Mitkä on fiilikset, kun syntyy kolmas lapsi samaa sukupuolta kuin aikaisemmin?
Itse mietin välillä kolmatta lasta, mutta rehellisesti sanoen en tiedä miten selviäisin pettymyksestä jos tulisi kolmas poika. Sukupuoli tähän asti ei ole ollut minulle mikään "issue", mutta kyllä tunnusta välillä lievästi kadehtivani perheitä joissa sekä tyttö että poika.
Lapsiani tietysti rakastan yli kaiken eikä sukupuolta tuli arkielämässä edes mietittyä, mutta haluaisin kuulla kokemuksia miltä tuntuu kun syntyy se kolmas tyttö/poika, jos on ainakin pikkuisen toivoinut sitä toista sukupuolta? Unohtuuko pettymys heti vai jääkö vaivaamaan? Harmitteleeko kenties että tuli lähdettyä vauvarumaan taas mukaan?
Kommentit (23)
Sitten kun tulikin kolmas poika olinkin jotenkin helpottunut. Kai sitä pikkasen pelkäsi, että jos tuleekin tyttö ja sehän olisi eri asia mihin on tottunut. Muita tuntui harmittavan enemmän. Mieskin totesi siinä ihalleissaan jälkikasvuaan, että miks nää on aina poikia. Hymyili kuitenkin. Tämä kolmas poika on isänsä suosikki, vaikka alkuun olikin pettynyt hänen sukupuoleen.
Meille syntyi vielä neljäskin poika 5 vuoden tauon jälkeen. Oikeasti yritettiin kaikilla tietämillämme konsteilla saada tyttöä. Tällä kertaa kysyttiin sukupuoli jo ultrassa ja pettymyshän se oli. Sitä oli kuitenkin aikaa sopeutua ennen syntymää ja itse toivoin, että ultra olisi ollut väärässä.
Minulla vaan on taipumus ihastua niin täysillä siihen vauvaa kun sen siihen syliin saa, ettei siinä enää sukupuoli merkkaa mitään. Sitä vaan rakastaa niin paljon sitä lastaan, että ei haluaisi edes sen olevan toista sukupuolta, koska eihän se silloin olisi se sama rakas lapsi.
Joskus tulee sellainen olo, että olisi kiva jos olisi tyttökin, mutta en kyllä yhtäkään poikaani vaihtaisi pois.
Enää ei sitä tyttöä yritetä saada.
Molemmista toivoinkin poikaa, vaikka ehkä ihan raskauden alussa kakkosesta mietin sitä tyttövaihtoehtoa.
Olemme miehen kanssa puhuneet, että kolmaskin poika olisi tervetullut - nimikin on valmiina! Meillä ei raskaudet ala tuosta vaan, joten on hyvin mahdollista, että sitä kolmatta ei edes tule (olen jo 36-vuotias). Siksi vain toivon lasta. Tiedän silti, että käyn ihan raskauden alussa läpi myös sitä tyttöajatusta itsekseni. Onhan selvää, että jos vielä tulen raskaaksi, on se viimeinen vauva meidän perheelle. Silloin siis tiedän varmana, että minusta ei koskaan tule tytön äitiä. En usko, että tunnen pettymystä, koska minulla on kummilapsia ja sukulaislapsina pelkästään tyttöjä. Nämä tytöt ovat ihan yhtä vilkkaita kuin omat poikanikin - erona tosin se, että vaatteet ovat mielettömän tärkeitä. Tyttöjen uhmikset ovat myös olleet aika vaikeita, vaikka poikani melkoisia villikkoja ovatkin.
Olen toki nähnyt näitä hiljaisia ja rauhallisiakin tyttöjä - muuten epäilisin niiden olevan pelkkää urbaanilegendaa. :) Mutta olen suht varma, että meille ei tulisi rauhallista tyttöä, kun ovat kaikki sukulaistytötkin reippaita, liikkuvia ja riehakkaita. En edes uskoisi toivovani tyttöä, mutta yhtenä päivänä huomasin suunittelevani tyttöjen nimiä...
