisi hankala miettiä, kummat pelastaisin, koirat vai lapset.
No koiraihmisethän nyt on vähän fanaatikkoja
Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.
Ei kai se mitään uutta ole.
...tässä keskustelussa kyllä pääasiassa nuo kaikenkieltäjät. Ja mitä materian haalimiseen tulee, niin voihan toki olla ettei ap ole tuo, joka haukkui antiikkia omistamattomia junteiksi ja veti meriheinät kitusiin. Nämä talonsa steriileinä pitävät ovat varmaan onnistuneet naimaan samanlaisen siivousnatsin ja geeni toivottavasti periytyy myös kaikkiin lapsiin, muuten ongelmia tulee jo reilusti ennen sottapytty miniäkandidaatteja.
Enkä muuten haukkunut antiikkia omistamattomia junteiksi vaan asioista tietämättömiä. Viestissä oli lainaus ja viittasin siihen eli että tuskinpa kukaan täysipäinen laittaa arvomattoa koiranalustaksi. Älä hyvä ihminen irrota asioita asiayhteydestä äläkä etenkään muuttele sanomisiani. Se on vähän junttia.
Junttia on myös liioitella tyyliin, kaksi isoa koiraa karvoineen ja hajuineen ei ole tervetullut=
koti on steriili. Paskasen ja pahanhajuisen koiraperhekodin ja steriilin leikkaussalin välillä on se suuri alue, johon suurin osa ihmisistä sijoittuu. Luultavasti myös vanhassa talossa elävät vanhukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, sama täällä. Oma koirani päihittää tärkeydessään anoppini 100-0. Ja mitä enemmän tapaan huonostikäyttäytyviä ja kiukuttelevia sukulaisteni lapsia, sitä enemmän arvostan ja rakastan koiraani. Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan. Anoppi luonnollisesti olisi tervetullut tuulettamaan jäyhiä asenteitaan meille milloin vain kuten tähänkin asti. Hyvä AP, elämän sisällöksi ei voi riittää materian haaliminen ja sen fanaattinen suojeleminen kulumiselta. Elämään kuuluvat jäljet olennaisesti eikä mikään elävä olento (ihminen tai eläin) voi olla arvottomampi kuin joku matto. Ihmettelen suuresti arvomaailmaasi. Voiko joku oikeasti arvostaa materiaa noin paljon ja olla valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen?
monikin meidän suvussa kulkenut esine on arvokkaampi MEILLE kuin jokin vieras eläin JOS pitäisi valita. Mä en myöskään ymmärrä, kuinka jonkun koirat voivat olla tärkeämpiä kuin omat vanhemmat, perhe ja suku? Anoppihan ei ole ollut vaatimassa että koirat pitää hävittää, joten miksi ihmeessä puhut suhteiden vaarantamisesta? Mä en tajua sellaisia ihmisiä, jotka eivät voisi tavata vanhempiaan tai haluaisi lasten luovan suhteita isovanhempiin vain koska koirat eivät ole tervetulleita SISÄLLE. Ihan uskomatonta, miniäkö tällaista valtataistelua ja valintaa vaatisi? Jo olisi itsekästä! Kuka sitä paitsi on fanaattinen, ap ei lukemani perusteella suojele materiaa esim. lapsenlapsilta ja onkohan haalinut koskaan, jospa ne on vaikka peritty. Ihmettelen suuresti miten vähäisillä tiedoilla täällä ollaan lässyttämässä toisten arvomaailmasta.
Minä olin siis se joka sanoi että koirani on tärkeämpi kun anoppini minulle. OMAT vanhempani ja sukulaiseni ovat toki minulle koiraani tärkeämpiä, mutta anoppini vaan ei ole. En tunne häntä tai muita miehen sukulaisia järin hyvin, eivätkä he siis ole läheisiä minulle. On se nyt aivan eri asia puhutaanko OMISTA vanhemmista vai PUOLISON vanhemmista!
valmis vaarantamaan suhteensa lapseensa ja tämän perheeseen? Eli silloinhan oletat, että ap:n poika, joka mitä ilmeisimmin on ap:n oma lapsi ja ap niin muodoin hän OMA vanhempansa, hylkäisi ap:n koirien vuoksi. Jos OMAT vanhemmat ovat ilman muuta lemmikkejä tärkeämpiä, niin miten kummassa ap mitään suhteita vaarantaa? Puolison vanhemmat ovat sitäpaitsi lasten isovanhempia ja tämä on tärkeä suhde täysin riippumatta miniän pitämisistä tai lemmikkieläimistä.
