Tuttavani muutti monen vuoden jälkeen takaisin tänne Suomeen.

Kukahan se mutruhuuli oikein mahtaa olla: "Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa."

Ei millään pahalla, mutta eipä hänellä(kään) kovin positiivinen asenne tunnu olevan.

Niin se vain on. Eikä siinä mielestäni ole mitään hävettävää. Oma mies on ulkomaan elävä ja sanoi, että alkuun ajatteli suomalaisten olevan "kylmiä", mutta tutustuessa mielipide muuttunut. Suomalaiset vain ovat hitaastilämpeäviä, mutta pohjimmiltaan ystävällisiä.



Mutta miksi pitäisi olla jotain muuta kuin on?

mutta ulosmennessa vedetaan paalle se perusvakava ilme. Eihan sita nyt ihan toykea tarvitse olla mutta sellaisen harmaan ikavan kuvan saa kun kaupungilla liikkuu.

hitto. Jos sattuu olemaan huolia tai huono päivä niin pitäisi väkisin hymyillä ja näyttää pirteältä yksin ulkona liikkuessaan ihan vain miellyttääkseen muita ihmisiä?? Enkä tarkoita oven avausta tai muuta, kyllä mulle on aina avattu. Ruotsissa ollessani havaitsin, että siellä hymyillään ja ollaan ystävällisiä päin naamaa mutta selän takana sitten haukutaan. Minusta tämä on vittumaisempaa kuin se, että ollaan päin naamaa ikäviä, eipähän luule ketään ystäväkseen joka ei sellainen halua olla.

olevan se huono paiva.

Mulla oli työkaverina jenkki ja että otti päähän kun heti hän oli kysymässä onko jotain vialla tai olenko suuttunut jos en jaksanut jatkuvaa smalltalkia, tai jos en hymyillyt koko ajan jutellessa. Jos on jotain huolia (joita ei puolitutulle halua jakaa) tai vaikka päänsärkyä, on kamalan uuvuttavaa teeskennällä iloista.

auta muu kuin muuttaa takaisin sinne ihanaan ulkomaahan, joissa pyöritte varmaan lähinnä rikkaiden ja hyvin toimeentulevien alueilla ettekä näe kurjasta elämästä (jota on aika lailla kaikkialla) merkkiäkään.

Mutta menkääpä kaupungille katsoaan ruuhkassa vaeltavia ihmisiä. Tai vaikka Jumbon käytäville. Eipä siinä juuri hymyjä jaella, eikä avuliaisuutta ventovieraita kohtaan. Katsellaan mieluummin maahan kuin vastaantulijaa.

on nimenomaan kohteliasta antaa satunnaisen vastaantulijan olla eikä ruveta tuijottamaan tai edes ottaa katsekontaktia. Vilkaista nyt toki voi, mutta siihen se saa jäädä. Tulee todella epämukava olo, kun joutuu tuntemattoman jos ei nyt silmätikuksi niin huomion kohteeksi.

Toisekseen en ole huomannut mitään mutruilua kaupungilla. Toki olen huomannut, että pääkaupunkiseudulla bussipysäkillä ollaan happamampia kuin pienemmissä kaupungeissa. Mutta se taas ei ole suomalaisten "geneettinen ominaispiirre", vaan johtunee siitä, että on joutunut epämukavaan ympäristöön vasten tahtoaan. Suurin osa on kuitenkin muuttanut sinne vain työn perässä.

Taitaa olla aika herkkähipiäistä jengiä, jos ottaa itseensä toisen vakavan ilmeen.

mutta ulkomailla kuitenkin.



On se minusta kivaa, että naapureita tervehditään ja joskus vaihdetaan pari sanaakin - vaikkei edes nimiä tiedetä. Äsken menin kauppaan ja pihalla pyöräilevät nappulat tervehtivät yhteen ääneen - ikää noin 4 vuotta. Varsinkin sunnuntaisin on tapana, että kaduillakin tervehditään tuntemattomia ihmisiä. Siitä tulee hyvä mieli!



