Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen -SYKSY 2010-

MALICA: ai joo, olin unohtanu koko kyssärin. eli juu valkokultaa on tosiaan :)



NOO: jaksamista.

Mä yritän vaan keskittyä muihin asioihin, aina loppukiertoon asti se onnistuu mun sit alkaa taas just ennen menkkoja pyörii kaikkee mielessä...



Nyt iltapalan laittoon, täällä ei siis mitään ihmeellistä taivaan alla :)



T:MiRaBeL kp 15/24

Nyt ei siis tälle kuulle minunkaan osalta plussa uutisia herunut... Onko kukaan tainnut plussata edes tässä kuussa? No tällä kertaa ei pilvilinnoista tiputtu, sillä vaikka kuinka olisi raskausoireita yrittänyt bongailla, niin eipä niitä tuntunut löytyvän. Eli eilen sitten "täti" kurvasi kylään. No sinällään ei harmita äärimmäisen paljoa, koska nyt parit juhlat tiedossa, niin eipähän tarvitse sukulaisille selitellä juomattomuutta... Ainoa vaan mikä vähä harmittaa, on että nyt oli sovittu juuri aika tuonne lisätutkimuksiin niiden tulehdusarvojen lievän kohoamisen ja lämpöilyn vuoksi, no se aika piti tietysti perua... Jännää vaan, että näköjään ei enää oo juurikaan keskenmenon jälkeen ollu noita menkkakipuja. Joskus silloin pillereiden aikaan 10 vuotta sitten, kivut oli niin kovat ekana päivänä, että piti särkylääkkeistä huolimatta kävellä kaksin kerroin... Nyt ei tartte edes särkylääkettä...



Uusille muuten tervetuloa ja pahoittelut keskenmenosta ja toivotaan pääsevämme oikein joukolla piakkoin tuonne odottajien puolelle. Odottavan aika vaan tuntuu niiiiin pitkälle, että edes pääsisi siihen plussa tilanteeseen ja sitten sitä vasta odotetaankin kauhuissaan ja tunnustellaan tuntosarvet pystyssä, ettei vaan km oireita ilmenis ja soitellaan neuvolaan hysterisinä tiputteluista tai oireiden puuttumisesta ym... Tosin kokemuksesta voi sanoa, että eipähän niitä perinteisiä km oireita itselläkään ollut, tai sitten niin olemattomia, etten niitä huomannut.

NIPPE: No niinpä! Itsellä ainakin tuntuu olevan vaikea uskoa, että kaikki menis hyvin, kun ekassa keskenmenossa ei ollut mitään oireita, vasta ultrassa todettiin. Koko ajan pelkäs, että vuoto alkaa, mutta kun ultraan asti selvittiin, niin sitä kuvitteli olevansa turvassa.



Ei se auta muu kuin toivoa..

MiRabelille onnittelut! Täällä sama edessä joulukuussa :)



Uusille tervetuloa. Täällä ainakin huomaa, että ei ole yksin ajatuksiensa kanssa.



Ensimmäiset menkat alkoi pillereiden lopettamisen jälkeen WUHUUUU!!! Kp oli jotakin 47, joten vihdoinkin! Nyt toivon, että kierto tasaantuisi mahdollisimman pian ja pääsisi oikein kunnolla back in babybusiness. Tai kuten sen täällä jokainen tietää, ei plussa tikussa vielä tarkoita yhtään mitään, mutta hieman toivoa se tuo.



Mukavaa päivän jatkoa,

Wirmeli

Juteltiin eilen miehen kanssa, hän sanoi että hänellä on vauvakuume hävinnyt ja hänen mielestään tämä nykyinen lapsiluku, 2, olisi sopiva. Ei hän nyt sanonut, että enää ei yritetä, ymmärtää kyllä minun vauvakuumeen. Mitähän tästä tulee...



Minulle vauvansaanti olisi tosi tärkeää, haluaisin vielä kokea sen kaiken kerran. En tiedä mistä se uskallus keskenmenon jälkeen tulee, minulle ainakin oli heti selvää että uudelleen yritetään. Tietysti keskenmeno olisi koko ajan mielessä, missähän vaiheessa raskautta sitä uskaltaisi edes relata, varmaan vasta sitten kun vauva olisi sylissä?

