Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani muutti monen vuoden jälkeen takaisin tänne Suomeen.
20.09.2010 |
Kun kysyin miten on alkanut mennä ja kuinka on sopeutunut? Hän vastasi: Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa.
Miksi ihmeessä me ollaan niin mutruhuulia ja kerrotaan tavatessa ne huonot uutiset ja kolotukset. Eikö elämä voisi olla mukavampaa, jos huomaisi ne pienetkin hyvät asiat joita joka päivä meille kaikille sattuu.
Kommentit (110)
En tunne töykeitä ihmisiä, jotka puhuis vaan negatiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka kaupassa katsotaan ihmisiä. Omaa kärryä työntäen paahdetaan menemään. Unohdetaan sanoa anteeksi tai kiitos.
Leikkipuistossa ollaan omissa oloissa, ei tervehditä toisia ihmisiä.
Kadulla jos joku väistää sinua niin ei kiitetä, ei avata toisille ovia.
Toinen ulkomamma huomannnut saman, niin ikävää kuin se onkin.
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.
ihmiset liikkuu, jotka valittaa suomalaisten olevan mutrusuita ja töykeitä ja hiljaisia..
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.
No tietysti jos on ollut mikämikämaassa monta vuotta niin kaikki tuntuu synkeältä.
Ei mutta, amerikoissa esimerkiksi on melkein pakko hymyillä koko ajan (olin Ohiossa muutaman vuoden opiskelemassa), mutta kyllä sielläkin niitä töykeitä ihmisiä on, kuten jokaisessa maassa.
Niin joo ja kiinassa ja japanissahan on pakko olla aina ystävällinen ja korrekti. Ystäväni joutui käytöskurssille japanissa opintojensa aikana, koska ei ollut pariin kertaan muistanut kiittää hymyillessään.
Jos vaikka kaupassa katsotaan ihmisiä. Omaa kärryä työntäen paahdetaan menemään. Unohdetaan sanoa anteeksi tai kiitos.
Leikkipuistossa ollaan omissa oloissa, ei tervehditä toisia ihmisiä.
Kadulla jos joku väistää sinua niin ei kiitetä, ei avata toisille ovia.
Toinen ulkomamma huomannnut saman, niin ikävää kuin se onkin.
Ulkomailla kyllä käytetään kohteliaisuussanoja enemmän, mutta muuten naama on mutrummassa kuin Suomessa. Eikä johdu siitäkään, että luulisivat turistiksi, koska olen liikkunut muuallakin kuin turistirysissä + olen puhunut paikallista kieltäkin joskus niin hyvin, ettei ihan heti tunnista, ettei se ole äidinkieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo asumisen takia: enpä sieltä saisi vastaavan kokoista, upealla paikalla olevaa ja laadukasta asuntoa muuten kuin sitoutumalla elinikäiseen velkaloukkuun. Suoraan sanoen ihmettelen, kenellä siellä on ylipäänsä varaa asua, omassa tai vuokra-asunnossa.
Ja kyllä jo jossain Citymarketissa välillä ihmettelee, kuinka ihmiset tuuppii eikä mutinaakaan kuulu suusta.
Viime kesänä jonotin pankkiautomaatille ja kun edellä oleva oli ottanut rahansa ulos niin siirryin jo hieman lähemmäksi. Kauheat haukut sain päälleni. Vaikka sanavalmis olenkin niin jäin kyllä suu auki tuijottamaan. Tai kahvilassa/ravintolassa istuessa samaan pöytään änkeää muitakin istumaan edes tervehtimättä tai kysymättä se muodollinen "onkohan tässä vapaata". Tai kun junan käytäväpaikalla istuu ja jollakin on ikkunapaikka niin ihminen seisoo tuppisuuna mitään sanomatta. On kai niin vaikea sanoa, että on varannut sen ikkunapaikan.
Jo asumisen takia: enpä sieltä saisi vastaavan kokoista, upealla paikalla olevaa ja laadukasta asuntoa muuten kuin sitoutumalla elinikäiseen velkaloukkuun. Suoraan sanoen ihmettelen, kenellä siellä on ylipäänsä varaa asua, omassa tai vuokra-asunnossa.
Ja kyllä jo jossain Citymarketissa välillä ihmettelee, kuinka ihmiset tuuppii eikä mutinaakaan kuulu suusta.
