Lue keskustelun säännöt.
Miten saada "äitikavereita" kun ei kukaan puhu mulle mitään vauvakerhoissa??
20.09.2010 |
Ensin huvitti ja naureskelin asiaa miehellekin, mutta nyt alkaa jo nyppiä. Muskari, vauvajumppa, vauvauinti... Ihan kivaa joo ja vauvan kanssa sinänsä mukavaa mutta miksi kukaan ei puhu mulle mitään???
Kuvittelin, että pienellä paikkakunnalla saisin niitä kuuluisia äitikavereita, mutta turha toivo. En jaksa enää itsekään yrittää, kun ei kerran ketään kiinnosta. Äidit tulevat kauhealla kiireellä ryhmiin, vauvaikäiset ottavat kovasti kontaktia toisiinsa jo pukkarissa, mutta mitä tekevät äidit - pälyilevät muualle katsekontaktia välttäen eivätkä vahingossakaan puhu mitään muille aikuisille. Olen kysellyt lukemattomilta äideiltä, jonka lapsi on ottanut kontaktia omaani että jahas, kukas se täältä tulee, ja vastauksen saan kyllä, mutta KERTAAKAAN kukaan ei ole kysynyt vastakysymystä, että mikä minun lapseni nimi on, minkä ikäinen hän on jne. Ihan uskomatonta. Onko kaikkialla tällaista? Eteläinen Suomi kyseessä.. Miten ihmeessä te niitä mammakavereita hommaatte vai ovatko ne ennestään tuttuja?
Kommentit (53)
Mistäpäin olet? Olen nimittäin itse samassa tilanteessa ja ainoa yhteys on minullakin netti kun lapsi nukahtaa illalla. En tiedä miten onnistuu, ymmärrän ettet halua julkisesti kertoa tietojasi mutta olisi mukava jotenkin ottaa yhteyttä:)
mutta ehdotan, että toinen tekee tarkoitusta varten mailiosoitteen, siis kun noita ilmaisiahan on. Ja laittaa tänne ja toinen ottaa yhteyttä ja mailin kautta voi sit vaihtaa paremmat yhteystiedot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemukseni mukaan Helsingissä on ainakin pääsääntöisesti aika mukava tunnelma noissa vauvaharrastuksissa. Suurin osa vanhemmista juttelee enemmän tai vähemmän ja ystäviäkin olen saanut. Toiset vaan ovat varautuneempia kuin toiset. Itse olen aika vilkas puhumaan ja joku voi sitä vierastaakin. Yleisesti ottaen musta suurin osa äideistä aika paljonkin juttelee mutta luulen, että suurin osa ei kuitenkaan ole etsimässä ystäviä kovinkaan syvällisessä mielessä. Sitten on pieni joukko myös niitä, jotka etsivät ystäviä lähes epätoivon vimmalla. Tavallaan ymmärrän heitäkin hyvin sillä mielestäni jokainen äiti tarvitsisi ainakin jonkun äitiystävän kokemusten jakoa varten.
Mun käsitykseni on, että usein ystävyydet alkavat aika nopeasti jos ovat alkaakseen. Eli oma mielipiteeni on, että suht piankin voi pyytää esim. vaunulenkkiseuraksi, lasten kirpparille, kyläilemään jne. Eli aivan hurjan pitkää pohjustusta ei mun mielestä tarvita. Kysyy vaikka missä toinen asuu ja jos asuvat lähellä niin sitten voisi ehdottaa, että voitaisiin tehdä joskus jotakin yhdessä kun kerran lähekkäin asutaan. Musta ainakin on aina kiva jos joku tekee tällaisen aloitteen ja yleensä lähden tällaisiin juttuihin mukaan jos vain aikataulut mitenkään täsmäävät lasten rytmin osalta vaikka kysyjä olisi kuka äiti tahansa, eikä välttämättä ollenkaan samanlainen kuin minä, musta on esimerkiksi vain rikkaus kun ystäväpiirissä on eri ikäisiä ihmisiä. Tietenkään sellaiselta äidiltä joka ei suostu puhumaan juuri yhtään mitään tuntuisi hölmöltä kysyä tällaista.
