MIKÄ auttaa vauvaa nukkumaan paremmin, jos sängyn siirtää omaan huoneeseen?

Ollaan yritetty siirtää nyt 4,5 vuotiasta tyttöä muutaman kerran omaan huoneeseen ja se on tarkoittanut huonompia unia koko perheelle.



Lapset on erilaisia. Tämä ainakin tarvitsee paljon läheisyyttä eikä pysty olemaan yksin. Eikä tarvitse olla.

Teidän lapsi on tottunut noin isoksi nukkumaan teidän kanssanne. Ei kai se siitä oikeudesta enää luovu. Olisko kannattanut kokeilla jo jokunen vuosi aikaisemmin?

jos voidaan yleistää näin, että lapsi ei saa nukkua yksin: miksi oma lapseni 1,5v nukkuu omassa sängyssään ok, mutta yöllä, jos on vieressäni "ei saa unta" tai pyörii voimallisesti, ottaa pikku torkkuja ja on aamuisin todella väsynyt?

huoneen kun tuntui että havahtui mun ja miehen kyljen kääntymisiin, aamuherätykseen ym. Hienosti nukkuu omassa rauhassaan ja vanhemmatkin saa omaa rauhaa ;) Toki jos jostain syystä alkaisi itkemään ja huutamaan, menisi jompikumpi tarkistamaan tilanteen. Olen ajan kanssa oppinut että pieniin uniynähdyksiin ei kannata reagoida mitenkään, varsinkin tassuttelu olisi virhe, sillä lapsi heräisi unestaan enemmän kun menee turhaan hipelöimään. Painotan kuitenkin että eri asia jos vauva hereillä ja huutaa hädissään.

En ymmärrä toisessa huonessa nukuttajia. Minusta se on epäluonnollista.

5kk iässä. Poika nukkui täysiä yöunia jo 2kk iästä lähtien ja ainoa huono nukkuja olin minä koska reagoin jokaiseen inahdukseen.

Kuopus taas siirtyi 7kk iässä. Hän taas reagoi meihin. Jokaiseen kyljen kääntämiseen yms. Joten yöunet rauhoittui heti kun pääsi omaan huoneeseen.

Täältä palstalta on ihan turha yrittää asiallisesti kysellä mitään. Aina on joku, joka "tietää" kaikki asiat ja latelee oman mielipiteensä ainoana ja oikeana totuutena. Samalla syyllistäen kaikki eri mieltä olevat. Eiköhän nämäkin asiat ole niin, että yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle ja jokaisen on vain löydettävä itselleen, lapselleen ja perheelleen paras tapa.

...meillä poika siirtyi omaan huoneeseensa noin 8-9 kuisena. Äitinä itkin että jätän lapseni heitteille ja olin maasssa kunnes huomasin että lapsi nukkuu _koko yön_ tyytyväisenä ja kaikki voivat paremmin. Ostin kalliin herkän itkuhälyttimen sänkyni viereen jotta heräisimme jos lapsella on hätä (niitä jotka hälyttävät jos yhteyskään ei pelaa).



Lapsen itku kuuluu edelleen tarvittaessa itkuhälyttimestä ja siihen reagoidaan. Toisaalta itkuja kuuluu nykyään enää oikeastaan vain kun lapsi on sairaana. Sänkyään lapsi pitää turvallisena ja hyvänä paikkana jonne kiivetään kun kaivataan lepoa. Pahan olon yllättäessä yöllä, otan hänet syliini (tai isänsä ottaa) ja tilanteen rauettua lapsi _pyytää_ omaan sänkyyn jonne pitää peitellä suukoilla.



Lapsemme on aurinkoinen iloinen, tunteensa osoittava melkein kolmevuotias.



Jokainen lapsi on yksilö - tämä oma kokemukseni ei uskoakseni voi päteä kaikkiin lapsiin. Samoin kuin kasvatusoppaiden ja muiden "auktoriteettien" ohjeet toimivat vain osaan lapsia. Jälkikäteen olen ollut onnellinen että suostuin omaan "eroahdistukseeni". Siitä syystä olemme kaikki nukkuneet paremmin jo yli 2 vuotta.

Teidän lapsi on tottunut noin isoksi nukkumaan teidän kanssanne. Ei kai se siitä oikeudesta enää luovu. Olisko kannattanut kokeilla jo jokunen vuosi aikaisemmin?

23 vastaa: ollaan useamman kerran yritetty, ensimmäisen kerran juuri "oikeaan aikaan" n. vuoden ikäisenä, kaksivuotiaana, kolmevuotiaana jne. Mutta ei ole onnistunut. Sieltä se tyttö tulee aina viereen nukkumaan. Vaikka veisi kahdeksannen kerran takaisin sänkyyn.