Mitä pahaa on pokemoneissa?

kauheita satuja, joissa äitipuolet syrjivät lapsipuoliaan, noidat syövät lapsia, ihmisiä myrkytetään jne? Ihan turhaa jeesustelua joidenkin Pokemonien kanssa, samaa satumaailmaa ne ovat kuin muutkin.

pilannut ja pilannut, aika harvasta asiasta voi suoralta kädeltä sanoa, että joku pilaa lapsen. Yksittäinen ohjelma sitä tuskin tekeekään, mutta jos ajatusmaailma on se, että pojat, jotka eivät leiki pokemoneilla tai muilla örkeillä ovat tyttömäisiä ja että on jotenkin erityisen jaloa ja ylvästä voittaa kamppailu jollain tulensyöksemisellä, niin silloin on jossain pilattu jotain.

saavatko pojat olla kaltaisiaan vai yrittävätkö äidit muuttaa sitä luontaista taistelun ym poikaleikin taikaa joksikin muuksi.

se muuttamista, jos ei osta lapselle kaikkea mitä hän haluaa? Onhan leluille muutenkin yleensä kaikenlaisia vaatimuksia (turvallisuus, laatu, hinta, monikäyttöisyys jne), miksei väkivallattomuus saisi olla yksi kriteeri muiden joukosta, vai eikö teillä ole muitakaan kriteerejä käytössä.

Yhtä hyvin voisi kysyä, mitä pahaa on ostaa kertakäyttökrääsää, joka menee heti rikki, jos lapsi kuitenkin haluaa ja pystyy sen krääsän avulla toteuttamaan itseään. Miksi haluatte rajoittaa lapsen kehitystä näin julmasti?

on aika helppo lapsen käytöksen ja puheen perusteella sanoa, ketkä katsovat Pokemoneja ym. "sähellysohjelmia" ja ketkä eivät. Se merkitys niiden katsomisella on!

kokemus on minulla, mutta en uskaltanut sitä ääneen sanoa, koska en ole opettaja ja tällaisen perus-av-mamman mutua ei kukaan uskoisi. Juurikin tuo sähellys minuakin ärsyttää.

kauheita satuja, joissa äitipuolet syrjivät lapsipuoliaan, noidat syövät lapsia, ihmisiä myrkytetään jne? Ihan turhaa jeesustelua joidenkin Pokemonien kanssa, samaa satumaailmaa ne ovat kuin muutkin.

ei ole sitä häsläys- ja räiskintä-elementtiä mukana.

Juu, ollaan korkeakoulutettuja. Itsekin lapsena katsoin pokemoneja.

kauheita satuja, joissa äitipuolet syrjivät lapsipuoliaan, noidat syövät lapsia, ihmisiä myrkytetään jne? Ihan turhaa jeesustelua joidenkin Pokemonien kanssa, samaa satumaailmaa ne ovat kuin muutkin.

ei ole sitä häsläys- ja räiskintä-elementtiä mukana.

Joten silloin väkivalta on sallittua?

minä miellän väkivallaksi tässä yhteydessä juuri sen räiskinnän. Eli minuuttitolkulla näytetään sitä mäiskettä ja huhtomista ja toinen kärvistelee ja huohottaan henkihieverissä. Eihän myrkyttäminen ja lapsien syöminen ole väkivaltaa, vaan ihan vaan pahuutta ja ne ohitetaan noissa perinteisissä saduissa ihan vain toteamalla eikä niillä mässäillä sivutolkulla.

Esim. Hannu ja Kerttu -satu ei "vahingoita" lasta samalla tavalla kuin "tv:stä nähty tarina". Vaikka sadut voivat olla pelottavia, lapsi osaa "prosessoida" sadun päässään itselleen sopivaksi. Siis se mitä kuullaan, ei ole ollenkaan niin haitallista kuin se mitä nähdään!



Toki tuosta Hannusta ja Kertusta voidaan saada hyvinkin pelottava ja "haitallinen", kun se tehdään karmivaksi elokuvaksi valtaisien efektien myötä!



Surullista, että vanhemmat eivät edes tajua, mikä merkitys noiden sähellysohjelmien katsomisella on!



Kyse ei ole "jeesustelusta" vaan maalaisjärjen käytöstä lapsille sopivien ohjelmien suhteen!



Terv. ope

Ei siis minkään 2-vuotiaan vaan yli 5-vuotiaiden.



Enkä todellakan osaisi omista oppilaistani sanoa suoraan kuka katsoo mitäkin.



Enemmän levottomuutta mielestäni aiheuttaa se, ettei lapsista huolehdita eikä heidän kanssaan vietetä aikaa. Siihen varmasti taas voi helposti yhdistyä tolkuton tv:n katselu, mutta mikä sitten on syy ja seuraus...

