Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen -SYKSY 2010-
Kommentit (507)
Amppari: En voi kyllä uskoa tuota todeksi, miten törkeästi sinua kohdeltu. Vaikka eipä sinällään yllätä kun on kyse PKKS:sta... Siellä kun ei osastojen välillä mielestäni tuo yhteistyö pelaa... toisella sanotaan, että asia menee näin ja sitten kun menet toimenpiteeseen, oot ihan ymmällään, kun siellä taas sanotaan päinvastaista. Voimia sinulle, aika tuntuu varmasti viikonloppuna kulkevan madelleen. Ois nyt ollu hyvä saada asia perjantaina "ohi" fyysisesti, jotta ois jääny aikaa toipua viikonloppu. Voimia sinulle! Juuri tuon takia, jotta pääsisi mahdollisimman helpolla pitkien matkojen vuoksi vaadin silloin itselleni kaavinnan, se oli kerralla ohi ja illalla pääsi kotiin.
Kp 22/30-32 (ennen km) menossa, piti ihan laskea, että missä sitä mennään ;) Suuria toiveita ei tässä kierrossa ole raskautumisen suhteen, kun jotenkin kroppa ei tunnu km jälkeen omalle. Ovista en oo pongannu, joka aiemmin oli helposti huomattavissa nipistelyjen perusteella... Nyt on nipistelly alavatsaa jo melkeimpä kaavinnasta asti, joten eipä tässä niitä nipistelyjä sitten erota edes toisistaan, jos nyt ovista on edes ollutkaan. Jännää vaan, että nipistely kipu tuntuu aina vaan vasemmalla puolella ja jos painelee alavatsasta, niin vasemmalla puolella tuntuu pientä kipua... Mutta kun kipu ei oo kovaa, niin siitä ei kai kannata huolestua?
Vihdoin, 10 vrk normaalikiertoa myöhemmin alkoi menkat, olin niitä jo hartaasti odottanutkin! Jospa elimistö tästä lähtisi taas normaalisti toimimaan.
Aveena, huomasin että meillä on aika samanlainen tilanne, ensimmäistä lasta yritetään, km ja ku raskaus tähän mennessä tuloksena. Mut leikattiin ku-raskauden aiheutettua munanjohtimen repeämän, samalla poistettiin kyseinen munanjohdin. Helpompaa kuin sulla sikäli ettei tarvinnut lääkitystä ja raskautumiskieltoa. Onneksi sulla alkaa jo kiellon loppu häämöttää, koita kestää vielä loppuaika :)
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Voi Amppari! Ei noin voida kohdella, oikein suututtaa sun puolesta. Mulla myös erittäin huonoa kokemuksia ekasta km:sta ja sen hoidosta. Vieläkin puistattaa!
Kettuli: Onnittelut menkoista, jos näin voisi sanoa :)
Itsellä paska tilanne. Aina ollut säännölliset menkat (kp25-28), aina, keskenmenojen jälkeenkin. Nyt on kp39, testasin vielä kerran perjantaina ja negaa tottakai. No, en muuta epäillytkään. Nyt hirveä finnihyökkäys leukaan ja kaulaan. Taitaa hormonit olla ihan sekaisin. Paskapaskapaska. Ihan, kun muutenkaan tää raskautuminen ei olisi tarpeeksi vaikeaa ilman jotain hormonihäiriöitäkin...
Mutta hyvää/parempaa maanantaita kaikille!
Wirmeli
Olipa kiva lukea Niiskunkin kuulumisia jälleen. Toivotaan, että tässä kierrossa nyt kaikki menee hyvin ellei suorastaan erinomaisesti.
Kettulille onniteelut menkoista, vaikka tuntuukin hieman hassulta ketään menkoisita onnitella.
Wirmeli; tylsää, että kierto alkaa noin heittää. Itsellänikin on ollut outoja kiertoja keskenmenon jälkeen ja sekös se tympii. Ennen raskautta kierto oli 28 päivää tasan. Aina menkat alkoivat aamusta tai aamupäivällä viimeistään. No sittenhän ovat muutamalla päivällä heittäneet ja muutenkin on ollut aivan ihmeellisiä menkkoja jälkituhrutteluineen päivineen. Ennen se oli niin, että hanat auki kunnolla heti, 3 päivää reiluhkoa vuotoa, 2 päivää vähäistä ja se oli siinä. Nyt tuntuu menevän niin, että vuoto kyllä alkaa reiluna kuten ennenkin, kestää 4-5 päivää ja sitten pari päivää niukkaa vuotoa ja kun luulee, että nyt se oli siinä, niin sitten vielä pari päivää "jälkivuotoa". Yleensä ensin kunnon lorahdus ja sitten pari päivää epämääräistä tuhrua. Ärsyttävää kun ei kroppaansa enää tunne!
