Lue keskustelun säännöt.
Miten saada "äitikavereita" kun ei kukaan puhu mulle mitään vauvakerhoissa??
20.09.2010 |
Ensin huvitti ja naureskelin asiaa miehellekin, mutta nyt alkaa jo nyppiä. Muskari, vauvajumppa, vauvauinti... Ihan kivaa joo ja vauvan kanssa sinänsä mukavaa mutta miksi kukaan ei puhu mulle mitään???
Kuvittelin, että pienellä paikkakunnalla saisin niitä kuuluisia äitikavereita, mutta turha toivo. En jaksa enää itsekään yrittää, kun ei kerran ketään kiinnosta. Äidit tulevat kauhealla kiireellä ryhmiin, vauvaikäiset ottavat kovasti kontaktia toisiinsa jo pukkarissa, mutta mitä tekevät äidit - pälyilevät muualle katsekontaktia välttäen eivätkä vahingossakaan puhu mitään muille aikuisille. Olen kysellyt lukemattomilta äideiltä, jonka lapsi on ottanut kontaktia omaani että jahas, kukas se täältä tulee, ja vastauksen saan kyllä, mutta KERTAAKAAN kukaan ei ole kysynyt vastakysymystä, että mikä minun lapseni nimi on, minkä ikäinen hän on jne. Ihan uskomatonta. Onko kaikkialla tällaista? Eteläinen Suomi kyseessä.. Miten ihmeessä te niitä mammakavereita hommaatte vai ovatko ne ennestään tuttuja?
Kommentit (53)
mulla on myös Helsingistä. Vauvauinnissa on niin ynseää porukkaa, että lopetetaan koko homma. Tapana ei ole esim tervehtiä, mikä on mun mielestä tosi huonoa käytöstä. Kaikki vaikuttavat älyttömän väsyneiltä ja stressaantuneita, eikä kellään tunnu olevan kivaa. Aiempi ryhmä oli pienempi ja tunnelma lämpimämpi.
Sikäli vaan hullua, että meidän lapset luultavasti on samoissa pk-ryhmissä ja kenties samalla luokalla, että joudutaan tekemisiin vielä monta kertaa.
Muutamissa muissa harrastusporukoissa taas on tullut juttua monenkin kanssa. Niin kivoja tyyppejä, että ihmettelin, miksei perhekahvilassa yms muka ole kivaa. Mullekin oli etukäteen sanottu, että voi olla nuivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäpäs olen nähnyt vauvojen kiinnostuvan toisistaan. Mitä lie omituisia sosiaalisia yksilöitä ;)
ap:n ongelmaan. Kannattaa varmaan jatkaa puhumista ja vaikka kertomalla oman lapsen nimi ja ikä (jos ei niitä kysytä) ja kysellä vaikka sen toisen vauvan ikää tmv.
Voi olla että niitä puhumattomia äitejä harmittaa kun eivät keksi mitään sanottavaa ennen kuin 'tilanne menee ohi'.
mutta en kyllä ole koskaan nähnyt sellaista, että vauvat ottaisivat kontaktia toisiinsa. Oletkohan outo?
outoa, täällä Espoossa melkein päinvastainen tilanne: äidit kertovat hyvinkin innokkaasti lapsensa ja omat asiansa! Me emme edes käy missään varsinaisissa harrastuksissa, joten en tunne näitä äitejä ja lapsia ollenkaan, näemme vain leikkipuistossa ja MLL-perhekahvilassa. Silti kerrotaan ja kysellään kaikkea imetyksestä (ja sen lopettamisesta), lapsen ruokailusta, isovanhemmista, lomamatkoista ym. Vierastan hieman tuollaista avoimuutta, en ole tottunut siihen täällä pääkaupunkiseudulla.
tuntuu että ei mitenkään löydy, on ne omat piirit. Itselläni vuoden vanha poika ja olisi kiva saada leikkiseuraa, mutta ei huvita väkisin tuppautua, kun mammat nököttävät leikkikentälläkin omassa piirissä ja aivätkä edes tervehdi. Ap mistäpäin etelä-suomea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-6 äidin porukka jotka asuivat lähekkäin ja olivat paljon tekemisissä keskenään päivittäin. koskaan eivät ottaneet muita juttuihin mukaan vaikka yritin jotain sinne väliin kommentoida.
He istahtivat ensimmäiseksi kahville ja me muut saimme sitten seisaaltaan yrittää kahvia juoda.
Vähitellen muu porukka alkoi karsiutua pois kun meno ei miellyttänyt. Viime talvena sitten kerhossa oli enää tätä sisäpiiriä ja minä lapsineni. Lopulta pääsin juttuihin mukaan ja nyt jopa viimeinenkin siitä porukasta juttelee kanssani kun tapaamme jossain.
Tänä talvena tuo sisäpiiri on kokonaan jäänyt pois kerhosta, kun lapset ovat jo niin isoja ja pikkuhiljaa on uutta porukkaa tullut mukaan ja nyt on jutustelu paljon mukavampaa.
Eli sitkeästi vain viritä juttelua, kyllä se siitä.
miehen luo. Lapsia sit tuli ja menin kerhoon. Kaikki tunsivat toisensa entuudestaan kun ikänsä olivat siellä asuneet. Mä en päässyt "piireihin". Lopetin koko kerhossa käynnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vien lapsen seurakunnan kerhoon äidit on kuin jotain robotteja ei tervehditä vahingossakaan. Itse pyrin sanomaan aina jotain mutta ei aina jaksa,varsinkaan jos ei saa vastakaikua. Eikö sitä ole opetettu että hyviin tapoihin kuuluu ainakin tervehtiä.
palstalle avautunut äiti, joka koki asuvansa itselleen "liian hienolla" alueella, mutta joka oli kuitenkin jutskannut seksielämästä onnistuneesti jonkun "hianomman" äidin kanssa.
