Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani muutti monen vuoden jälkeen takaisin tänne Suomeen.
20.09.2010 |
Kun kysyin miten on alkanut mennä ja kuinka on sopeutunut? Hän vastasi: Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa.
Miksi ihmeessä me ollaan niin mutruhuulia ja kerrotaan tavatessa ne huonot uutiset ja kolotukset. Eikö elämä voisi olla mukavampaa, jos huomaisi ne pienetkin hyvät asiat joita joka päivä meille kaikille sattuu.
Kommentit (110)
Kyllä niitä autettavia silti riittää, kun pitää silmät avoinna. Joka päivä kaupassa pidän jollekin ovea auki, moikkaan naapureita, autan jonkun taaperon ylös, kuljetan jonkun naapurin lapsen jonnekin, kyselen kuulumisia joltakin, kiitän jotakuta avusta, pyydän anteeksi, jos olen aikeissa ohittaa jonkun vaunujen kanssa, jne. Kyllä kohteliaisuutta tarvitaan ihan jokaikinen päivä ihan normaalielämässä.
...vähän tarpeettomana. En nyt asettaisi sitä minkäänlaiseksi kriteeriksi meille muille. Ihan sellainen normaali kohteliaisuus riittäisi minulle. tervehditään, kiitetään, otetaan katsekontaktia, pyydetään anteeksi, autetaan mummoja, lapsia, raskaanaolevia ja ihan ketä vaan, kohdellaan lapsia ihmisinä, puhutaan sille yksinäisellekin äidille siellä hiekkiksellä...
missäköhän hasardialueella oikein asutte, kun koko on jollain anteeksipyydeltävää ja autettavaa. Mulla ei ole ollut mitään ongelmia yllämainituissa asioissa koskaan, joten sen perusteella päättelen, ettei kellään muullakaan ole, kuten nämä muutkin yleistävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se nyt aika itseestäänselvää, että asiat näkee ulkopuolelta ihan eri perspektiivistä.
Kaikille tuntemilleni uolkosuomalaisille on käynyt näin ja moni on käynyt läpi jonkinlaisen kriisinkin, kun on joutunut yhtäkkiä tarkkailemaan Suomea ja suomalaisuutta ulkopuolisen silmin. Kasvattava kokemus.
olen ollut muutaman kuukauden Ruotsissa sekä USA:ssa (tähän lie tulee väite, että pitää olla ulkomailla väh. 10 v ennen kuin huomaa, että Suomi on paska maa, vaikka oikeastihan nämä ekat kuukaudet pitäisi olla todella ihastunut siihen toiseen kulttuuriin), ja huomasin kyllä eroja suomalaisiin- juuri tämän, että päälle päin tutut hymyilee suu korvissa ja jutustellaan ja kehutaan ja ollaan ystäviä, mutta tämä kaikki on vain esitystä, jonka kyllä huomaa sitten kun kuulee toisen haukkuvan sinua selän takana tai lopetetaan yhteydenpito noin vain. Mutta ei mua noissa maissa kyllä koskaan tervehditty tuntemattomien toimesta tai muutenkaan lähestytty tai autettu sen enempää kuin täälläkään.
ettei tuo kuitenkaan tarkoita mitä sanoo. Ehkä oli minun suomi-asenteeni ansiota, että oolin näin pessimistinen, mutta jos joka tyypille vauhkotaan "Oh, great to see you, you look amazing fabouls, i love you!!!" niin kyllä siinä todellinen merkitys menettää hohtonsa. Suomessa kohteliaisuuksia ei ladota tyhjän päiten jokaiselle.