Nyt jos olisi se täysin normaalitila, tänään pitäisi alkaa menkat, mutta se ovisplussa tuli kp 16, joten eipä taida ehkä vielä tänään alkaa tai mistäs sen taas tietää. Ei auta muuta kuin odotella. En aio testata kuin vasta loppuviikosta jos siihen sitten on aihetta.
adalat 29/30-32
No nyt se on sitten kuitenkin takana. Tämän päivän reissu meni olosuhteisiin nähden hyvin. Vuoto alkoi ensin tunnin päästä lääkkeistä mutta loppui lyhyeen. Kuuden tunnin päästä tyhjennys käynnistyi ja pääsin lähtemään kotiin. Viime kertainen yhdeksän tunnin odotusmaratoni jäi tällä kertaa kokematta.
Tämä päivä ja huominen saikkua.
Amppari
TOIPUMISTA!!!!!!
on ihan hirveää taas alkaa kaikki alusta,ja toivon tosiaan että saat sen ajan ja tilan surulle.
Parasta mahdollista oloa ja eloa sulle!
AMPPARILLE jaksuja (((halit)))
Mulle rapsahti lisää saikkua.
En vaan pystyny menemään töihin. ai miksi?
Mun hyvä ystävä löi eilen np-ultrakuvan mun naaman eteen kesken kahvin.
Ei ollut uskaltanut aiemmin kertoa.
Ja pillahdin itkuun.
Ja itkin koko loppuajan.
Tää ystävä vetää tupakkaa kokoajan, ja mä vaan..... musta tuntui ekaa kertaa niin suuri katkeruuden pistos, ja tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi kun vaan toivoin että sille sattuis jotain.. et tajuis mitä sillä tupakalla lapselleen tekee. Jos ei pysty tupakasta lujopumaan niin miten kykenee tekemään päätöksen hankkia lapsia??? Joutuu kyllä isompienkin päätösten eteen.
Turha tulla ainakaan mulle sitvinkumaan jo on korvakierrettä, oppimisvaikeuksia tai muutenvaan jotain vikaa. Ei heru sympatiaa kyllä helvetin vertaa.
Tiedän, tuo on ihan kamalasti sanottu, mutta tämä on niin epäreilua.
3 ystävää raskaana. 1 vahinko, 1 puolivahingossa, ja yks nyt muuten vaan vetää röökiä ku ei sillä oo mitää väliä.
Mut joo. Tilitin neukku tädille tänään ja se laitto vielä 3 pvää sairaslomaa "keskenmenon jälkeisen mielialan laskun ja väsymyuksen vuoksi"
Kuulemma ens kerralla on jo iso todennäköisyys onnistua, ja kuulemma toivottavasti pian nähdään.
Mä vaan päätin etten enää neuvolaan soita jos raskaana olen. en kerro kenellekkään. en edes miehelleni kun en halua et se vaan joutuu pettymään kokoajan :'(
Musta ei ole koskaan tuntunut näin pahalta!
No, jälkivuoto onkin jo loppu, paino humahtanu varmaan 7-10kg alas kun en saa syötyä oikeastaan lainkaan. eilen söin ekaa kertaa liki viikkoon. ja tänään. Alkoi olla niin hirvee olo et oli pakko.
Plah, pakko saada mieliala ylös :(
T:MiRaBeL, kp 7/24
Meitähän on täällä jo vaikka hur mycket! Osaltaan huono asia, mutta tuetaan toisiamme.
Anir * Pahoittelut tädistä. Oliko tämä monesko yritys kierto?
Aveena* Jänskään sun puolesta, kun pääsette tositoimiin taas 4 vkon päästä. !:)
Amppari* Toipumisia ja voimia uuteen alkuun.
Niisku* Joo, mun pitäis kanssa karttaa niitä paikkoja, mutta en vaan voi.. Ja toiseks, nyt tuntuu et kaikki kaverit poksahtelee ja saa lapsia.
Noh omasta navasta, mulla oli kai? menkat nyt sitten. Ja ilmeisesti se kysta munasarjasta puhkesi? ja ollaan ns normaali tilassa. Hcg oli silloin 1,5 vkoa sitten 200 eli kaiketi ihan ok ,että lasku suuntainen. Mua vaan ihmetyttää, kun olen kuullut lääk tyhj. jälkeen kuukautisten olevan kauhean runsaat ja kovat?? Mulla oli 6pv rusehtavaa tuhrua ja punertavaa vuotoa sitten ne loput päivät. Ja olivat minusta kyllä normaalia niukemmat?Oletan, että kuukautiset olivat. :)
Nyt sitten vaan muuten fiilis on vähän maassa. Miehen kanssa ollut nyt paljon riitaa, mä huomaan et oon alakuloinen ja surullinen omalla tavalla viekin, vaikka ihan normaalia elämää elän ja nautinkin. Nyt vaan mietin sitä uuden yritystä, että ootan nyt vielä seuraavat menkat ja sitten ? Että joskus marras-joulukuun vaihteessa..jos niikseen on.
