MIKÄ auttaa vauvaa nukkumaan paremmin, jos sängyn siirtää omaan huoneeseen?
Mikä siinä on se temppu? Luulis, että huonommin nukkuu, kun ei oo ketään tassuttelemassa, jos tulee paha mieli. Ikää 11kk ja univaikeuksia on ollut aina. Yötissiä ei oo enää aikoihin annettu.
Kommentit (29)
hyvin yksin?
Nisäkäsvauvat on luotu siten, että ne tarvitsevat emon läheisyyttä ja nukkuvat parhaiten äidin/isän lähellä, kuullessaan hengityksen, tuntiessaan lämmön jne. Läheisyys olisi hyväksi sekä lapsen aivojen että psyykkiselle kehitykselle. Ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana ihmislapsen aivot kehittyvät hurjasti.
Jos vauvaa nukuttaa omassa huoneessa kaukana vanhemmistaan voi varautua uniongelmiin niin lapsilla kuin aikuisilla.
Sinuna antaisin vauvan vielä nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa, lähellä vanhempien sänkyä. Usko pois, se on vaivan arvoista. Palkintona saat tasapainoisen lapsen ja nuoren.
lapsi oppii nukahtamaan uudelleen itsekseen, vaikka havahtuisikin välillä unestaan. En siis tarkoita sellaisia tilanteita, joissa lapsi selvästi itkee, vaan sellaisia, joissa lapsi vähän ääntelee kesken unien.
Kaikilla lapsilla tämä ei kuitenkaan toimi, vaan jotkut huutavat täyttä kurkkua aina, kun heräävät. Tällaisen lapsen sängyn siirtämisestä ei ole mitään hyötyä.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513749495
Sue Gerhardt: Rakkaus ratkaisee
t. 4
Ihan kaiken ikäisten eduksi olisi hyvät yöunet. Niin äidin kuin vauvankin on hyvä nukkua hyvin.
Kenenkään ei tarvitse nukkua hyvin YKSIN, mutta on ihan yksilöstä kiinni mikä tapa nukkua takaa kullekin perheelle rauhallisimmat yöunet.
Syynä olivat varmasti juuri se, että me ei miehen kanssa oltu reagoimassa jokaisen älähdykseen mitä tyttö päästi unissaan. Lapdi Sai siis rauhan nukkua ja opetella itse menemään syvään uneen kevyemmästä unesta.
Varmasti vaikutti myös se, että ympäristö muuttui hiljaisemmaksi kun isä ei ollut kuorsaamassa (ja kovaa) korvan juuressa. Muutenkin mentiin aina eri aikaan nukkumaan ja käytiin vessassa yöllä jne. Kaikkea tällaista äänihälyä.
Totta kai mentiin aina rauhoittelemaan jos itki yöllä mutta aika vähän sitä loppupeleissä oli sen jälkeen kun siirto tapahtui omaan huoneeseen. Kaikki nukkuivat tämän jälkeen paremmin.
hyvin yksin? Nisäkäsvauvat on luotu siten, että ne tarvitsevat emon läheisyyttä ja nukkuvat parhaiten äidin/isän lähellä, kuullessaan hengityksen, tuntiessaan lämmön jne. Läheisyys olisi hyväksi sekä lapsen aivojen että psyykkiselle kehitykselle. Ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana ihmislapsen aivot kehittyvät hurjasti. Jos vauvaa nukuttaa omassa huoneessa kaukana vanhemmistaan voi varautua uniongelmiin niin lapsilla kuin aikuisilla. Sinuna antaisin vauvan vielä nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa, lähellä vanhempien sänkyä. Usko pois, se on vaivan arvoista. Palkintona saat tasapainoisen lapsen ja nuoren.
jotka eivät ole perhepedissä nukkuneet vaan alle vuoden ikäisestä omassa huoneessaan. Oikein ovat tasapainoisia ja ihania lapsia :)
hyvin yksin?
Nisäkäsvauvat on luotu siten, että ne tarvitsevat emon läheisyyttä ja nukkuvat parhaiten äidin/isän lähellä, kuullessaan hengityksen, tuntiessaan lämmön jne. Läheisyys olisi hyväksi sekä lapsen aivojen että psyykkiselle kehitykselle. Ensimmäisen kolmen ikävuoden aikana ihmislapsen aivot kehittyvät hurjasti.
Jos vauvaa nukuttaa omassa huoneessa kaukana vanhemmistaan voi varautua uniongelmiin niin lapsilla kuin aikuisilla.
Sinuna antaisin vauvan vielä nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa, lähellä vanhempien sänkyä. Usko pois, se on vaivan arvoista. Palkintona saat tasapainoisen lapsen ja nuoren.