Niinhän se valitettavasti taitaa olla, että sitten kun miehellä on se vaimo ja lapset niin MINIÄ päättää mihin perhe menee. Eli anoppilaan ei ole asiaa, jos sinne ei saa ottaa koiria mutta OMILLE vanhemmille mennään tottakai, koska he ovat tärkeitä ;)
Niinhän se valitettavasti taitaa olla, että sitten kun miehellä on se vaimo ja lapset niin MINIÄ päättää mihin perhe menee. Eli anoppilaan ei ole asiaa, jos sinne ei saa ottaa koiria mutta OMILLE vanhemmille mennään tottakai, koska he ovat tärkeitä ;)
Miniä voi aivan hyvin huolehtia aivan erityisesti, että isä käy lasten kanssa mummolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se valitettavasti taitaa olla, että sitten kun miehellä on se vaimo ja lapset niin MINIÄ päättää mihin perhe menee. Eli anoppilaan ei ole asiaa, jos sinne ei saa ottaa koiria mutta OMILLE vanhemmille mennään tottakai, koska he ovat tärkeitä ;)
Miniä voi aivan hyvin huolehtia aivan erityisesti, että isä käy lasten kanssa mummolassa.
Huomasit, että siellä oli tämä lause
"Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan."
Ja myöhemmin puhuttiin, että OMAT vanhemmat on asia erikseen, he ovat tärkeämpiä kuin appivanhemmat.
Ja tähän siis kommentoin.
"paskanen ja pahanhajuinen" esim. meidän koiraperhekoti on, niin ehkä pääset omista liioitteluntarpeistasi.
Vanhuksille on tyypillistä, että perusluonteenpiirteet kärjistyvät ja joustamattomuus lisääntyy.
Älä hyvä ihminen irrota asioita asiayhteydestä äläkä etenkään muuttele sanomisiani. Se on vähän junttia.
Junttia on myös liioitella tyyliin, kaksi isoa koiraa karvoineen ja hajuineen ei ole tervetullut=
koti on steriili. Paskasen ja pahanhajuisen koiraperhekodin ja steriilin leikkaussalin välillä on se suuri alue, johon suurin osa ihmisistä sijoittuu. Luultavasti myös vanhassa talossa elävät vanhukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jopa kuin lapset. Koirat olivat minulla ennen lapsia. Olisin voinut elääkin ilman lapsia, mutta mies halusi niitä. Inhoan muiden kakaroita ja minulle on tosi vaikeaa sietää kun niitä tulee omien lasten kanssa leikkimään. Pelkään nyt jo sitä, että koirat kuolevat kun ovat jo melko iäkkäitä. En tiedä, jaksanko itse enää sen jälkeen. Koirat kulkevat minullakin aina matkassa. En luota niitä kenellekään muulle. Lapset on taas eri asia, heidät voin antaa surutta hoitoon. Tätä ei ymmärrä koiravihaajat. Jos tulisi tulipalo, olisi hankala miettiä, kummat pelastaisin, koirat vai lapset.
ex-mies?
miksi ne koirat muka tuhoaisivat ja kuluttaisivat AP:n omaisuutta enemmän kuin vaikkapa lapsenlapset? Meillä on sekä lapsia että koiria, ja rehellisesti sanottuna, enemmän ne lapsukaiset ovat vuosien varrella "tuhoa" aikaan saaneet. Pelkään siis enemmän ap:n arvomaton kulumista ja tuhriintumista lapsien kuin koirien toimesta. Ja mitä väliä sillä on, kuka tai mikä sen vahingon on aiheuttanut? sama lopputuloshan siitä seuraa? Jos koirat ovat hyvätapaisia ja omistaja on ne ulkoiluttamisen jälkeen asiaankuuluvasti puhdistanut, mikä ihme on ongelmana? Ennakkoluulot ja perusnegatiivinen asenne?
