Ei äidin/mummon tarvitse LEIKKIÄ lapsen kanssa

Kyllä nelikymppinenkin jaksaa leikkiä jos vain viitsii. Ja kyllä sitä aikaa jää vielä omillekin asioille. Joskus on ihan rentouttavaa heittäytyä lapsen leikkiin mukaan ja unohtaa päivän murheet.

Lapsi on siitä hassu, että se kyllä osaa luonnostaan leikkiä.

kuin myös kavereiden kanssa, ja nautin siitä. Vanhempien kanssa leikkiminen olisi ollut tylsää. Vanhempieni kanssa tein kaikenlaista muuta, luettiin, juteltiin, hassuteltiin, katsottiin harvakseltaan TV:tä ja erilaisia kotihommiakin tein ikäni mukaan vanhempien kanssa. Lapsuuteni oli siltä osin oikein onnellinen.

Ja esikoinen ennen pikkusisaruksen kasvamista. Itse 70-luvun lapsena en koskaan nähnyt yhdenkään vanhemman varsinaisesti leikkivän lasten kanssa, vaikka monet puuhasivatkin yhdessä lasten kanssa aika paljon ja esim. palloa voitiin pelata. Mielikuvitusleikit olivat lasten oma juttu, ja olisi tuntunut tosi oudolta jos aikuinen olisi lähtenyt sellaiseen mukaan.

leikkii hämmästyttävän paljon - keskenään. Mä tulen alueelta, jossa suuri osa ihmisistä saa elantonsa siitä, että aikuisten mielestä on hauskaa laskea talvisin mäkeä alas. Ja sen jälkeen lauleskella, tanssia ja syödä herkkuja. Lähes kaikki tuo on leikkiä. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti, niin kyse ei ole jaksamisesta, vaan viitseliäisyydestä. Aikuiset kun leikkii mieluiten vertaisryhmänsä kanssa, koska se on helpointa ja hauskinta. Lähes kaikki viihde on joko leikkimistä tai toisten leikkimisen katsomista, vaikka sitä ei tietenkään saa sanoa. Ja aikuiset kuluttaa viihdettä paljon, mukaan luettuna nettipelit facebookissa yms. Ei leikkiä tosiaankaan ole vain se, että otetaan käteen aikuisen suunnittelema, valmistama, myymä ja ostama lelu ja liikutellaan sitä edes takaisin. Se taitaa olla leikin nuorin ja kaupallisin muoto. Leikkiä nimenomaan on yhdessä tekeminen ilman että sen päämäärä johtaa suoraan hyötyyn.

että lapsen kanssa leikittäisiin edes pieni hetki päivittäin. Etenkin levottomalle lapselle se tekee hyvää. Meillä ainakin lapset ovat paljon rauhallisempia ja viihtyvät paljon omissa leikeissään, kun heidän kanssaan välillä aikuinenkin malttaa jäädä leikkiin mukaan. Kannattaa kokeilla.

Mikä diipadaapa?

Mitä ihmeen väliä sillä taas on missä välissä lapsen kanssa leikkii?



Jos leikkii vaipanvaihdon yhteydessä niin hyvä, sitten?



Oma vaipanvaihto ei kosketa joka kerta lipertelyä ja kukkuu- leikkejä.

Meillä kaksi neljästä käyttää vaippoja. Enimmakseen vaipat vaihtaa päälle ilman suurempia leikittelyjä, no juu, saattaa irvistellä että toinen viihtyy tilanteessa paremmin mutta jos se olisi päivän pelkät leikit niin mitä muuta se lapsi tekee? Odottaa että joku sisarus tulee ja leikittää?



Totta hemmetissä on tärkeää että tehdään retkiä, lasketellaan mäkeä ja liikutaan mutta päivittäin on ihan hyvä myös leikkiä ipanoitten kanssa.

En mäkään leiki enkä tule leikkimään esim.barbeilla tai little pet shopeilla yms. mut pelaillaan paljon ja joka päivä piirretään.Mä tykkään piirtää ja värittää.Myös muovailuvahasta tykkään laittaa kaikkee.Mun mielestä moni lapsi ottaa leikkinä sen et saa omaan tahtiin vaik siivota mukana tai osallistua ruoanlaittoon.Ei kaikkee tartte ottaa niin vakavasti.

pötyä ettei lapsi oppisi kommunikointi- tai leikkitaitoja ilman että aikuinen leikkii hänen kanssaan. Siis tosissaanko joku tällaista kirjoittaa?



Meillä lapsilla vain 1,5 vuotta ikäeroa. Leikkivät tosi paljon keskenään vaikka vielä pienempi tarvitsee isomman vetämään leikkiä. (pienempi 2 vuotta).



Lisäksi tapaavat muita lapsia lähes päivittäin.



