Tuttavani muutti monen vuoden jälkeen takaisin tänne Suomeen.
Kun kysyin miten on alkanut mennä ja kuinka on sopeutunut? Hän vastasi: Ilmoihin alkaa sopeutua, vaikka ne on aika kurjia, mutta ikävintä on töykeät ihmiset, se on tosi rankkaa.
Miksi ihmeessä me ollaan niin mutruhuulia ja kerrotaan tavatessa ne huonot uutiset ja kolotukset. Eikö elämä voisi olla mukavampaa, jos huomaisi ne pienetkin hyvät asiat joita joka päivä meille kaikille sattuu.
Kommentit (110)
Mutta havoimpa suomalaiset juttelvat keskenään kauppajonossa, bussipysäkillä yms. Kuljetaan kaupungilla hymyilemättä vastaantulijoille,
luojalle kiitos siitä.
Aamen.
ettei tuo kuitenkaan tarkoita mitä sanoo. Ehkä oli minun suomi-asenteeni ansiota, että olin näin pessimistinen, mutta jos joka tyypille vauhkotaan "Oh, great to see you, you look amazing fabouls, i love you!!!" niin kyllä siinä todellinen merkitys menettää hohtonsa. Suomessa kohteliaisuuksia ei ladota tyhjän päiten jokaiselle.
Ei kenekään tarvitse alkaa juttusille vieraiden kanssa bussissa, ym. Jokaisen olisi kuitenkin syytä oppia olemaan muiden ihmisten kanssa niin, että kaikilla olisi hyvä mieli. Pitää kiittää, pyytää anteeksi törmäillessään, avata ovia, auttaa mummoa ja raskaana olevaa kassien ja ovien kanssa, antaa vanhukselle paikka, odottaa omaa vuoroaan, tervehtiä lapsia kuin ihmisiä, jonottaa nätisti, ottaa tarvittaessa katsekontakti kanssaihmiseen, moikata naapuria, reagoida noin yleensäkin siihen, että paikalla on muitakin ihmisiä kuin minä itse.
Päinvastoin. Kritiikkiä on hyvä oppia vastaanottamaan, koska vain siten voi oppia jotain. Muutos on ikävää ja vaikeaa, mutta usein tarpeellista.
Miksi pitää muuttua sellaiseksi "kuin muutkin"? Miksi ei voi kelpata sellaisena kun on? Minulle suomalaisena ei ole mitään ongelmaa siinä että kaikkia tuntemattomia ei tarvitse tervehtiä, bussissa ei tarvitse puhua väkisin kenenkään kanssa, työmatkansa saa kulkea naama niin rullalla kuin tykkää, tai eikä tarvitse hymyillä kaikille vain siksi että olisi ystävällisen näköinen. Jos keskieuroopassa on toisin niin olkoon. Miksi kaikkea pitäisi vääntää taas samaan muottiin?
Tietysti saa olla naama rullalla, eikä tarvitse puhua tuntemattomille, kyse ei ollut siitä. Kyse oli käytöstapojen puutteesta. Ei muusta.
kyllä kyse oli juuri tuosta kiitos- ja anteeksi- sanojen puuttumisen lisäksi. Käytöstapojen puutetta on olla tervehtimättä jos itseä tervehditään, ei se, ettei tervehdi tuntemattomia vastaantulijoita. Käytöstapojen puutetta on myös olla siirtämättä kassia viereiseltä istuimelta täydessä bussissa, jos joku seisoo vieressä, ei se, ettei ala jutella sille vieruskaverille. Täällä mainittiin myös nuo tilanteet käytöstapojen puutteena, mitä ne eivät ole.
Tietysti saa olla naama rullalla, eikä tarvitse puhua tuntemattomille, kyse ei ollut siitä.
Jos itse luit koko ketjun, niin myös tästä oli puhe; ollaan tylyjä, ei tervehditä, ei puhuta, ei hymyillä, kuljetaan mutruhuulina...