Eikä tällainen käytös ole mitään teeskentelevää small talkia vaan ihan normaalia käytöstä Keski-Euroopassa. Ne käytöstavat opetetaan jo pikkulapsille.

miten usalaiset teeskentelee olevansa ystävällisiä vaikkei ne ole koskaan käyneet usassa tai edes tavanneet ketään jenkkiä. Mutta jos on suomalainen, niin kuuluu vaan sanoa...

Mutta täällä on aivan mielettömän ystävällisiä ihmisiä! Naapurit tervehtii ja vaihtaa pari sanaa, jos ei muuta keksitä niin säästähän voi aina puhua.



Lasten kavereiden vanhemmat on iloisia ja reippaita, aina myös tervehditään ja jutellaan niitä näitä.



Lenkillä moikataan ihan ventovieraitakin ja saatetaan vaihtaa pari sanaa. Työkaverit on mukavia. Ja kaupan kassat! Tosi kivaa porukkaa :) Ja soitinpa tuossa juuri Kelaankin, ja puhelimessa oli oikein miellyttävä nainen, samoin puhelinoperaattorin asiakaspalvelussa.



Joten minä en todellakaan ymmärrä, miksi valitetaan suomalaisista! Itse olen peruspositiivinen, iloinen ja avoin luonne. Ja olevinaan niin ovat ympäristön muutkin ihmiset.



Niin metsä vastaa ja sitä rataa.

Voin puhuha tässä kymmenen muun ulkosuomalaisen puolesta, jotka ovat kotoisin eri paikkakunnilta (mm. Oulu, Kuopio, Turku ja Helsinki). Juuri eilen tuli puhetta tuosta suomalaisten töykeästä asenteesta. KAIKKI me kymmenen olimme ja olemme samaa mieltä ap:n kanssa, valitettavasti. Suomalaiset OVAT työkeämpiä kuin keskivertoerurooppalainen.



Minä rakastan Suomea. En ikinä luovu Suomen kansalaisuudesta tai suomalaisista perinteistä. opetan lapsilleni suomen kieltä ja kulttuuria päivittäin. MUTTA. Jopa lapseni ovat panneet merkille suomalaisten mutruilun sielläpäin kyläillessämme.



Kyse ei siis ole mistään tekohymyilyn puutteesta, vaan ihan peruskäytöstapojen puutteesta. Harvassa ovat ne ihanat ihmiset, jotka auttavat ventovierasta, pyytävät anteeksi töniessään (tämä varsinkin ahdistaa lapsiani, joita kovasti on opetettu toisenlaiseen käytöskulttuuriin), KUKAAN ei puhu lapsille mitään missään, ihmiset käyttäytyvät ikäänkuin toisia ihmisiä ei olisi olemassakaan, ellei toisin väkisin todisteta.



Toivoisin, että voisin olla eri mieltä kuin ap. Todellisuus kuitenkin kerta toisensa jälkeen valitettavasti todistaa, että suomalaiset ovat aikamoisen epäkohteliasta kansaa. Minulla on valitettavasti muutama aika järkky tarina kerrottavana aiheen tiimoilta, mutta en nyt jaksa niitä taas täällä kirjoitella.



Oma asenteeni on positiivinen ja avoin, on aina ollutkin. Autan itse muita, jos näen jonkun olevan pulassa. Hymyilen vauvoille, availen ovia, autan turisteja, nostan mummon kauppakasiit bussiin.



Jostain syystä vaan noin 75% suomalaisista on kasvatettu metsäläisiksi, ne loput 25 % osaavat onneksi käyttäytyä hyvin. Ikävää, mutta näin vaan on. Ei se tee Suomea mitenkään huonoksi paikaksi asua, mutta tässä asiassa suomalaisilla olisi todella paljon parantamisen varaa.

Voin puhuha tässä kymmenen muun ulkosuomalaisen puolesta, jotka ovat kotoisin eri paikkakunnilta (mm. Oulu, Kuopio, Turku ja Helsinki). Juuri eilen tuli puhetta tuosta suomalaisten töykeästä asenteesta. KAIKKI me kymmenen olimme ja olemme samaa mieltä ap:n kanssa, valitettavasti. Suomalaiset OVAT työkeämpiä kuin keskivertoerurooppalainen.



