Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani muutti monen vuoden jälkeen takaisin tänne Suomeen.
20.09.2010 |
Kun kysyin miten on alkanut mennä ja kuinka on sopeutunut? Hän vastasi: Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa.
Miksi ihmeessä me ollaan niin mutruhuulia ja kerrotaan tavatessa ne huonot uutiset ja kolotukset. Eikö elämä voisi olla mukavampaa, jos huomaisi ne pienetkin hyvät asiat joita joka päivä meille kaikille sattuu.
Kommentit (110)
asutaan jenkeissä ja kyllä täytyy sanoa että olen samaa mieltä muiden ulkosuomalaisten kanssa. siksipä me ei suomessa enää asutakaan :) ja ei, ei ole kyse siitä että täällä olisi kaikki aivan ihanaa ja upeaa, kyllä täälläkin omat vikansa on mutta kokonaisuutena viihdymme täällä paremmin.
asutte siellä ainoastaan siksi, että voitte small talkata ja hymyillä kaikille? Ette sääolojen, työpaikan, uusien kokemusten tai muun vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso ero on lapsiin suhtautumisessa.
Suomessa tuntuu, että he ovat joskus välttämätön paha. Täällä heille puhutaan kuin ihmisille ja heidät huomioidaan ihan eri tavalla. Ei teennäisesti vaan tavallisesti.
Erinäisistä syistä johtuen mun 7 v. lapseni oli lähes koko kesälomansa mun kanssani töissä, myyntialan yrityksessä. Lasta tervehdittiin, hänelle puhuttiin, häneltä kysyttiin nimeä, mille luokalle on menossa jne. Jos lapsi jonain päivänä ei ollut mukana, häntä kyseltiin, "pikku myyjätärtä" ja pyydettiin kertomaan terveisiä.
Ainakin tällainen suhtautuminen on Suomessa vielä lapsenkengissä.
olikin varmaan ratkiriemukasta siellä töissä koko kesän, kun ihan ihmiset kyseli siltä nimeä..siellä maassa ei varmaan ole sitten varaa päivähoitoon tai lasta ei voi jättää kotiin hetkeksikään yksin.
asutaan jenkeissä ja kyllä täytyy sanoa että olen samaa mieltä muiden ulkosuomalaisten kanssa. siksipä me ei suomessa enää asutakaan :) ja ei, ei ole kyse siitä että täällä olisi kaikki aivan ihanaa ja upeaa, kyllä täälläkin omat vikansa on mutta kokonaisuutena viihdymme täällä paremmin.
asutte siellä ainoastaan siksi, että voitte small talkata ja hymyillä kaikille? Ette sääolojen, työpaikan, uusien kokemusten tai muun vuoksi?
just ainoastaan siksi!! :D
tarkoitin tuolla yleistä ilmapiiriä, suomalaisia tapoja, rasismia ym. ehkä huonosti asiani kirjoitin mutta ei se small talk ainoa syy muuttoomme ollut :D
olikin varmaan ratkiriemukasta siellä töissä koko kesän, kun ihan ihmiset kyseli siltä nimeä..siellä maassa ei varmaan ole sitten varaa päivähoitoon tai lasta ei voi jättää kotiin hetkeksikään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen TAYSIN samaa mielta ylla kommentoivien ulkosuomalaisten kanssa.
Suomalaiset ovat toykeita (paitsi omille hyville kavereille, jotka on tunnettu vahintaan 20 vuotta). Kaytostavat on huonoja, ihmiset tonii ja tuuppii tosiaan, puhuvat epakohteliaasti, eivat tervehdi jne. jne.
Suomalaiset ei huomioi muita. Se ei paljo maksa vaivaa etta joskus hymyilee tai vaihtaa pari sanaa, mutta tekee arjesta vaan niin paljon mukavampaa.
Suomessa kaydessa kuuntelin korvat punaisena kun vanhemmat karjui ja ojensi lapsiaan. Tama ei tietenkaan koske kuin pienta osaa vanhemmista, mutta tuntui silti todella vastenmieliselta. Nykyisessa maassani lapsiin suhtaudutaan todella paljon positiivisemmin.