Tärkein on kuitenkin ajatus vauvasta. Vauva on meille tervetullut - oli sukupuoli kumpi tahansa. En pety sukupuoleen vaan siihen, että mahdollisesti kokemus tytön äitinä jää pois. Mutta hyviä puolia samassa sukupuolessa on se, että vaatteet ja lelut voidaan kierrättää eikä huonejaoissa tule ongelmia. :)
Ongelma se tuntui olevan suvun vanhoille matroonoille, joiden mielestä perheessä pitää olla kumpiakin sukupuolia, ja kultainen noutaja, ja farmarivolvo.
Seuraavassa käänteessä nämä mammat onnistuvat näkemään asian hyvät puolet: ei tarvitse ostaa tyttöjen/poikien vaunuja ja tyttöjen/poikien leluja ja tyttöjen/poikien leluja, vaan saa syytää sitä samaa helevetin punaista/sinistä edelleen!
Ja seuraavalla kerralla varmasti sitten onnistaa.
* HUOH *
Kun kuulin että kolmas tyttö on tulossa niin olin pettynyt ja itketti. Ja aloin heti suunnitella että hankitaan vielä neljäskin lapsi, sillä jaksoin sitten eteenpäin. Nyt tuo nuorimmainen on jo 2,5 v, olen ihan sinut asian kanssa mutta joskus kyllä kadehdin niitä kenelle syntyy poika 2 tytön jälkeen. Mietin neljättä lasta mutta pelkään että petyn taas, vaikka nyt tuntuukin siltä ettei sukupuolella olisi väliä.
saa nähdä tuleeko meille enää lapsia. Se on varmaa että lasta ei aleta yrittämäänkään ennenkuin olen valmis ottamaan kumman vaan tytön tai pojan.
että kolmas lapsi onkin poika. Kaksi aiempaa ovat tyttöjä. Olin hirveän pettynyt. En sitten saakaan sitä kolmatta ihanaa tylleröä vaan jotain muuta. Mutta kai se sitten muuttuu kun vauva syntyy. Toivottavasti. En olisi ryhtynyt koko hommaan jos olisi ollut varmaa että poika tulee.
Ja jotenkin niin sairasta.
T: tytön ja pojan äiti joka kolmatta lasta odottaa.
että kolmas lapsi onkin poika. Kaksi aiempaa ovat tyttöjä. Olin hirveän pettynyt. En sitten saakaan sitä kolmatta ihanaa tylleröä vaan jotain muuta. Mutta kai se sitten muuttuu kun vauva syntyy. Toivottavasti. En olisi ryhtynyt koko hommaan jos olisi ollut varmaa että poika tulee.
Ja jotenkin niin sairasta. T: tytön ja pojan äiti joka kolmatta lasta odottaa.
jolla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä puhuu. Sullahan tätä "ongelmaa" ei nyt ole raskaudessa, kun kerran sulla on jo molempia merkkejä.
että kolmas lapsi onkin poika. Kaksi aiempaa ovat tyttöjä. Olin hirveän pettynyt. En sitten saakaan sitä kolmatta ihanaa tylleröä vaan jotain muuta. Mutta kai se sitten muuttuu kun vauva syntyy. Toivottavasti. En olisi ryhtynyt koko hommaan jos olisi ollut varmaa että poika tulee.
Ja jotenkin niin sairasta. T: tytön ja pojan äiti joka kolmatta lasta odottaa.
jolla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä puhuu. Sullahan tätä "ongelmaa" ei nyt ole raskaudessa, kun kerran sulla on jo molempia merkkejä.
Kuule ei kaikesta tarttekaan olla kokemusta, silti sitä voi kommetoida. Kyllä toi on pimeetä "en olisi tehnyt edes lasta jos varmaa olisi ollut että lapsi on poika" vai miten se nyt meni?
kolmas poika meni jo vitsistä. Vaan vielä huvittavampaa oli jatkossa, kun myös nelonen ja vitonen olivat poikia!