ja eivät ne tarkoitakaan sillä mitään, kunhan sanovat sanoja jotka niiden päähän on iskostettu. Kyllä mulle tuli USA:ssa paljon yksinäisempi ja tylympi olo siitä, että kehutaan ja ehdotellaan vaikka mitä yhteistä tekemistä, mutta sitten unohdetaan tyystin eikä oteta mitään yhteyttä. Jos ei puhu lämpimikseen paskaa niin ei se minusta ole huonoa käytöstä. Kaikki sielläkin tietävät, ettei tuo kehuminen ja muu tarkoita yhtään mitään, joten en tiedä, miksi sellaista käytöstä pitäisi levittää. Ei mulle ainakaan tule siitä hyvä mieli.
olla kiinnostunut ja iloinen ehdotuksista? Ei amerikkalainen sinua vakisin minnekaan vie jos olet suu mutrulla. Meilla oli yliopistolla suomalainen vaihtari jolle kanssa ehdoteltiin vaikka mita nahtavyyksien katsomista mutta se oli kuin olisi seinalle puhunut niin ei sitten.
Kyllä niitä autettavia silti riittää, kun pitää silmät avoinna. Joka päivä kaupassa pidän jollekin ovea auki, moikkaan naapureita, autan jonkun taaperon ylös, kuljetan jonkun naapurin lapsen jonnekin, kyselen kuulumisia joltakin, kiitän jotakuta avusta, pyydän anteeksi, jos olen aikeissa ohittaa jonkun vaunujen kanssa, jne. Kyllä kohteliaisuutta tarvitaan ihan jokaikinen päivä ihan normaalielämässä.
kaikki toimi noin, tuossahan puhut enimmäkseen kohteliaisuudesta tuttaviasi kohtaan.
Onhan se nyt aika itseestäänselvää, että asiat näkee ulkopuolelta ihan eri perspektiivistä. Kaikille tuntemilleni uolkosuomalaisille on käynyt näin ja moni on käynyt läpi jonkinlaisen kriisinkin, kun on joutunut yhtäkkiä tarkkailemaan Suomea ja suomalaisuutta ulkopuolisen silmin....
Mutta jos Suomessa asuvat suomalaiset eivät näe jurouttaan ongelmana, niin silloin heillä ei ole ongelmaa.
Ongelma tuntuu olevan nimenomaan Suomesta pois muuttaneilla.
En tiedä miksi tästä ei saisi olla eri mieltä, mutta en näe syytä korjata ongelmaa jos se ei ole maan asukkaille ongelma.
Ongelma se tuntuu olevan niillä jotka ovat jo rajojen ulkopuolella. Ja siellä voi aina pysytellä jos ongelma on liian suuri, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla kiinnostunut ja iloinen ehdotuksista? Ei amerikkalainen sinua vakisin minnekaan vie jos olet suu mutrulla. Meilla oli yliopistolla suomalainen vaihtari jolle kanssa ehdoteltiin vaikka mita nahtavyyksien katsomista mutta se oli kuin olisi seinalle puhunut niin ei sitten.
joo, tietenkin vian täytyy olla minussa suomalaisessa, Suuret Amerikkalaiset on toki täydellisiä :) Ihan ystävällinen olin, ei ollut siitä kiinni. Enkä ole koskaan jättänyt vastaamatta jos mulle puhutaan.
luonnollisesti en mitenkään kärsi suomalaisten "tylyydestä" jonka olemassaoloa en siis tiedosta. Joten mietin tässä kritisoituna että miksiköhän mun nyt oikeasti pitäisi muuttaa käytöstäni, joka käsittääkseni ei ole ongelma muille suomalaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita naapurikyytejä lukuunottamatta siis.
