Masennuksesta parantunut tai masentunut,

kuuntele vaan ja tarjoa erilaisia näkökulmia, mutta älä vähättele toisen sanomisia tai tuputa mielipiteitä.

sun tartte siis yrittää auttaa 24/ 7, ei kukaan halua että itsekin masennut ja alat inhota kaveriasi.

olevansa masentunut ja ajattelevansa voi perkele mun on pidettävä huolta lapsista tai edes itsestäni. Eikö järki missään vaiheessa sano että ei tämä vetele minun on pakko vääntäytyä täältä sängystä ja mentävä edes pesulle.



Olen itse maalaistyttö saappaat polvia myöden savessa ja pää ei nouse edes sumupilven tasolle eli läheisen masennus on todella outoa minulle.



ap

mutta sitten se tuska vie taas mennessään. Ei sille itse mitään voi. t.21

olevansa masentunut ja ajattelevansa voi perkele mun on pidettävä huolta lapsista tai edes itsestäni. Eikö järki missään vaiheessa sano että ei tämä vetele minun on pakko vääntäytyä täältä sängystä ja mentävä edes pesulle.

Olen itse maalaistyttö saappaat polvia myöden savessa ja pää ei nouse edes sumupilven tasolle eli läheisen masennus on todella outoa minulle.

ap

olevansa masentunut ja ajattelevansa voi perkele mun on pidettävä huolta lapsista tai edes itsestäni. Eikö järki missään vaiheessa sano että ei tämä vetele minun on pakko vääntäytyä täältä sängystä ja mentävä edes pesulle.

Olen itse maalaistyttö saappaat polvia myöden savessa ja pää ei nouse edes sumupilven tasolle eli läheisen masennus on todella outoa minulle.

ap

masennus olisi järjellä parannettavissa, niin miksi kukaan edes vaivautuisi masentumaan? Eihän se ole lainkaan järkevää alunperinkään. Luultavasti tämäkin henkilö on ennen masennusta ajatellut järkevästi, tuskin se sitä tietoisesti valitsee muuttaa vai mitä luulet?

Jos tuo on asenteesi, niin ei sinusta pahemmin apua ole. Olen minäkin maaseudulta pikkukaupungista ja masennus oli minulle todella outoa ennen kuin itse masennuin. Ehkäpä jonkun masennus helpottaa itsekseen, ja päättää nousta sängystä, mutta ei sillä järjellä ajattelun kanssa ole mitään tekemistä.

mutta sitten se tuska vie taas mennessään. Ei sille itse mitään voi. t.21

olevansa masentunut ja ajattelevansa voi perkele mun on pidettävä huolta lapsista tai edes itsestäni. Eikö järki missään vaiheessa sano että ei tämä vetele minun on pakko vääntäytyä täältä sängystä ja mentävä edes pesulle.

Olen itse maalaistyttö saappaat polvia myöden savessa ja pää ei nouse edes sumupilven tasolle eli läheisen masennus on todella outoa minulle.

ap

Mutta kuvittele sitä häpeää ja syyllisyyttä, kun ei pysty.

pää ei vaan nouse enää, haluaisi vaan nukkua pois.

ikinä ollut pidemmän aikaa todella väsynyt? Pystyisitkö piristymään täydellisesti vain ajattelemalla, että nytpä piristyn? Tai olemaan esim. nukkumatta viikon vain ajattelemalla, että nyt en nuku viikkoon? Ei masennuskaan lopu sillä, että ajattelee, että nyt en ole masentunut.

muuta kuin että olen sen edessä neuvoton. Näen kyllä läheiseni hirvittävän tuskan sen kanssa. Ja haluaisin edes jotenkin ymmärtää miltä hänestä tuntuu. Ymmärrän ja näen kyllä ettei se ole sama kuin maanantain emmä jaksa mennä töihin mä olen masentunut.

Tuntuu ettei uskalla puhua iloisista asioista, ulkona paistaa aurinko, sekin voi saada aikaan hirveän itkukohtauksen. Jos kertoo että kaverin isä kuoli se voi saada aikaan iloisen liverryksen jollain taitaa mennä vielä huonommin. Onko se edes masennusta vai joku muu sairaus?



ap

mieltä olet näistä vastauksista mitä sinulle on annettu siitä, miltä se tuntuu? Jos ne eivät auta ymmärtämään, niin ei sitä oikein muutakaan voi sanoa. Ehkä voisit lukea jonkun masennuksesta kärsineen kirjan.



Tuskinpa kaikki masentuneet iloitsee toisten huonosta onnesta, mutta kyllä se voi ärsyttää, jos toinen saa iloa sellaisesta pikkuasiasta kuin auringonpaiste, kun itsestä se ei tunnu miltään vaikka kuinka haluaisi.