Lisäksi kommentoida saa, vaikka ei olisi koko ketjua lukenutkaan. Kommentoida saa vaikka ei olisi lukenut ensimmäistäkään vastausta.
Hyvän käytöksen oppiminen ei todellakaan ole ihmisten tunkemista johonkin muottiin.
Suomalaiset pysyköön hiljaisina ja ujoina, se on ihan ok. On hienoa olla oma itsensä, kunhan se ei tee kanssaihmisten elämästä ikävää ja hankalaa. Toiset ihmiset tulee aina ottaa huomioon, kun kuljetaan tuolla ihmisten ilmoilla tai sitten on elettävä yksin jossain korven keskellä, jos ei näin halua tehdä.
Ujo ja hiljainen avuntarjoaminen tai tervehdys on ihan yhtä arvokas kuin jenkkirempseä ja ylitsevuotava kohteliaisuus. Kunhan on kohtelias ja toiset huomioonottava, se riittää. Tässä vaan on monilla suomalaisilla vielä opittavaa.
ettei tuo kuitenkaan tarkoita mitä sanoo. Ehkä oli minun suomi-asenteeni ansiota, että olin näin pessimistinen, mutta jos joka tyypille vauhkotaan "Oh, great to see you, you look amazing fabouls, i love you!!!" niin kyllä siinä todellinen merkitys menettää hohtonsa. Suomessa kohteliaisuuksia ei ladota tyhjän päiten jokaiselle.
ja eivät ne tarkoitakaan sillä mitään, kunhan sanovat sanoja jotka niiden päähän on iskostettu. Kyllä mulle tuli USA:ssa paljon yksinäisempi ja tylympi olo siitä, että kehutaan ja ehdotellaan vaikka mitä yhteistä tekemistä, mutta sitten unohdetaan tyystin eikä oteta mitään yhteyttä. Jos ei puhu lämpimikseen paskaa niin ei se minusta ole huonoa käytöstä. Kaikki sielläkin tietävät, ettei tuo kehuminen ja muu tarkoita yhtään mitään, joten en tiedä, miksi sellaista käytöstä pitäisi levittää. Ei mulle ainakaan tule siitä hyvä mieli.
Suomessa, ja yleensä ne tuntemattomat juttelevat takaisin runsassanaisesti ja ystävällisesti. Asun Pirkanmaalla, eli tervetuloa höpisemään. Itä-Suomessa höpinä on loppumatonta.
Tietysti saa olla naama rullalla, eikä tarvitse puhua tuntemattomille, kyse ei ollut siitä.
Jos itse luit koko ketjun, niin myös tästä oli puhe; ollaan tylyjä, ei tervehditä, ei puhuta, ei hymyillä, kuljetaan mutruhuulina... Lisäksi kommentoida saa, vaikka ei olisi koko ketjua lukenutkaan. Kommentoida saa vaikka ei olisi lukenut ensimmäistäkään vastausta.
Kun keskustelu on siirtynyt "eteenpäin", on vaan jotenkin hassua, kun joku kommentoi asiaa, joka on jo puhuttu aikaisemmin halki. Tottakai saa kommentoida, mutta se vastaus voi vaikutta koko ketjun lukeneiden mielestä siltä, että joku aikaisempi vastaaja jauhaa samaa kuin 50 viestiä sitten. Nimimerkkejä kun ei täällä ole käytössä.
ostoskoriin, maitotölkki ja karkkipussi ja laitoin sen sitte sellasenaan liukuhihnalle, ajattelemattakaan purkaa sitä erikseen. Kassaneiti ei tehnyt elettäkään aloittaakseen niiden tavaroiden poisottamista ja minä ihan hölmönä vaan odotin vieressä. Myyjä tuppisuuna odottaa ja niin minäkin. Ajattelin että jos ei osaa puhua että mikä on pielessä niin en kyllä minä myöskä1 n mykkäkoulussa huonompi ole. Sitten viimein kassa sanoi että siellä on lappu ja osoitti sormella. Kassahihnan alussa oli sitten pieni lappu jossa sanottiin, että ostokset pitä1 purkaa hihnalle. Meinasin revetä.....ja kusta housuuni. Sitten kiltisti nostin maitopurkin ja karkkipussin hihnalle. Olipa opetus minulle.
