Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani muutti monen vuoden jälkeen takaisin tänne Suomeen.
20.09.2010 |
Kun kysyin miten on alkanut mennä ja kuinka on sopeutunut? Hän vastasi: Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa.
Miksi ihmeessä me ollaan niin mutruhuulia ja kerrotaan tavatessa ne huonot uutiset ja kolotukset. Eikö elämä voisi olla mukavampaa, jos huomaisi ne pienetkin hyvät asiat joita joka päivä meille kaikille sattuu.
Kommentit (110)
Britit muka kohteliaita, pyh ja pah. Puoli vuotta asuin ja sain huomata että ainakin teinit ovat ihan hirveitä Englannissa. Kohteliaisuutta löytyy lähinnä vain mummo- ja pappaikäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MINUA ei tönitä Suomessa ostoskärryillä. Asioin Prismoissa, Citymarketeissa ja S-marketeissa, joskus myös Siwassa ja Euromarketissa. En ymmärrä, en. Joskus jos joku tönäisee minua kaupassa tai kadulla, lähes poikkeuksetta sanomme kummatkin "anteeksi". Mutta tämä on ikuisuusaihe täällä.
Muut voivat ottaa sen epäkohteliaisuutena mutta sitä ei se välttämättä ole ollenkaan. Täällä kohteliasta on nimenomaan, että annetaan toiselle se oma reviiri. Se on kunnioituksen osoitus toista kohtaan, ei mutruilua.
Mitä kohteliasta on toisten tönimisessa ostoskärryillä? Törmään tähän JOKA kerta Suomessa käydessäni. Joku tunkee nilkkoihin kiinni, eikä anteeksipyynnöstä tietoakaan.
Miksi lapsille ei voi hymyillä julkisissa liikennevälineissä? Miksi apua tarvitseva jätetään oman onnensa nojaan? Miksi huudetaan kännykkään inavapaikalla istuessa, kun mummo huojuu bussin käytävällä, eikä kukaan anna hänelle paikkaa?
Vaaleat lapset saa Etelä-Euroopassa paljon enemmän positiivista huomiota kuin tummahipiäiset. Tämän sain ikäväkseni kokea kun olin ystäväperheen kanssa matkalla, meillä oli samanikäiset lapset, mutta eriväriset...
Kerron nyt taas kerran pari esimerkkiä suomalaisista "käytöstavoista".
1. Helsinki-Vantaa, hirveä ruuhka matkalaukkukarusellissä. Noin seitsemännellä kuulla raskaana oleva nainen yrittää nostaa vaunujaan liukuhihnalta, vauva kantioliinassa huutaa pää punaisena. Nainen ei saa vaunuja millään nostettua ja lopulta vaunut päätyvät liukuhihnan päähän tukkimaan aukon niin, että muiden matkalaukut putoilevat "padon" vuoksi lattialle.
Mitä tekevät suomalaiset kanssamatkustajat? Kääntävät nopeasti katseensa muualle. "Ei oo mun laukku, ei oo mun ongelma". Kännyköiden keskittynyt räpeltäminen muuttuu koomiseksi, kun kymmenet matkalaukut alkavat putoilla hihnalta tukkeen vuoksi. Edelleen raskaana oleva nainen yrittää itku silmässä saada vaunujaan pois hihnalta kaaosta aiheuttamasta. Lopulta minä, kolmen pienen lapsen kanssa, olene ainoa, joka naista lähtee auttamaan. Yhdessä saamma esuman jotenkuten purettua kun nainen vahtii lapsiani ja minä nostelen laukkuja hihnalle.
2. K-junaa odottamassa Helsingissä, matkalla isäni luo. Ensimmäiset kaksi junaa ovat korkealattiaisia ja jätän suosiolla menemättä vaunujen kanssa. Kolmaskin juna on sitten korkealattiainen ja tässä vaiheessa olen jo todella myöhässä, joten menen ovien luo kytikselle, jos joku nostaisi vaunut junaan. Suurin osa käyttäytyy, kuin meitä ei olisi olemassakaan. Lopulta eräs alkoholisoituneen oloinen mies auttaa meidät sisään. kiitän kauniisti.