"Ai? Siinähän on ihmishahmojakin, jotka usein "ammutaan taivaalle" tms. täysin järjetöntä raakuutta"

mikä niissä on sitten niin hyvää ja kehittävää, että niitä pitää erikseen ostaa? Ja millä tavalla pitää perehtyä? Kai millä tahansa örkillä voi leikkiä vaikka kotileikkejä, vaikkei niihin sen kummemmin perehtyisikään. Mutta mikä on siis se leikki, mihin tarvitaan juuri pokemonia?

Lapset itse oman mielikuvituksensa ja leikkiensa avulla taas saattavat tehdä jutusta vaika miten hienon.

Enkä kyllä tarkoittanut kehittävällä kotileikkiä :) Taidan keskustella pikkulasten äidin kanssa? Tarkoitin esim sitä, että lapset ovat tehneet omia pokelehtiä hienoine kuvineen ja juttuineen, leikkivät pihalla (raitista ilmaa ja liikuntaa) poketreenajia, pelaavat korteilla jne.

Ei siis minkään 2-vuotiaan vaan yli 5-vuotiaiden.

Enkä todellakan osaisi omista oppilaistani sanoa suoraan kuka katsoo mitäkin.

Enemmän levottomuutta mielestäni aiheuttaa se, ettei lapsista huolehdita eikä heidän kanssaan vietetä aikaa. Siihen varmasti taas voi helposti yhdistyä tolkuton tv:n katselu, mutta mikä sitten on syy ja seuraus...

Tässä pieni lainaus hänen sanomisistaan:

"Televisiosta ei ole oikein lastenvahdiksi.

-Alle kolmivuotiaalle tunti televisiota päivässä on liikaa. Kansainvälinen suositus on, että alle kolmivuotiaan ei pitäisi katsoa televisiota lainkaan.

Tahkokallion mukaan syynä suositukseen on se, että lapsen herkässä kehitysvaiheessa oleva hermostomekanismi alkaa sopeutua television kuvan nopeaan rytmiin. Seurauksena on, että hermojärjestelmä, jonka kautta lapsi havainnoi maailmaa ei kehity normaalisti. Lapsi alkaa reagoida näkemäänsä ja kuulemaansa liian nopeasti, ylivilkkaasti.

Televisio aiheuttaa ongelmia vanhemmillekin lapsille...."

Minusta täsä mennään nyt hieman ohi aiheen. Voidaan aloittaa erikseen tv:n katselu -ketju. Nyt kuitenkin puhutaan Pokemoneista, tv-sarjana + ilmiöstä yleensä.



Mutta jos huolettaa: Meillä ei siis alle 2-vuotiaat katsoneet ollenkaan televisiota. Ja Pokemoniakaan ei sallittu alle 5-vuotiaille. Mutta ei se poke ole sen kummempi kuin moni muukaan ohjelma kunhan sitä ei tuijoteta monta tuntia päivässä.



Se ope, joka ei ymmärrä miksi yksi tv-ilmiö on saanut niin ylivertaisen huonon maineen

huomauttaisin, että jos lastenohjelmista ei keskutella niistä tulee lapselle suuria "mörköjä". Jos lapsi katsoo tuntikausia ohjelmia tv:stä yksinään, niin jopa muumit alkaa olla aika karseaa katsottavaa, asioista pitää keskustella ja selittää mitä voi oikeasti tapahtua ja mitä ei, mutta se yksin katsominen on tässä se pahin vaihe.



Ja huomauttaisin, että pokemoneissa taistellaan, kunnes toinen häviää... mutta tosiaankin se on sitä japanilaista kulttuuria... suomessa on erilainen kulttuuri. Ei japanilaisetkaan vanhemmat nauti suomalaisista tarinoista... tosin kun tässä telkkarissa näytettiin vasta suomalaisia vanhoja lastenohjelmia olin todella onnellinen, että äitini ei ole pitänyt lastenohjelmia tärkeänä minulle... Aloitimme tv:n katselun viikonloppuisin muistaakseni joskus kouluiässä.... aiempia muistikuvia minulla ei ole lastenohjelmista. Ja ikää on melkein 40v nyt.

Minusta täsä mennään nyt hieman ohi aiheen. Voidaan aloittaa erikseen tv:n katselu -ketju. Nyt kuitenkin puhutaan Pokemoneista, tv-sarjana + ilmiöstä yleensä.

Mutta jos huolettaa: Meillä ei siis alle 2-vuotiaat katsoneet ollenkaan televisiota. Ja Pokemoniakaan ei sallittu alle 5-vuotiaille. Mutta ei se poke ole sen kummempi kuin moni muukaan ohjelma kunhan sitä ei tuijoteta monta tuntia päivässä.

