Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pahaa on pokemoneissa?
12.10.2010 |
Lelukeskustelua seuranneena jäin ihmettelemään, miksi joku ei haluaisi lastensa leikkivän pokemoneilla. Meillä siitä tykkäävät tytöt ja pojat. Olen katsonut kaverina monta kertaa telkkarista ja yleisen häsellyksen lisäksi en keksi siitä mitään negatiivista. Ei ole mitään arveluttavia sukupuolirooleja eikä väkivaltaa (Kamppailua kylläkin,mutta kukaan ei varsinaisesti vahingoitu).
Lapset ovat ihan innoissaan aiheesta, ostavat viikkorahoillaan kirpparilta kortteja, leikkivät ulkona pokemoneja jne.
Te vanhemmat, jotka ette tykkää Pokemonista. Oletteko itse koskaan katsoneet yhtään ohjelmaa tai elokuvaa?
Kommentit (52)
en ole ohjelmaan perehtynyt enkä aiokaan, lapsemme eivät sitä katso. Ehkä googlaamalla sanan voisi löytää jo jotain minkä vuoksi ei lapsensa ohjelmaa antaisi katsoa. Ja tämän ketjun luettuani päätös pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorastaan rakasti pokemonia pienenä! Siis silloin kun se alkoi ja jaksot oli vielä söpöjä ja niissä oli muutakin ideaa kuin kamala häsellys.
Kaikki hahmot, kortit ja pelit piti saada kerättyä. Yksikään jakso ei saanut jäädä näkemättä ja muistan edelleenkin, kuinka lauantai aamut olivat hänelle yhtä juhlaa kun odotteli pokemonin alkua.
Katsokaapa huviksenne niitä vanhoja vuoden 1997 jaksoja ja verratkaa näihin uusiin! Näkee kyllä, että uudemmat ovat paljon levottomampia.
Ja ihan fiksu ihminen on tästä meidän pokemon fanista kasvanut. :)
Lapsen leikkikin sitten ymmärretään vähän eri tavalla :)
Tietysti Pokemon on eri asia kuin muumit. Ja vanhat muumit ovat eri kuin uudet muumit (joita muuten en antanut lasteni katsoa, niin oli typeräksi sekin satumaailma muutettu).
Itse olen suorastaan iloinen, että omat lapseni katsovat "vaan" Pokemoneja. Tiedän, että saman ikäiset katsovat jopa vanhempiensa luvalla ties mitä k-15 kamaa. Se minusta on oikeasti järkyttävää.
Ymmärrän senkin, etteivät vanhemmat tykkää keräilyperiaatteesta. Pokemon on bisnestä ja lapsiin kohdistetaan suorasukaista mainontaa. Tästä olen kouluikäisten lasteni kanssa keskustellut. He ovat saaneet pokepalloja synttärilahjoiksi ja kortteja ostavat kirppareilta omilla viikkorahoillaan. Ihan samalla tavalla naapurin tyttö on keräillyt jo 30 Petsiä. Ja pikkusiskollani oli aikanaan ainakin 10 barbia.Samalla periatteella toimii vaikka kuinka moni lelusarja (on elokuvia, lehtiä jne). Mutta Pokemonin vihaajat varmaan ovat nekin kieltäneet lapsiltaan (siis jos nyt vedotaan vain siihen materialistisuuteen).
Mutta kiitos keskustelusta! Halusin tietää, miksi juuri Pokemonit ovat monen vanhemman inhokkilistalla ja sainkin vastauksia. Senkin kyllä huomasin, että monet eivät ole aiheeseen vallan hurjasti perehtyneet. Ja eri ikäisten lasten vanhemmilla on vähän erilainen kanta asiaan. Minuta onkin oikein hyvä, etteivät pikkulapset katso Pokemonia. Mutta yhä minusta tuntuu, että juuri Pokemoneja moni vastustaa periaatteen vuoksi kun muutkin vastustavat. Ja moni muu ilmiö vaan menee siinä sivussa.
ap
olen pikkulasten äiti, enkä ole edes perehtynyt noihin pokemoneihin leluina. Miten niitä poketreenaajia sitten leikitään? Huidotaan sen pallon kanssa vai? Ja millaisia ne lelut ylipäänsä ovat ja mitä niillä tehdään, jos niitä ei käytetä samalla tavalla, kun pikkulapset leikkii (tämä tulee nyt täältä ja se menis tonne)?
meidän lapset "seikkailevat" ulkona etsimässä uusia pokemoneja. Ei heillä välttämättä ole mitään rekvisiittaa edes mukana.
