Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?

me ollaan pulassa, kun lapset kasvaa jos joku valitsee puolisokseen koiraihmisen! Mulle on koirat ok, mulla on ollut koira ennen ukko-kultaani aina. Mutta mies... Vihaa koiria yli kaiken! En voi kuvitella, että sallisi koiraa meille sisälle koskaan.

No, jopa 3-v tietää, että isi ei tykkää koirista.. Hankala on tilanne. Itse olen sitä mieltä, että joustavuus puolin ja toisin olisi hyvä. Mutta nuoret tytöt ovat usein ehdottomia, eivät ymmärrä, jos joku ei rakkaasta hauvasta tykkää. Eli voisi kuvitella, että on tytölle itsestäänselvää, että koiransa ovat teille tervetulleita. Mutta ei kenenkään ole pakko sallia kotiinsa eläimiä, jos ei niistä tykkää. Itse varmaan keskustelisin ja sanoisin, että toivoisin tytön ymmärtävän, että ei ole mitään tyttöä vastaan ja tyttö on teille tervetullut, mutta ette vain pidä koirista(ei siis vaan hänen koiristaan, vaan koirista ylipäänsä) ja toivoisitte, että ei toisi koiria teille sisälle. Koti on kuitenkin koti ja mun mielestä vanhemmilla on oikeus päättää, haluaako eläimiä kotiinsa. On tosi rasittavaa, jos pitäisi yrittää esittää, että ei tässä mitään, vieraita koiria on meillä sisällä ja en kestä, mutta pakko on. Siinä menee loppujen lopuksi asiat vaan hullumpaan suuntaan, jos ei saa kotonaan olla niin kuin tahtoo. Voi käydä niin, että jos yrittää sietää ja sietää, niin jossain vaiheessa keittää yli eikä saa enää asioita sanottua järkevästi vaan alkaa tyyliin huutaa, että vie nuo hurttas muualle...

Meillä on kissoja, voin aina sanoa, että mies ei koirista tykkää, eikä niitä meille halua ja sen lisäksi kissat eivät ole tottuneet koiriin...

sellaisessa tilanteessa en menisi kyläilemään, jos asia olisi noin monimutkainen. Lainaan nyt vain viimeisen osian, koska lainaus on jo aika pitkä.



"

omistajan kanssa tai se voi käyttäytyä eri arvaamattomasti? Silloinhan koiralle ei voi järjestää omaa paikkaa ja entä vieras paikka ja vieraat ihmiset, vaikuttavatko ne koiraan? Oletko ihan varma, että kylässä halutaan että peset koirasi siellä? Ja jos ei, niin miten lenkität koiraa jos on kurakeli? Ihan sama onko omistaja mukana vai ei, olette kuitenkin jonkun muun omistamissa tiloissa sen koiran kanssa ja koirasta aiheutuvat lika, haju ym haitat ovat silloin siinä huushollissa. "



Koira, ainakin minun koirani on kyllä hallinnassani, vaikka en sitä joka sekunti näe. Asia on eri, jos koira on vieraalla hoidossa. Se, että koira ei ole omistajan näköpiirissä joka millisekunti, ei tarkoita, etteikö se olisi hallinnassa, vaikkapa nyt "paikka" komennossa. Eli pliis älä vertaa näitä asioita toisiinsa.



Vieras paikka vaikuttaa myös koiraan. Siksi kyläilessä on oltava tarkkana ja ehkä jopa koiraansa vahdittava enemmän.



Jos ei voi koiraa pestä, eikä lenkittää kurakeleillä tai muuten on kovin vaikeaa se koiran siellä kylässä olo, niin tokikaan emme sinne kylään mene.

Huvittavaa on, että jotkut ihan oikeasti luulevat koirasta koituvan "pysyvää haittaa" omaisuudelle, vaikka vierailu kestäisi vain tunteja. Haloo! Voiko joku olla noin tietämätön ja ennakkoluuloinen? Ei se koira ole mikään automaattinen paikkojen tuhoaja tai pilaaja. Omat koirani ainakin odottavat vieraspaikassa eteisen oven edessä makoillen, milloin päästään lähtemään pois. Mistä ap voi etukäteen tietää, että tyttöystävän koirat ovat täystuhoja ja niistä on vain haittaa? Tyttöystävähän on voinut kouluttaa koiristaan todellisia malliyksilöitä, jotka ovat rauhallisia ja osaavat käskystä käyttäytyä.