Ymmärtääkseni ap:n vauvalla oli uniongelmia vanhempien lähellä. Toinen meistä siis luki väärin. :)
Oma esikoiseni nukkui tosi huonosti ekat 6 kk. Ja minä en nukkunut käytänössä lainkaan. Vauva pyöri sängyssä, inisi unissaan ja sai minut valehtelematta sata kertaa yössä kurkkimaan, mikä on vialla (nukkui siis omassa sängyssä vieressäni). Heräili usein myös, jos lähdin vessaan tai muuta vastaavaa. Söi toki 1-2 kertaa yössä, mutta ei sen enempää.
Kun siirsimme hänet omaan huoneeseen, yöt rauhoittuivat. Heräsi sen 1-2 kertaa syömään ja aamulla kuuden jälkeen piti ottaa viereen, mutta muuten sekä äiti että vauva nukkuivat putkeen väliajat. Lopetti yösyömisen 11 kk:n iässä ja nukkui ja nukkuu tänä päivänäkin yöt putkeen. On tasapainoinen ja onnellinen lapsi. Miksi ihmeessä jo oletuksena ajatellaan, että kaikki lapset ovat samanlaisia ja se, mikä sopii omalle vauvalle, sopii myös kaikille? Ahdasmielistä ja ylimielistä.
on paljon kiistatonta tietoa ja tutkimusta tarjolla. Nykyihminen länsimaissa on ajettu muilla elämänalueilla niin ahtaalle ettei hän jaksa hoitaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ymmärrän sen hyvin. Asuntolaina painaa päälle, vanhempien täytyy saada nukkua yö yhtä soittoa jo vauvan ollessa hyvin pieni. Vanhemmilla on enemmän ja enemmän mielenterveysongelmia jonka takia he eivät pysty hoitamaan lasta aina kuten haluaisivat.
Usein kuitenkin se vaivalloiselta vaikuttava tapa on lopulta se helpoin. Toki on poikkeuksia ja joillekin saattaa hyvinkin sopia se, että vauva nukkuu yksin ja eri huoneessa vanhempien kanssa. Nämä poikkeudet ovat jotenkin salakalavasti levittäytyneet yleiseksi käytännöksi - luonnonmukaista tapaa hoitaa vauvaa katsotaan oudoksuen.
Jos kuitenkin lukee hieman biologiaa ymmärtää sen että nisäkkäiden paikka olisi emon läheisyydessä ja lämmössä.
Syy miksi ihmislapsen aivot kehittyvät kohinalla ensimmäisen kolmen vuoden aikana on se, että lapsen pää ei mahtuisi tulemaan ulos jos se kasvaisi vastaavassa suhteessa valmiiksi kuin muilla nisäkkäillä.
En ole ylimielinen. Näen vain ehkäpä etäämmältä syy-seuraus -suhteita kuin moni muu. Psyykkiset ongelmat lapsilla ja nuorilla länsimaissa lisääntyvät. Kukin tekee kuten parhaaksi näkee ja mihin pystyy. Kuitenkaan se ei poista sitä tosiasiaa, että suurimmalle osalle lapsista mieluisin ja paras paikka nukkua olisi vanhempien lähellä. Paras paikka viettää nuo kriittiset kolme ensimmäistä ikävuotta kotona.
Ap:n tapauksessa kitisevä lapsi voi kitistä sitäkin, että haluaisi nukkumaan ihan äidin viereen - ei omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Toki lapsi tottuu varmasti nukkumaan yksin omassa huoneessakin, siitä ei olekaan kysymys. Lapset ovat joustavia ja tottuvia olentoja...
Puhun lasten puolesta. En itseäni tai äitiyttäni ylentääkseni.
t. 4
meilläkin vauvan unet rauhoittuivat, kun omaan huoneeseen siirrettiin. Vauva heräili vessakäynteihin ja kääntymisiin, omassa huoneessa pieni kitinä loppui ja vauva pääsi syvään uneen helpommin.
Ja todellakin oppi nukkumaan ilman, että jokaiseeen äänähdykseen tarvitsi tassuttelua eli lapsen uni parani ja oli päivisin hyväntuulisempi. Samoin äiti jaksoi paremmin, kun molemmat nukkui sikeämmin. Itkuun toki vastasin, kun ovet on auki ja herkkä äiti heräs niihin kyllä.
1) Ensin iltarytmin tarkistaminen, eteneekö aina samalla kaavalla? Pystyykö vauva ennakoimaan mitä tapahtuu? Iltapala, iltapesut, sänkyyn, iltasatu, paijaus ja pusu, hyvät yöt.
2) Illan rauhoittaminen, ei välkkyvää tv:tä, knopeatempoista musiikkia tai tietokoneen hurinaa enää iltapalan aikoihin eikä sen jälkeen. Korkeintaan jokin tuutulaulu-cd hiljaa soimaan taustalle vaikkapa omassa huoneessa. Normaalit arjen äänet eri asia. Ei ole tarkoitus opettaa vauvaa myöskään huopatossuiluun.
