Akateemisten ylitse vuotava ylimielisyys... argh!
Ei voi kestää - menee hermot. Just nyt.
Omasta alasta ei esimerkiksi voida keskustella koskaan sellaisen toisen ihmisen kanssa, jolla ei ole saman alan tutkintoa takataskussa (tai voidaan, mutta ei samalta "tasolta" -> ihminen ihmiselle). Luulisi, että kun sitä kerran on sen oman alansa ylivertainen asiantuntija, sitä haluaisi jakaa niitä tiedon jyväsiä / ajatuksia muillekin - mutta ei, istutaan vain kaiken sen kirjaviisauden päällä, eikä käytetä siitä omasta potentiaalista toisten (ja yhteiskunnan) hyväksi kuin pieni murunen.
Ja ilmiö on sama, oli ala sitten mikä tahansa.
Minusta olisi tullut loistava akateeminen! Keskusteleva, kaikkia huomioon ottava, minulla ei ole tarvetta alentaa henkisesti muita ihmisiä (en usko, että tämä piirre minussa muuttuisi, vaikka olisi se akateemisuuskin ns. "pulkassa" - olen kuitenkin työskennellyt esimiestehtävissä jne. kokemusta vastaavasta tilanteesta siis sivuavasti löytyy) ja mikä parasta; minulta löytyi se tarvittava palo ja polte parantaa (yhdessä muiden kanssa!) tätä yhteiskuntaa!
Mikä teitä akateemisia oikein vaivaa?? Teoreettinen tunnetyhjiökö? Oman ajatuksen totaalinen puute? Vaiko vaan akuutti k*sipäisyys??
Kannattaisi jokaisen akateemisen ihan todella itsekriittisesti pohtia tätä. No man is an island.
Kommentit (104)
Haluaako joku kuulla akateemisten ajatuksia? Minä olen oppinut ymmärtämään, että ihmiset inhoavat sitä, että joku haluaa puhua omasta alastaan ja vuodattaa tietämystään viettomien ihmispolojen päälle. Säästän sen työkäyttöön. Ja olen humanisti, jolla on paljonkin näkemystä maailmanmenon suunnasta, mutta en halua 'paasata', sillä itse olen joskus törmännyt paasaajiin ja oppinut sellaista varomaan.
että "niputtaa" ihmiset pelkän koulutustason perusteella tietynlaisiksi ;-) Joo-o, ihan jokaikin akateeminen on samanlalainen, joopa joo.
Taisit osua naulan kantaan:
Kaiken tiedon keskellä sivistys on pudonnut pois akateemisuuden edellytyksistä.
Ap.
Haluaako joku kuulla akateemisten ajatuksia?
Tottakai haluaa! Ja itse ainakin haluan =)!
Minä olen oppinut ymmärtämään, että ihmiset inhoavat sitä, että joku haluaa puhua omasta alastaan ja vuodattaa tietämystään viettomien ihmispolojen päälle. Säästän sen työkäyttöön.
Voihan sen tehdä niinkin, että pyrkii keskustelemaan samalla tasolla toisen kanssa - omia näkemyksiäsi kertoen. Ei niin, että vertauskuvainnollisesti pamputat toista päähän kirjatiedollasi.
Ja olen humanisti, jolla on paljonkin näkemystä maailmanmenon suunnasta, mutta en halua 'paasata', sillä itse olen joskus törmännyt paasaajiin ja oppinut sellaista varomaan.
Edelleen ihmettelen sitä, miksi kaikenlainen tiedon jakaminen (ja sen asettaminen yhteisesti punnittavaksi) on "paasausta"? Eikö sitä voisi tehdä mahdollisimman hienotunteisesti?
Älä pidä kynttilääsi vakan alla ;) - vanha suomalainen sananlasku, mutta toimii edelleen.
Ap.
Itse olen biologi. Keskustelen mielelläni alaani kuuluvista asioista niin oman alan ihmisten kuin ns. tavistenkin kanssa -yleensä. Aina ei vaan jaksa: olen ties kuinka montaa selittänyt esim. evoluution toimintaperiaatteita ties kuinka monelle ihmiselle, ja suoraan sanottuna en enää aina jaksa alkaa keskustelemaan ihmisen kanssa joka tiedot biologiasta ovat olemattomat ja joka aloittaa suunnilleen:"En usko evoluutioon, koska miten muka lepakot ovat kehittyneet hiiristä kun ei hiirillä ole suomuja!"