En muista lukeneeni myöskään että ap olisi olettanut koiria täystuhoiksi, mutta kyllähän koulutettukin koira on likainen ja haiseva näin syksyllä, iso koira varsinkin ja näitähän taisi olla kaksi.

saako sen ottaa koiraihmisille mukaan jos tulen useammaksi yöksi käymään?

kun tämä koiranomistaja ei tule kylään. Ei voi vaatia, että hän häiritsee jotakuta toista koiranhoidolla. Tai maksaa tolkuttoman summan rahaa siitä, että koira on paniikissa jossain häkissä koirahoitolassa. Siksi minusta on outoa, että koiranomistaja on muka se, joka päätöksen tekee. Ei ole. Koiranomistaja saattaisi vaikka kuinka mielellään haluta tulla kylään, mutta rajoituksen takia se ei onnistu. Täällä on myös verrattu koiran hoitoon viemistä lasten hoitoon viemisellä. Kuten jo on todettu, koirat ja lapset eivät ole sama asia. Koirista koituu vaikka mitä hankaluuksia, joten niitä ei moni mielellään myös hoida. Lapset yleensä joku sukulainen tai ystävä (jos niitä on) ottaa mielellään hoitoon. Eli sekin on vähän hassu väite, että kyllä lapsia viedään hoitoon mutta sitä omaa Mustia ei viedä...

No anoppihan tekee päätöksen kutsua perheen ja päätöksen ettei koiria taloon. Ja koirallinen ihminen on tehnyt päätöksen ottaa koiria. Ja päätöksen siitä voiko niitä laittaa hoitoon, onko niitä tukiverkkoja jne. Ja koiranomistaja TEKEE IHAN ITSE PÄÄTÖKSEN meneekö kylään ja hoitaa OMAN koiraongelmansa jollakin tavoin vain ONKO MENEMÄTTÄ KYLÄÄN. Mutta kyllä se on se koiranomistaja joka tällöin päättää että ei mene kylään eikä anoppi. Anoppihan on vain päättänyt ettei koiria taloon ja kutsuu ihmiset kylään.

Se että koiranomistajalla ei ole mitään tapaa hoitaa koiria matkojen ym. aikana on kyllä aika omituisen kuulosta. Raahataanko ne työmatkoille ja ulkomaanmatkoillekkin mukaan ? Ja monet koiraihmiset on tässä ketjussa korostaneet että te eivät EDES HALUA käydä kylässä paikassa minne heidän koirat eivät ole tervetulleita. Näillä ongelma ei ole edes koiranhoidossa vaan siinä ettei haluta edes mennä ilman koiria vaikka se olisi mahdollista.

Ja itsekkin sanot että koirista on niin paljon hankaluuksia ettei niitä voi viedä hoitoon muiden riesaksi mutta mukaan ne pitäisi saada kuitenkin sellaisen ihmisen kotiin joka ei niitä oikeasti haluaisi taloonsa...

Ne koiran hoitoon viemisen hankaluudet, joihin viittasin, jos siihen kykenet.

Ja todellakin monet eivät halua mennä _sellaisen ihmisen_ luo kylään, jonka kotiin koirat eivät ole tervetulleita. ELi ei pakosti kyse ole siitä etteikö haluta mennä ilman koiria. Vaan sen _ihmisen_ seura ei kiinnosta.

Monet tosiaan "raahavat" koirat mukaansa ulkomaille ja työmatkoille. Tai sitten järjestävät nämä asiat siten, että moisesta ei ole huolta.

SE, että koiraa on vaikea saada hoitoon, voi johtua vaikkapa siitä, että ei ole sellaista ihmistä, jonka hoitoon sen koiransa luottaisi. Tai ei halua tosiaan vaivata jotain toista _sellaisen ihmisen_ takia, jonka luokse ei oikeastaan halua mennäkään.

JA tosiaan lue ensin ne hankaluudet, ennen kun kommentoit tähänkään.

koiraihmiset on tosiaan usein aika ehdottomia siitä, että koirien olisi päästävä joka paikkaan joukkoon. Eikä ymmärretä sitä, että ei aina ole kyse siitä, ettei joku haluaisi koiran pilaavan lattia ym, vaan pelkästään siitä, että kaikki eivät koirista tykkää.