Viime kesänä jonotin pankkiautomaatille ja kun edellä oleva oli ottanut rahansa ulos niin siirryin jo hieman lähemmäksi. Kauheat haukut sain päälleni. Vaikka sanavalmis olenkin niin jäin kyllä suu auki tuijottamaan. Tai kahvilassa/ravintolassa istuessa samaan pöytään änkeää muitakin istumaan edes tervehtimättä tai kysymättä se muodollinen "onkohan tässä vapaata". Tai kun junan käytäväpaikalla istuu ja jollakin on ikkunapaikka niin ihminen seisoo tuppisuuna mitään sanomatta. On kai niin vaikea sanoa, että on varannut sen ikkunapaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset liikkuu, jotka valittaa suomalaisten olevan mutrusuita ja töykeitä ja hiljaisia..
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.
No tietysti jos on ollut mikämikämaassa monta vuotta niin kaikki tuntuu synkeältä.
Ei mutta, amerikoissa esimerkiksi on melkein pakko hymyillä koko ajan (olin Ohiossa muutaman vuoden opiskelemassa), mutta kyllä sielläkin niitä töykeitä ihmisiä on, kuten jokaisessa maassa.
Niin joo ja kiinassa ja japanissahan on pakko olla aina ystävällinen ja korrekti. Ystäväni joutui käytöskurssille japanissa opintojensa aikana, koska ei ollut pariin kertaan muistanut kiittää hymyillessään.
Piti kirjoittaa että hymyillä kiittäessään.. xD
Ei mitään teennäistä jenkkitekoiloisuutta ja tekokaveria. Jos et koko ajan kilju "OMG! Miten ihanaa! Mielettömän siistii, parasta elämässäni!!" niin olet tyly ja outo.
Mielummin olen sitten vaikka jöröjukka suomalainen. Se sopii minulle paremmin, en ole mikään jenkkityyppi :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.
mutta ulosmennessa vedetaan paalle se perusvakava ilme.
Eihan sita nyt ihan toykea tarvitse olla mutta sellaisen harmaan ikavan kuvan saa kun kaupungilla liikkuu.
Mulle tulee tuosta ensinnä mieleen yleisilme. Bussissa ihmiset eivät välttämättä tervehdi kuljettajaa ja toisinpäin, kukaan ei ota katsekontaktia, vaikka matkustajia olisi vain kaksi.
Ruuhkassa on helpompaa tunkea ohi tönien kuin sanoa "anteeksi", että toinen tajuaa väistää.
Hissiin tullessa ei tervehditä ja sieltä poistutaan mykkänä. Rappunaapureita ei huomioida.
Ihmiset ovat usein huonohkoja small talkissa tuntemattomien kanssa, jolloin juhlissa tms jää helposti ulkopuoliseksi, jos on ollut pitkään matkoilla.
Vieraisiin ihmisiin ei oteta mitään kontaktia missään tilanteessa. Jos joku vieras juttelee mukavia tai kysyy jotain, vaivaannutaan ja ollaan hiljaa.
Nämä ovat kaikki yleistyksiä, mutta toisaalta myös asioita, jotka pätevät helpommin Suomeen kuin moneen muuhun aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.
mutta ulosmennessa vedetaan paalle se perusvakava ilme.
Eihan sita nyt ihan toykea tarvitse olla mutta sellaisen harmaan ikavan kuvan saa kun kaupungilla liikkuu.
Oletteko ikinä käyneet Venäjällä?
Kävin muutama vuosi sitten siellä mummoa katsomassa niin voin kertoa että kyllä venäläiset ovat naamoiltaan kurtummassa kuin suomalaiset.
mutta ulosmennessa vedetaan paalle se perusvakava ilme.
Eihan sita nyt ihan toykea tarvitse olla mutta sellaisen harmaan ikavan kuvan saa kun kaupungilla liikkuu.
hitto. Jos sattuu olemaan huolia tai huono päivä niin pitäisi väkisin hymyillä ja näyttää pirteältä yksin ulkona liikkuessaan ihan vain miellyttääkseen muita ihmisiä?? Enkä tarkoita oven avausta tai muuta, kyllä mulle on aina avattu. Ruotsissa ollessani havaitsin, että siellä hymyillään ja ollaan ystävällisiä päin naamaa mutta selän takana sitten haukutaan. Minusta tämä on vittumaisempaa kuin se, että ollaan päin naamaa ikäviä, eipähän luule ketään ystäväkseen joka ei sellainen halua olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa tänne mitään amerikan teeskentelyä.