Omat äiti (ja myös yksi isä)kaverini ovat perhevalmennusryhmästämme, imetystukiryhmästä, muskarista sekä kahteen äitiin olen tutustunut yhden keskustelupalstan etsitään ystävää palstan kautta. Lapsi reilu vuosikas nyt ja mulla siis tullut kuusi uutta kaveria tänä aikana, mikä on mielestäni varsin mukavasti siihen nähden mitä tahtia yleensä tutustun ihmisiin. Lisäksi tuolla hiekkalaatikolla ja muskareissa on vaihteleva joukko äitejä, joiden kanssa jutellaan niitä näitä ja joista toivottavasti johonkun tutustun vielä paremminkin.
Mutta tsemppiä ystävän etsintään. Kyllä sellainen varmasti vielä löytyy!
Srk:n perhekahvilassa tutustuin sitten tosi mukaviin äiteihin ja siellä uudetkin otettiin hyvin mukaan, MLL:n kahvilassa taas ei. Eli taitaa riippua ihan sattumasta, millaista porukkaa on mukana.
MLL:n kahvilassa Etelä-Suomen pikkukunnassa ei kukaan edes tervehtinyt takaisin, kunhan katsoivat ja jatkoivat juttelua. Ohjaaja sentään taisi vähän nyökytellä ja tuli myöhemmin juttelemaan. Parin äidin kanssa sai ihan mukavaa keskustelua aikaan, kun aikansa yritti, mutta muuten oli tosi ikävä kokemus. Kokeilenpa siis seurakunnan perhekerhoa joku kerta, jos siellä ei tuntisi itseään niin ulkopuoliseksi :) Olisi tosiaan kiva välillä saada jotain samassa elämän tilanteessa olevaa seuraa, lähinnä vaan alkaa masentua kun vain on vauvan kanssa kotona ja ainoa yhteys ulkomaailmaan on netti...
Vauvamuskarissa käydään kerran viikossa ja siellä kyllä on ihan juttelevaista porukkaa. Vain muutama äiti, jotka eivät entuudestaan tunne toisiaan, niin ei ole mitään sisäpiirejä päässyt muodostumaan.
asiallinen ja sosiaalinen. mutta kerhot missä olen käyny on vanhempaa porukkaa, he kyllä moikkaavat, mutta siihen se sitten jää. joskus pari sanaa vaihdan jonkun kanssa.
nuoremmat taas vaikuttaa niin nirppanokilta ja katsovat ilkeästi. tuollakin on pari nuorta mimmii jotka on keskenään aina, nykyään ei moikkaa vaan semmonen ihmeellinen, ärsyttävä supattaminen alkaa.
itse viihdyn 25v ylöspäin... heidän kanssa pystyy keskustella, ei ole mikään älytön pätemisen tarve, tietää (yleensä) mistä puhuu jne. ja saa keskustelua aikaseks.
hyviin tapoihin! Minusta on ihan luonnollista tervehtiä ihmisiä, joita en edes tunne, jos ollaan samaan kerhoon tms. toimintaan menossa. Mä huomasin taas perhevalmennuksessa, että porukka oli kovin jäykkää ja jännittynyttä eikä siellä tullut minkäänlaista kontaktia muihin...!
Mutta srk:n kerhossa Espoossa on ollut kivaa porukkaa ja ohjaajat myös ottavat uudet vastaan ystävällisesti, aina ohjaaja esittelee sitten uuden äidin+lapsen vanhoille kävijöille. Juttelen toki uusillekin aina kun ehdin, tosin tuolla kerhossa on niin vilinä ja vilske, ettei välttämättä ehdi kunnolla jutskailla. Asukaspuistossa on myös ollut ihan kiva tunnelma.
Ei mullekaan ole niin helppoa ole ollut "löytää mammakavereita", siis sellaisia joiden kanssa vois nähdä kerhojen ulkopuolella.En nyt ole hirveesti yrittänytkään olla yhteyksissä muualla, koska ei ole päässyt tutustumaan niin hyvin tai sitten ei vaan olla niiden mammojen kanssa samalla aaltopituudella...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri siksi, että koko muu porukka tunsi toisensa ennestään ja puhuivat keskenään. Me kaksi oltiin "uudet" ja ulkopuoliset, joten tutustuttiin sitten keskenään :)
Toisen hyvän äitikaverin löysin leikkipuistosta.