Pojat on ihania ja talon ainoana naisena saan olla ihan prinsessa. Tyttöjen juttuja voi ihastella kummilasten ja siskon tyttöjen kanssa.
Minulla siis kolme poikaa. Olin täysin varma, että kolmas on tyttö, koska raskausaika oli täysin edellisistä poikkeava. Ultrassa sitten kysyin kumpaakohan sukupuolta kolmas on. Kätilö sanoi, että taitaa kuule nyt olla niin, että jalkapallojoukkuetta olet tekemässä, tämäkin on nääs poika.
Olin todella iloinen uutisesta, vaikka toki tyttökin olisi ollut tervetullut. Enemmän ihmetyttää ihmiset, jotka "säälittelee" tällä asialla. Ja kommentit, "no vielä pitää sitten ainakin yksi lapsi tehdä lisää".. Miksi ihmeessä? En mitenkään erikoisesti halua tyttöä, halusin lapsia ja pojat käyvät vallan mainiosti tällaiselle poikatyttö-äidille. ;) Onneksi veljelläni on kolme tyttöä ja suvun lapsetkin järjestäin on tyttöjä, joten saan kyllä ihastella mys tyttöjen kasvua ja kehitystä ihan aitiopaikalta. =)
Esikoinen on poika ja seuraavat kolme tyttöjä.
Olemme varsinainen tyttönelikko, äitikin nuortuu!
Tietenkin sitä teki neljännestä varapoikaa (anteeksi ajattelutapa), mutta kun lapsi on maailmassa, ei se voisi olla yhtään toisenlainen ja aivan sopiva on.
Toisen lapsen toivoinkin olevan poika koska olivat 1.v ikäerolla niin ajattelin että ovat kunnon "taistelutoverit" toisilleen.
Olen myös ajatellut että haluaisinko että kolmas olisi tyttö, ja tuleeko suuri pettymys jos onkin poika. Mutta eipä sillä väliä. Minusta olisi myös ihan kiva olla vain poikien äiti.
Miettisin asian etukäteen jo niin selväksi itselleni ettei pettymystä tulisi.
Meillä oli jo kaksi tyttöä, ja kolmannen sukupuoli oli rehellisesti sanottuna yhdentekevää.
Kun sitten kolmas tyttö syntyi, niin olin äärettömän onnellinen VAUVASTA. Myös hänen sukupuolensa tuntui siltä, että meille kuuluikin tulla vielä kolmas tyttö. Toki poika olisi ollut yhtä rakas ja tervetullut.
Niin ja ap, minäkin luulin ennen raskautta toivovani poikaa ja pelkäsin pettyväni, jos tuleekin tyttö. Raskauden aikana tämä tunne hävisi kokonaan.
Olin vilpittömästi hämmästynyt kun kolmaskin oli tyttö, mutta nyt en voisi muuta kuvitellakaan. Saatiin just sellainen lapsi kun pitikin.
Ja munulla on muuten joka raskaus ollut ihan erilainen eri oireineen vaikka kaikki sitten tyttöjä ovatkin olleet.
että kolmas lapsi onkin poika. Kaksi aiempaa ovat tyttöjä. Olin hirveän pettynyt. En sitten saakaan sitä kolmatta ihanaa tylleröä vaan jotain muuta. Mutta kai se sitten muuttuu kun vauva syntyy. Toivottavasti. En olisi ryhtynyt koko hommaan jos olisi ollut varmaa että poika tulee.
meillä on kaksi tyttöä ja olen raskaana, en tiedä vielä sukupuolta. Toisaalta ihan sama mitä sukupuolta kunhan olisi vain terve, toisaalta jos ei tule poikaa niin minusta ei tule koskaan pojan äitiä. Tämä lapsi on viimeinen, sukupuolesta riippumatta.
itse odotin neljättäni (syntyi 14.9.) kolmen pojan jälkeen ja sain aika monta kertaa kuulla kysymyksen: yritättekö nyt tyttöä? totesin vaan, ettei me olla erityisesti yritetty :) ja jatkoin kuivasti, että ainahan suojaamattomasta seksista saattaa olla seurauksia... no, kaikki, vanhinta poikaa lukuun ottamatta arvelivat, että poikahan se taas on, vaan eipä ollukaan, vaan pieni prinsessa. Eipä ollu sukupuolella väliä, mutta tuntuu, että se oli just sitä mitä pitikin olla.. niin ja tekis kyllä mieli mennä ostamaan sille kaappi täyteen mekkoja...
mutta ei kannata laskea liian suuria odotuksia lapsen sukupuolen suhteen. Ne on aina yhtä rakkaita ja ihania, olivatpa tyttöjä tai poikia. Tai niin olen itse kokenut.