Suomalaiset ovat iloisia ja ystävällisiä kun heihin tutustuu, tuntemattomille ollaan jurompia.
Ja Entäs sitte, jos ei viihdy täällä ja tykkää enemmän jonkun muun maan tavasta, niin kannattaa asua jossain siellä muualla.
Väsyttäää tämä suomalaisten ainainen mollaaminen.
ja myös minulle otti koville tottua taas mutruhuulisiin ihmisiin, ja yleiseen töykeyteen.
Kukahan se mutruhuuli oikein mahtaa olla: "Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa."
Ei millään pahalla, mutta eipä hänellä(kään) kovin positiivinen asenne tunnu olevan.
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.
mutta ulosmennessa vedetaan paalle se perusvakava ilme.
Eihan sita nyt ihan toykea tarvitse olla mutta sellaisen harmaan ikavan kuvan saa kun kaupungilla liikkuu.
Oletteko ikinä käyneet Venäjällä?
Kävin muutama vuosi sitten siellä mummoa katsomassa niin voin kertoa että kyllä venäläiset ovat naamoiltaan kurtummassa kuin suomalaiset.
Siis tuossahan se koko pointti onkin! Suomessa on enemmän luolakulttuuria, ihmiset painelee vaan ettenpäin huomioimatta toisiaan. Tosiaankin voi olla Venajällä vielä luolamaisempaa. Mutta musta tuntuu ainakin Suomeen tullessa että ihmiset on tosi epäkohteliaita. Ei toki kaikki! Oma lähiperheeni on ainakin kasvatettu kohteliaiksi - ollaan matkusteltu paljon.
Oma asenne taitaa olla aikamoisen ratkaiseva tässäkin hommassa. Totta kai takaisin muuttaminen ottaa koville, varsinkin jos aiempi asuinmaa on ollut mieluisa (herää muuten kysymys, miksei sitten jäänyt sinne?). Mutta kun on liikkeellä sillä mielellä, että Suomi on kurja maa ja suomalaiset kurjia ihmisiä, niin juuri siltä se sitten näyttääkin.
Ja me ei kavereiden kesken kökötetä neljän seinän sisällä, olen siis nähnyt kavereideni käyttäytymistä kaupoissa, busseissa, kahviloissa jne. Kaikki iloisia, hyvinkäyttäytyviä, ulospäinsuuntautuvia ihmisiä. Ja tuskin on mulla käynyt niin hyvä tuuri, että kaikki hyvillä käytöstavoilla varustetut suomalaiset ovat päätyneet kavereikseni :D
Tuon kulttuurishokin käyvät läpi (melkein) kaikki ulkomailta palaavat. Niin minäkin. Vasta oltuaan poissa omasta kotimaasta voi nähdä tiettyjä asioita. Kyllä allekirjoitan täysin suomalaisten mutruilut. En minäkään kaipaa tänne mitään tekokohteliaisuutta, mutta ihan joka päivän kohteliaisuutta (sanotaan kiitos, anteeksi, ole hyvä, pidetään auki ovea jäljessä tulijalle, autetaan vauvanvaunujen kanssa liikkuvia, autetaan vanhuksia...).
Tietysti joka ikisen tuttavapiiristä löytyy niitä hymyileviä, ihania ihmisiä. Mutta menkääpä kaupungille katsoaan ruuhkassa vaeltavia ihmisiä. Tai vaikka Jumbon käytäville. Eipä siinä juuri hymyjä jaella, eikä avuliaisuutta ventovieraita kohtaan. Katsellaan mieluummin maahan kuin vastaantulijaa.
Hienoa ap, että tuttavasi on kuitenkin sopeutunut jo ilmoihin! MInä en tunnu sopeutuvan niihinkään...
ihmiset liikkuu, jotka valittaa suomalaisten olevan mutrusuita ja töykeitä ja hiljaisia..
Omassa kaveripiirissä ainakin kaikki ovat puheliaita, herkästi hymyileviä, nauravaisia, eikä kukaan vaan valita koko aikaa tai ole töykeä.