Lue keskustelun säännöt.
Vähän mystiikkaa sunnuntaihin
13.09.2026 |
Onko sinulla geneettisiä, tai sellaisiksi tulkittavia muistikuvia?
Oletko nähnyt sen kaltaisia unia?
Koetko, että ne ovat enemmän isän tai äidin puolelta?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Vaikka olen mystiikkaan taipuvainen. Uneni sijoittuvat oman lapsuuteni kotiseudulle tai joihinkin täysin mielikuvitteellisiin paikkoihin.
En tiedä mitä ovat geneettiset muistikuvat.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä ovat geneettiset muistikuvat.
Sellaiset, joita et ole itse kokenut, mutta ovat realistisia.
Olen itse jo pienenä lapsena nähnyt menneestä unta/kokenut yhteyttä paikkoihin, joista olen myöhemmin löytänyt juuria.
Osa tuntuu sijoittuvan lähisukuun ja osa monta polvea taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä ovat geneettiset muistikuvat.
Sellaiset, joita et ole itse kokenut, mutta ovat realistisia.
Olen itse jo pienenä lapsena nähnyt menneestä unta/kokenut yhteyttä paikkoihin, joista olen myöhemmin löytänyt juuria.
Osa tuntuu sijoittuvan lähisukuun ja osa monta polvea taaksepäin.
Ja ne ovat suureksi osaksi isän puolelta. Olen perinyt sieltä muutenkin enemmän ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.
En kyllä muista tuollaisia unia nähneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt geneettisiä unia, mutta joitakin paikkoja kohtaan on outoja tuttuuden tunteita. Esim. menen ensimmäistä kertaa johonkin kaupunkiin ja tuntuu niin tutulta että osaan heti liikkua siellä.
Äitini on Karjalan evakkojen lapsi, mutta sodan jälkeen Suomessa syntynyt. Hän on matkustanut monta kertaa nykyisen Venäjän puolelle vanhempiensa ja isovanhempiensa kotiseuduille. Hän sanoo aina, että kun pääsi ensimmäisen kerran Laatokan rannalle, hänestä tuntui, että oli kotona. Mutta todennäköisemmin se kotoisuuden tunne tuli hänen vanhempiensa puheista ja muistoista, kuin mistään geneettisestä muistista.
Minulle ei ole tuollaista kotona olemisen tunnetta tullut koskaan missään. Ei hereillä eikä unessa. Siis sellaista tunnetta, että joku paikka, missä en ole ennen käynyt, olisi kotini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä ovat geneettiset muistikuvat.
Enkä minä
Vierailija kirjoitti:
Äitini on Karjalan evakkojen lapsi, mutta sodan jälkeen Suomessa syntynyt. Hän on matkustanut monta kertaa nykyisen Venäjän puolelle vanhempiensa ja isovanhempiensa kotiseuduille. Hän sanoo aina, että kun pääsi ensimmäisen kerran Laatokan rannalle, hänestä tuntui, että oli kotona. Mutta todennäköisemmin se kotoisuuden tunne tuli hänen vanhempiensa puheista ja muistoista, kuin mistään geneettisestä muistista.
Minulle ei ole tuollaista kotona olemisen tunnetta tullut koskaan missään. Ei hereillä eikä unessa. Siis sellaista tunnetta, että joku paikka, missä en ole ennen käynyt, olisi kotini.
Lähisukulainen taas löysi esivanhempien kotipaikan vanhan ystävänsä naapurista. Hän sanoi, että siellä on aina tuntunut erityisen kodikkaalta.
Tietysti on aikojen saatossa kertynyt perintötekijöitä, joista periytyy tietynlainen luonne, esteettinen tyyli ja maku. Ihminen viihtyy vanhoilla juurillaan, joihin menneet polvet sopeutuivat pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä ovat geneettiset muistikuvat.
Enkä minä
Geenimuistoista kiistellään. Vaikuttaa siltä kuin osa ihmisistä muistaisi menneitä ennen syntymäänsä.
Tiede on toistaiseksi todistanut, että stressi muuntaa geenejä ja altistaa tulevat polvet ahdistukselle ym.
Up