Siksi toisekseen, jos on esim. väitellyt psykologiasta, niin onhan se vähän vaikea keskustella samalla tasolla vaikka sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole lukenut päivääkään psykologiaa (edes omatoimisesti vapaa-ajalla). Ihan jo sen takia että luultavasti se joka ei psykologiaa ole koskaan lukenut ei tunne termistöä ja suurin osa asioista pitää selittää. Eli väistämättä suhde on enemmän oppilas-opettaja kuin samalla tasolla.
alastani esim. ihmisen kanssa, joka kysyy "ai sä oot lukenu filosofiaa" tai "Miks suomee pitää opiskella - eiks sitä kaikki osaa". Olen siis FM pääaineenani suomen kieli.
mutta mä olen tuntenut monta akateemista ja dippainsinööriä, jotka on kyselleet ihan samaa...
Aina ei vaan jaksa: olen ties kuinka montaa selittänyt esim. evoluution toimintaperiaatteita ties kuinka monelle ihmiselle
No valistapa nyt meitä muitakin: mitkäs ne ovat ne evoluution "toimintaperiaatteet"?
että "niputtaa" ihmiset pelkän koulutustason perusteella tietynlaisiksi ;-) Joo-o, ihan jokaikin akateeminen on samanlalainen, joopa joo.
Taisit osua naulan kantaan:
Kaiken tiedon keskellä sivistys on pudonnut pois akateemisuuden edellytyksistä.
Ap.
Ja siinä on mielestäni olemassa vakava ristiriita sen suhteen, mitä varten meillä ylipäätään on olemassa tieteellinen tutkimus ja yhteiskunnallinen intressi - kaiken akateemisuuden taustallahan on pyrkimys parantaa yhteiskuntaamme tiedon avulla. Luulisi, että "niihin piireihin" hakeutuisi siis ihmisiä, joilla on intressi yhteisten asioiden eteenpäin viemiseen ja olosuhteidemme parantamiseen?
Miksi näin ei sitten käytännössä tapahdu (juuri) ollenkaan? Kaikki se teoreettinen tieto ja vuosisatojen kuluessa kartutettu viisaus jää istumaan henkilön pääkoppaan, eikä sieltä auta muita. Mitä hyötyä? Ai niin - se oma status ja asema, sekä joillakin aloilla tietysti myös houkutteleva rahallinen korvaus ja / tai siisti toimistotyö.
Itse henkilökohtaisesti olen suunnattoman pettynyt juuri tähän "pönöttämis"-kulttuuriin; akateemisuuden perimmäinen idea on kadonnut jonnekin kauas taustalle, vaikka sen pitäisi olla prioriteetti numero ykkönen.
Ap.
Johonkin tarkempaan kysymykseen aiheesta voin vastata.
Jos asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan esim. Mats Björklundin kirjan Evoluutiobiologia.
No valistapa nyt meitä muitakin: mitkäs ne ovat ne evoluution "toimintaperiaatteet"?
alastani esim. ihmisen kanssa, joka kysyy "ai sä oot lukenu filosofiaa" tai "Miks suomee pitää opiskella - eiks sitä kaikki osaa". Olen siis FM pääaineenani suomen kieli.
...joka on opiskellut itsensä työttömäksi :)
Kandi on alempi korkeakoulututkinto.... Maisteri on ylempi.....
tuttavapiirissäni ei kyllä erota akateemisia käytöksen perusteella mitenkään yhtenäisenä ryhmänä. Mutta toisaalta, asun korkean työttömyyden alueella jossa jokainen, tutkinnosta riippumatta, saa taistella töistään ja useimmat joutuu tekemään aika paljon myös hanttihommia tai muiden alojen hommia. Hyvin harvassa on ne, jotka on akateemisella koulutuksella päässeet heti oman alan töihin.