Ja joo, olen vasta mieheni kautta oppinut itsekin ymmärtämään tämän. Itsekin luulin aikoinaan, että totta kai mun koira saa tulla kaikkialle, kukapa sitä voisi olla rakastamatta, kun on mun mielestä niin ihana.

ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.

että minä en koe menettäväni mitään, jos en ole tervetullut koirineni jonkun luo (pitkän matkan päähän, moneksi yöksi, pikavisiitit eri asia). Kuten tuossa spekuloit, että mitä menettävät. Onneksi mieheni on samaa mieltä, joten kökötämme sitten ihan koko perhe, täällä, koiriemme kanssa, ja kyläilemme vain ihmisten luona, jotka eivät aseta mielivaltaisia rajoituksia omasta koirainhostaan johtuen. Eli en edes sellaisten luona haluaisi ollakkaan. Ja apn tapauksessa, tyttö ei ole vielä sukua eikä läheinen, joten en usko että häntäkään harmittaa jättää vierailua väliin.

kotiinsa? Sehän on perusolettamus että koti on koti. Jos joku haluaa kotiinsa koiria, kissoja, kerjäläisiä, matelijoita tai vaikka 100 puutarhatonmttua, niin sehän on jokaisen oma asia, mutta ei sitä voi muilta vaatia. Se on kyllä totta, että eihän ihminen tiedä mistä jää paitsi jos vaan jää paitsi. Jos vaikka ei hanki lapsia, niin eihän sitä tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet. Se, että sä et koe jääväsi jostain paitsi, ei tarkoita ettetkö sä ja koko perhe jäisi pajostakin paitsi.

omaan kotiinsa. Oikeasti, enkä ole väittänytkään ettäkö niitä olisi pakko haluta. Ei ole. Saa olla haluamatta. Minusta oli muuuten hauska tuo " jos ei hanki lapsia, ei tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet". Kävisikö myös tähän tapaukseen, että jos muitta mutkitta ei halua koira kotiinsa (koira kuin koira ei pidä paikkaansa, niissäkin on eroja, esim kurissa ja käytöksessä, ei tiedä, kuinka kivoja juuri ne koirat olisivatkin saattaneet olla?

ei voi tietää kuinka rakkaita omat lapset on. Muiden koiria tapaamalla voi kyllä hyvinkin muodostaa käsityksen koirista ja haluaako sellaisen. Normaali-ihmisellä on erilainen tunneside biologiseen jälkeläiseen kuin lemmikkieläimeen.

Ihan vain tiedoksi junteille, että aidot silkkimatot voivat maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Vanhat antiikkimatot taas ovat paitsi kalliita myös hauraita.

Tämä vaan tiedoksi niille, joiden käsitys huonekaluista on muutaman satasen vaahtomuovi-lastulevyhässäkät irtopäälisillä ja polyestermatto.

Kauniiden esineiden omistaminen ei myöskään korreloi ihmisten sydämellisyyden kanssa.

Meillä on vanhoja persialaisia villamattoja ja kiinalaisia ja marokkolaisia silkkimattoja ja antiikkihuonekaluja meriheinällä ja ilman. Meillä on myös monta lasta ja kaksi isoa koiraa. Ja yhden yhtä mattoa tai huonekalua eivät koirat ole pilanneet. Ne eivät nuku sohvilla eivätkä yleensä edes matoilla vaan paljaalla lattialla, eivätkä revi tai syö niitä. Niistä ei valu syövyttävää happoa. Ne eivät kaatele epähuomiossa punaviinilaseja pitkin samassa suhteessa kuin ilopöhnäiset tädit tai rymyävät lapset, vaikka korkealla heiluvat hännät välillä ovatkin vaaramomentti.

Antiikkiset huonekalut ovat kestäneet jo sata vuotta ja enemmänkin, koska ne on tehty umpipuusta ja muutenkin laadukkaista materiaaleista. Kuluminen kuuluu asiaan ja tuoli kuluu ennen muuta siitä, että siinä on istuttu tuhansia kertoja niiden vuosikymmenten ja jopa yli vuosisadan ajan jonka se on ollut olemassa. Ennen pitkää verhoilu, toplingit ja jopa jousitukset tarvitsevat kunnostusta. Pari koiraa, jotka kävelevät sen ohi parina viikonloppuna, eivät sitä pilaa.

Sori vaan, mutta minuun ei uppoa selitys, että ap:lla olisi samaan aikaan talo täynnä arvotavaraa, jota kukaan ei voi kuin katsella naruköysien takaa ja kaikkien sukulaisten rakastama kokoontumispaikka siellä huvilatalossaan.