Se ope, joka ei ymmärrä miksi yksi tv-ilmiö on saanut niin ylivertaisen huonon maineen

Pokemon eroaa kyllä verrattain paljon esim. Muumeista! Toivottavasti opettajana huomaat jonkinlaisen eron esim. näiden kahden ohjelman sisällössä.

Pokemonit ovat kaupallista, taysin sisällyksetöntä sontaa, jota vanhemmat valitettavasti antavat lastensa katsoa, kun eivät uskalla omassa epävarmuudessaan sitä kieltääkään!

Antaisitko lapsesi leikkiä sellaisen tenavan kanssa, joka käyttäytyy kuin Pokemonit?

joita he treenaavat ja sitten nämä olennot kamppailevat kilpailuissa toisiaan vastaan. Kamppailuissa on tarkat säännöt. Itse samaistan nämä kilpailut lähinnä urheiluun. Lapset huolehtivat hyvin pokemoneistaan ja joutuvat/pääsevät niiden kanssa monenlaisiin seikkailuihin. Kilpailuja lukuunottamatta väkivaltaa ei esiinny.

Jos ei pidä esim lasten karate- tai jääkiekkoharrastusta pahana, en jaksa myöskään ymmärtää pokemonin paheksuntaa. Osana laajempaa kamppailun ja kilvoittelun vastustusta voin ymmärtääkin paheksunnan.

Sairasta on tuo Pokemon-touhu, mun aikuisena tulee paha olo niistä!!

joita he treenaavat ja sitten nämä olennot kamppailevat kilpailuissa toisiaan vastaan. Kamppailuissa on tarkat säännöt. Itse samaistan nämä kilpailut lähinnä urheiluun. Lapset huolehtivat hyvin pokemoneistaan ja joutuvat/pääsevät niiden kanssa monenlaisiin seikkailuihin. Kilpailuja lukuunottamatta väkivaltaa ei esiinny.

Jos ei pidä esim lasten karate- tai jääkiekkoharrastusta pahana, en jaksa myöskään ymmärtää pokemonin paheksuntaa. Osana laajempaa kamppailun ja kilvoittelun vastustusta voin ymmärtääkin paheksunnan.

Sairasta on tuo Pokemon-touhu, mun aikuisena tulee paha olo niistä!!

mutta sähellys ja räiskintä melkoista. En usko sen tekevän sen enempää pojan kuin tytönkään hermostolle hyvää. Lisäksi Pokemon liittyy tähän "kerää koko sarja"-teemaan. Onko tarinoissa selkeää hyvä-paha-asetelmaa?. Ellei, ne eroavat todella paljon perinteisistä usein raaoistakin saduista.

mikä niissä on sitten niin hyvää ja kehittävää, että niitä pitää erikseen ostaa? Ja millä tavalla pitää perehtyä? Kai millä tahansa örkillä voi leikkiä vaikka kotileikkejä, vaikkei niihin sen kummemmin perehtyisikään. Mutta mikä on siis se leikki, mihin tarvitaan juuri pokemonia?

Lapset itse oman mielikuvituksensa ja leikkiensa avulla taas saattavat tehdä jutusta vaika miten hienon. Enkä kyllä tarkoittanut kehittävällä kotileikkiä :) Taidan keskustella pikkulasten äidin kanssa? Tarkoitin esim sitä, että lapset ovat tehneet omia pokelehtiä hienoine kuvineen ja juttuineen, leikkivät pihalla (raitista ilmaa ja liikuntaa) poketreenajia, pelaavat korteilla jne.

olen pikkulasten äiti, enkä ole edes perehtynyt noihin pokemoneihin leluina. Miten niitä poketreenaajia sitten leikitään? Huidotaan sen pallon kanssa vai? Ja millaisia ne lelut ylipäänsä ovat ja mitä niillä tehdään, jos niitä ei käytetä samalla tavalla, kun pikkulapset leikkii (tämä tulee nyt täältä ja se menis tonne)?

Hellä, kiltti, rauhallinen ja suloinen. Minulla on useita lapsia. Olen huomannut, että leikki lähtee lapsesta, ei välineistä. Meillä on pikkuautot olleet isi-autoja ja lapsi-autoja, samoin eri työkalut on muuntuneet perheleikin hahmoiksi. Go-Got, gormitit ja pokemonit ovat noilla yhtä suurta perhettä, jolla leikitään yhdessä. Välillä taistellen, välillä retkeillen.

Joku jo keksi mainita, että jos tv täyttää puuttuvan vanhemman luoman tyhjiön, niin sillä on varmasti suurempi merkitys kuin varsinaisella ohjelmalla. Kummasti nuo muksut, jotka ei tv:tä edes ole ikinä nähneet, osaa riehua ja kamppailla ja säheltää, ilman pokemonien esimerkkejä.