Itselläni on amk-tutkinto, enkä koe että minua olisi aliarvioitu missään yhteyksissä. Mut toisaalta en koskaan nosta koulutusta esille keskusteluissa enkä yritä keskustella muiden erityisosaamisalueista pelkästään rupattelumielessä. Se on hedelmätöntä koska silloin keskustelukumppani joutuu väistämättä typistämään isoja, monimutkaisia kokonaisuuksia kevyeen jutusteluun sopiviksi pikku palasiksi, ja lopputuloksena kaikki ovat turhautuneita. Kukaan ei hyödy siitä yhtään mitään. Aina jos olen jostain alasta ollut oikeasti kiinnostunut, olen suorittanut sen perusteet avoimessa ja saanut siellä purkaa keskustelun - ja pohdiskeluntarvettani. Se on riittänyt mainiosti.
Koen itsekin rasittavaksi sen, että joku haluaa puhua minun ammattialastani, johon liittyy paljon eri tahojen keskenään ristiriitaisia intressejä ja tunnelatauksia. Mä haluan arkielämässä puhua ihan vaan tavallisista asioista ja välttää väittelyä, kiihtymistä, arvokeskusteluja ja kaikkea muutakin paasaamista. Niitä saa ihan riittävästi harrastaa töissäkin.
tunnen paljon akateemisia, jotka ovat keskustelevia, muut huomioon ottavia, eivät alenna muita ja ovat kaiken kaikkiaan paljon vähemmän k*sipäitä kuin ap. Heillä ei esimerkiksi välttämättä ole tarve osoittaa osaavansa vieraita kieliä, kuten ap:llä näyttää olevan.
Alemmuuskompleksi on kauhea asia, se myrkyttää niin paljon ihmisten välisiä suhteita.
toki on olemassa sellaista kevyttä jutustelua jota voi tehdä jonkun erikoisalaltakin, tyyliin muusikon kanssa voi puhua lempibändeistä, meteorologin kanssa säästä ja biologin kanssa syksyn lintuhavainnoista. Sen sijaan jos esim. minä yrittäisin keskustella talon rakentamisesta, Yhdysvaltojen sisällissodasta tai vaikka EU-lainsäädännöstä en voisi olla samalla tasolla näitä hyvin tuntevien kanssa ja aiheuttaisin vain turhaumia - ja saisin niitä luultavasti itsekin ;)
Mut toisaalta en koskaan nosta koulutusta esille keskusteluissa enkä yritä keskustella muiden erityisosaamisalueista pelkästään rupattelumielessä. Se on hedelmätöntä koska silloin keskustelukumppani joutuu väistämättä typistämään isoja, monimutkaisia kokonaisuuksia kevyeen jutusteluun sopiviksi pikku palasiksi, ja lopputuloksena kaikki ovat turhautuneita.
joiden ylitse koko ajan vuotaa ei-akateemisten ylimielisyys.
maisteri on ylempi, lisensiaatti sitäkin ylempi ja tohtori ylin.
T: FM, kohta lisäksi YTM
kertoisitko mikä tuossa kakkosen kommentissa on ylimielistä? Entä miksi kuvittelet kakkosen olevan työtön, on kai tässä maassa sentään aika paljon esimerkiksi äidinkielen opettajia...?
Minäkään en tunnista itseäni ap:n aloituksesta, mutta kakkosen kommentti osui just naulankantaan. Itseäni aineenopettajana turhauttaa, kun (yleensä ei-akateemiset) vähättelevät koulutustani just noin. Ilmeisesti monen mielestä kuka hyvänsä kertotaulun hallitseva kelpaa esim. matematiikkaa opettamaan.
Sitä ennen suoritettiin hum.kand.-tutkinto ja siitä jatkettiin fil.kand.-tutkintoon. Tätä juuri tarkoitin, kun tuolla aiemmin kirjoitin, että olen monen mielestä feikkiakateeminen (siis tällä palstalla). Edes akateemiset eivät tunnu tietävän oppiarvoja.
Olenko mielestäsi tosiaan suorittanut vain alemman tutkinnon, kun olen tehnyt yhdestä aineesta laudaturin (nyk. syventävät opinnot), kahdesta cumun (aineopinnot) ja kolmesta appron (perusopinnot)?
No, ihan sama mulle, mitä muut ajattelee. Olen akateeminen, mutta en sitä livenä korosta kenellekään.
Ap.