Tässä yläpuolella ap:lle pohdittavaa. Juuri tuo oivallus, etteivät ne antiikkituolit tai "aito matto" siitä kulu, jos koira niiden ohi viikonlopun aikana pari kertaa kulkisikin. Ei niistä koirista valu mitään syövyttävää nestettä eivätkä ne levitä mitään myrkyttävää hajua, joka tuhoaa kaiken sekunnin murto-osassa.

Kannattaisi siis ensisijaisesti rauhoittua ja päästä noista uskomattoman vääristyneistä ennakkoluuloista eroon. Mutta eihän niistä voi koskaan päästä eroon, kun ympäröi itsensä ja omat ennakkoluulonsa kielloilla ja esteillä: sitä mitä ei tunne on helppo vihata ja pelätä.

ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.

että minä en koe menettäväni mitään, jos en ole tervetullut koirineni jonkun luo (pitkän matkan päähän, moneksi yöksi, pikavisiitit eri asia). Kuten tuossa spekuloit, että mitä menettävät. Onneksi mieheni on samaa mieltä, joten kökötämme sitten ihan koko perhe, täällä, koiriemme kanssa, ja kyläilemme vain ihmisten luona, jotka eivät aseta mielivaltaisia rajoituksia omasta koirainhostaan johtuen. Eli en edes sellaisten luona haluaisi ollakkaan. Ja apn tapauksessa, tyttö ei ole vielä sukua eikä läheinen, joten en usko että häntäkään harmittaa jättää vierailua väliin.

kotiinsa? Sehän on perusolettamus että koti on koti. Jos joku haluaa kotiinsa koiria, kissoja, kerjäläisiä, matelijoita tai vaikka 100 puutarhatonmttua, niin sehän on jokaisen oma asia, mutta ei sitä voi muilta vaatia. Se on kyllä totta, että eihän ihminen tiedä mistä jää paitsi jos vaan jää paitsi. Jos vaikka ei hanki lapsia, niin eihän sitä tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet. Se, että sä et koe jääväsi jostain paitsi, ei tarkoita ettetkö sä ja koko perhe jäisi pajostakin paitsi.

omaan kotiinsa. Oikeasti, enkä ole väittänytkään ettäkö niitä olisi pakko haluta. Ei ole. Saa olla haluamatta. Minusta oli muuuten hauska tuo " jos ei hanki lapsia, ei tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet". Kävisikö myös tähän tapaukseen, että jos muitta mutkitta ei halua koira kotiinsa (koira kuin koira ei pidä paikkaansa, niissäkin on eroja, esim kurissa ja käytöksessä, ei tiedä, kuinka kivoja juuri ne koirat olisivatkin saattaneet olla?

ei voi tietää kuinka rakkaita omat lapset on. Muiden koiria tapaamalla voi kyllä hyvinkin muodostaa käsityksen koirista ja haluaako sellaisen. Normaali-ihmisellä on erilainen tunneside biologiseen jälkeläiseen kuin lemmikkieläimeen.

Vertasin ajattelutapaa. Sitä, että miksi tehdä päätös jostakin, jos ei ole vielä siitä mitään kokenut.

Enkä tarkoittanut, että jos on nähnyt koiria, voi tehdä päätöksen siitä, että haluaako ottaa oman koiran vai ei. Tarkoitin että voisiko ap tavata nämä kyseiset koirat ennen kuin tuomitsee ne tuholaisiksi ja matonpilaajiksi haiseviksi käveleviksi kuranlevittäjiksi.

Onkohan tää vaan av-palstan vaan ihan yleisesti ihmisten älyttömyyttä, että tartutaan asian viereen ja väärinymmärretään tahallaan, jonka jälkeen (siis oman tahallisen väärinymmärryksen jonkun muun sanomisista)kyseenalaistetaan toisen normaliutta? Ihan olen normaali ihminen, ja minulla on tunneside erilainen ihmisiin ja eläimiin, riippumatta siitä ovatko ihmiset biologisesti edes omia lapsia. Aika naurettavaa.

vaan pitää lainata koko pitkiä löpinöitä. Näkee ettei koirattomilla todella ole aivoja kun ei näin yksinkertaista asiaa osaa.