Kai tämä henkilö käy psykiatrilla? Hän tekee diagnoosit.

masentunut ei välttämättä ole kauhean ihana ihminen läheisilleen. Ei jaksa kiitellä, vaan pikemminkin käyttäytyy aika häijysti. Kun ei näe itsessään mitään kaunista, niin koko maailma ja ihmiset muuttuvat masentuneen silmissä rumaksi. Masentuneen mieli on vääristynyt, eikä ollenkaan sellainen kuin oikeasti persoonaltaan olisi. t.21

esimerkki, että jos itsellesi olisi juuri tapahtunut jotain kauheaa, kuten että kaikki sukulaisesi kuolivat auto- onnettomuudessa tai saisit kymmenen miljoonan velat niskaasi, ja sitten kaverit tulisi käymään ja sanoisi vaan, että älä nyt murjota, katso miten ihanasti aurinko paistaa, kyllä se siitä, mäkin ostin just alesta ihania vaatteita, eikö ookin ihanaa, niin kyllä voisit ajatella, että painukaa kaikki vittuun.

Ei sun tarvitse lähteä mukaan siihen voivotteluun, tuskailuun tai muuhunkaan, olet vaan paikalla ja vaikka levittelet niitä käsiä että "voi että, kun ei tässä oikein tiedä miten voisin sua auttaa. Jos voin, kerro vaan."



Mä olin masennukseni aikaan aika samanlainen, jotenkin odotin että joku muu olisi vain repinyt mut irti siitä masennuksesta ja taikasauvalla poistanut sen, kun itsestäni ei ollut juuri mihinkään. Sorruin jopa liioitteluun ja keksimään vaivoja jonkinlaisena huomionhakukeinona, ja tulkitsen tuon läheisesi vaivojen määrän (vatsan syöpä ja varsinkin sen siirtyminen varpaaseen viittaa myös mielestäni tähän) sellaiseksi huomionhakuisuudeksi.



Kukaan ei kuitenkaan voi toista masennukselta pelastaa. Toivottavasti lääkitys olisi heti alusta kohdillaan, jotta se alkaisi tehota pian - se helpottaa. Mulla ei itselläni edes ollut lääkitystä, kun en sitä suostunut ottamaan, kävin vain psykologin juttusilla ja vertaisryhmässä. Sitä kautta lopulta kaiketi pääsin sitten ojastani nousemaan ja aloin tajuta, että mun pitää itseni hoitaa kuntoon, ja nimenomaan minun pitää se tehdä, ei kenenkään muun.



Mulla tosin masennus liittyi totaaliseen uupumukseen, ja uskon että siitäkin oli apua, kun läheiset jaksoivat olla läsnä ja kuunnella voivotuksiani, ja auttaa niissä arkipäiväisissä askareissa mitä piti hoitaa ja joita en itse jaksanut yksin tehdä. Mulla siis läheiset auttoivat esim. siivoamaan ja laittamaan ruokaa, mutta eivät tehneet sitä mun puolestani, vaan yhdessä mun kanssani.

Kysyn vielä että eikö missään vaiheessa näe olevansa masentunut ja ajattelevansa voi perkele mun on pidettävä huolta lapsista tai edes itsestäni. Eikö järki missään vaiheessa sano että ei tämä vetele minun on pakko vääntäytyä täältä sängystä ja mentävä edes pesulle.

Olen itse maalaistyttö saappaat polvia myöden savessa ja pää ei nouse edes sumupilven tasolle eli läheisen masennus on todella outoa minulle.

ap

voi olla niin kipeä ja ajatuskuviot niin vääristyneet, ettei enää tajua masennustaan ja ahdistustaan - ylipäätään todellisuudentaju saattaa heittää vahvasti.

Siellä lievän ja keskivaikean masennuksen puolella eletään vielä kiinni ns. todellisessa maailmassa. Mutta tosiaan ihminen voi olla niin kipeä, ettei edes tajua haisevansa pahalle. Tai sitten tietää muttei välitä.

ja tänään joku aloitti samanlaisen ketjun.



Kiitos vastanneille sain kyllä ajattelemisen aihetta.



ap

Keitä kahvit ja olkaa vaikka hiljaa, jos ei juttu luista.

Pese pyykkiä ja imuroi.

ainakaan kukaan olisi varsinaisesti voinut sanoa mitään, mikä olisi yhtään helpottanut. On asioita, joita ei pidä sanoa, kuten "mikset tee sitä ja tätä", "etkö vois ajatella järkevästi", "olen minäkin ollut masentunut ja ihan itse päätin sen lopettaa", "ala harrastaa paljon urheilua niin kyllä se siitä". Nää saa vaan harkitsemaan itsemurhaa.

ja kärsin epätyypillisestä masennuksesta, eli olin ylivilkas ja aina menossa (ryyppäämässä) vaikka sisällä tuntui olevan pelkkää tyhjää.



Muutama ystävä oli huolissaan mutta en halunnut apua. Ne jätti mut rauhaan, mutta olivat kuitenkin "taka-alalla" jos olisin tarvinnut apua.

Aikanaan masennus helpotti ja aloin taas ottaa syvällisempää kontaktia. Masennuksen pahimpana aikana en halunnut kertoa itsestäni yhtään mitään.



Niin että oma neuvoni masentuneen ystävälle on tämä: jätä rauhaan, mutta älä jätä yksin.

Ole taustalla ja valmis kuuntelemaan, mutta älä tuppaudu tai tuputa apua.



Ja huolehdi itsestäsi ettet masennu itse!!!