Suomessa on paljon hyvia puolia, mutta kohteliaat kaytostavat ja ystavallisyys tuntemattomia kohtaan tai ylipaansa muiden ihmisten huomioiminen ei kuulu niihin asioihin, valitettavasti.
mainittu amerikkalaisten "tekopirteys". Miksi on niin vaikeata ymmartaa etta he ovat ylipaatansa pirteampia ja iloisempia kuin suomalaiset.
Kun sanoo 'hi!', naama vakisinkin vaantyy hymyyn. Kun suomalainen sanoo 'moi!' ilme on jo valmiiksi vakava, ihan kuin yrittaisi toista saikayttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan ei aloita keskustelua vapaaehtoisesti. itse pitää aina tehdä aloite, jos haluaa jutella jollekin vaikka bussissa.
Itse olen aina ollut puhelias, juttelen ihmisille bussipysäkeillä ja linja-autoissa sekä kaupoissa usein. Siksi olenkin huomannut, että monen mielestä käytökseni on outoa.
En siis mitenkään tuppaudu, saatan vain vaihtaa pari sanaa, jos vaikka bussia ei kuulu.
Jotkut katsovat pitkään ja vaikenevat.
Naapurit eivät tervehdi, ellen itse tervehdi ensin. En ymärrä, mitä haittaa ystävällisestä hymystä tai tervehdyksestä voi olla, saati small talkista. Eikös siitä tule vain parempi mieli ?
Lapsilla ei ole käytöstapoja. Eivät tervehdi eivätkä kiitä. Omilleni aion nämä opettaa.
En asu USA:ssa mutta ulkomailla kuitenkin.
On se minusta kivaa, että naapureita tervehditään ja joskus vaihdetaan pari sanaakin - vaikkei edes nimiä tiedetä. Äsken menin kauppaan ja pihalla pyöräilevät nappulat tervehtivät yhteen ääneen - ikää noin 4 vuotta.
maalla tervehditään naapureita ja jutellaan. Myös lapset moikkaavat. Tämä pätee tietenkin niihin, jotka tunnetaan edes ulkonäöltä.
Mutta asiaan: kyllä mäkin huomasin tämän saman, kun ensimmäisen kerran asuin ulkomailla. Suomalaiset eivät ole - miten sen nyt sanois - kovin kohteliaita tuntemattomille. Mua järkytti esim. ihmisten käytös kaupassa (rynnitään toisten eteen, törmätessä ei pyydetä anteeksi jne). Nyt oon tietenkin tottunut siihe, enkä pidä mitenkään kummallisena.
Mulle on jäänyt tuosta ensimmäisestä ulkomailla vietetystä ajasta matkamuistoksi kohteliaisuus ja ns. small talk, ja olen tästä saamastani opista kiitollinen. Mulle on helppo mennä kaikkiin tilanteisiin, kun tiedän, miten käyttäytyä. Meillä kotona ei ole nimittäin juuri käytöstapoihin panostettu, ja siksi olen ne joutunut itse opettelemaan.
asutaan jenkeissä ja kyllä täytyy sanoa että olen samaa mieltä muiden ulkosuomalaisten kanssa. siksipä me ei suomessa enää asutakaan :) ja ei, ei ole kyse siitä että täällä olisi kaikki aivan ihanaa ja upeaa, kyllä täälläkin omat vikansa on mutta kokonaisuutena viihdymme täällä paremmin.
konkreettisesti tuo itsekkyys ja small talkin puuttuminen tuli huomattua hyvin pian tänne muuton jälkeen. esim minä liikun lasten kanssa paljon rattaiden kanssa. täällä en ole kovinkaan montaa kertaa esim kaupanovea avannut itse. saan se toki itse auki vaikka rattaat onkin mukana mutta kun jopa kaduta juostaan auttamaan niin en kai minä (vaikka suomalainen olenkin) kieltäydy avusta tai ole mitään puhumatta. Suomessa taas useamman kerran kävi niin että jos kaupan ovea kohti oli menossa joku toinen, niin he kiirehtivät kyllä myös ovelle, mutta ei suinkaan että voisivat sen avata minullekin vaan että ehtivät itse ensin eikä tarvi odottaa tuota mammaa rattaiden kanssa :) eikä nyt tarvi ymmärtää tätä niin että mulle pitäis aina apua olla antamassa vaan yleisesti vain kerroin yhden esimerkin mitä olen huomannut. :D