Nähtäväksi jää, saanko sitä enää kokea, pala nousee kurkkuun jo ajatuksesta, että vauvahaaveet pitäisi unohtaa.

Raskaus on minulla päivittäin mielessä, kuuntelen kehon tuntemuksia, kiertopäivät tuntuu ja ovisoireet on selkeät. Näillä fiiliksillä ei varmaan mikään kiinnity, en vaan osaa olla ajattelematta näitä juttuja.



Olipas taas omaa napaa :)



Anir ja kiertopäivistä ei hajuakaan, ovis tällä viikolla käsillä joka tapauksessa

Olen ollut syyslomaa viettelemässä, joten en ole täällä nyt ehtinyt pyöriä. Lueskelin tuossa pikaiseen kuulumisia ja taas näytti uuskin tulleen joukkoon. Tervetuloa Noo. Jos siellä välissä oli joku muu, jonka unohdin lisalle lisätä niin hihkaise.



Kurjaa, ettei tänne tällä välillä ole tullut positiivisia uutisia oikeastaan ollenkaan. Ampparille iso hali ja rutistus. Toivottavasti saat apua ja sitä kautta asiat paremmalle tolalle. Joskus tarvitaan lähes totaalinen romahdus ennen kuin voi uutta alkaa rakentamaan, mutta se uusi voi olla monin verroin parempaa kuin se vanha kun ne kaikki huojuvat perustukset on rakennettu uudelleen. Voimia ja jaksamista!



Anirillekin jaksamista miehen vatvoessa. Meillä on sikäli sama tilanne, että itse aina välillä vatvon asiaa ja ellei mies olisi niin yrittämässä uutta pienokaista varmaan olisin jo laittanut pillit pussiin, vaikka se mielettömän surullista olisikin. Omalta osaltani syynä on ihan puhdas pelko uutta raskautta kohtaan. Kukas se olikaan kun kirjoitti, että ennen plussa raskaustestissä tarkoitti ihan täysin suoraviivaisesti sitä, että ihanaa meille tulee vauva. Tietenkin sitä tiedosti, että keskenmenoja tapauhtuu ja kaikkea voi sattua ennen kuin vauva on maailmassa, mutta ei sitä uskonut, että se nalli omalle kohdalle napsahtaa. Nyt oikeasti pelottaa.



Piti muutakin kommentoida, mutta hukkui tässä taas matkalla ajatukset. :)



Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille!

adalat 10/30-32

Tipahdin noista toukokuisista viikolla 11+5. Kipujen takia ja pienen vuodon, menin Kättärin polille ja tuomio oli keskeytynyt keskenmeno. Alkio oli kuollu tosi alussa, näytti pieneltä pavulta, jossain 6 viikon tietämillä kai. Oli se aika järkytys vaikka osasin jotenkin epäilläkkin, kun oireita ei oikein ehtiny tulla ollenkaan ja koko ajan oli "liian hyvä olo".

Eilen tehtiin lääkkeellinen tyhjennys ja tuntuu (toivon) että se toimi ja tää olis tässä. Nyt odotellaan vuodon tyrehtymistä ja sitä et voidaan testata nega, ja sit uutta putkeen.



Suurin pettymys tuli siitä et "mua oli huijattu" niin monta viikkoa et olisin raskaana, kun alkio oli kuollu jo kauan aikaa sitte, alan kannattaa alkuraskauden ultraa, koska jos olisin saanut tietää aiemmin, olisin nyt ehkä jo yrittämässä uutta...kuka tietää. Tuntuu et aikaa mnee hukkaa (aikaa saada vauva) kun keskenmeno varsinkin lääkkeellisesti voi hyvässä lykyssä viedä 2kk seuraamisienkaa ,jos hormonitasot ei oo laskenu!!! Huoh. toivon et menee "helposti" koska eka raskauteni oli NIIN vaikea, et jos toisen raskauden keskenmenokin on tosi vaikea ni kysyn kohta et minne voi laittaa nää reklamaatiot tästä Naisena olemisesta!!



No, kommentoin teitä muita lisää kun pääsen porukkaan sisään, jotain tuttuja täälä olikin jo...

Taide.