Määränpäätä lähestyessämme junavaunu on lähes tyhjä. Konduktöörin kulkiessa ohitsemme kysyn ystävällisesti hymyillen, voisiko hän auttaa minua seuraavalla asemalla ulos, mikäli ketään muuta ei satu paikalle. Konduktööri vastaa seiniä tuijootaen ja tuhahtaen: "On mulla tässä kuule näitä lippujakin myytävä." Soitan sitten a
äkkiä isälleni, joka onneksi ehtii juuri ja juuri asemalle vastaan ja auttamaan vaunut ulos junasta.
Kerronko lisää vai riittikö?
ikäviä kommentteja, joihin moniin itsekin yhtyisin, niin ehkä tasapuolisuuden vuoksi mun pitäisikin nyt kertoa kahdesta tuntemastani Suomen ystävästä, jotka ovat brittejä.
Toinen on äitini ystävätär 50-luvulta. Hän on käynyt Suomessa usean kerran, ensimmäisen kerran vuonna 1969. Hän tykästyi maahamme heti, kehui jopa, että poliisimiehetkin ovat täällä niin komeita. Toinen Suomi-fani on nuorempaa sukupolvea mutta kuulemma itki, kun joutui lähtemään täältä kesälomaltaan takaisin Englannin harmauteen ja sateeseen. Kehuvat, että me suomalaiset olemme ystävinä hyviä ja uskollisia ja meillä on hieno maa.
Joten tämmöistäkin joskus saa kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti siis, rakastan Suomea. Näitä huonoja kokemuksia käytöstavoista vaan on kertynyt jo vähän liikaa.
Koska kyse on aaveesta, toistan vielä, että itse pyrin aina auttamaan muita, enkä kulje naama norsunpersiillä Suomessa ollessani. Lähinnä päinvastoin. Pyydän anteeksi törmätessäni, osaan jonottaa nätisti, lapseni ovat ihan normaaleita, välillä ihania välillä kamalia. Omassa asenteessani en siis keksi enää parantamisen varaa.
Kovin samanlaisia kokemuksia minullakin on Suomessa oltuani eli veit sanat suustani.
Kerran Suomessa kesällä olin juhannusjuhlilla vanhempieni kanssa. Päätin sitten mennä oluelle ns. terassille. Menin tuoppini kanssa pienen pyöreän pöydän ääreen seisomaan. Siihen pölähti kaksi miestä eivätkä ne sanoneet sanaakaan, ei siis yhtään mitään..Pahoitin ihan oikeasti mieleni. Täällä se olisi epäkohteliaisuuden huippu, ettei edes yksinkertaista tervehdystä voida sanoa samassa pöydässä olevalle - oli sitten mies tai nainen.
Junalla en Suomessa matkusta enää lainkaan mutta kerran ällistyin todella positiivisesti (olikin ainoa kerta). Kiiruhdin kovaa vauhtia alikulkua toiselle raiteelle ja rapuissa nuorehko mies kysyi, josko tarvin apua matkalaukun kanssa. Joten kyllä joillakin käytöstapoja on, ehkäpä hänkin oli asunut ulkomailla.
Meidän lapsia ihmetellään aina Suomessa, kun he tervehtivät reippaasti ja ilman muuta kättelevät aikuiset. Suomalaiset lapset luikkii usein korvat luimussa sisään ja ulos huushollista sanomatta mitään vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis väärällä puolella Suomea. Täällä Itä- Suomessa naapurit haluaa aina jutustella, vaikka itse olisi juuri menossa jokeen hukuttamaan murheensa. Myös kaikki kassat ovat pirteitä ja kohteliaita. En ole tarvinnut vielä tuntemattomien apua mutta varmaan sitäkin löytyisi.
Itsekin Briteissä asuttuani voin kyllä sanoa, että on aivan mieletön ero suomalaisten ja brittien välillä käytöstavoissa. Brittien hyväksi keskimäärin. Toki suurkaupunki on suurkaupunki, mutta silti. Ihan eri planeetta. Suomalaisissa perheissä ei tapakasvatusta pidetä mitenkään tärkeänä ja lopputuloksen kyllä huomaa.