Minä rakastan Suomea. En ikinä luovu Suomen kansalaisuudesta tai suomalaisista perinteistä. opetan lapsilleni suomen kieltä ja kulttuuria päivittäin. MUTTA. Jopa lapseni ovat panneet merkille suomalaisten mutruilun sielläpäin kyläillessämme.



Kyse ei siis ole mistään tekohymyilyn puutteesta, vaan ihan peruskäytöstapojen puutteesta. Harvassa ovat ne ihanat ihmiset, jotka auttavat ventovierasta, pyytävät anteeksi töniessään (tämä varsinkin ahdistaa lapsiani, joita kovasti on opetettu toisenlaiseen käytöskulttuuriin), KUKAAN ei puhu lapsille mitään missään, ihmiset käyttäytyvät ikäänkuin toisia ihmisiä ei olisi olemassakaan, ellei toisin väkisin todisteta.



Toivoisin, että voisin olla eri mieltä kuin ap. Todellisuus kuitenkin kerta toisensa jälkeen valitettavasti todistaa, että suomalaiset ovat aikamoisen epäkohteliasta kansaa. Minulla on valitettavasti muutama aika järkky tarina kerrottavana aiheen tiimoilta, mutta en nyt jaksa niitä taas täällä kirjoitella.



Oma asenteeni on positiivinen ja avoin, on aina ollutkin. Autan itse muita, jos näen jonkun olevan pulassa. Hymyilen vauvoille, availen ovia, autan turisteja, nostan mummon kauppakasiit bussiin.



Jostain syystä vaan noin 75% suomalaisista on kasvatettu metsäläisiksi, ne loput 25 % osaavat onneksi käyttäytyä hyvin. Ikävää, mutta näin vaan on. Ei se tee Suomea mitenkään huonoksi paikaksi asua, mutta tässä asiassa suomalaisilla olisi todella paljon parantamisen varaa.

Omat tuttavani ja sukulaiseni Suomessa ovat ystävällisiä minulle ja perheelleni, tietenkin. Kyse on siis ventovieraiden ihmisten suhtautumisesta toisiinsa. Kummallista kyräilyä ja epäkohteliaisuutta näkee aivan liian usein, jopa naapureiden ja puolituttujen kesken.



Monessa, todella monessa asiassa Suomi on hien o maa. Käytöstapojen puute valitettavasti kuuluu sitten niihin Suomen negatiivisiin puoliin, joita löytyy tietenkin maasta kuin maasta.

mua ei haittaa ollenkaan, ettei täällä tarvitse puhua väkisin small talkia jos ei halua, ei tartte rutistaa naamalle tekohymyä yksin lenkillä ollessaan, ettei vaan kanssaihmiset loukkaannu, ei tarvitse tervehtiä jokaista vastaantulijaa ja katsoa niitä silmiin. Oven avaaminen sun muu on kyllä täälläpäin ihan normaalia.

Muut voivat ottaa sen epäkohteliaisuutena mutta sitä ei se välttämättä ole ollenkaan. Täällä kohteliasta on nimenomaan, että annetaan toiselle se oma reviiri. Se on kunnioituksen osoitus toista kohtaan, ei mutruilua.

oltiin 4 vkoa Euroopassa, autolla kierrettiin. 1,5 vuotias poikani tykkää vilkuttaa ihmisille ja hänelle tosi kivasti vilkutettiinkin. 9 ihmistä kymmenestä vilkutti. Tultiin Suomeen, poika jatkoi vilkuttamista, numerot kääntyivät toisin päin 1 kymmenestä vilkutti takas. Ei tietenkään kenenkään ole pakko vilkuttaa tai mitenkään noteerata iloista pientä poikaa.

Tultiin pari päivää sitten bussilla, asutaan päättärin vieressä ja tapana on, kun tullaan keskiovesta, ohitan kuskin, eli kuljen bussin sivusta ja kiitän bussikuskia kun tulen hänen kohdalle, jos ovi on vielä auki. Tällä kertaa oli ja sanoin kuuluvalla äänellä kiitos kyydistä ja jatkoin matkaa. Takana 2 teiniä ihmettelivät ääneen " kuulitko, toi kiitti bussikuskia, onpa idioottimaista ". Joo, mitä siihen nyt sitten sanois.