Ja todellakin monet eivät halua mennä _sellaisen ihmisen_ luo kylään, jonka kotiin koirat eivät ole tervetulleita. ELi ei pakosti kyse ole siitä etteikö haluta mennä ilman koiria. Vaan sen _ihmisen_ seura ei kiinnosta.

mummoonsa ja pappaansa ja serkkuihinsa ja muihin jos he eivät pidä koirista.

Tässä olikin sitten kiteytys kuinka pää perseessä koiranomistajilla on. Ei tarvitse vakuuttaa enempää. Uskon vähemmälläkin. Tämä ei todellakaan parantanut kuvaa koiranomistajista.

mutta ainakin tässä näin anonyyminä voin myöntää aivan rehellisesti että kyllä minulle oma koirani on anoppia tärkeämpi otus. Sori vaan anoppi, mutta niin se on.



Mieheni on varmaan asiasta toista mieltä omalta kannaltaan, mutta kun én minä ole anoppiani elämääni valinnut millään lailla eikä edes ole minulle sukua tai muutenkaan kovin tuttu ihminen. Kun taas koirani on kanssani aikalailla 24/7 ja on hyvin tärkeä minulle.



Kun joku tuolla puhui siitä että no ovathan ihmiset tärkeämpiä aina...

luonnollisesti hyvin koulutettu, mutta kun koira näkee että lähdetään ulos, niin kyllä se koulutuksesta huolimatta riemastuu, eihän siltä silti luontoa ole viety. Riemastuminen tarkoittaa ison koiran kohadalla sitä, että lattiaan tulee jälkiä, mutta meillähän se ei haittaa kun olemme tämän elämäntavan valinneet. Koira myös haisee koiralta ja rapaantuu ulkona. Haju tuntuu meillä kotona, vaikka joka päivä imuroidaan ja koiralla on vain rajattu oleskelualue kotona. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta koiran olemassaolo näkyy ja tuoksuu, mitä sitä kieltämään. Jos jossain paikassa ei haluta että kotiin tulee mitään näistä haitoista vähäisemmissäkään määrin, niin koiraa ei vaan voi ottaa mukaan. Vähättelemällä asia ei muuksi muutu ja koirattomat ovat tarkempia noissa tuoksuissa. Onhan se ihan selvä asia, että kun ulos vie otuksen jolla ei ole vaatteita eikä kenkiä, niin eihän se sisälle tullessaan ihan puhdas ole, ei edes pyyhkimällä.

luonnollisesti hyvin koulutettu, mutta kun koira näkee että lähdetään ulos, niin kyllä se koulutuksesta huolimatta riemastuu, eihän siltä silti luontoa ole viety. Riemastuminen tarkoittaa ison koiran kohadalla sitä, että lattiaan tulee jälkiä, mutta meillähän se ei haittaa kun olemme tämän elämäntavan valinneet. Koira myös haisee koiralta ja rapaantuu ulkona. Haju tuntuu meillä kotona, vaikka joka päivä imuroidaan ja koiralla on vain rajattu oleskelualue kotona. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta koiran olemassaolo näkyy ja tuoksuu, mitä sitä kieltämään. Jos jossain paikassa ei haluta että kotiin tulee mitään näistä haitoista vähäisemmissäkään määrin, niin koiraa ei vaan voi ottaa mukaan. Vähättelemällä asia ei muuksi muutu ja koirattomat ovat tarkempia noissa tuoksuissa. Onhan se ihan selvä asia, että kun ulos vie otuksen jolla ei ole vaatteita eikä kenkiä, niin eihän se sisälle tullessaan ihan puhdas ole, ei edes pyyhkimällä.

No anoppihan tekee päätöksen kutsua perheen ja päätöksen ettei koiria taloon. Ja koirallinen ihminen on tehnyt päätöksen ottaa koiria. Ja päätöksen siitä voiko niitä laittaa hoitoon, onko niitä tukiverkkoja jne. Ja koiranomistaja TEKEE IHAN ITSE PÄÄTÖKSEN meneekö kylään ja hoitaa OMAN koiraongelmansa jollakin tavoin vain ONKO MENEMÄTTÄ KYLÄÄN. Mutta kyllä se on se koiranomistaja joka tällöin päättää että ei mene kylään eikä anoppi. Anoppihan on vain päättänyt ettei koiria taloon ja kutsuu ihmiset kylään.

