siis oikeesti - joku tekee aamupalaa 17vuotiaalle (TOTTA) -
luin ruotsalainen tämmöinen vastaavanlainen sivustosta että jotkut herättää (no se nyt vielä jotenkin saan päähän) ja TEKEE AAMUPALAA teineille - ja vielä heidän mielestä se on ihan okej. ????????
Nyt alan ymmärtämään mitä on curlingvanhempi, herrajestas sentään - TEINI joka ei saa itse laitettua leipää niin mielestäni pitää sitten olla nälkäinen. Meillä viisi teiniä (enää 2 kotona) eikä tulisi mieleenkään ruveta aamupalaa laittamaan vaikka olisin kotona. Kuopus joka on ekalla luokalla joutuu joskus (kerran viikossa noin) lähtemään kotoa koulutaksiin itse kun minä ja mies lähdetään aikaisemmin, ja silloin hänkin laittaa oma aamupalaa ja hienosti menee. Mun 16v tyttö asuu yksin jo ja tekee töitä, käy koulua, maksaa laskuja ja hoitaa itsensä täysin. Aivan kauheata kun kuulee että toiset yrittää auttaa lapsiaan näissä asioissa, olen sitä mieltä että enemmän menee kyllä ojaan jos liikaa lakaistaan lattiaa. Mitä mieltä olette? ps - nyt ymmärrän yhtäkkiä miksi uusavuttomuus on niin tavallista tänään.
Kommentit (48)
keitti puuron. Siitä sitten jokainen otti ennen kouluun lähtöä. Luin lehdestä jostain ravintolatyöntekijästä, joka tuli kotiin töistä aamuyöllä. Ravintola meni kiinni klo 4. Nukkumassa oli varmaan aikaisintaan klo 5. Klo 6.15 oli kello soimassa, että ehti tehdä 17-vuotiaalle pojalle voileivät valmiiksi. Sitten olikin unirytmi ihan sekaisin ja äiti näytti lehtikuvassa kuraan kuolleelta kutulta. Uskon, että AP tarkoittaa lähinnä tämän tyyppistä passaamista ihmettelyllään.
ja leikkaa kurkut ja tomaatit hänen lautaselleen, koska ne eivät saa koskettaa muuta ruokaa ja hän ei voi syödä sekasalaattia. Kun käly lähtee matkalle, anoppi rientää ruokkimaan 20-vuotiasta tyttärenpoikaa, "kun ei se raukka muuten muista edes syödä".
Meillä on perheessä vain aikuisia ja teinejä, jokainen tekee aamiaisensa itse, eikä siinä ole mitään ongelmaa.
ja hän heräsi joka aamu aikaisemmin kuin kukaan muu, ja laittoi puuron, keitti munia ja kahvia ja laittoi leivät sun muut pöytään valmiiksi, josta jokainen voi itse ottaa haluamansa.
Minusta tuo on niin ihana tapa, että jatkan sitä omien lasteni kesken, mies ei tosin syö aamupalaa kotona kuin vapaapäivinään.
Ja kyllä, osasin tehdä leipää ja kokata ruokaa ja leipoa paremmin kuin kukaan muu ikätovereistani kun muutin omilleni 18v.
Minä teen teinilleni aamupalaa ihan siinä samassa kuin itselleni ja pienemmille. Aamuvirkkuna herään joka tapauksessa aikaisin eikä aamupalan laitto ole minulle rasite.
Viikonloppuisin sitten minä saan usein nauttia teinin tekemästä aamupalasta - tekeekin muuten todella hyvän munakkaan! :)
Toisten huomioonottaminen on hyvä asia opittavaksi nuorille. Eikä tee pahaa vanhemmillekaan. ;)
nuorin lapsi oli yksin kotona ja hänen piti mennä ja tehdä hänelle ruokaa.
eli väki luuli et hänen 17v poika ei osaa tehdä omaa voileipää
no oikeastaan, heillä oli kova rahapula josta eivät rohkeneet kenellekkään kertoa, ja ei se 17v poika voinut tehdä omaa voileipää koska talossa ei ollut ruokaa, ja talossa ei ollut edes rahaa jonka he olisivat voineet jättää kotiin niin että se 17v nuori olisi voinut itse kaupasta hakea leipää.
rankkaa aikaa se oli.
hän oli muualta tulleita vieraita passaillut jo pari päivää ja pääsi pois sanoen et pitää mennä ja tehdä lounas pojalle.