Jos mulla olisi tonni rahaa ja mun lapsenlapsi tai muu tärkeä henkilö tuhlaisi sen, niin kyllä se olisi parempi vaihtoehto kuin että joku vieras ne rahat pöllisi ja hävittäisi, täysin riippumatta siitä, että lopputulos on sama.
En myöskään käsitä ajatusta jonka mukaan lapset sotkevat siinä kuin koiratkin. Ei meillä ainakaan lasten sängyt haise, mutta koiran peti haisee jne.
Riippuu tietenkin siitä, miten lapsensa kasvatta ja kuinka siistinä ne pitää. Koiraa nyt ei kumminkaan voi täysin puhtaana pitää millään, se on ihan epärealistinen väite. "Asiaankuuluva puhdistaminen" tarkoittanee sitä, että koira pyyhitään ulkoilun jälkeen. Totuus on kuitenkin se, että sillä tavalla lähtee vain ns. isommat liat. Kyllä sen eron huomaa koirattomassa taloudessa vaikka koiraperheessä ei huomaakaan.
Miksi ihmeessä se koira olisi vieras AP:lle? Miksi vertaat täysin vierasta rahavarasta tulevan miniän koiriin? Vaikka AP ei ole vielä koiria tavannut, eihän ne tapaamisen jälkeen ole enää hänelle vieraita! Nehän ovat pojan perheenjäseniä eikä sukuaan voi aina valita. Anoppihan voi parhaimmillaan suhtautua poikansa tyttöystävän koiriin kuin karvaisiin lapsenlapsiin. Näin ainakin meillä: mummo jaksaa joka kerta muistaa lapsenlapsien ohella myös karvaisia lapsiamme, jotka kiltisti odottavat vuoroaan jonon viimeisinä. On muuten hellyttävä näky. :´)
Meillä on koiria taloudessa ja voin aivan satavarmasti sanoa, että meillä on paljon siistimpää ja puhtaampaa kuin vaikkapa naapurin koirattomassa lapsiperheessä. Omasta asenteesta ja jaksamisestahan se on enimmäkseen kiinni. Tuollainen vanhakantainen stereotypia tyyliin: "koiraperheessä on pakko olla aina paljon likaisempaa kuin koirattomassa perheessä" on ainakin meidän tapauksessamme täysin vailla totuuspohjaa ja kertoo lausujansa typeryydestä ja tietämättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti.
jopa kuin lapset. Koirat olivat minulla ennen lapsia. Olisin voinut elääkin ilman lapsia, mutta mies halusi niitä. Inhoan muiden kakaroita ja minulle on tosi vaikeaa sietää kun niitä tulee omien lasten kanssa leikkimään. Pelkään nyt jo sitä, että koirat kuolevat kun ovat jo melko iäkkäitä. En tiedä, jaksanko itse enää sen jälkeen. Koirat kulkevat minullakin aina matkassa. En luota niitä kenellekään muulle. Lapset on taas eri asia, heidät voin antaa surutta hoitoon. Tätä ei ymmärrä koiravihaajat. Jos tulisi tulipalo, olisi hankala miettiä, kummat pelastaisin, koirat vai lapset.
on aina lämmin, tervehenkinen ja hänellä on elämänarvot kunnossa. Eläimiin neutraalisti suhtautuvat todellisuudessa vihaavat eläimiä. Eläimiä vihaavat taas vihaavat kaikkea elollista, todellisuudessa myös lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Siisti koti on sairautta ja kaunis koti on tunnekylmyyttä. Puhutaan siis elämän sisällöstä. Koti ei ole vain koti, se kuvastaa elämänsisältöä ja arvomaailmaa. Tämä on hyvin yksinkertainen asia; likainen koti on hyvä koti, halvalla sisutettu ja likainen koti on hyvä ja kodikas koti. Koira kintuissa pyörimässä on tasapainoisen ja hienon ihmisen poltinmerkki. Kaunis ja arvokkaasti sisutettu koti on ekologisuudestaan (tavarat kulkevat sukupolvesta toiseen) huolimatta aina tunnekylmien kulissinkiillottajien perusnegatiivinen helvetti.