Rupikonna kiittää kaikesta tuesta, mitä olette antaneet ja tää on ihan huippu palsta :) Ollaan miehen kanssa pohdittu ja vatvottu tätä vauvaprojektia ja mä päätin uskaltaa kokeilla uutta raskautta... Viikon-parin päästä pitäisi alkaa menkat ja sen jälkeen annetaan vauvan tulla, jos on tullakseen. Meillä on keskenmenoja takana aiemminkin, mutta tällä kertaa uusi yritys pelottaa oikeasti. Kolme tervettä ihanaa lasta ollaan jo saatu, joten onko meidän "kiintiö" jo täysi? Vauvan kaipuu on vaan niin kova, että se taitaa voittaa tämän pelonkin :)



Hyvää vointia kaikille ja toivottavasti jollain on pian positiivisia uutisia tähän pinoon!



Sateisin terveisin, Rupikonna

Tervetuloa Taide joukkoon ja pahoittelut keskenmenosta. Itselläkin todettiin keskeytynyt keskenmo rv 13+0, kun menin ultraan ja siellä tuomio, sikiö kuollut viikolla 7. Kipuja ei ollut, aivan minimaalista ruskehtavaa vuotoa (pyyhkiessä) alkoi tulla noin viikkoa ennen ultraa. Vaikka olin asenteella en usko tätä, että olen raskaana, ennen kuin kuvaruudulta näkyy, niin olihan se aikamoinen shokki. Onneksi mies oli mukana tukemassa. Sama fiilis, että vaikka ei varsinaisesti (tai en tunnusta) että kamala vauvakuume olisi iskenyt, niin sitä kerkes jo tottua ajatukseen ja tuntuu, että kesä meni aivan hukaan. Seuraavalla kerralla, jos sellaista tulee (toivottavasti tulee), varmasti puhun loppuun asti muodossa saatan olla raskaana, saatamme saada vauvan... Eli sitten en varsinkaan usko ja luota ennen kuin käärö on elävänä sylissä.



Lista vaan siis pidentyy, missäs meidän plussat lymyilee? Kumpa suotaisiin vähän onnea meidän joukkoomme ja toivoa onnistumiseen.

Siis mulla on kiertopäivä 25/ 21-25!

Eikä kuukautisia näy. Masussa tuntuu että kohta ne kuiten alkaa, mutta vielä ei ainakaan ole alkaneet.

Synnytyksen jälkeen joka oli kesäkuun lopussa, on kierto ollut 21- 25 (25 oli nyt viime kuussa)

Ja nyt en tiedä että odotanko vielä muutaman päivän vai testailenko jo huomenna. Oisko nyt kierto vasta normalisoitumassa, eli muuttumassa siihen mun normaaliin 28 päivään. Hitsi! Jännittää ja pelottaa samaan aikaan. Pelottaa että tää ihana jännitys saa ikävän lopun ja punaset päivät alkaa.

Selkäki on kipee. Se voi olla oire että menkat on alkamassa tai sitten että olen tullut raskaaksi.

Voih, en tiedä miten maltan mieleni!!!!!



Ikävää että toiset palstalaiset joutuneet hautaamaan vauvahaaveensa. Vai pitäisikö sanoa siirtämään vauvan todellisen mahdollisuuden saada alkunsa. Mä uskon että jos on kerran ollut vauvakuume, ei se mene ohi. Se vain siirtyy. Ehkä muutamaksi kuukaudeksi, ehkä muutamaksi vuodeksi, mutta kokonaan se ei katoa.

Pitäkää peukkuja mun puolesta että mä oisin jo onnistunut.

Viimeviikolla jo oli periaatteessa mulla mahollista plussata koska on ollut lyhyt kierto. Mutta negaa se näytti. Nyt on vain odotettava että mitä ensiviikko näyttää. =)

Ihanaa lokakuun loppua kaikille!!!!

Tervetuloa uusille ja enkelimuruselle lykkyä, että testi olisi positiivinen.



Minä taidan vähäksi aikaa jättää palstailut, ainakin kirjoituspuolen, voi olla etten malta olla käymättä täällä lukemassa muiden kuulumisia.

Meillä ei tässä kierrossa ollut edes yritystä otollisina päivinä, mies taisi oikein pihdata :( Olen jotenkin luovutuskannalla, että en saa miestä enää yrittämään, pala on kurkussa jo ajatuksesta enkä oikein saa nostettua kissaa pöydälle, kun itkettää jo ajatuskin, ettei mies enää halua vauvaa.