Ne pallot pokemoneineen tuntuvat olevan enemmän sellaista keräilykamaa. Viihtyvät kyllä kauankin niitä lajitellen ja ominaisuuksia vertaillen, mutta enpä tiedä leikkivätkö varsinaissti niillä. Meillä tilanne on siis se, ettei mitään hahmoja ollut ennen kuin lapset alkoivat katsoa tv-sarjaa koululaisina. Jos heillä olisi ollut pienempinä noita hahmoja, ehkä olisivat niillä eri lailla leikkineetkin.
Korteilla pelaavat.
Pokemon eroaa kyllä verrattain paljon esim. Muumeista! Toivottavasti opettajana huomaat jonkinlaisen eron esim. näiden kahden ohjelman sisällössä.
Pokemonit ovat kaupallista, taysin sisällyksetöntä sontaa, jota vanhemmat valitettavasti antavat lastensa katsoa, kun eivät uskalla omassa epävarmuudessaan sitä kieltääkään!
Antaisitko lapsesi leikkiä sellaisen tenavan kanssa, joka käyttäytyy kuin Pokemonit?
No sentään tajuan Muumien Ja Pokemonin eron ilman opettajan koulutustakin :)
Myös muumeista on luotu kaupallista sontaa. Uusimmat piirretyt tv-sarja jaksot eivät enää perustu alkuperäiseen ideaan kuin hahmojen osalta. Muumien ympärillä toimii melkoinen bisnes! Mutta muuten muumit on ihania! Ennen kouluikää lapset tykkäsivät todella paljon. Meillä oli muumilehtiä ja muumipehmoja. En kuitenkaan suostunut ostamaan enempää muumileluja enkä ole koskaan keräillyt muumiastioita.
Hmm. Millainen lapsi käyttäytyisi kuin Pokemon? Hönkisi tulta ja muuttaisi muotoa?
Vähän epäröisin sellaisenkin kaverin kohdalla, joka käyttäytyisi kuin Pikku Myy. Vaan en tietenkään kieltäisi leikkimästä. Järjestelisin asian vaikka niin, että saisivat leikkiä meillä minun valvojan silmäni alla. Yritäisin ohjata leikkiä sellaiseksi, että on kivaa kaikille eikä aiheuta vaaratilanteita.
On aika julmaa kieltää lasta leikkimästä itse valitsemiensa kavereiden kanssa. Jos leikkikaveri ei äitiä ehkä miellytäkään, usein syy ei ole itse lapsessa vaan lapsen kasvuolosuhteissa. Vieraskin aikuinen voi antaa lapselle hyviä esimerkkejä ja yrittää tarjota turvallisen aikuisen mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aika helppo lapsen käytöksen ja puheen perusteella sanoa, ketkä katsovat Pokemoneja ym. "sähellysohjelmia" ja ketkä eivät.
Se merkitys niiden katsomisella on!
Meidän murkkupojat katsoi pokemoneja pieninä ja leikkivät niillä leluillakin. Oli muotia silloin kovastikin.
Ihan kilttejä ja empaattisia kavereita heistä on tullut ja koulukin menee tosi hyvin.
kauheita satuja, joissa äitipuolet syrjivät lapsipuoliaan, noidat syövät lapsia, ihmisiä myrkytetään jne? Ihan turhaa jeesustelua joidenkin Pokemonien kanssa, samaa satumaailmaa ne ovat kuin muutkin.