Kyllä niitä autettavia silti riittää, kun pitää silmät avoinna. Joka päivä kaupassa pidän jollekin ovea auki, moikkaan naapureita, autan jonkun taaperon ylös, kuljetan jonkun naapurin lapsen jonnekin, kyselen kuulumisia joltakin, kiitän jotakuta avusta, pyydän anteeksi, jos olen aikeissa ohittaa jonkun vaunujen kanssa, jne. Kyllä kohteliaisuutta tarvitaan ihan jokaikinen päivä ihan normaalielämässä.
kaikki toimi noin, tuossahan puhut enimmäkseen kohteliaisuudesta tuttaviasi kohtaan.
kun suurin osa tässäkin ketjussa on varmasti sitä mieltä, että on kohteliasta avata ovi toiselle ja pyytää anteeksi jos jyrää jonkun maasturillaan, tässä kritisoidaan vain sitä mikä on useasti mainittu, että jokaista pitäisi tervehtiä, jutella tuntemattomille bussissa, pitää yllä feikkihymyä kaupungilla liikkuessa että tuntemattomat ei joutuisi katsomaan suu mutrulla olevia ventovieraita. TÄMÄ on minusta naurettavaa toimintaa ja pidän typeränä vaatia sitä suomalaisilta, kun he eivät näe omaa rauhaa minään ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luonnollisesti en mitenkään kärsi suomalaisten "tylyydestä" jonka olemassaoloa en siis tiedosta. Joten mietin tässä kritisoituna että miksiköhän mun nyt oikeasti pitäisi muuttaa käytöstäni, joka käsittääkseni ei ole ongelma muille suomalaisille.
Olisi hyvä oppia tosiaan ihan sellaiset peruskäytöstavat, koska Suomi on todella riippuvainen ulkomaalaisesta rahasta noin loppupeleissä.
Ja ihan myös siksi, että elämä olisi kaikilla kanssaihmisillä vieläkin mukavampaa. : ) Enhän minäkään mitään parempaa kaivannut, kun en siitä mitään tiennyt. Vähän niinkuin jos olisin aina vaan syönyt päivästä toiseen puuroa, kun en olisi muista ruuista kuullutkaan. Olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen, maha täynnä, kaikki hyvin. Sitten, kun joku olisikin yllättäen tarjonnut minulle hyvän pihvin, olisinkin ymmärtänyt, että ohoh! Tällaistakin voi olla, vaude vau... Alanpa syömään puuron lisäksi siis pihviä. Nam.
Joo, nyt nukkumaan. Väsymys ei tunne perspektiiviä tällä hetkellä.
kyllä moittia tässä ketjussa suomalaisia vaikka mistä, mutta jos sellaisesta käytöksestä ei ole omaa kokemusta, niin puheenne voidaan kokea liioitteluksi. Jos siis väitätte, että kaikki suomalaiset ovat juroja, eivät pidä ovea auki, eivät vastaa tervehdyksiin...voimme vain sanoa, että joo, se on epäkohteliasta, liikutte omituisessa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä oppia tosiaan ihan sellaiset peruskäytöstavat, koska Suomi on todella riippuvainen ulkomaalaisesta rahasta noin loppupeleissä.Ja ihan myös siksi, että elämä olisi kaikilla kanssaihmisillä vieläkin mukavampaa. : ) Enhän minäkään mitään parempaa kaivannut, kun en siitä mitään tiennyt. Vähän niinkuin jos olisin aina vaan syönyt päivästä toiseen puuroa, kun en olisi muista ruuista kuullutkaan. Olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen, maha täynnä, kaikki hyvin. Sitten, kun joku olisikin yllättäen tarjonnut minulle hyvän pihvin, olisinkin ymmärtänyt, että ohoh! Tällaistakin voi olla, vaude vau... Alanpa syömään puuron lisäksi siis pihviä. Nam.
Joo, nyt nukkumaan. Väsymys ei tunne perspektiiviä tällä hetkellä.
ei ole kritisoinut peruskäytöstapoja, hyvä Ylimielinen Olen Käynyt Ulkomailla! En ole itse kokenut mitään peruskäytöstapojen puutetta joten en voi samastua ongelmiisi. Ja mitä tulee siihen, että on kiva että voi bussissa olla rauhassa, jos niin haluaa, niin en usko, että tuo oman rauhan tarve katoaisi vaikka muuttaisinkin Espanjaan vuodeksi. Luultavasti ajattelisin vain, että kunpa saisi taas omaa rauhaa, ja elämäni olisi epämukavaa. Jos on sisäsyntyinen tarve jutella kaikille, niin on parempi tosiaan vaihtaa maisemaa.
