Pitääkö minun äitinä ja vaimona jaksaa yksin kaikki?
Kommentit (4)
kuulostaa siltä, että ekalla miehellä on jonkinlainen peliriippuvuus ja jälkimmäisellä alkoholiongelma? Jos näin on, heidät varmaan pitäisi jollakin konstilla saada huomaamaan asia ja hakautumaan apua saamaan. Vaikka on vaikeaa keskustella tällaisista asioista, ehkä kuitenkin ainoa todellinen vaihtoehto on ottaa asia puheeksi...????
Tämä suhteen epätasa-arvo häiritsee ja kiukuttaa minua, tuntuu kuin olisin joku koti-orja minkä työpanosta pidetään itsestäänselvänä ja jota ei kunnioiteta yhtään. Jonka ei tarvitse nukkua kunnolla eikä rentoutua. Minulla ei oikein ole perheen ulkopuolella ystäviä, eikä lähellä asu sukulaisia jotka voisivat auttaa vauvan kanssa. Tuntuu että olen burn-outin partaalla, en saa oikein iloa enää irti mistään (paitsi vauvasta), hymyilen ja nauran vähemmän kuin ennen ja purskahtelen itkuun jatkuvasti. Vaikka saisinkin nukutuksi hyvin, koen olevani jotenkin uupunut ja tympääntynyt kaikkeen. Koen olevani kaikesta raatamisesta huolimatta huono äiti ja vaimo kun en osaa nauttia vauva-ajasta täysillä, kun kaikilla muilla tuntuu olevan niin ihanaa.
Itse käyn aina välillä lueskelemassa vauva lehden foorumia ja minun piti ihan rekisteröityä, että voin vastata sinulle.
Mielestäni, eikä myöskään puolisoni mielestä, joka vieressäni myös luki kirjoitukseni, tilanteesi ei ole oikein. Ei naisen osa ole olla kaikki tekevä ja itsensä antava.
Yllä oleva kohta, jonka tekstistäsi lainasin "herätti minut eniten". Kuvailusi tunteistasi ja tilanteestasi tuossa kertoo hyvin paljon mielestäni synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka on varmasti tullut siitä, että olet väsynyt ja miehesi ei auta.
Toivoisin todella, että saisit siihen apua. Kerro asiasta neuvolassa, heidän pitäisi auttaa sinua!
Ja et todellakaan ole huono äiti tai vaimo, olet vain todella väsynyt.
Kerroit, että seksi ei tunnu sinusta hyvältä. Älä tee sitä miehesi takia, jos sinä et halua, etkä saa siitä mitään irti. Itse tiedän tässä kohdassa, miltä sinusta tuntuu, kun haluja ei ole, mutta se on onneksi meillä ok, siitä on puhuttu. Seksi on kyllä parisuhteessa tärkeää, mutta jos synnytys ollut vaikea repeämiä yms. niin älä "satuta" itseäsi enää lisää, jos se tuntuu pahalta. Ei se tee suhteestanne parempaa ja todellakaan olostasi ei parempaa.
Sitä kysyisin, että kylvetetäänkö teillä vauva joka ilta, kun oli jotenkin, että sinä teet iltapesun joka toinen päivä ja miehesi joka toinen? käykö vauva siis kylvyssä joka päivä? onko siihen täysin tarvetta? Kyllä iltapesuna ymmärrän pyllypesun, kasvopesun, mutta tuosta jotenkin sain kuvan, että vauva kävisi ihan kylvyssä.
Kiitokset kaikille vastanneille!
Nyt kun tuosta ensimmäisestä kirjoituksesta on jonkun aikaa niin tuntuu että tuosta on tilanne jo parantunut.
Olemme puhuneet mieheni kanssa aika paljon, hän ymmärtää etten jaksa yksin kaikkea ja hän on myöntänyt ettei ole jaksanut auttaa tarpeeksi masennuksensa vuoksi. Puhuminen on auttanut meitä mielestäni paljon, jotenkin on molemmilta vähän taakkaa pudonnut harteilta niin molemmat jaksavat paremmin.
Olen myös "opetellut" nukkumaan ja lepäämään enemmän ja olemaan itselleni armollisempi kotitöiden suhteen.
Onpa mieskin alkanut vähän paremmin jaksaa osallistua vauvan hoitoon. Jospa me tästä(kin) suosta ylös selvittäisiin...
Sinulle erityiskiitos viestistäsi Sats, myötäelämisesi lämmitti mieltä. Vauvamme tosiaankin käy joka päivä pesulla ihan ammeessa, ikää alkaa olla jo puoli vuotta niin on sen kokoinen mötkylä että aloin kokea kasvopesut jne. melkeinpä hankalammaksi kuin asettaa koko vauva ammeeseen pestäväksi. Siksi hän käy kylvyssä joka päivä, nauttii siitä eikä ihokaan ole siitä ottanut itseensä. Tuosta seksistä, kirjoitin ehkä turhan provosoituneessa mielentilassa mutta en siis ole varsinaisesti yhdyntään alkanut miehen vuoksi, jotain pienempää käsipeliä tms. olen voinut tehdä vaikkei itseäni niin kiinnostaisi. Onneksi mieheni on tuossa asiassa äärimmäisen ymmärtäväinen ja ymmärtää ettei minua nyt kovin haluta ja on paikat kipeinä. Itseäni lähinnä harmittaa kun ei pysty normaalisti ja otan enemmän itse siitä paineita, koen että kyllä se väkisin vähän syö suhdetta kun se kaikkein intiimein läheisyys puuttuu.
Mutta siis, kyllä tämä tästä. Kyllä se puhuminen vaan usein auttaa...
Täällä myös kanssasisar :(
Meillä kaksi lasta, 4 v ja 7 kk, mies työttömänä ollut noin vuoden. Päivisin pelaa tv-pelejä, lukee autolehtiä, käy omilla asioilla tai nukkuu päikkäreitä. Ei osallistu lastenhoitoon, ei kodinhoitoon, ei mihinkään. Arvostelee ja haukkuu minua minkä ehtii, olen maailman paskin lössykkä yms kaunista. Alkoholilla tärkeä rooli hänen elämässään,vähintään viikon välein pitää päästä "rentoutumaan" (koska ilmeisesti hänen elämänsä on kovin raskas). Silloin vetää itsensä ihan tööttiin. Meillä ei todellakaan olisi varaa baareissa istumiseen.
Odotan pääsyä perheneuvontaan, koska itse en jaksa enää. Jaksan hoitaa lapsiani, mutten jaksa paijata ja hyysätä miestä enää, jolta en kuitenkaan saa yhtään mitään itselleni. Mieheni mielestä en tee kaikkea minkä vaimoin pitäisi, koska seksiä meillä ei juurikaan ole. Hän ei näe mitään muuta syytä siihen, kun sen, että minä olen frigidi... Toivottavasti uskallan erota, ennen kuin oma pää hajoaa. En usko että rakastan häntä enää, liikaa paskaa tullut lasten syntymien jälkeen. Arvomme, taustamme ja käsityksemme arjesta ovat tyystin erilaiset.