Ei äidin/mummon tarvitse LEIKKIÄ lapsen kanssa

Ihmettelen tällä palstalla usein esitettyä mielipidettä, että esim. yli nelikymppinen on huono äiti, koska ei jaksa leikkiä lapsen kanssa.

Mielestäni ei äidin tarvitse leikkiä lapsen kanssa, toiset lapset riittävät leikkikavereiksi. Aikuisen tehtävä on huolehtia lapsen terveydestä ja turvallisuudesta ym. Lapsen voi ottaa välillä mukaan aikuisten puuhiin. Yhdessä voidaan vaikkapa laittaa ruokaa ja tiskata, tai käydä sienimetsässä tai uimassa. Toki voi ja saa leikkiä jos siltä tuntuu :)

Meillä ei ole naapureita eikä minulla ole tuttuja joilla olisi lapsia. Lähimpään leikkipuistoon on matkaa reilu 30km. "aikuistenjutuissa" lapsi on kyllä mukana, mutta miksi ei aikuinen voisi välillä tehdä niitä lastenjuttujakin??

Ja anteeksi, mutta aikuinen joka ei osaa välillä heittäytyä lapsen leikkeihin ja peleihin on tylsä ja jotenkin tulee joku 50-luvun ajatusmaailma mieleen.

Ja kyllä lapsi on ainut eikä lisää tule.

"Aikuinen joka ei leiki on lapsellinen"

saatan myös pelata pelejä tms. Ja tokihan hassutelllaan ja jutellaan, osallistun harrastuksiinkin, mutta en millään haluaisi osallistua barbileikkiin tai ajella pikkuautolla pitkin lattioita...

sitä hetkeä ku vanhemmat leikki sen kanssa. mitenkö se kehityy jos sen kaa ei leikkitää??

Kyllä meillä luetaan ja vietetään aikaa yhdessä mutta varsinaisesti en leiki vaan lapset leikkivät keskenään.

Lapsi on siitä hassu, että se kyllä osaa luonnostaan leikkiä.

Seuratkaapas mitä on seurannut siitä kun lapsen kanssa on koko ajan oltava, koko ajan annettava virikkeitä. En millään jaksaisi näitä kaikkimulleheti -tapauksia kun äiti ei voi edes rauhassa jutella kavereittensa kanssa vaan lasta on hyysättävä ihan koko ajan...

Ja anteeksi, mutta aikuinen joka ei osaa välillä heittäytyä lapsen leikkeihin ja peleihin on tylsä ja jotenkin tulee joku 50-luvun ajatusmaailma mieleen.

Ja kyllä lapsi on ainut eikä lisää tule.

olen huomannut sen sopivan meille parhaiten. Lapsia on 4, viides tulossa.

sitä hetkeä ku vanhemmat leikki sen kanssa. mitenkö se kehityy jos sen kaa ei leikkitää??

Muistan et vanhemmat oli mukana pulkkamaessa ja luistelemassa ja lautapeleja pelattiin yhdessa, olisin kylla kieroon katsonut jos aitini olisi ottanut barbin ja ruvennut silla leikkimaan ja lassyttamaan.



Toki voin tietysti kiittaa vanhempiani myos veljestani, yhdessa me paljon leikimme ja keksittiin kaikkea kotona ja ulkona.



tietysti aiti ja isa joutui osallistumaan kura/ruoka leikkeihin kun heille piti aina niita mossoja muka tarjota syotavaksi :D



Enpa mina ole ollut katkera vanhemmilleni ettei he leikkinyt nukeilla tai barbeilla kanssani.



jotenkin tietysti saalittaa nama yksinaiset lapset joilla ei ole sisaruksia joiden kanssa leikkia.

Minäkin luen lapsille paljon ja toisinaan pelaan vanhemman kanssa muistipeliä tai rakennan hetken legoilla, mutta en kyllä varsinaisesti osallistu leikkeihin kuin ohimennen. Saatan sen sijaan kutsua "nukkejen päiväkodin tädit" ravintolaan lounaalle ja sitten tarjoilla heille, kuten ravintolassa tms. tai myötäilen "vauvan äidin" juttuja. Olen läsnä ja kuuntelen ja jutellaan, mutta yleensä siinä ohessa silitän, ripustan pyykkiä jne.