En leiki, koska se ei luonnistu minulta. Halin, pusin, kutitan, luen satuja. En leiki. Isä kyllä leikkii, mutta se EI ole lapsen normaalin kehityksen edellytys.



Uskomatonta todella että joku luulee lapsen kielellisenkin kehityksen riippuvan leikistä aikuisen kanssa. Minun lapset ovat hyviä puhumaan ja kielen kehitys sujunut oikein ajallaan. Ilman että olen leikkinyt.

Olen 70-luvun lapsi ja kanssani leikittiin usein. Joskus leikittin isolla porukalla missä oli mukana lapsia sekä vanhempia, siitä on hyviä muistoja:)



Tietysti lapset leikkivät myös keskenään!

sitä hetkeä ku vanhemmat leikki sen kanssa. mitenkö se kehityy jos sen kaa ei leikkitää??

ehkä paremminkin, koska kehittää luovuutta ja älyä kun joutuu itse keksimään leikkinsä eikä ole vain passiivisena vastaanottajana. Meillä on aina kehuttu lasten luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.

Olen siinä sivussa saatavilla, mutta eipä minua ole vielä leikkiin pyydetty ja tuskin pyydetäänkään. Lapset nauttivat keskenään leikkimisestä, ihan kuten itsekin pienenä.



Aikuisten kanssa voi sitten puuhailla kaikkea muuta kivaa, mutta kyllä vapaa leikki sujuu parhaiten ihan vaan lasten kesken (mikäli kyse ei ole erityislapsista). Lapsille on erittäin tärkeää itse kehitellä sääntöjä ja tarinoita, ilman aikuisen ohjausta tai asiaan puuttumista. Mikäli aikuinen on mukana leikissä, lapsi saattaa helposti antaa päätäntävallan aikuiselle tai aikuinen huomaamattaan johdattaa leikkiä haluamaansa suuntaan. Leikki on aivan erilaista pelkästään lasten kesken, ilman aikuisia. Tarkkailkaa joskus.



T:Kasvatusalan ammattilainen

Tyttäreni, 10v, osaa käyttää tietokonetta peräti paremmin kuin minä. Haluaa leikkiä kauppaleikkiä silloin tällöin ja kirjoittaa wordiin isoilla kirjaimilla: KAUPPA



Sitten kun "valikoin ostoksia" "kaupan hyllyiltä", niin kun menen "kassalle", niin tytär nimeää tavarat itse ja kirjoittaa ne koneelle. Keksii jokaiselle tavaralle hyvän hinnan ja laskee ne yhteen. Sitten sanoo esim. "Kymmenen euroa ja kaksikymmentä senttiä". Annan hänelle hänen oman HIPPO-kortin ja hän "lukee" kortin koneelle ja ottaa näkymättömän "kuitin" ja sanoo: "Kiitos käynnistä!".



Hauskaahan sitä on leikkiä lapsen kanssa, mutta eihän sitä aina jaksa.

esim "syö" lapsen tekemiä mielikuvitusruokia hiekkiksellä tai kotona? Sitähän se leikki yksinkertaisimmillaan on, että aikuinen lähtee mukaan lapsen juttuihin. Oma on aika pieni vielä, 1 vee, mutta kyllä mekin jo leikitään piiloleikkejä tai heitetään yläfemmaa tms hassuttelua on koko ajan.



Pienelle lapselle myös kotitöiden "tekeminen" on jatkuva seikkailu. Osallistuminen pyykinpesuun eli vaatteiden viskominen ympäri kylppäriä ja ruuanlaittoon eli tyhjien astioiden paukuttaminen tuntuvat olevan kovin mieluista "leikkiä".



Vierastan kyllä jatkuvaa ohjausta tyyliin "palikka menee tähän reikään", " "soita näin, tee hiekkakakku noin". Lapselle pitää antaa tilaa keksiä ja kokeilla, mutta toisaalta olla kiinnostunut hänen tekemisistään.

Legoja kasataan, barbeilla puetaan vaatteita, poneilla ja elämillä tehdään aitausleikkejä. Juuri toissa päivänä ihmettelin, kun käsiä venyttelin, että mistä ihmeestä nuo "heltat" käsissä on oikein tulleet kipeiksi. Jaa, josko johtuisikin siitä, kun pyörittelin tytölle hyppynarua viikonloppuna molempina päivinä. Hyvää lihaskuntoilua oli. :)

Mielestäni aikuisen täytyy leikkiä joskus lapsen kanssa. Mielellään vähän aikaa joka päivä. Puoli tuntia päivässäkin riittää. Eihän kaikilla lapsilla ole sisaruksia ja vaikka olisikin, sillä yhteisellä leikkituokiolla aikuisen kanssa saa paljon hyvää aikaan.