Kenenkään ei tässä maassa ole pakko vilkutella takas pienelle pojalle ja kenenkään ei ole pakko sanoa bussikuskille huomenta tai kiitos tai yhtään mitään muutakaan. Kunhan vaan ihmettelen ääneen.

Älkää sekoittako kohteliaisuutta/epäkohteliaisuutta tähän asiaan. Suomessa ei ole kohteliasta tuppautua smalltalkia pajattamaan satunnaisen bussimatkustajan kanssa jne. Jossain muualla taas toisin. Suomalaiset ei ole yhtään sen epäkohteliaampia, täällä voin on eri "säännöt" sille mikä on kohteliasta ja mikä ei.

Muut voivat ottaa sen epäkohteliaisuutena mutta sitä ei se välttämättä ole ollenkaan. Täällä kohteliasta on nimenomaan, että annetaan toiselle se oma reviiri. Se on kunnioituksen osoitus toista kohtaan, ei mutruilua.

Mitä kohteliasta on toisten tönimisessa ostoskärryillä? Törmään tähän JOKA kerta Suomessa käydessäni. Joku tunkee nilkkoihin kiinni, eikä anteeksipyynnöstä tietoakaan.

Miksi lapsille ei voi hymyillä julkisissa liikennevälineissä? Miksi apua tarvitseva jätetään oman onnensa nojaan? Miksi huudetaan kännykkään inavapaikalla istuessa, kun mummo huojuu bussin käytävällä, eikä kukaan anna hänelle paikkaa?

oltiin 4 vkoa Euroopassa, autolla kierrettiin. 1,5 vuotias poikani tykkää vilkuttaa ihmisille ja hänelle tosi kivasti vilkutettiinkin. 9 ihmistä kymmenestä vilkutti. Tultiin Suomeen, poika jatkoi vilkuttamista, numerot kääntyivät toisin päin 1 kymmenestä vilkutti takas. Ei tietenkään kenenkään ole pakko vilkuttaa tai mitenkään noteerata iloista pientä poikaa.

pakko noteerata iloisia pieniä poikia, ei ne kaikkien mielestä ole mitään ihania hanipalleroita vaan vain lapsia. Teidän on sitten muutettava sinne Eurooppaan takaisin (Suomihan taitaa kuulua Afrikan mantereeseen).

Jossain oudossa piireissä taidat liikkua?

Itse olen asunut vuosia Turussa ja Helsingissä, enkä kummassakaan ole tuollaista havainnut.

Muut voivat ottaa sen epäkohteliaisuutena mutta sitä ei se välttämättä ole ollenkaan. Täällä kohteliasta on nimenomaan, että annetaan toiselle se oma reviiri. Se on kunnioituksen osoitus toista kohtaan, ei mutruilua.

Mitä kohteliasta on toisten tönimisessa ostoskärryillä? Törmään tähän JOKA kerta Suomessa käydessäni. Joku tunkee nilkkoihin kiinni, eikä anteeksipyynnöstä tietoakaan.

Miksi lapsille ei voi hymyillä julkisissa liikennevälineissä? Miksi apua tarvitseva jätetään oman onnensa nojaan? Miksi huudetaan kännykkään inavapaikalla istuessa, kun mummo huojuu bussin käytävällä, eikä kukaan anna hänelle paikkaa?

Muut voivat ottaa sen epäkohteliaisuutena mutta sitä ei se välttämättä ole ollenkaan. Täällä kohteliasta on nimenomaan, että annetaan toiselle se oma reviiri. Se on kunnioituksen osoitus toista kohtaan, ei mutruilua.

Mitä kohteliasta on toisten tönimisessa ostoskärryillä? Törmään tähän JOKA kerta Suomessa käydessäni. Joku tunkee nilkkoihin kiinni, eikä anteeksipyynnöstä tietoakaan.

Miksi lapsille ei voi hymyillä julkisissa liikennevälineissä? Miksi apua tarvitseva jätetään oman onnensa nojaan? Miksi huudetaan kännykkään inavapaikalla istuessa, kun mummo huojuu bussin käytävällä, eikä kukaan anna hänelle paikkaa?