Tätä siis ainakin minä (joka täällä on ollut varmaan eniten äänessä, olin kai 32 alunperin) kaipailen! En mitään suomalaiselle kansanluonteelle vierasta hymistelyä, vaan ihan peruskohteliaisuutta ventovieraita kohtaan! Tervehtimistä, auttamista, lasten ja vanhusten huomiointia ja etenkin sitä anteeksipyyntöä, jos tönäisee kanssakulkijaa.
Bisnesihmisten ja paljon matkustelevien on tietenkin hyvä oppia myös small talkin salat, muut suomalaiset olkoon ihan omia itsejään, mutta kohteliaisuudella höystettynä.
kun suurin osa tässäkin ketjussa on varmasti sitä mieltä, että on kohteliasta avata ovi toiselle ja pyytää anteeksi jos jyrää jonkun maasturillaan, tässä kritisoidaan vain sitä mikä on useasti mainittu, että jokaista pitäisi tervehtiä, jutella tuntemattomille bussissa, pitää yllä feikkihymyä kaupungilla liikkuessa että tuntemattomat ei joutuisi katsomaan suu mutrulla olevia ventovieraita. TÄMÄ on minusta naurettavaa toimintaa ja pidän typeränä vaatia sitä suomalaisilta, kun he eivät näe omaa rauhaa minään ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä että muutkin kuin "bisnesihmiset" osaavat vääntää tikusta asiaa, jos haluavat, mutta koska siihen ei Suomessa onneksi ole vapaa- ajalla tarvetta niin niin ei tehdä. Sitten jos ollaan tilanteessa, joissa tätä odotetaan, se kyllä onnistuu. Ei vaadi kauppakorkeakoulua että osaa puhua toisen paitapuseron väristä tai huonosta säästä.
Olisi hyvä oppia tosiaan ihan sellaiset peruskäytöstavat, koska Suomi on todella riippuvainen ulkomaalaisesta rahasta noin loppupeleissä. Ja ihan myös siksi, että elämä olisi kaikilla kanssaihmisillä vieläkin mukavampaa. : ) Enhän minäkään mitään parempaa kaivannut, kun en siitä mitään tiennyt. Vähän niinkuin jos olisin aina vaan syönyt päivästä toiseen puuroa, kun en olisi muista ruuista kuullutkaan. Olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen, maha täynnä, kaikki hyvin. Sitten, kun joku olisikin yllättäen tarjonnut minulle hyvän pihvin, olisinkin ymmärtänyt, että ohoh! Tällaistakin voi olla, vaude vau... Alanpa syömään puuron lisäksi siis pihviä. Nam. Joo, nyt nukkumaan. Väsymys ei tunne perspektiiviä tällä hetkellä.
ei ole kritisoinut peruskäytöstapoja, hyvä Ylimielinen Olen Käynyt Ulkomailla! En ole itse kokenut mitään peruskäytöstapojen puutetta joten en voi samastua ongelmiisi. Ja mitä tulee siihen, että on kiva että voi bussissa olla rauhassa, jos niin haluaa, niin en usko, että tuo oman rauhan tarve katoaisi vaikka muuttaisinkin Espanjaan vuodeksi. Luultavasti ajattelisin vain, että kunpa saisi taas omaa rauhaa, ja elämäni olisi epämukavaa. Jos on sisäsyntyinen tarve jutella kaikille, niin on parempi tosiaan vaihtaa maisemaa.
En ole käynyt ulkomailla, vaan asunut täällä muualla nyt 13 vuotta. Olen siis edelleen kanssasi ihan samaa mieltä käytöstapojen tarpeellisuudesta. Kukin olkoon bussissa ihan rauhassa ja hiljaa ja käyttäytyköön kunnioittavasti ja auttavaisesti kanssaihmisiä kohtaan. Nämä eivät mitenkään sulje toisiaan pois.