Hiukan ohi aiheen, mutta näin toimii myös äitini lasten kanssa ja on kyllä aivan supermummo, ei pysäytä omaa elämäänsä lasten vuoksi vaan ottaa heidät hommiinsa mukaan. Toinen isoäiti on sitten aivan päinvastainen ja varmaan siksi kokee lapset niin työläinä, kun ei heidän läsnäollessaan pysty mihinkään muuhun älylliseen toiminttan. Ei sitten ikinä ole lapsia pyytämättä hoitanutkaan, ja harvoin pyydettäessäkään. Olisiko tällaisessa hyysäämisessä syy, miksi toiset äiditkin niin uupuvat?

ei osaa rakentaa yhteistä leikkiä kuin lähempänä kolmea ikävuotta. Sitä ennen on ihan sama, vaikka lapsi viettäis koko päivänsä lapsilaumassa, sillä hän ei saa toisilta samanikäisiltä sellaista vuorovaikutusta joka kehittäis sitä lapsen omaa leikkiä. Varsinkin ensimmäiset ja ainoat lapset tarvitsevat aikuista ohjaamaan leikin alkuun, koska se on niin tärkeää lapsen sisäisen maailman ja kommunikoinnin kehittymiselle.



Minusta on hienoa leikkiä taaperoni kanssa. Hän ei juuri puhu, mut leikin kautta saan kurkistaa hänen maailmaansa. Mikään yhteinen perunankuorimishetki tai kuvakirjan katselu ei saa lastani yhtä iloiseksi kuin yhdessä rakennettu legolinnake, hippaleikki tai painimishetki. Onko teillä, jotka ette leiki lapsienne kanssa, kokemuksia siitä että omat vanhempanne leikkivät teidän kanssanne? Ettekö muista, kuinka kivaa, suorastaan riemullista, oli kun isä juoksi perässä hurjasti muristen, heijautti ja pyöritteli, tai kun äiti pisti kioskin pystyyn? Meidän perheessä juuri leikkihetket on lapsuuajan parhaimpia koko perheen yhteisiä muistoja.

Itse yritän löytää sellaista yhteistä tekemistä, joka on kivaa sekä lapsen että minun mielestäni.



Toki aikuiset saavat leikkiä, jos se tuntuu luontevalta. Oma 70 v äitini kyllä leikkii lapsieni kanssa kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä edelleen. On meilläkin esim. joskus koko perheen yhteisiä tyynysotia tms. Mutta siis ei se leikkiminen ole mielestäni mitenkään keskeistä äidin roolissa. Neljä lasta minulla.



ap

ja sitten lykkään jonnekin päiväkotiin talteen ja tulen av.lle.

Näin kehittyy hyvä lapsi. ja sillä puolella tunnilla on omatunto vaimennettu.

mutta en mä koe sitä "leikiksi" eli legoleikit yms. lapset rakentelevat keskenään mitä nyt silloin tällöin isukki avittaa.

Luki kyllä kirjoja, pelattiin pelejä jne.mutta mitään leikkiä ei ikinä leikkinyt. En kyllä sitä yhtään kaivannutkaan. Äidin kanssa tehtiin arkiaskareita, leivottiin, tehtiin ruokaa, siivoiltiin. Tällaiset asiat muistan hyvin ja näitä asioita itsekin teen lapseni kanssa.