Koira on tabu, joko hyväksyt lapsenlapseksi ja perheenjäseneksi tai saat saatana kuolla yksinäisyydessä.
...jota lainasin. En lainauksen-lainauksen-lainausta... (sorry, en jaksa tarkistaa, kuinka monta sisäkkäistä lainausta siinä oikein olikaan. Junttia varmaankin, mutta olkoot. :D )
Miniä voi aivan hyvin huolehtia aivan erityisesti, että isä käy lasten kanssa mummolassa.
Jos luit koko lainauksen, niin Huomasit, että siellä oli tämä lause
"Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan."
Ja myöhemmin puhuttiin, että OMAT vanhemmat on asia erikseen, he ovat tärkeämpiä kuin appivanhemmat.
Ja tähän siis kommentoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se valitettavasti taitaa olla, että sitten kun miehellä on se vaimo ja lapset niin MINIÄ päättää mihin perhe menee. Eli anoppilaan ei ole asiaa, jos sinne ei saa ottaa koiria mutta OMILLE vanhemmille mennään tottakai, koska he ovat tärkeitä ;)
Miniä voi aivan hyvin huolehtia aivan erityisesti, että isä käy lasten kanssa mummolassa.
Huomasit, että siellä oli tämä lause
"Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan."
Ja myöhemmin puhuttiin, että OMAT vanhemmat on asia erikseen, he ovat tärkeämpiä kuin appivanhemmat.
Ja tähän siis kommentoin.
Lainaamasi teksti siis kuului: "loppuisivat vierailumme LÄHES kokonaan". Ymmärrätkö mitä tuo lähes tuossa lauseessa tarkoittaa? Ja muistaakseni teksti jatkui toteamuksella, jossa anoppi toivotettiin silti edelleen koiraperheeseen tervetulleeksi, aivan kuten aina tähänkin asti. Mistä sinä tuon perusteella päättelet, ettei miniä tahtoisi olla anopin kanssa missään tekemisissä tai hän kieltäisi muunkin perheen yhteydenpidon?
"paskanen ja pahanhajuinen" esim. meidän koiraperhekoti on, niin ehkä pääset omista liioitteluntarpeistasi. Vanhuksille on tyypillistä, että perusluonteenpiirteet kärjistyvät ja joustamattomuus lisääntyy.
Älä hyvä ihminen irrota asioita asiayhteydestä äläkä etenkään muuttele sanomisiani. Se on vähän junttia. Junttia on myös liioitella tyyliin, kaksi isoa koiraa karvoineen ja hajuineen ei ole tervetullut= koti on steriili. Paskasen ja pahanhajuisen koiraperhekodin ja steriilin leikkaussalin välillä on se suuri alue, johon suurin osa ihmisistä sijoittuu. Luultavasti myös vanhassa talossa elävät vanhukset.
niin saatat huomata, että paskainen ja pahanhajuinen koiraperhekoti oli TOINEN ÄÄRIMMÄISYYS ja toinen oli se steriili. Tähän VÄLIIN sijoittuu se suuri alue, johon aika moni koiraperhekotikin sijoittuu, got it?
Mitä taas tulee outoon irralliseen heittoosi vanhuksista, niin sehän kuvastaa vain omia ennakkoluulojasi.
Niinhän se valitettavasti taitaa olla, että sitten kun miehellä on se vaimo ja lapset niin MINIÄ päättää mihin perhe menee. Eli anoppilaan ei ole asiaa, jos sinne ei saa ottaa koiria mutta OMILLE vanhemmille mennään tottakai, koska he ovat tärkeitä ;)
Miniä voi aivan hyvin huolehtia aivan erityisesti, että isä käy lasten kanssa mummolassa.
Huomasit, että siellä oli tämä lause
"Jos anoppini asettaisi perheellemme (= poikansa, minä, 2lasta ja koira) rajoituksia sen suhteen, saako koira olla mukana vierailuilla ja perustelisi kieltoaan arvotavaroidensa kulumattomuudella, loppuisivat vierailumme lähes kokonaan."