Minä olen myös sitä mieltä, että vauvakuume ei katoa, ja tiedän että jos en sitä kolmatta koskaan saa, asia jää kaihertamaan loppuiäksi.



Parempaa onnea teille muille, palaan toivottavasti jossain vaiheessa astialle.



Anir

Anir: olen pahoillani sun puolesta!!!

Enkelimuruselle paljon peukkuja, et testi olis positiivinen...



ON: Olen tullut hieman epäluuloiseksi sen suhteen että lääkärin diaknoosi sikiön mahd. iästä olis sittenkään ollu oikeassa. En tiedä miten vois toisaalta olla väärässä, mut eilen siis alotettiin lääkkeelinen tyhjennys ja luulin eilen kanken "raskausmateriaalin" tullee pois kun oli niin valtavia hyytymä ja paljon vuotoa, mut sit tänään illal tuli pakottava tarve mennä vessaan ja sinne tipahti pönttöön ihan selvä alkio/sikiö. Sillä oli kädet ja kaikki...anteeksi kun purkaan tällasta, mutta oon niin hämmentyny ja järkyttyny siitä näystä, etten osaa muuta kun jakaa sitä! 7-viikkosella ei mun mielestä vielä oo käsiä...olin näkevinäni sormenalutkin...musta se näytti samalta kun raskauskalenterin piirrosten viikon 9. kohdalla? Mä oon tosi ymmälläni... Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

ota selvää oman mielenhyvän vuoksi,mutta kyllä 7 viikkoisella on jo käden alut,ja sormen alutkin.9 viikkoinen on jo muuten kehittyneemmän näköinen.

Olen tosi pahoillani,on tavallaan hyvä että näit alkion,on se kumminkin sellanen yksi etappi.

Voimia kaikkeen myllerrykseen sinulle!!!!

Soitin Kättärille ja juttelin kätilön kanssa. Se sano että on ihan mahdollista että alkio on ollu jo 9 viikolla kuollessaan ja kun 12 viikolla ultrattiin niin se on menny kasaan koska on ollu kuolleena jo muutaman viikon ja siksi ultrassa näytti pienemmältä. Ja ulostullessaan tietty veny omaan mittaansa. Olen varma että se oli 9 viikkonen koska kyse ei ollu käsien aluista vaan ihan selvistä käsistä...

No mutta mielenrauha tuli kuitenkin puhelusta. Sanoin vielä että kun ei oltu mitenkään varotettu näystä niin tuli aika shokkina ja he lupasivat ottaa asian puheeksi työyhteisössä, et miten voisi varottaa, pelottelematta tai saamatta ihmisiä jotenkin "kyttäämään" materiaalia. Kuulemma harvemmin noin selvästi tapahtuu.



Mä pyydän jo etukäteen anteeks, että saatan purkaa tätä kokemusta aika paljon nyt alkuun, kun tuntuu hyvältä vaan käydä läpi uudestaan ja uudestaan. tarjottiin neuvolapsykologiakin, mutta nyt vielä ainakin tuntuu et jakaminen riittää. Kyllä tää tästä:)

Taide.

Tosin sitä surullisempaa puolta. Tervetuloa Taide joukkoon ja pahoittelut menetyksestäsi. Ihan vapaasti saat purkaa mieltäsi ja pettymystäsi, niinhän me kaikki teemme.



Enkelimuruseni; mikä sinulla on tilanne? Toivon, että täti pysyy kaukana ja saataisiin vihdoin vähän iloisempaakin päivitystä tuohon listaan.



Rupikonnallakin oli neljäs haaveissa. Niin meilläkin. :) Nuo samat ajatukset kiintiön täynnä olemisesta välillä valtaavat minunkin ajatukseni; olenko tässä kaivamassa verta nenästäni kun siitä neljennestä haaveilen, pitäisikö vain olla tyytyväinen hyvään tuuriin, kolmeen terveeseen iloiseen lapseen, kiittää ja juosta karkuun ja lakata haaveilemasta. Mutta se kaipuu pieneen nyyttiin on niin suuri, että olen kai valmis ottamaan riskin uudelleen.



Anir, toivon sydämestäni, että saatta miehen kanssa asiat puhuttua ja pääsisit yrittämään vielä yhtä pienokaista.



Omassa navassa ei ole mitään raportoitavaa. Ovista odotellessa, yritys on kuitenkin jo päällä.



adalat kp 12/30-32

Kädet vapisten kaivoin kaapista raskaustestin aamulla, kun kuukautiset eivät olleet alkaneet.