Nyt simahdan tähän paikkaan...
Olisi ehkä tosiaan suomalaisilla PIKKASEN tarvetta small talkin ja käytöstapojen opettelulle..
täällä ei säännöllisin väliajoin aloiteta ketjua "Näitä vikoja on nykyisessä asuinmaassani"? Johtuu siitä, että ulkomaille muuttaneet pitävät itseään nyt jotenkin eksoottisempana ja parempana, kun asuvat ihan ulkomailla, ja kun he nyt ovat siellä valaistuneet ja ylevöityneet niin pitää aloittaa suomalaisten mollaus- ketju. Vai jauhatteko siellä ulkomailla keskustelupalstoilla siitä, mitä kaikkea paskaa siellä tulee vastaan? Kritisoitteko ylipäätään mitään asuinmaissanne? Ja onko esim. katulapsien ja seksiorjien suuri määrä hyttysenkakkaa siihen verrattuna, että sulle ei jutella bussissa?
Olen itse huomannut näitä mutruhuulia ja suupielet alaspäin -tyyppejä eniten työpäivän jälkeen kaupoissa ja busseissa. Nyt äitiyslomallani liikun päiväsaikaan, ja olen nähnyt paljon ystävällisiä ja hymyileviä ihmisiä - ihan perussuomalaisia - ja saanut valtavasti positiivista palautetta vauvastani. Kaksi isoa oluttuopin äärellä ollutta suomalaisjörrikkää jopa totesivat, että onpas mukava nähdä kerrankin oikein kaunis suomalainen vauva, ettei ne aina ole niitä ulkomaalaisia... :D Olen jutellut bussipysäkeillä, odotustiloissa, kaupoissa ventovieraitten kanssa, ja kaikilla on ollut aikaa jutella ja hymy herkässä.
Asiakaspalvelu on kiistatta aika huonoa pääkaupunkiseudulla noin yleensä - poikkeuksia onneksi on. Itä-Suomessa on ihana käydä, kun siellä osataan todella nämä asiakaspalvelun perussäännöt, tervehtimiset, kiittämiset ja hyvänpäiväntoivotukset.
Juuri palasin Italian matkalta Roomasta, ja kieltämättä odotin aika tavalla ihmisiltä ystävällisyyttä ja kiinnostusta ja lasteni ihailua. No, "huonompaa" palautetta sain kuin täällä koti-Suomessa. Rattaiden kanssa EI autettu KOSKAAN, ei metroasemalla, ei juna-asemalla, ei jalkakäytävillä, kun loppuivat kesken, ei kaupoissa, yhden kerran ravintolassa tosin tarjoilija rynnisti auttamaan. Muissa ravintoloissa oltiin lähinnä sietämislinjalla. Yhdessä kaupassa esikoiseni iloinen jutustelu sai myyjän pehmenemään ja antamaan mukaan ilmaislelun - myyjä tosin oli aasialaista syntyperää. Pari isoa miestä tuli ihailemaan vauvaa, joka oli miehelläni kantoliinassa - naiset tyytyivät kikattelemaan ja osoittelemaan. Kohteliasta? Ei mielestäni mutta emme loukkaantuneet. Saahan kantoliinaa kantavaa miestä ihmetellä, jos tuntuu niin oudolta...
Kaupungilla ihmiset eivät tervehtineet, eivät katsoneet silmiin eivätkä ihailleet lapsiani kulkiessani ohi. Kaikilla oli kiire - koko ajan. Hotellihenkilökunta oli ystävällistä mutta ammattimaisesti. Oli toki mukavaa, kun aamuisin tervehdittiin hotellin käytävillä - poikkeuksena brittiläinen lapsilauma luokkaretkellä. Ikinä ei avattu suuta tervehtimiseen, ei hymyilty eikä katsottu silmiin, ja aamupalalla rohmuttiin kaikki ruoat, juostiin, metelöitiin ja tönittiin. En nähnyt tätä brittien loistavaa kasvatustyön tulosta ainakaan näissä yksilöissä. Taisivat sitten ehkä olla työväenluokkaisia luokkaretkellään...