3) Sekin auttaisi jos vaikka ensimmäisen viikon pari olisitte valmis herättämään vauvan aamuisin tavallista aikaisemmin. Vauva olisi illalla jo niin väsynyt, ettei taistelisi unea vastaan vaan nukahtaisi itse. Aluksi ehkä äiti tai isä istuisi tuolilla vieressä kunnes vauva nukahtaisi. Sitten vähitellen etäämmällä ja lopulta niin että ovi jäisi raolleen.
4) Katos sänkyyn saattaisi tuoda turvaa. Ja sen voisi esitellä uutena kivana ison pojan / tytön juttuna, joka liittyy omaan huoneseen siirtymiseen. Ylipäätänsä se omaan huoneeseen siirtyminen tulisi lanseerata hauskana asiana.
5) Syli- ja läheisyystankkausta paljon päivän aikana niin ettei vauva kaipaile sitä yöllä.
Joistain viesteistä paistoi ajatus, että lapsi nukkuu paremmin, kun ei ole äiti (tai isä) koko aikaa tassuttelemassa. Oikeastiko te jokaiseen pieneen yninään tarjoatte tassuttelua. Jos näin niin on varmaan lapsen parempi nukkua rauhassa, mutta eikö se tulisi jo sillä, että lopetetaan se jokaiseen yninään reagointi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että eiköhän sitä jokainen valitse sen itselleen parhaan tavan. Jos esim toinen vanhempi kuorsaa kovaa, niin eiköhän paras uni tule lapselle vähän kauempana jne.
pitäisi mennä lääkäriin. ;-) se, että siirtää vauvan toiseen huoneeseen ei auta kuorsaamiseen.
mut joo, ei kyl tassuteltu inisijää, silti inisi. Taisin vaan mainita tassuttelun,kun joku sillä aijemmin puolusti vieressä nukuttamista...
pitäisi mennä lääkäriin. ;-) se, että siirtää vauvan toiseen huoneeseen ei auta kuorsaamiseen.
vaan vauvan nukkuminen toisessa huoneessa. Eikö? Meillä vauva alkoi nukkua paremmin omassa huoneessaan. Syynä ei ollut pelkästään se, että isän kuorsaus häiritsi, kuten aikaisemmin kirjoitin. Älkää nyt taas tarttuko epäolennaiseen.
- se, jonka mies kuorsaa ja joka aikaisemmin tässä ketjussa siirsi lapsen omaan huoneeseensa menestyksekkästi.
kun äiti ei enää herää vauvan itkuihin ja vauva oppii ettei kukaan tule lohduttelemaan vaikka itkisikin.:(
heräillä äidin ja isän pyörimiseen jne joten omassa huoneessa ovat nukkuneet paremmin. Ei heitä ole onneksi tarvinnut öisin hyssytellä...tutti riittänyt aina.
HETI paremmin kun pääsi omaan huoneeseen. En jaksanut enää reagoida joka ähinään, mutta itkuun tietysti aina ja heti. Lapsi ei myöskään herännyt siihen että me kävimme vessassa tms.
Neloselle tiedoksi, että minä itse en nuku sekuntiakaan jos lapsi on vieressäni, vaikka ei asuntolaina eikä työt paina päälle. Perhepeti ei ratkaise mielenterveysongelmia, piste.
kun äiti ei enää herää vauvan itkuihin ja vauva oppii ettei kukaan tule lohduttelemaan vaikka itkisikin.:(
Ei yksikään. Päinvastoin, sen sijaan jokaiseen pieneen ähinään tai kitinään, mitä meidän vauva ainakin harrasti ihan UNISSAAN ei enää vastata ja niihin ei tarvikaan. Opettele lukemaan.
mahtaako vauva vaistota kun äiti on hereillä samassa huoneessa odottaen milloin täytyy nousta ylös "tassuttelemaan" tai laittamaan tutti suuhun tms...? Minä ainakin herään vauvan / taaperon jokaiseen inahdukseen, ja sitten kuulostelen enemmän tai vähemmän hermostuneena miten tilanne etenee... ja kun lapsi nukkuu omassa huoneessa, herään vain itkuun enkä näihin unituhinoihin. Ja silloin sitä "tassuttelua" tarvitaan huomattavasti vähemmän!
Äiti ei ole heti vieressä tarkistamassa kun vauva alkaa pyöriskelemään sängyssään. Näin vauvakin oppii rauhoittumaan itse takaisin uneen ilman että kukaan on auttamassa. Toki hädän tullessa paikalle pitää mennä, mutta normaalin kevyen unen vaiheen vauva oppii ohittamaan ja jatkamaan uniaan.
Ja kyllähän sitä vauvankin unta voi äidin pyörimiset ja kyljen kääntämiset häiritä samalla tavalla kuin päinvastoin.