Britit muka kohteliaita, pyh ja pah. Puoli vuotta asuin ja sain huomata että ainakin teinit ovat ihan hirveitä Englannissa. Kohteliaisuutta löytyy lähinnä vain mummo- ja pappaikäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selkeä kulttuuriraja... kuin toiseen maahan menisi. Siinä missä itäsuomalainen haastelee tuntemattoman kanssa, turkulainen hyvä kun päivää sanoo asiakkaalle.
Itsekin Briteissä asuttuani voin kyllä sanoa, että on aivan mieletön ero suomalaisten ja brittien välillä käytöstavoissa. Brittien hyväksi keskimäärin. Toki suurkaupunki on suurkaupunki, mutta silti. Ihan eri planeetta. Suomalaisissa perheissä ei tapakasvatusta pidetä mitenkään tärkeänä ja lopputuloksen kyllä huomaa.
Britit muka kohteliaita, pyh ja pah. Puoli vuotta asuin ja sain huomata että ainakin teinit ovat ihan hirveitä Englannissa. Kohteliaisuutta löytyy lähinnä vain mummo- ja pappaikäisistä.
Meilläpäin tässäkin on luokkaeroja. Keskiluokkaiset vanhemmat vaativat lapsiltaan hyviä käytöstapoja ja esim. opettajien ja toisten lasten vanhempien kunnioittamista. Opettaja on aina "Mr" tai "Mrs", aina on pydettävä anteeksi, jos vanhingossa vaikka kaupassa tönäisee jotakuta ja AINA on muistettava tervehtiä, kiittää, jne. Alemmilla sosiaaliluokilla vastaavaa kulttuuria ei ole, vaikka perusmentaliteetti on siltikin ystävällisempi kuin keskivertosuomalaisella. Esim. naapuia autetaan AINA, jos on tarvetta ja apua tarjotaan ilman, että sitä tarvitsee erikseen pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin.
Kritiikkiä on hyvä oppia vastaanottamaan, koska vain siten voi oppia jotain. Muutos on ikävää ja vaikeaa, mutta usein tarpeellista.
Joka maassa on omat ärsyttävät piirteensä, tässä ketjussa puhutaan nyt suomalaisten negatiivisista puolista. Voisin aloittaa uuden ketjun, jossa arvostelisin kovin sanoin uutta kotimaatani, jos haluat.
Päinvastoin.
Kritiikkiä on hyvä oppia vastaanottamaan, koska vain siten voi oppia jotain. Muutos on ikävää ja vaikeaa, mutta usein tarpeellista.
Joka maassa on omat ärsyttävät piirteensä, tässä ketjussa puhutaan nyt suomalaisten negatiivisista puolista. Voisin aloittaa uuden ketjun, jossa arvostelisin kovin sanoin uutta kotimaatani, jos haluat.
mutta kun kaikista se ei ole huono juttu, että voi kulkea kadulla ja bussissa rauhassa, ilman että joku ilmaantuu siihen höpöttämään, tai että lenkillä voi käydä ilman väsyttävää jokaisen ihmisen huomioonottamista ilman, että sinua pidetään epäkohteliaana. Tuollainen käytös kun on ihan normaalia eikä merkki siitä, että vihaisit kaikkia niitä tuntemattomia keitä et tervehdi. Jos muuttaisin maahan, jossa noin tulee käyttäytyä, varmaan käyttäytyisin niin, ja olisin päivän päätteeksi ihan puhki. Joten enpä usko että tuo valituksesi paljoa auttaa- if it ain't broken, don't fix it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suomalaiset ovat töykemäpiä, hiljaisempia yms. kun monessa muussa massa. Toki itsellänikin kaveripiiri on ilonsia puheliaita ihmisiä, mutta he ovat sellaisia ystävien seurassa, eivät muuten.
Mutta havoimpa suomalaiset juttelvat keskenään kauppajonossa, bussipysäkillä yms. Kuljetaan kaupungilla hymyilemättä vastaantulijoille, unohdetaan sanoa anteeksi, kiitos yms.