Ja myöhemmin puhuttiin, että OMAT vanhemmat on asia erikseen, he ovat tärkeämpiä kuin appivanhemmat.
Ja tähän siis kommentoin.Lainaamasi teksti siis kuului: "loppuisivat vierailumme LÄHES kokonaan". Ymmärrätkö mitä tuo lähes tuossa lauseessa tarkoittaa? Ja muistaakseni teksti jatkui toteamuksella, jossa anoppi toivotettiin silti edelleen koiraperheeseen tervetulleeksi, aivan kuten aina tähänkin asti. Mistä sinä tuon perusteella päättelet, ettei miniä tahtoisi olla anopin kanssa missään tekemisissä tai hän kieltäisi muunkin perheen yhteydenpidon?
Mutta sori, näin sisälukutaidottomana höperönä en jaksa alkaa jankkaamaan kanssasi!
Juu, ei ole. Ihminen joka pitää eläimistä
on aina lämmin, tervehenkinen ja hänellä on elämänarvot kunnossa. Eläimiin neutraalisti suhtautuvat todellisuudessa vihaavat eläimiä. Eläimiä vihaavat taas vihaavat kaikkea elollista, todellisuudessa myös lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Siisti koti on sairautta ja kaunis koti on tunnekylmyyttä. Puhutaan siis elämän sisällöstä. Koti ei ole vain koti, se kuvastaa elämänsisältöä ja arvomaailmaa. Tämä on hyvin yksinkertainen asia; likainen koti on hyvä koti, halvalla sisutettu ja likainen koti on hyvä ja kodikas koti. Koira kintuissa pyörimässä on tasapainoisen ja hienon ihmisen poltinmerkki. Kaunis ja arvokkaasti sisutettu koti on ekologisuudestaan (tavarat kulkevat sukupolvesta toiseen) huolimatta aina tunnekylmien kulissinkiillottajien perusnegatiivinen helvetti.
Koira on tabu, joko hyväksyt lapsenlapseksi ja perheenjäseneksi tai saat saatana kuolla yksinäisyydessä.
jotakuta on nyt syvästi loukattu kun tällaista tarvii kirjoittaa. On ihan hyvä jos tykkäät siisteydestä ja arvotavaroistasi ja ei sun lapset varmaan sua yksin jätä.
Olen varmaan vielä oudompi kuin noin 300 tänne kirjoittanutta täällä, koska mun mielestä samaan kotiin mahtuu antiikkikalusteita, perussiisteyttä, elämisen jälkiä, ihmisiä ja eläimiä - sekä omia ja muualta tulevia - ihan hyvin. Mistä johtuu, että niin monella on ainakin joku rajoite, josta ei tingitä piirun vertaa?
No, ei meillekään naapurin poika tepastellut sisään, kun marraskuun kurassa oli tullut pistäytymään - sukkasillaan. "Oho, unohdin laittaa kengät", sanoi poika. Oli sittenkin helpompi pyytää häntä riisumaan sukat kuistille ja pyyhkimään jalat pyyhkeeseen kuin antaa hänen litsutella kurasukissaan ympäri. Mutta mä olenkin laiska ihminen.
En tiedä käytkö enää lukemassa ketjua, mutta oletko siis ehdottomasti päättänyt että koirat eivät saa teille tulla? Varmasti on totta että koirista lähtee jonkin verran karvaa ja hajuakin, mutta yhden vuorokauden ja viikonlopun aikana sotkua tuskin ehtii tulla niin paljon että koko talo pitäisi kuurata lattiasta kattoon. Ja jos koirat ovat hyvin koulutettuja niin silloin ne eivät huonekaluja/mattoja järsi tai tee muitakaan tuhoja. Olisiko mahdollista vierailun ajaksi esim. ottaa paremmat matot kokonaan pois niin ei tarvitsisi stressata niistä sitten.