Italiassa sattui muutama tiukka paikka rattaiden kanssa (tähän saakka Suomessa on aina joku tullut lopulta auttamaan). Meillä oli paljon matkatavaraa, 4-vuotias ja vauva. Mies huolehti rattaiden ja matkatavaroiden lastaamisesta junaan, ja minä vauva sylissä yritin saada lastamme ylös junan jyrkkiä portaita. Meitä tönittiin ja meidän ohitsemme työntyi useita kiireisiä italialaisia. Kun sain lapsen ylös ja kiipesin itsekin, jouduin ottamaan vapaalla kädelläni (vauva siis sylissä) vastaan mieheni nostamat rattaat ja matkalaukut. Ei apua keltään. Ei hymyä. Ei edes näitä kuuluisia tervehtimisiä. Suomessa se rapajuoppo viimeistään olisi tullut auttamaan...
Tässä nyt korostankin, että kiireisessä kaupungissa ihmiset eivät ole ystävällisiä - ihan sama, mikä maa on kyseessä. Mutta maaseudulla ja pikkukaupungeissa tilanne on yleensä toinen. Käytöstapoja puuttuu niin italialalisilta kuin suomalaisiltakin. Italialaisten ystävällisyys on hyvin ylenpalttista - mutta niin on epäkohteliaisuuskin. Suomalaiset menevät sillä tavalla tasaisesti tässäkin asiassa. Ei hirveästi sanella kohteliaisuuksia mutta aina lopulta se apu löytyy. Varmistetaan turhankin tarkkaan, että ei nyt vain mennä sen toisen ihmisen tontille, ennen kuin autetaan - mutta lopulta autetaan. Italiassa voi hyvinkin jäädä ilman apua. Ainakin me jäimme.
Ja kyllä, yleistän. Niin kuin kai aika moni muukin täällä.
Täällä keskustellaan suomalaisten kanssa nykyisen asuinmaan epäkohdista ihan samalla lailla. Tällä palstalla ei vain ole tarpeeksi vastaajia, jotka asuvat täällä, joten en aloita aiheesta ketjua.
Ulkosuomalaisena on jännää ja samalla vaikeaa, kun ei ole enää missään kotonaan. Näet sekä Suomen että nykyisen kotimaasi ikäänkuin ulkopuolisen silmin koko ajan.
Meilläpäin ei ole katulapsia eikä seksiorjia sen enempää kuin Suomessa.
täällä ei säännöllisin väliajoin aloiteta ketjua "Näitä vikoja on nykyisessä asuinmaassani"? Johtuu siitä, että ulkomaille muuttaneet pitävät itseään nyt jotenkin eksoottisempana ja parempana, kun asuvat ihan ulkomailla, ja kun he nyt ovat siellä valaistuneet ja ylevöityneet niin pitää aloittaa suomalaisten mollaus- ketju. Vai jauhatteko siellä ulkomailla keskustelupalstoilla siitä, mitä kaikkea paskaa siellä tulee vastaan? Kritisoitteko ylipäätään mitään asuinmaissanne? Ja onko esim. katulapsien ja seksiorjien suuri määrä hyttysenkakkaa siihen verrattuna, että sulle ei jutella bussissa?
missäköhän hasardialueella oikein asutte, kun koko on jollain anteeksipyydeltävää ja autettavaa. Mulla ei ole ollut mitään ongelmia yllämainituissa asioissa koskaan, joten sen perusteella päättelen, ettei kellään muullakaan ole, kuten nämä muutkin yleistävät.