he jäivät ihmettelemään tyrmistyneenä ja se 17v poika sai todella hemmotellun kakaran maineen
luin ruotsalainen tämmöinen vastaavanlainen sivustosta että jotkut herättää (no se nyt vielä jotenkin saan päähän) ja TEKEE AAMUPALAA teineille - ja vielä heidän mielestä se on ihan okej. ???????? Nyt alan ymmärtämään mitä on curlingvanhempi, herrajestas sentään - TEINI joka ei saa itse laitettua leipää niin mielestäni pitää sitten olla nälkäinen. Meillä viisi teiniä (enää 2 kotona) eikä tulisi mieleenkään ruveta aamupalaa laittamaan vaikka olisin kotona. Kuopus joka on ekalla luokalla joutuu joskus (kerran viikossa noin) lähtemään kotoa koulutaksiin itse kun minä ja mies lähdetään aikaisemmin, ja silloin hänkin laittaa oma aamupalaa ja hienosti menee. Mun 16v tyttö asuu yksin jo ja tekee töitä, käy koulua, maksaa laskuja ja hoitaa itsensä täysin. Aivan kauheata kun kuulee että toiset yrittää auttaa lapsiaan näissä asioissa, olen sitä mieltä että enemmän menee kyllä ojaan jos liikaa lakaistaan lattiaa. Mitä mieltä olette? ps - nyt ymmärrän yhtäkkiä miksi uusavuttomuus on niin tavallista tänään.
käymään töissä?????
En ole ap.
Minunkin esikoinen muutti kotoa omilleen 16 v lukiolaisena, kävi töissä - olisi joutunut käymään kotona asuessaankin töissäm jotta voisi kustantaa opiskelunsa. Köyhien kakaroiden kun on pakko - minun palkkani oli niin pieni, että vuokran jälkeen ei juuri mitään osteltu.
En minä lastani mihinkään nakannut, enkä pakottanut, enkä hylännyt. Meillä oli hyvinkin hyvät välit ja olimme tekemisissä toistemme kanssa.
Ja esim. maaseudulla,tai pohjois-suomessa, missä välimatkat on pitkät ja jos haluaa opiskella, on lähdettävä omilleen jo peruskoulun jälkeen - kotiinko pitäisi jäädä vanhempien elätettäväksi?!
Mitä tulee passaamiseen:
ihan mielelläänhän sitä passaa lastaan ja rakkaitaan, mutta pääsasia on, että nuori myös osaa itse !
Se on eri asia kuin se, että lapsi on passattu niin, ettei osaa itse tehdä edes voileipää! Tunnen tällaiset sisarukset. 12-vuotiaana tyttö ei tiennyt, mitä kaikkea tarvitaan jotta saa voileivän tehtyä, esim. semmoinen että ottaa jääkaapista tarvikkeet ja sitten asetin ja sitten tekee sen leivän - tätä hän ei osannut, vaan käveli lautasen kanssa, leivän kanssa edes takaisin keittiössä.. haki aina joku tarvike kädessään seuraavan tarvikkeen.. ai niin, sitäkin vielä.. puhumattakaan että olisi osannut pyyhkiä sotkunsa tai viedä lautaset tiskialtaaseen - tiskikoneeseen laittaminen ei onnistunut.
Imuroiminen tai oman huoneen siivoaminen olivatkn sitten lähes ylivoimaisia tehtäviä. Nyt leidi on 15 v, koulussa 10 oppilas, mutta ei osaa eikä kykene imuroimaan huonettaan, nukkuu likaisissa lakanoissa kun ei ymmärrä viedä niitä pyykkiin, ei osaa laittaa ruokaa ollenkaan, ei mitään ! ja tunkee likaisia vaatteita vaatekaappiin sen sijaan että veisi pesuun. Ei tiedä, mitä tehdä talvitakille kun kevät koittaa, laittaa sitten likaisen puolihuolimattomasti hengariin rojottamaan ja kaappiin.
Ja siinä on sitten lapsi, joka on passattu, ja siitä tuli teini, joka ei vaan osaa, ei mitään. Kun vieressä neuvot ja opastat, seuraavalla kerralla ollaan samassa 0-pisteessä: öööö, ai mitä, ai miten... ja lopputulos on - yöks.
Ei, kyseess ei todellakaan ole minun teini. Tämä mainittu tyttö on siis luokkansa priimus, erittäin hyvä oppilas, aivan ihq ja iiiiik sä oot ihanan hoikka, mäkin haluisin olla yhtä hoikka, ai oonksmä sun miälest hoikka no emmätiä oonxmä.. mä katon aina ihmisiä ja ajattelen et toiki on ton näköinen, mä ainakin oon paremman näköine ku toi... ja sitten poseerataan valokuvissa; kato ku mä oon ihq. mutta voileipää ei osaa tehdä itselleen.