Jos kuitenkin olet sitä mieltä että et silti halua koiria taloosi, on poikasi ja miniäkokelaasi päätöstäsi kunnioitettava. Voisitko kysellä pojaltasi eikö tyttö tosiaan halua/pysty viemään koiria kenellekään hoitoon? Ehkä kuitenkin päätyisitte keskustelemalla jonkinlaiseen ratkaisuun joka sopii molemmille.
miksi ne koirat muka tuhoaisivat ja kuluttaisivat AP:n omaisuutta enemmän kuin vaikkapa lapsenlapset? Meillä on sekä lapsia että koiria, ja rehellisesti sanottuna, enemmän ne lapsukaiset ovat vuosien varrella "tuhoa" aikaan saaneet. Pelkään siis enemmän ap:n arvomaton kulumista ja tuhriintumista lapsien kuin koirien toimesta. Ja mitä väliä sillä on, kuka tai mikä sen vahingon on aiheuttanut? sama lopputuloshan siitä seuraa? Jos koirat ovat hyvätapaisia ja omistaja on ne ulkoiluttamisen jälkeen asiaankuuluvasti puhdistanut, mikä ihme on ongelmana? Ennakkoluulot ja perusnegatiivinen asenne?
Jos mulla olisi tonni rahaa ja mun lapsenlapsi tai muu tärkeä henkilö tuhlaisi sen, niin kyllä se olisi parempi vaihtoehto kuin että joku vieras ne rahat pöllisi ja hävittäisi, täysin riippumatta siitä, että lopputulos on sama. En myöskään käsitä ajatusta jonka mukaan lapset sotkevat siinä kuin koiratkin. Ei meillä ainakaan lasten sängyt haise, mutta koiran peti haisee jne. Riippuu tietenkin siitä, miten lapsensa kasvatta ja kuinka siistinä ne pitää. Koiraa nyt ei kumminkaan voi täysin puhtaana pitää millään, se on ihan epärealistinen väite. "Asiaankuuluva puhdistaminen" tarkoittanee sitä, että koira pyyhitään ulkoilun jälkeen. Totuus on kuitenkin se, että sillä tavalla lähtee vain ns. isommat liat. Kyllä sen eron huomaa koirattomassa taloudessa vaikka koiraperheessä ei huomaakaan.
Miksi ihmeessä se koira olisi vieras AP:lle? Miksi vertaat täysin vierasta rahavarasta tulevan miniän koiriin? Vaikka AP ei ole vielä koiria tavannut, eihän ne tapaamisen jälkeen ole enää hänelle vieraita! Nehän ovat pojan perheenjäseniä eikä sukuaan voi aina valita. Anoppihan voi parhaimmillaan suhtautua poikansa tyttöystävän koiriin kuin karvaisiin lapsenlapsiin. Näin ainakin meillä: mummo jaksaa joka kerta muistaa lapsenlapsien ohella myös karvaisia lapsiamme, jotka kiltisti odottavat vuoroaan jonon viimeisinä. On muuten hellyttävä näky. :´) Meillä on koiria taloudessa ja voin aivan satavarmasti sanoa, että meillä on paljon siistimpää ja puhtaampaa kuin vaikkapa naapurin koirattomassa lapsiperheessä. Omasta asenteesta ja jaksamisestahan se on enimmäkseen kiinni. Tuollainen vanhakantainen stereotypia tyyliin: "koiraperheessä on pakko olla aina paljon likaisempaa kuin koirattomassa perheessä" on ainakin meidän tapauksessamme täysin vailla totuuspohjaa ja kertoo lausujansa typeryydestä ja tietämättömyydestä.
niin koirathan ne vasta vieraita ovatkin! Eihän kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen rinnasta koiria lapsiin, eikä varsinkaan jonkun toisen koiria omiin lapsenlapsiin. Ei vaikka normaalirajoissa eläinrakas olisikin.
Tottakai jossain koiraperheessä voi olla siistimpää kuin koirattomassa perheessä, jossa on likaista. Koskaan ei kuitenkaan koiraperheessä voi olla puhtaampaa kuin koirattomassa perheessä, jossa on todella siistiä. Paitsi jos koirat ei käy ulkona eikä niillä ole lainkaan karvoja.
Paras tässä ketjussa!