Torstaina testailin ja negaa näytti. Nyt kun katsoin sitä testiä uudelleen niin kun oikein haluaa nähdä siinä viivan niin näkyihän jo siinäkin!

Nyt oli hailea viiva mutta viiva kuitenkin.



Ensireaktio oli itku. Hymyn sekainen itku.

Nyt sain todella jännitystä elämääni! Olen niin iloinen,onnellinen, jännittää ja toivon... Toivon niin kovasti että tälläkertaa kaikki menee hyvin.



Poistun siis tästä pinosta. Toivon kaikille kuumeilijoille oikein ihanaa rakkaudden täyteistä alkutalvea! Toivon että kuumeilu muuttuu pian yritykseksi ja onnistumiseksi, kuten meillä kävi.



Enkelimurusestani tulee isoveli :`)

Hei!



Ja onneaonneaonnea enkelimuruselle!!! Näistä aina toivon kipinä herää :)



Ja samantien halaukset Taide80:lle. Samanlaiset kokemukset takana ja muistan tuon "huijatuksi tulemisen tunteen". Itse en ihan noin pitkälle ehtinyt, kun uteliaana halusin yksityiselle aikaisemmin ultraan. Voimia ja jaksamista. Pura täällä ihan niin paljon kuin haluat!



Omaa napaa sen verran, että seuraavat kaksi kuukautta on aikamoista ilotulitusta juhlien kanssa! Paljon kivaa tiedossa ja kosteita juhlia riittää :) Tavallaan hyvä, koska nyt en edes ehdi miettiä raskautumista ja tavallaan sitä toivoisi, että pääsisi vetämään suoraan sanottuna kunnon kännit. Kuten tiedätte, paskaa säkää ja kuitenkin tulen raskaaksi. Tämä on tätä mun käänteistä psykologiaa. Ovulaatio viikonloppuna ja miehen kanssa aikaa vehdata koko viikonloppu, mutta raskaaksi en halua...en...en...you know ;)Tepsisiköhän tämä ajattelu? :D

kiitos että toit toivoa pinoon,ja ONNEA hurrrrrjasti :) mahtavaa!!!!



Taide80:lle vielä.

Mulla myös kokemus,näin 13 viikolla massuun nukahtaneen pikkuiseni erään keskeytyneen keskenemenon jälkeen tyhjennyksen yhteydessä.Kun tunsin että isompaa tavaraa tuli,niin katsoinhan mä kun housuun tuli.Niin järkyttävää kun se onkin ,ja olikin katsoo sitä pientä jonka piti sisällä olla kasvamassa ,mutta otin sen siitä sitten käteeni ja soitin hoitajan paikalle.Hoitaja toi kaarimaljan ja siinä sitä pientä katselin,otin kuvankin.Tää tapahtui siis sairaalassa.Ja jollain kaamealla tavalla se lohdutti kun sai katsella.Minunkin pieni oli "kutistunut".

Kaikenlaista sitä on saanut kokea,hyvästellä pienii enkeleitä,ja iloita siitä että saanu niitä eläviäkin syliin.

Mulla nyt muuten sellanen tilanne,että perjantaina tuli pari tippaa verta,la ja su mahaa väänti ja eilenkin tuli pyyhkiessä verta.ja taas ei mitään.Mulla pitäis noin 6pv päästä olla vasta menkat.No katsellaan onko mun kroppa seonnu lopullisesti,raskaana en oo kun pupuilut ollut nyt niin huonosti :(

Kiitos tuesta!



Joo, ihan varmasti kun vedät kunnon kännit, etkä varo mitään ni seuraavana päivänä teet plussatestin;)

Enkelimurunen, ihan HURJASTI onnea ja tarrasukkia mukaan!!!

Malicamam: ihana kuulla et joku muukin on kokenu vastaavan. Mulle se tuli täysin yllätyksenä,ja oli siksi niin shokeeraavaa, olisin halunnut ottaa sen myös käteen, mutta en jotenkin pystynyt kaivaa sitä vessanpöntöstä, vaikka ei sen paikka siellä olisikaan ollut:(



mä odottelen nyt sen kolme viikkoa, jotta pääsisin taas jatkamaan luvalla elämää eteenpäin.

Taide