Jotenkaan en usko, että kyseessä olisi ollut aito westendiläinen tapahtuma. :D
outoa, täällä Espoossa melkein päinvastainen tilanne: äidit kertovat hyvinkin innokkaasti lapsensa ja omat asiansa! Me emme edes käy missään varsinaisissa harrastuksissa, joten en tunne näitä äitejä ja lapsia ollenkaan, näemme vain leikkipuistossa ja MLL-perhekahvilassa. Silti kerrotaan ja kysellään kaikkea imetyksestä (ja sen lopettamisesta), lapsen ruokailusta, isovanhemmista, lomamatkoista ym. Vierastan hieman tuollaista avoimuutta, en ole tottunut siihen täällä pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että kaikilla on jo valmis kaveripiiri, en mahdu mukaan.Tosi turhauttavaa.
Ja toinen ongelma: jos on vähän etäisempi porukka, tuntuu, että heti alkaa sellainen leuhkiminen, mitä joku on ostanut, missä on käynyt, yritetään olla toisia parempia jne. Mä en jaksa tämmöistä.
Tämä on Leppävaaran lähistöllä olevalla asuinalueella.
Tuosta ei ollut puhetta neuvolassa. Jos olisi niin kai th olisi kertonut..? Pitää kysyä vielä. Olisi kyllä kiva, jos olisi nuorten äitien ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netissä keskustelupalstalla tutustuttiin ensin ja sitten tavattiin lähialueiden mammojen kanssa livenä ja siitä se sitten lähti.
ja sieltä pari vuotta sitten sain uusia ystäviä. Ohjaajat tekivät kaikkensa, ettei tarvitsisi jäädä yksin. Totta kai tämä kysyy myös oma-aloitteisuutta, että hakeutuu itse ryhmään.
Mutta siellä keskustelua sai aikaan, tosin jotkut olivat omissa porukoissaan, eivätkä edes vastanneet, kun jotain kysyin, kunhan jatkoivat vaan jutteluaan ( varmaan joku akkojen kanamainen piirre, että " ei me tota tunneta, ei puhuta sille". )
Mutta on niitä mukaviakin ihmisiä onneksi noissa ryhmissä paljon.
Tämä nuorten äitien ryhmä toimii vielä Helsingissä. Suosittelen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lähtisi kuin lasten takia, mutta kiva huomata etten ole ainoa hylkiö ;)
Näissä vauva-harrastuksissa äidit on jotenkin epäkohteliaita ja pahantuulisia, katsotaan muualle tai mulkoillaan jos hymyilen. Ja tosiaan vauvoista jos kyselee niin tulee se vastaus: "5 kk"
Itsekin olin Tampereella ihan shokissa, kun mentiin ekaa kertaa taaperoikäisen kanssa muskariin. Olimme olleet kesälomalla Euroopassa, ja ehtineet jo tottua siihen, että tuntemattomat ihmiset ottavat kontaktia, ihastelevat lasta jne. Muskarista odotin saavani helposti hyvänpäiväntuttuja. Ekalla kerralla kukaan ei edes tervehtinyt!! Se on tää mäntti suomalainen puhumaton kulttuuri. Onneksi itselläni on sosiaaliset verkostot muualla, enkä ole näiden muskareiden varassa, mutta kyllä olin ihmeissäni.
Itse olen tutustunut parhaiten leikkipuistoissa. Kaikkien kanssa ei vaan jutut käy yhteen...
En kait mä nyt teitä tuu viihdyttää sinne muskareihin. Jos ei huvita jutella, niin pitäs kuitenkin että teillä megamammoilla olis kivaa.
Kait mä nyt saan muskarissa olla vaikken siellä kaikkien kanssa heti juoruu. Vai pitääkö mun lopettaa muskari, koska en osaa siellä oikeaoppisesti käyttäytyä?
Mistäpäin olet? Olen nimittäin itse samassa tilanteessa ja ainoa yhteys on minullakin netti kun lapsi nukahtaa illalla. En tiedä miten onnistuu, ymmärrän ettet halua julkisesti kertoa tietojasi mutta olisi mukava jotenkin ottaa yhteyttä:)
kun muistan siihen törmänneeni itsekin silloin tällöin, kun omat lapseni olivat vauvoja. Vauvauinnissa oli parikymmentä autistista vanhempaa, jotka eivät pukuhuoneessa vastanneet tervehdykseen ja hyvin nihkeästi vastasivat yksitavuisilla sanoilla, jos kysyin jotakin. Minua se kyllä lähinnä huvitti. Srk:n perhekahvilassa tutustuin sitten tosi mukaviin äiteihin ja siellä uudetkin otettiin hyvin mukaan, MLL:n kahvilassa taas ei. Eli taitaa riippua ihan sattumasta, millaista porukkaa on mukana. Ihmeen paljon Suomessa on kyllä näitä "kontaktivammaisia", jotka eivät kykene edes vähimmäiskohteliaisuuteen. Ja todellakin jo parin kuukauden iässä vauvat ovat hyvin kiinnostuneita toisista vauvoista, ihan sen omasta kokemuksesta voin sanoa.