Mutta yllätys-poikahan se sieltä tuli. =)
Minulla oli myös niin päin, että vei aikansa sopeutua tähän ajatukseen, ettei me saadakaan kolmea tyttöä. Hieman kyllä hirvittää tuo pojan kasvattaminen isoksi mieheksi, kun koen, että olen enemmänkin juuri sellainen feminiininen "tyttöjen äiti" =D.. mieskin on melko herkkä ja kiltti mieheksi.
Onneksi tämä poika-vauvakin vaikuttaa (on hieman alle vuoden) vielä ainakin enemmän sellaiselta ajattelija-tyypiltä, kun miltään kauhealta menijältä / riskin ottajalta. Hyvä näin.
Jos minun pitäisi valita valitsisin 3. pojan, mutta onneksi sukupuoli ei ole valintakysymys. Siitä ollaan onnellisia mitä saadaan.
Meilläkin oli kaksi poikaa ja kolmannesta minä toivoin tosissani tyttöä. Ensimmäisestäkin meillä odotettiin tyttöä ja kun ultrassa näkyi poika olin pari viikkoa järkyttynyt asiasta. Toinen poika oli ihan ok, mutta kolmannesta odotimme taas tosissaan tyttöä. Rakenneultrassa poika vielä näytti tytöltä, mutta paria kuukautta myöhemmin selvisi, että poika sieltä olisi tulossa.
Olin todella pettynyt siihen, että emme tyttöä saisikaan, sillä lisää lapsia ei ole tulossa. Siinä vaiheessa, kun poika syntyi hän oli täydellisin olento maan päällä ja juuri meille tarkoitettu. Minua auttoi, kun sain tietää jo raskausaikana lasten sukupuolet. Pettymys tuli silloin ja lapsen syntyessä asia ei enää haitannut.
Olen itse ollut aina erittäin tyttömäinen enkä koskaan ymmärtänyt poikien juttuja. Mieskin haaveili tytöstä. Siksi meille tyttöjä odotettiin. Saimme kuitenkin kolme ihanaa erittäin vilkasta ja liikunnallista poikaa. Jälkikäteen olemme todenneet, että saimme mitä tarvitsemme. Mikäli olisimme saaneet rauhallisia tyttöjä, olisimme paljon passiivisempia. Etenkin vanhin poika tarvii jatkuvia liikunnallisia aktiviteetteja ja tämä on pakottanut meidätkin liikkumaan. Ei uhkaa vanhempiakaan ylipaino eivätkä terveysongelmat, kun aina olemme menossa.
Vaatekaupassa yhä harmittelen sitä, etten saa koskaan ostaa mitään tyttöjen ihanuuksia lapsilleni, mutta onneksi minulla on kummitytöt.
Noi rämäpää-pojat ja prinsessa-tytöt on ihan teidän itse kasvattami/kehittämiä. Minun ystävällä 3 tyttöä ja sieltä kyllä löytyy sekä rämäpäitä että rauhallinen unelmoija-tyttö. Itsellä tyttö ja poika ja tyttö on täystuho, kun taas poika herkkä ja leikii nätisti omia leikkejä vaikka kuinka kauan. Tyttö siis "poikamailen" ja päivnvastoin. Eli ihan sama kumpaa sukupuolta ovan. Jännitä mieluummin onko se kolmonen samanlainen temperamentiltään kuin aikaisemmat.
Pettyykö kukaan jos kolmannellakin lapsella on vaaleet kiharat niinkuin edellisillä?