Perhekahvilassa kävin kerran (olin kotona 7 vuotta). Se sisäpiiriläisyys ahdisti niin pahasti, etten mennyt toiste.
Lasten kerhokavereiden äiteihin tutustuin myös, mutta ei syntynyt mitään pitempiä ystävyyksiä.
Oma kokemus on se, että ruuhkaisissa kerhoissa on jo omat kuppikunnat ja niin paljon väkeä/vaihtuvuutta, ettei ole kauhean helppo löytää juttukaveria. Porukka siis joko odottaa omaa kaveria tai on asennoitunut niin, ettei tuota naamaa kuitenkaan näe enää ensi viikolla, eikä keskustelua synny.
Sen sijaan pienemmissä ja hiljaisemmissa kerhoissa on ollut kivaa, kun on ollut "pakko" jutella kaikkien kanssa. Voisit kysellä, onko mitään esim. pelkille pikkuvauvojen äideille suunnattuja omia pikkuryhmiä.
Aina ei tosiaan kannata odottaa vastakysymyksiä, vaan alkaa vain itse jutella niitä näitä. Voi myös yrittää ujuttautua jonkun juttelevan ryhmän liepeille ja notkua siinä nyökytellen, kunnes jossain vaiheessa voi jopa osallistua meneillään olevaan keskusteluun.
Itse asun Helsingissä, enkä tykkää käydä ruuhkaisissa kerhoissa, eikä huvita lähteä muskareihin, vauvauintiin jne., koska minunkin on vaikea löytää juttukaveria sellaisista paikoista. Vauvauinnissakin on mammoilla isät kavereina, eikä haluta jutella muille, samoin muskarit ovat "suorittamista", eli käydään siellä jotta päästään kertomaan perhekerhossa että "oltiin taas viime viikolla muskarissa ja PIrjo-Irmeli osasi jo tarttua triangeliin". :D
Jos vain on varaa valita, niin käy vähän shoppailemassa muissakin kerhoissa. Tai kysele täällä Kaveria etsitään -palstalla seuraa ja sopikaa treffit puistoon. Kyllä se siitä. Itse olen hitaasti lämpiävää sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 Täs puhuttiin VAUVOISTA.
Ja kyllä meidän serkukset ovat ihmetelleet toisiaan ja ottaneet kädestä kiinni, silittäneet päätä, halailleet, tapelleet leluista jne. Ikä eroa on 2kk:tta ja kontaktiin ovat hakeutuneet silloin kun ovat alkaneet liikkumaan.
Vaikkei se ole samanlaista kontaktin ottamista kuin aikuisilla, niin miksi muuksi sitä voi sanoa?
Neuvolassa kehoitettiin menemään puistoon, mutta olen huomannut olevani paljon nuorempi verrattuna muihin. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi puistoissa ja kerhoissa etten viitsi väkisin änkeä mihinkään kuppikuntaan. Haluaisin olla pitkään kotona, mutta tämä on niin ankeaa että taidan palata töihin suunniteltua aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa kehoitettiin menemään puistoon, mutta olen huomannut olevani paljon nuorempi verrattuna muihin. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi puistoissa ja kerhoissa etten viitsi väkisin änkeä mihinkään kuppikuntaan.
En tiedä miltä alueelta olet, mutta jos puistossa/kerhossa on ohjaajia/kerhonvetäjiä paikalla, niin kysy olisiko mahdollista saada oma ryhmä nuoremmille äideille? Sain esikoiseni 21-vuotiaana, eikä asuinalueellani ollut mitään omia ryhmiä nuorille äideille, eli jäi mammakahvittelut vähiin. Nyt asun uudella paikkakunnalla ja täällä on omia ryhmiä alle 20-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille äideille. Kannattaa kysyä, ettei turhaan jää tuosta kiinni.
Toivottavasti olet kasvanut sen verran tuon viestin kirjoittamisen jälkeen, että olet jo huomannut vauvojenkin ottavan "kontaktia". Vauvojen tapa on vain erilainen, he kiinnostuvat ympäristöstä ja muista vauvoista, hymyilevät, se on se tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkipuistosta ja hiekkalaatikkojen ääreltä. Mistään kerhosta en ole koskaan saanut ketään, mutta en ole kyllä varsinaisesti etsinytkään.