Lukeminen on ihan eri asia kuin ohjelman katsominen: lukemisessa jää paljon mielikuvituksen varaan, katsomiskokemuksessa sen sijaan kaikki lävähtää päälle. Ja tämä nyt on ihan jokavanhemman peruskauraa... tai pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkivät monesti siskonsa kanssa teekutsuja. Tytöllä barbienuket leikeissä ja pojilla pokemonnuket. Yhdessä leikkivät kotista ja kehittelivät pitkiä juonia. Hui kun oli kamalaa ja vaarallista:)
Rakettiryhmä oli muuten isin ja äidin suosikki:)
i]
on aika helppo lapsen käytöksen ja puheen perusteella sanoa, ketkä katsovat Pokemoneja ym. "sähellysohjelmia" ja ketkä eivät.
Se merkitys niiden katsomisella on!
Meidän murkkupojat katsoi pokemoneja pieninä ja leikkivät niillä leluillakin. Oli muotia silloin kovastikin.
Ihan kilttejä ja empaattisia kavereita heistä on tullut ja koulukin menee tosi hyvin.
Muuten minulla ei ole mitään pokemon kortteja tai pehmoleluja vastaan. Leikkiivät niillä siinä missä muillakin tavaroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorastaan rakasti pokemonia pienenä! Siis silloin kun se alkoi ja jaksot oli vielä söpöjä ja niissä oli muutakin ideaa kuin kamala häsellys.
Kaikki hahmot, kortit ja pelit piti saada kerättyä. Yksikään jakso ei saanut jäädä näkemättä ja muistan edelleenkin, kuinka lauantai aamut olivat hänelle yhtä juhlaa kun odotteli pokemonin alkua.Katsokaapa huviksenne niitä vanhoja vuoden 1997 jaksoja ja verratkaa näihin uusiin! Näkee kyllä, että uudemmat ovat paljon levottomampia.
Ja ihan fiksu ihminen on tästä meidän pokemon fanista kasvanut. :)
.. Kuin -90 luvun lopussa ja sen jälkeen syntyneet!
Nykyäänhän on tehty tutkimuksia, mikä on haitallista lapsille ja mikä ei.
Ja suoraan sanottuna mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään, katsoiko sun penskasi lapsena pokemonia vai ei. Omani eivät sitä katso!
lapsia aikoinaan, jotka eivät saaneet katsoa pokemoneja ja muita kotona. Meillä eivät osanneet leikkiä kun istuivat töllön ääressä koko ajan.
Vanhempana sitten tuli nää pelit. Samojen lasten vanhemmat hurskasteli, ettei meidän lapsi ainakaan. Ja kun nämä penskat tuli meille kylään, eivät osanneet leikkiä mitään. Koko ajan ruinasivat pelaamaan. Ja jos ei saanut, siirtyivät sinne, missä saa.
suorastaan rakasti pokemonia pienenä! Siis silloin kun se alkoi ja jaksot oli vielä söpöjä ja niissä oli muutakin ideaa kuin kamala häsellys.
Kaikki hahmot, kortit ja pelit piti saada kerättyä. Yksikään jakso ei saanut jäädä näkemättä ja muistan edelleenkin, kuinka lauantai aamut olivat hänelle yhtä juhlaa kun odotteli pokemonin alkua.Katsokaapa huviksenne niitä vanhoja vuoden 1997 jaksoja ja verratkaa näihin uusiin! Näkee kyllä, että uudemmat ovat paljon levottomampia.
Ja ihan fiksu ihminen on tästä meidän pokemon fanista kasvanut. :)
.. Kuin -90 luvun lopussa ja sen jälkeen syntyneet!
Nykyäänhän on tehty tutkimuksia, mikä on haitallista lapsille ja mikä ei.Ja suoraan sanottuna mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään, katsoiko sun penskasi lapsena pokemonia vai ei. Omani eivät sitä katso!
Alue: Aihe vapaa
Japanissa on myös normaalia, että aikuiset miehet lukevat pornomangaa avoimesti metroissa. Että se sen kulttuurin normaaliudesta ja ihannoinnista...
Kuuntelin kerran puolella korvalla, kun telkkarista tuli Pokemoneja. Mietin, että nyt kyllä kuulin väärin, kun ärsyttävä dubbausääni hihkui "Kaikki kerätään!" kerta toisensa jälkeen. Mut ei, oikein kuulin ja mietin että voi jumalauta, kyllä on jo liian paksua tuputtaa lapsille tuollaista ajattelumallia.