Se että koiranomistajalla ei ole mitään tapaa hoitaa koiria matkojen ym. aikana on kyllä aika omituisen kuulosta. Raahataanko ne työmatkoille ja ulkomaanmatkoillekkin mukaan ? Ja monet koiraihmiset on tässä ketjussa korostaneet että te eivät EDES HALUA käydä kylässä paikassa minne heidän koirat eivät ole tervetulleita. Näillä ongelma ei ole edes koiranhoidossa vaan siinä ettei haluta edes mennä ilman koiria vaikka se olisi mahdollista.

Ja itsekkin sanot että koirista on niin paljon hankaluuksia ettei niitä voi viedä hoitoon muiden riesaksi mutta mukaan ne pitäisi saada kuitenkin sellaisen ihmisen kotiin joka ei niitä oikeasti haluaisi taloonsa...

...päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä... nojoo, mutta elämä on kyllä ennen muuta kompromissien tekoa.

Oman kokemuksen mukaan ihmiset, jotka kieltävät koirat huushollissaan, ovat poikkeuksia.

Yksineläjällä tilanne on tietysti toinen, mutta perheessä on yleensä aina muita, jotka pystyvät huolehtimaan koirista työmatkojen aikana. Meilläkin on paraikaa mies kaukana reissussa, mutta me muut ollaan jaettu koirien ulkoiluttamiset ja muut hommat keskenämme. Toisaalta me ollaan koko perhe lähdössä kohta ulkomaanreissulle ja koirat ovat sen aikaa tutussa ja turvallisessa hoitopaikassa.

Hoitojärjestelyt voivat olla iso ongelma, ja kun hoitotarve tulee, hoitopaikkaa pitää joka kerran ruveta järjestelemään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska jos se ensisijainen hoitopaikka ei pystykään hoitamaan, pitää olla varajärjestely. Ja se voi olla tosi työlästä - hyviä hoitopaikkoja ei ole Suomessa tiheästi eikä sukulaisilla tai ystävillä ole välttämättä aikaa, osaamista tai resursseja majoittaa tai hoitaa useampia koiria kerrallaan. Meillä tuo vakihoitopaikka on toiminut todella hienosti.

Eli kokemuksen kautta ymmärrän tuon ap:n pojan tyttöystävän mahdolliset koiranhoito-ongelmat. Ilmeisesti vierailupaikka on sen verran kaukana, ettei siellä päiväseltään voi käydä. Tuolloin koirat voisivat jäädä kotiin. Yksi vaihtoehto voisi olla, että koirat olisivat kotona ja joku kaveri tai kaverit kävisivät niitä siellä ruokkimassa, ulkoiluttamassa ja leikittämässä. Kyllä viikonloppu sujuisi niinkin. Varsinkin jos on opiskelijoista (joilla on pienet kämpät) kysymys, se olisi helpoin vaihtoehto.

kun tämä koiranomistaja ei tule kylään. Ei voi vaatia, että hän häiritsee jotakuta toista koiranhoidolla. Tai maksaa tolkuttoman summan rahaa siitä, että koira on paniikissa jossain häkissä koirahoitolassa. Siksi minusta on outoa, että koiranomistaja on muka se, joka päätöksen tekee. Ei ole. Koiranomistaja saattaisi vaikka kuinka mielellään haluta tulla kylään, mutta rajoituksen takia se ei onnistu. Täällä on myös verrattu koiran hoitoon viemistä lasten hoitoon viemisellä. Kuten jo on todettu, koirat ja lapset eivät ole sama asia. Koirista koituu vaikka mitä hankaluuksia, joten niitä ei moni mielellään myös hoida. Lapset yleensä joku sukulainen tai ystävä (jos niitä on) ottaa mielellään hoitoon. Eli sekin on vähän hassu väite, että kyllä lapsia viedään hoitoon mutta sitä omaa Mustia ei viedä...