Laitan aamiaisen myös 17v teinille. Miksi en? Hän laittaa vastavuoroisesti minulle ruuan, kun olen viikonloppuna töissä ja tulen nälkäisenä kotiin. Ja ruoka on oikeaa kotiruokaa, ei eineksiä, sillä niitä ei käytetä meillä.
ja viikonloppuisin kun kävin kotona, äiti teki aina aamupalan perheelle.
Minä teen aamupalan ja lounaan ja päivällisen ja vielä keitän iltateenkin. Kaikki ruoat syömme perheen kanssa yhdessä. Perheessä 3 teiniä.
Eli keitän puuron koko perheelle, en vain itselleni. Pitäisikö nyt laittaa jokaiselle oma puurokattila liedelle ja selittää, että enää ei aamupalaa tehdä, väsätkää itse.
lapselle sekä miehelleni, joka on yli 30-vuotias. Lähden ensimmäisenä töihin, ja minun mielestä on selvää, että keitän puuron koko porukalle ja laitan kahvin kiehumaan.
Mun mielestä lapsi pitää kasvattaa huomioimaan toisia. On itsekästä huomioida vain itsensä, perhe on yhteinen yritys. Jos ei tosin itse ole koskaan mitään saanut, voi olla vaikea mitään hyvää jakaa.
varsinaista ruuanlaittoa. Eli leivät/murot ym. hoitaa itse. Oikeestiko joku passaa tuollaisetkin teinien tai oman miehen eteen? Hemmottelut tietty erikseen, mutta kyllä meillä kaikki kykenevät laittaa itse tuommoiset syömiset.
lapselle sekä miehelleni, joka on yli 30-vuotias. Lähden ensimmäisenä töihin, ja minun mielestä on selvää, että keitän puuron koko porukalle ja laitan kahvin kiehumaan.
Mun mielestä lapsi pitää kasvattaa huomioimaan toisia. On itsekästä huomioida vain itsensä, perhe on yhteinen yritys. Jos ei tosin itse ole koskaan mitään saanut, voi olla vaikea mitään hyvää jakaa.
ja viikonloppuisin kun kävin kotona, äiti teki aina aamupalan perheelle.
Minä teen aamupalan ja lounaan ja päivällisen ja vielä keitän iltateenkin. Kaikki ruoat syömme perheen kanssa yhdessä. Perheessä 3 teiniä.
ynnä kurkkua, tomaattia ja sitten laitat kaikki aamiaisaineet takaisin jääkaappiin sen sijaan, että jättäisit ne pöytää, josta muutkin ne saavat? Jälkeesi tulee mies, joka tekee saman homman ja 5 min myöhemmin teini, joka tietysti itse laittaa itselleen aamupalaa samoista aineksista. Koko ajan jääkaapin ovi käy ja pidätte visusti huolta, että toinen ei pääse ottamaan kahvia, jonka keititte. Tietysti jokaisella on myös oma teekannu ja jokainen keittää itse kananmunansa tai puuronsa.
Miksi ihmeessä? Eikö sitä ensimmäinen voisi kattaa pöytään ruokia ja viimeinen syöjä laittaa ne takaisin kaappiin?
ynnä kurkkua, tomaattia ja sitten laitat kaikki aamiaisaineet takaisin jääkaappiin sen sijaan, että jättäisit ne pöytää, josta muutkin ne saavat? Jälkeesi tulee mies, joka tekee saman homman ja 5 min myöhemmin teini, joka tietysti itse laittaa itselleen aamupalaa samoista aineksista. Koko ajan jääkaapin ovi käy ja pidätte visusti huolta, että toinen ei pääse ottamaan kahvia, jonka keititte. Tietysti jokaisella on myös oma teekannu ja jokainen keittää itse kananmunansa tai puuronsa.
Miksi ihmeessä? Eikö sitä ensimmäinen voisi kattaa pöytään ruokia ja viimeinen syöjä laittaa ne takaisin kaappiin?
No sitten minäkin valmistan aamiaisen.
ja viikonloppuisin kun kävin kotona, äiti teki aina aamupalan perheelle.
Minä teen aamupalan ja lounaan ja päivällisen ja vielä keitän iltateenkin. Kaikki ruoat syömme perheen kanssa yhdessä. Perheessä 3 teiniä.
Käyvät koulua, lukevat kokeisiin, käyvät harrastuksissa, tekevät kotitöitä. Minä olen kotona, koska toimin myös sijaisvanhempana kahdelle erityislapselle. Minulla on aikaa tehdä ruokaa. Teinit toki tekevät viikonloppuna, mutta viikolla minä hoidan ruoat ja jopa istun ruokailujen aikaan syömään heidän kanssaan yhdessä.
Mutta oikea aamiainen on tuota brittityyliä.