Minulle sen huomaaminen oli tosi kova paikka kun teini-ikäisenä muutin Afrikasta Suomeen. Afrikassa aina hymyillään, jutellaan kauppajonossa, bussissa yms. ihan vieraidenkin ihmisten kanssa. Ihmiset ovat paljon ulospäinsuuntautuneita ja värikkäämpiä kun suomalaiset. Meni vuosia ennen kun totuin siihen ettei bussissa sovi jutella ihan täysin vieraille ihmisille, ei hymyillä ohikulkiessa yms. Eli ymmärrän kyllä ystävääsi erittäin hyvin...
Mutta havoimpa suomalaiset juttelvat keskenään kauppajonossa, bussipysäkillä yms. Kuljetaan kaupungilla hymyilemättä vastaantulijoille,
luojalle kiitos siitä.
En halua jutella tuntemattomien kanssa jos ei ole asiaa. Kun kuljen tuolla kaupungilla, olen yleensä omissa ajatuksissani enkä halua keskustella säästä bussissa tai bussipysäkillä ventovieraiden kanssa.
Jos joku pölähtää samaan pöytään istumaan, olen vain tyytyväinen jos eivät tervehdi. Enhän minä niitä tunne, eikä mulla ole niille mitään sanottavaa.
Autan mielelläni jos joku pyytää apua. Jos ei pyydä niin en uskalla tuputtautua.
Päinvastoin. Kritiikkiä on hyvä oppia vastaanottamaan, koska vain siten voi oppia jotain. Muutos on ikävää ja vaikeaa, mutta usein tarpeellista.
Miksi pitää muuttua sellaiseksi "kuin muutkin"?
Miksi ei voi kelpata sellaisena kun on?
Minulle suomalaisena ei ole mitään ongelmaa siinä että kaikkia tuntemattomia ei tarvitse tervehtiä, bussissa ei tarvitse puhua väkisin kenenkään kanssa, työmatkansa saa kulkea naama niin rullalla kuin tykkää, tai eikä tarvitse hymyillä kaikille vain siksi että olisi ystävällisen näköinen.
Jos keskieuroopassa on toisin niin olkoon. Miksi kaikkea pitäisi vääntää taas samaan muottiin?
he todella ihmettelevät sitä, että Suomessa käydessä aikuiset kävelee kadulla heidän ylitseen jos he eivät todella tarkkaan seuraa ja AINA ole se joka väistää, vaikka aikuinen tekisi mutkan heidän kohdalleen ja he olisivat kävelleet suoraan eteenpäin. Minä taas olen kaupassa aina se joka ostosrattaiden kanssa joudun väistämään, tätä en ollenkaan ymmärrä kuinka se on oikeen edes mahdollista, mutta jos minä en väistä yhteentörmäys on väistämätön. Olen oikein seurannut sitä, että minkä tekniikan ne muut osaavat ja minä en, mutta en ole oppinut ja niin sitten väistän. Ehkä se on se, että katson eteeni ja katson kohden ihmistä, muut taas katselevat hylyjä ja eivä ole näkevinään minua, se on varmaan se salaisuus ja saa sitten typeryydessään väistää.
vois oikeastaan yrittää muuttaa vaikka niitä amerikkalaisia, että se ei ole loukkaus jos et tervehdi kadulla ja juttele jokaiselle vastaantulijalle. Ehkä ne tekisi sitten vähemmän rikoksia, kun kaikki energia ei mene ventovieraiden häiritsemiseen.
joksikin aikaa pois Suomesta huomatakseen tämä mutrusuisuus ja töykeys.Itse en sitä tosiaan ole huomannut. Minua ei tosin haittaa, jostuntemattomat vastaantulijat eivät tervehdi minua marketissa. Kun olen liikkunut lastenvaunujen kanssa, olen saanut apua bussissa, tervehdimme naapureiden kanssa toisiamme jne. Ja matkaillessani en ole huomannut ylenpalttista ystävällisyyttä missään Keski-Euroopan maassa. Olisikohan kyseessä kuitenkin samanmoinen stereotypia kuin "jenkkien" pinnallinen yltiöpositiivisuus? En käy kinaamaan kenenkään kanssa suomalaisten epäystävällisyydestä, mutta voisikohan olla mahdollista, että paluumuttajatkin tarkastelevat asiaa tietynväristen linssien takaa?