No anoppihan tekee päätöksen kutsua perheen ja päätöksen ettei koiria taloon. Ja koirallinen ihminen on tehnyt päätöksen ottaa koiria. Ja päätöksen siitä voiko niitä laittaa hoitoon, onko niitä tukiverkkoja jne. Ja koiranomistaja TEKEE IHAN ITSE PÄÄTÖKSEN meneekö kylään ja hoitaa OMAN koiraongelmansa jollakin tavoin vain ONKO MENEMÄTTÄ KYLÄÄN. Mutta kyllä se on se koiranomistaja joka tällöin päättää että ei mene kylään eikä anoppi. Anoppihan on vain päättänyt ettei koiria taloon ja kutsuu ihmiset kylään. Se että koiranomistajalla ei ole mitään tapaa hoitaa koiria matkojen ym. aikana on kyllä aika omituisen kuulosta. Raahataanko ne työmatkoille ja ulkomaanmatkoillekkin mukaan ? Ja monet koiraihmiset on tässä ketjussa korostaneet että te eivät EDES HALUA käydä kylässä paikassa minne heidän koirat eivät ole tervetulleita. Näillä ongelma ei ole edes koiranhoidossa vaan siinä ettei haluta edes mennä ilman koiria vaikka se olisi mahdollista. Ja itsekkin sanot että koirista on niin paljon hankaluuksia ettei niitä voi viedä hoitoon muiden riesaksi mutta mukaan ne pitäisi saada kuitenkin sellaisen ihmisen kotiin joka ei niitä oikeasti haluaisi taloonsa...

Ne koiran hoitoon viemisen hankaluudet, joihin viittasin, jos siihen kykenet. Ja todellakin monet eivät halua mennä _sellaisen ihmisen_ luo kylään, jonka kotiin koirat eivät ole tervetulleita. ELi ei pakosti kyse ole siitä etteikö haluta mennä ilman koiria. Vaan sen _ihmisen_ seura ei kiinnosta. Monet tosiaan "raahavat" koirat mukaansa ulkomaille ja työmatkoille. Tai sitten järjestävät nämä asiat siten, että moisesta ei ole huolta. SE, että koiraa on vaikea saada hoitoon, voi johtua vaikkapa siitä, että ei ole sellaista ihmistä, jonka hoitoon sen koiransa luottaisi. Tai ei halua tosiaan vaivata jotain toista _sellaisen ihmisen_ takia, jonka luokse ei oikeastaan halua mennäkään. JA tosiaan lue ensin ne hankaluudet, ennen kun kommentoit tähänkään.

Kuule et ollut vielä kertonut noita hankaluuksia kun aloin kirjoittamaan tuota viestiä sinulle. Ok. Ymmärrän.

Mutta ymmärrätkö nyt miksi minä väitän että koiraihminen TEKEE PÄÄTÖKSEN KYLÄILYSTÄ eikä se koiria taloonsa haluamaton ? Itsekkin myönnät ettei välttämättä edes haluta mennä vaikka hoidon järjestäminen olisi mahdollista. Mutta kuitenkin syy on niissä jotka eivät jousta ja ota koiria omaan kotiinsa.

Eli jos ap:n tapauksessa on koirafanaatikko miniäehdokas niin ainut tapa säilyttää välit on se että anoppi rakastuu koiriin ja pitää niitä kuin lapsenlapsinaan... Mikään muu ei tunnu näille pahimmille koirafanaatikoille riittävän.

Onneksi tässä ketjussa on ollut ihan fiksujakin koiraihmisiä jotka kunnioittavat muidenkin elämää ja arvoja vaikka koirat eivät niihin kuuluisikaan.

Me otettiin iso koira vuosi sitten.Koira on ihana,mutta rajoittaa menemisiä todella paljon.Meillä ei ole ketään kuka voisi koiraa hoitaa ja koirahoitolat ovat kalliita ankeita paikkoja.On jo eläinsuojelurikos jättää koira yksin kotiin pitkäksi aikaa.Olisi kiva lähteä vaikka perheen kanssa risteilylle,mutta tuon koiran takia jää väliin.

Haluan vain sanoa,että koiratytön voi olla hankala löytää hoitaja kahdelle isolle koiralle,vaikka haluaisikin lähteä anoppilaan.Mitä jos anoppi vierailisi pojan luona useammin ja siellä näkisivät?Olisi helpompi kaikkien kannalta.

Ja todellakin monet eivät halua mennä _sellaisen ihmisen_ luo kylään, jonka kotiin koirat eivät ole tervetulleita. ELi ei pakosti kyse ole siitä etteikö haluta mennä ilman koiria. Vaan sen _ihmisen_ seura ei kiinnosta.

mummoonsa ja pappaansa ja serkkuihinsa ja muihin jos he eivät pidä koirista.

Tässä olikin sitten kiteytys kuinka pää perseessä koiranomistajilla on. Ei tarvitse vakuuttaa enempää. Uskon vähemmälläkin. Tämä ei todellakaan parantanut kuvaa koiranomistajista.