melko takapajuista tietyissä asioissa ja ihmiset ei ole tosiaankaan mitaan maailman positiivisimpia. Olen asunut muutamassa maassa, mutta Suomea ei ole tullut ikava ja olen ulkomailla edelleenkin. On totta, että suomalaiset itse harvoin nakevat ongelmiaan ja että se vaatii normaalisti ulkomailla asuvasti.
ettei tuo kuitenkaan tarkoita mitä sanoo. Ehkä oli minun suomi-asenteeni ansiota, että olin näin pessimistinen, mutta jos joka tyypille vauhkotaan "Oh, great to see you, you look amazing fabouls, i love you!!!" niin kyllä siinä todellinen merkitys menettää hohtonsa. Suomessa kohteliaisuuksia ei ladota tyhjän päiten jokaiselle.
Mitähän sitten jenkeissä sanotaan kun oikeasti pidetään jotain asiaa ihan huippujuttuna? Pitää sanoo toi kaikki 10 -20 kertaa vielä kovemmalla ja kimeemmällä äänellä? Onneksi asun täällä mörököllimaassa, koska en jaksaisi oikeasti tollasta.
ongelma on ei- tervehtiminen, niin se voi johtua siitä, että tuttunne ei ole huomannut teitä, tai etäisempi tuttu luulee, että tervehditte jotakuta toista. Jos taas tervehditte jokaista vastaantulijaa niin on ihan normaalia, että he hämmentyvät ja jäävät miettimään, mistä oikein tuntevat teidät ja sekoitatteko hänet johonkin toiseen. Vaikka ne siellä ulkomailla teille sanoisi hei, niin voi ne silti ajatella, että toi on kyllä niiin ärsyttävä muija. En tiedä miksi haluatte elää valheessa ja uskotella, että kaikki rakastavat teitä vaikka näin ei ole.
Myyjä tuppisuuna odottaa ja niin minäkin. Ajattelin että jos ei osaa puhua että mikä on pielessä niin en kyllä minä myöskä1 n mykkäkoulussa huonompi ole. Sitten viimein kassa sanoi että siellä on lappu ja osoitti sormella. Kassahihnan alussa oli sitten pieni lappu jossa sanottiin, että ostokset pitä1 purkaa hihnalle. Meinasin revetä.....ja kusta housuuni. Sitten kiltisti nostin maitopurkin ja karkkipussin hihnalle. Olipa opetus minulle.
aika tyhmä, jos yhden kokemuksen perusteella sitten niputat kaikki suomalaiset ja suomalaiset kassatyöntekijät samanlaisiksi. Esim. mulle ei ole ikinä käynyt noin, joten näit varmaan unta sitten.
On totta, että suomalaiset itse harvoin nakevat ongelmiaan ja että se vaatii normaalisti ulkomailla asuvasti.
Kenellä se ongelma silloin on :-D??
...vähän tarpeettomana. En nyt asettaisi sitä minkäänlaiseksi kriteeriksi meille muille.
Ihan sellainen normaali kohteliaisuus riittäisi minulle. tervehditään, kiitetään, otetaan katsekontaktia, pyydetään anteeksi, autetaan mummoja, lapsia, raskaanaolevia ja ihan ketä vaan, kohdellaan lapsia ihmisinä, puhutaan sille yksinäisellekin äidille siellä hiekkiksellä...
ettei tuo kuitenkaan tarkoita mitä sanoo. Ehkä oli minun suomi-asenteeni ansiota, että olin näin pessimistinen, mutta jos joka tyypille vauhkotaan "Oh, great to see you, you look amazing fabouls, i love you!!!" niin kyllä siinä todellinen merkitys menettää hohtonsa. Suomessa kohteliaisuuksia ei ladota tyhjän päiten jokaiselle.