Se joka edellä kirjoitti, että alle 3-vuotiaat eivät hyödy mitään toisten lasten kanssa leikkimisestä tai että he eivät osaa lähteä leikkiin ilman ohjausta. Bullshittiä sanon minä. Juuri viime viikolla poikani, 2 v, saman ikäinen serkku oli kylässä 3 päivää. Voi sitä leikin määrää ja mihinkään ei tarvinut itse puuttua. Välillä juostiin taloa kirkuen ympäri, välillä hoivattiin nukkea, välillä yritettiin kasata palapeliä. Tietenkään tuon ikäiset eivät osaa samallalailla pitkäjänteisesti leikkiä jotain kotia ynm. sellaista kuin isommat lapset, mutta ei tarvita kuin kaksi pikkuautoa, niin jo alkaa tuon ikäisilläkin yhteinen leikki.

Ja sielä lastenlääkäri kysyi leikitelläänkö lapsen kanssa päivittäin.



Kyllä minusta vauvan ja isomman lapsen kanssa on vanhemman hyvä leikkiä päivittäin!!



Kyllä parikymppinen saattaa leikkiä yhtä vähän lapsensa kanssa kuin vanhempi äiti. Ei se ole JAKSAMISESTA kiinni vaan VIITSIMISESTÄ!

Sinä et näe tärkeäksi että ottaisi muutaman hetken lapsesi kanssa ihan ilman että se tähtää johonkin kuten syömiseen, puhtaisiin astioihin..



Itse kaipasin lapsena ihan sitä että äiti jättää pölyhuiskan ja tiskirätin hetkeksi ja olisi vaan kanssani, pelaisi palapeliä tai muuta.



Ota riski: tutustu lapseesi! Lapsen työ on leikkiä. Saali että lapsesi saa aikaasi vaan tekemällä jotain hyödyllistä sinun apuna. :(

Olin iltatähti ja siksi vietin lapsuuteni äidin kanssa kahdestaan. Maalla kun ei ollut silloin virikepäiväkoteja.



Kuljin äidin matkassa marjassa ja mattoja pesemässä ja kylässä ja käytiin kävelyllä ja töissäkin. Kavereita ei paljoa ollut asuinpaikassamme. Opin silti ihan hyvin leikkimään ja mielikuvitustani kehuttiin koulussa.



Välit äitiini on todella lämpimät näin vanhanakin. Sain viettää paljon äidin kanssa turvallista, yhteistä aikaa.

Ja sielä lastenlääkäri kysyi leikitelläänkö lapsen kanssa päivittäin.

Kyllä minusta vauvan ja isomman lapsen kanssa on vanhemman hyvä leikkiä päivittäin!!

Kyllä parikymppinen saattaa leikkiä yhtä vähän lapsensa kanssa kuin vanhempi äiti. Ei se ole JAKSAMISESTA kiinni vaan VIITSIMISESTÄ!

Sinä et näe tärkeäksi että ottaisi muutaman hetken lapsesi kanssa ihan ilman että se tähtää johonkin kuten syömiseen, puhtaisiin astioihin..

Itse kaipasin lapsena ihan sitä että äiti jättää pölyhuiskan ja tiskirätin hetkeksi ja olisi vaan kanssani, pelaisi palapeliä tai muuta.

Ota riski: tutustu lapseesi! Lapsen työ on leikkiä. Saali että lapsesi saa aikaasi vaan tekemällä jotain hyödyllistä sinun apuna. :(

leikkituokio on ihan vauvan kanssa sitä kun hassutellaan vaipanvaihdon yhteydessä ei sen kummempaa. Lapsi osaa leikkiä ilman aikuistakin ja ne jotka ei osaa on surullisia esimerkkejä siitä mihin ylihyysääminen johtaa.

Itse leikin lasten kanssa laululeikkejä, teen palapelejä, autan askartelussa ym. mutta en ole leikkinyt nukeilla tms.



Se joka aiemmin väitti, että vasta kolmevuotiaat osaavat leikkiä yhdessä, ei kyllä tunne yhtään lasta vaan ottaa faktansa kirjasta. Meillä käy serkut aika usein hoidossa. 2 x 2-vuotiaat tytöt ja 4-vuotias poika ja hyvin leikkivät keskenään. Yleensä jopa siinä sivussa "hoitavat" meidän puolivuotiasta, eli käyvät antamassa leluja, silittelevät jne.