Ja jos osaisit lukea, huomaisit, että sanoin monet. En "minä". Minä en riistäisi. Jos minun asiat olisivat noin huonosti, että anoppi on asettanut rajoituksen joka huomattavasti vaikeuttaa minun hänen luonaan käymistä, en estäisi miestäni käymään lastemme kanssa siellä. Tosin mieheni ei myöskään olisi asiasta kovinkaan innoissaan, sillä on samaa mieltä kuin minäkin.

Voin käydä kylässä ihmisten luona ilman koiraani. Jos se kyläily ei kestä viikonloppua ja sinne ei ole satojen kilometrien matka. Ja jos minua ei jonkun ihmisen seura kiinnostaisi, niin toki lapseni ja mieheni saisi hänen luonaan silti kyläillä.

Ja voin kohdallani sanoa että sinun kommenttisi eivät ole parantaneet kuvaani ihmisistä.

En nyt jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta meillä tilanne on päinvastainen... Eli minä vihaan koiria ja muita eläimiä yli kaiken eikä meillä ole koirilla mitään asiaa kotiimme tai mökkiimme. Sekä minun että mieheni vanhemmilla on koira, samoin kaikilla meidän sisaruksillamme, parissa perheessä koiria on useampikin. Järjestämme usein sukujuhlia meillä (meillä on 3 lasta eli milloin on ristiäisiä, milloin synttäreitä, tmv.) ja vierasjoukolla saattaa olla yhteensä kymmenenkin koiraa. Mutta yksikään ei ole koskaan ollut meillä sisällä eikä tämä ole koskaan ollut kenellekään ongelma, sillä kaikki tietävät, etten eläimiä kotiini halua hetkeksikään. Koirat ovat joko pihalla tai sitten omistajansa autossa tai joskus talvella saunan eteisessä. Yleensä omistajat vuorottelevat eli jokainen koira on vuorollaan autossa ja vuorollaan pihalla (eivät tule kaikki toimeen keskenään).

miniää koirineen meille. Ilman koiria saisi tulla.

Ei voi mitään. Meillä oli kissa joskus aikoinaan ja isäni inhosi kissoja. Hän ei käynyt koskaan meillä.

Nämä asiat on vain hyväksyttävä. Meillä ei siis kävisi miniä koirien kanssa, koska mies ei päästäisi koiria sisälle.

me ollaan pulassa, kun lapset kasvaa jos joku valitsee puolisokseen koiraihmisen! Mulle on koirat ok, mulla on ollut koira ennen ukko-kultaani aina. Mutta mies... Vihaa koiria yli kaiken! En voi kuvitella, että sallisi koiraa meille sisälle koskaan.

No, jopa 3-v tietää, että isi ei tykkää koirista.. Hankala on tilanne. Itse olen sitä mieltä, että joustavuus puolin ja toisin olisi hyvä. Mutta nuoret tytöt ovat usein ehdottomia, eivät ymmärrä, jos joku ei rakkaasta hauvasta tykkää. Eli voisi kuvitella, että on tytölle itsestäänselvää, että koiransa ovat teille tervetulleita. Mutta ei kenenkään ole pakko sallia kotiinsa eläimiä, jos ei niistä tykkää. Itse varmaan keskustelisin ja sanoisin, että toivoisin tytön ymmärtävän, että ei ole mitään tyttöä vastaan ja tyttö on teille tervetullut, mutta ette vain pidä koirista(ei siis vaan hänen koiristaan, vaan koirista ylipäänsä) ja toivoisitte, että ei toisi koiria teille sisälle. Koti on kuitenkin koti ja mun mielestä vanhemmilla on oikeus päättää, haluaako eläimiä kotiinsa. On tosi rasittavaa, jos pitäisi yrittää esittää, että ei tässä mitään, vieraita koiria on meillä sisällä ja en kestä, mutta pakko on. Siinä menee loppujen lopuksi asiat vaan hullumpaan suuntaan, jos ei saa kotonaan olla niin kuin tahtoo. Voi käydä niin, että jos yrittää sietää ja sietää, niin jossain vaiheessa keittää yli eikä saa enää asioita sanottua järkevästi vaan alkaa tyyliin huutaa, että vie nuo hurttas muualle...

Meillä on kissoja, voin aina sanoa, että mies ei koirista tykkää, eikä niitä meille halua ja sen lisäksi kissat eivät ole tottuneet koiriin...