Mitähän sitten jenkeissä sanotaan kun oikeasti pidetään jotain asiaa ihan huippujuttuna? Pitää sanoo toi kaikki 10 -20 kertaa vielä kovemmalla ja kimeemmällä äänellä? Onneksi asun täällä mörököllimaassa, koska en jaksaisi oikeasti tollasta.
Jos joskus 16.00-17.00 ihmiset on murtuneen näköisiä bussipysäkillä/bussissa niin ehkä heillä on ollut rankka päivä töissä/koulussa.
Eikä kukaan voi täysin rehellisesti väittää että pitäisi jostain aamun tai iltapäivän ruuhkasta ja että hymyilee vieraille vaikka itsellään olisi huono päivä. Ihan oikeasti uskallan väittää näin.
Suomessa on tapana antaa toisille tilaa. Se että ihmiset eivät tajua auttaa, johtuu siitä että ihmiset eivät uskalla mennä auttamaan nykyään, varsinkaan nuorempia ihmisiä. Jos joku vanhempi on pulassa tai tarvitsee apua oven tai vastaavan kanssa niin kyllä kaikki ystäväpiiristäni menee auttamaan.
Mutta esimerkiksi jokin aika sitten ystäväni yritettiin ryöstää kun hän meni auttamaan "äitiä" vaunujen kanssa. Täälläkin on nykyään sellaisia sekopäitä että mieluummin itsekin kierrän nuo nuoremmat kaukaa.
No joo, itse sain käsilaukusta kun kysyin baarissa noin keski-ikäiseltä naiselta että olisiko tässä teidän (näin siinä muidenkin ihmisten juomia) pöydässä tilaa siksi aikaa kun odotan ystävääni. Vastaus oli että hän ei ole mikään mummo. Jaa selvä. Pidä tunkkisi.
Nämä Vantaalla.
Ja minä en vilkuttele pikkupojille autoissa koska en tuijottele vieraiden ihmisten autoja. En myöskään yleensä kadulla katso ihmisiin koska olen yleensä niin muissa maailmoissa etten edes ajattele niitä muita ihmisiä.
Mutta jos minuun on törmätty niin kyllä yleensä kumpikin olemme pyytäneet anteeksi. Ja täällä savossa on tapana jutella vieraillekin. Yleensä ulkopaikkakuntalaiset tunnistaa siitä että he alkavat tuijottamaan nenänvarttaan pitkin jos erehtyy muutaman sanan heille sanomaan.
Juurikin vähän aikaa sitten täällä oli ketju jossa joku valitti että häntä ahdistaa karjalaisten ja savolaisten juttelu ja bussikuskien tervehtiminen, kaupan kassalle jutteleminen jne kun nuo tavat vain vievät muilta aikaa. Ja se ahdistuja oli helsinkiläinen.
Liekkö siitä sitten johtuvaa että täällä "maalla" ei ole kiire. Tai ei ainakaan samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla.
En tiedä sitten. Mielestäni on kuitenkin aika loistavaa että Suomessa (tai ainakin asuinkunnallani) saa olla rauhassa kun niin haluaa ja jos haluaa jutella jollekin, voi niinkin tehdä.
On totta, että suomalaiset itse harvoin nakevat ongelmiaan ja että se vaatii normaalisti ulkomailla asuvasti.
Kenellä se ongelma silloin on :-D??
Onhan se nyt aika itseestäänselvää, että asiat näkee ulkopuolelta ihan eri perspektiivistä.
Kaikille tuntemilleni uolkosuomalaisille on käynyt näin ja moni on käynyt läpi jonkinlaisen kriisinkin, kun on joutunut yhtäkkiä tarkkailemaan Suomea ja suomalaisuutta ulkopuolisen silmin. Kasvattava kokemus.
Miksi tämä koetaan tällä palstalla jotenkin niin uhkaavana? Vastauksetkin ovat kaikki olleet asiallisia kritiikissään.
Tietysti saa olla naama rullalla, eikä tarvitse puhua tuntemattomille, kyse ei ollut siitä. Kyse oli käytöstapojen puutteesta. Ei muusta.