Mikä mennyt pieleen entisen huippuoppilaan elämässä?

Eivät kaikki ihmiset kouluttaudu pelkkä luxus-elämä motiivina.

Tunnen muutamia perheitä, joilla olisi ns. varaa parempaankin, mutta he eivät tunne tarvetta varustelukisaan.

Ei mikään ole pielessä, he ovat onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä.

kuten monen viestin perusteella voi päätellä, tulotaso ja ulospäin näkyvä elintaso ei välttämättä mitenkään korreloi. Ja se ei kerro myöskään mitenkään elämän onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Asuimme pari vuotta toisella paikkakunnalla kaupungin vuokrakämpässä ja autokin oli yli 5 v vanha. vaatteet meillä on yleensä aina henkkamaukasta. vuositulot kuitenkin yht yli 130 t€.

Edelleen nyt jo omassa talossa asuessa auto vaihdetaan harvoin, toista ei hommata periaatteesta (ekologiset seikat), vaatteisiin käytettävät rahat on järkevissä mittakaavoissa, ja reissataankin pienten lasten kanssa aika taviksesti. Ja ei haittaa.

Kuluttaminen ei oikeasti tee kenestäkään onnellista.

siinähän ehtii jo maksaa yhden asunnon kun 6 ällän yo on vasta kerännyt muutaman vuoden opintolainaa. Seuraavat vuodet se yo tekee alle parin tonnin palkalla väitöskirjaa. Ja tohtoriksi valmistuttuaan se lähtee ulkomaoseen huippuyliopistoon töihin tutkijaksi, mutta ei siellä mitään palkkaa makseta vaan kotimaisen säätiön apurahalla mennään se on alle pari tonnia kuussa. Sen jälkeen palataan tutkijan töihin suomeen pätkätöihin, paskapalkoilla, mutta työ on tosi mielenkiintoista ja kuulostaa varmaan siltä että isoissa rahoissa kellutaan, kun uutisoidaan suomalaisen lääketieteellisen genetiikan tutkimuksen saavutuksia... mutta niin ei ole....

jos vaikka näin...

...niin ap siis ihmettelee, miksei älykkäällä ihmisellä ole kahta uutta autoa. Minä ihmettelisin, jos olisi.

On meilläkin vanha auto ja 80-luvun rivarinpätkä. Eikä olla käyty ulkomailla viiteen vuoteen. Me tehdään sopivasti töitä sopivaan tahtiin ja laitetaan rahat itsellemme tärkeisiin asioihin.



Koulutus on muuten antanut elämääni muutakin kuin rahallista sisältöä :)

Jos meillä vähemmän koulutetuilla on meillä päin järjestään ollut varaa rakentaa 150-200 neliön okt, hommata parikin uutta autoa, mahdollisuus ostaa kivoja ja kauniita vaatteita sekä nähdä maailmaa lastenkin kanssa, niin kyllä pistää miettimään, mitä järkeä koulutuksessa on!

Jossain perähikiällä? Kuinka kaukana Helsingin keskustasta? Kerro kilsat.

Jos rahaa on niin se pitää näyttää kaikille.

Ja jos ei ole rahaa niin sitten vaikka velaksi...



Säälittävää.

siinähän ehtii jo maksaa yhden asunnon kun 6 ällän yo on vasta kerännyt muutaman vuoden opintolainaa. Seuraavat vuodet se yo tekee alle parin tonnin palkalla väitöskirjaa. Ja tohtoriksi valmistuttuaan se lähtee ulkomaoseen huippuyliopistoon töihin tutkijaksi, mutta ei siellä mitään palkkaa makseta vaan kotimaisen säätiön apurahalla mennään se on alle pari tonnia kuussa. Sen jälkeen palataan tutkijan töihin suomeen pätkätöihin, paskapalkoilla, mutta työ on tosi mielenkiintoista ja kuulostaa varmaan siltä että isoissa rahoissa kellutaan, kun uutisoidaan suomalaisen lääketieteellisen genetiikan tutkimuksen saavutuksia... mutta niin ei ole.... jos vaikka näin...

ollut lukiossa mitään opintolainaa, eikä myöhemminkään, koska menin koulun jälkeen työelämään... t.22

asua niin ytimessä, ettei tarvitse autoa ollenkaan ja ap voi sitten huvikseen katsoa Oikotieltä, mitä perheasunto Krunassa maksaa. Yritä ap ymmärtää, että ihmisillä on varsin erilaisia tavotteita. Meillä päin "tilanne, että tarvitsee perheeseen kaksi autoa" kielii jonkinlaisesta kompromissiratkaisusta ja "epäonnistumisesta".

ties millä ritsalla, kunhan se kulkee, vaikka olisii varaa parempaakin. En pidä ajamisesta enkä autoista ja vain noin kerran kuussa ajelen, kun on pakko. Ei voisi vähempää kiinnostaa joidenkin automallien vertailu, ei vain kiinnosta pätkääkään. Minä haluan asua paikassa, jossa Stokkan herkkuun, ravintoloihin ja ratikkapysäkille pääsee kävellen. Sitä autoa tarvitsee vain silloin, kun pitää lähteä velvollisuuskäynnille jonnekin kehyskuntaan. Harvemmin nykyään, koska kaverit ovat tajunneet virheratkaisunsa ja alkaneet palata takaisin kaupunkiin.

muistutuksesta, etten osta asuntoa kotikulmilta.



Elämme melko vaatimattomasti ja olemme oikein tyytyväisiä elämäämme, vaikka tulomme eivät olekaan kovin suuret. Ainakin tällä hetkellä olemme tehneet valinnan tilanteesta, jossa voin hoitaa lapsen kotona ja pyrimme työtilanteeseen, jossa aikaa jää myös tulevaisuudessa perheelle, vaikka tulot olisivat pienemmät.



Sitä mitä en halua elämänlaadultani, on naapurusto, joka spekuloi elämäämme seläntakana ja yrittää vääntää sitä väkisin päässään olevaan todellisuudelta vieraaseen muottiin.



t. entinen "huippuoppilas"

Harvemmin nykyään, koska kaverit ovat tajunneet virheratkaisunsa ja alkaneet palata takaisin kaupunkiin.

Kun myy sen omakotitalon pellon laidalta, niin saako edes kaksiota Helsingin keskustan läheisyydestä...?

pakettitalojen hinnathan laskevat kuin lehmän häntä, kun taas keskustan nousevat nousemistaan...



Itse asiassa eräs tuttavaperheemme on tehnyt niinkin radikaalin ratkaisun, että asuu yksiössä keskustassa! Tosin hyvin isossa yksiössä, mutta kuitenkin, siis vanhemmat ja kaksi lasta.

viime vuonna 75 000 euroa, irtisanouduin ja lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei raha ja materia tee kaikkia onnelliseksi. En kaipaa isoa omakotitaloa. Tämä 80 m2 riittää kolmihenkiselle perheellemme mainiosti ja kaupunkiin on kymmenen minuutin pyöräilymatka. Yksi autokin riittää hyvin. Ja mieheni tulot ovat noin 60 000.

Eihän kiltit, tunnolliset 6 L:n tytöt ole niitä, jotka kohoavat päättäviin asemiin ja rahakkaisiin hommiin. Useat eivät sitä edes halua. Niissä hommissa pitää olla vähän munaa. Vertauskuvannollisesti tai sananmukaisesti.