Voikaa hyvin ja oikein lämpöistä loppu syksyä kaikille ja koitetaan pian täältä odottaviin:)
p.s tuli tuossa mieleeni yks juttu mikä risoi eilen, kun kaveri laitto viestii et ei tiedä koska nähään, kun on niin raskasta ja ei jaksa mitään ylimääräsiä, kun heille tulee nyt sitten neljäs lapsi. Teki mieli sanoa, että vi**ako siinä valitat, kun on aina laakista tullut paksusksi ja saanut ne lapset maailmaan asti ja vielä neljättä pukkaa. Teki mieli sanoa, että suu tukkoon , että itsepä oot sen halunnut niin.. Sori nyt..:/ Alkoi jurppiin.
T Krisse
Taitaa kohta ketju tarvetta muuttaa syksystä talveksi, parina aamuna jo ollut maa valkeana ja räntää ja tuulen tuiverrusta saanut osakseen työmatkoilla...
Adalat: Toivotaan tärppäävän tällä kertaa ja tiedän että päivät matelevat, kun odottaa ja toivoo tietoa raskautumisesta... Minulla tässä pitäs viikon päivät malttaa odotella ennen testausta, jos sitä nyt yleensä tarvitaan, kun ei oo sellanen "tärppi" fiilis... Tosin edellisellä kerralla se tärppi tuli just sillon kun ei edes tajunnut, että pitäs seurailla menkkojen alkamista. Sit vaan yks kaks hokas, että hei missäs ne viipyy...
Amppari: Toipumisia!
Mirabel: Joo tuo on tosi väärin, itsekki oisin varmasti revenny, jos joku ois mulle heti km jälkeen ultrakuvan lätkänny nenän eteen ja sitten vielä vetäis tupakkaa kuin korsteeni... Hyvä, että kävit saikkua hakemassa, rankka kokemus. Kumpa mullakin ois tuo paino tippunu, ei toki tietysti hyvä, että noin nopeesti tippuu, mutta mulla taas kävi niin, että se pari kiloa joka kerkes tulla alkuraskaudessa, niin jäikin sitten vatsan seudulle... Oisko se lohdutussuklaa tehnyt tehtävänsä, jota pitää vieläkin syödä...
Omassa navassa ei mitään uutta raportoitavaa, jos nyt ei oo tässä kierrossa tärpänny, niin arvelin jos tilais ovistikkuja ja rupeis sitä bongaileman, kerran tää oman kropan tuntemus on täysin metsässä. Toki vähä pelottaa, että meneekö se ovisplussan jälkeen sit "pakko vääntämiseksi", jotenki sitä kun on lähtenyt liikenteeseen tulee jos on tullakseen linjalla.
Toivotaan tosiaan, että saataisiin porukkaa siirtymään tuonne odottajiin...
Ikäväkseni joudun tuolta toukokuisista siirtymään tänne. Esikoista alettiin yrittää heinäkuussa ja heti toisesta kierrosta tärppäsikin. Fiilis oli mahtava. Eilen sitten käytiin alkuraskauden ultrassa (kp7+5) ja siellä ei näkynyt muuta kuin tyhjä sikiöpussi eli tod.näköisesti kyseessä tuulimuna. Olo ollut eilen ja tänään aika paska, vaikka eteenpäin katotaankin ja kyl se elämä tästä taas voittaa. Tänään hain ekan lääkkeen gynepolilta ja torstaina sitten loput 2. Mulle kaikki tää vierasta eli osaatteko sanoa miten syvälle ne lääkkeet täytyy emättimeen laittaa? Unohtui aamulla kysyä... Ja sitte miten nopeesti te ootte alottanu uuden yrityksen? Ootteko odottanu yhdet normimenkat? Kun meille lääkäri ja kätilö sanoi että periaatteessa olisi hyvä odottaa yksi kierto mutta ei kuitenkaan mitenkään välttämätöntä. Sekavat fiilikset. Huomenna pitäis vielä töihin mennä ja sitten to ja pe saikua.
Hei Jasu, ikävää että sinäkin jouduit tänne. Sinällään mielenkiintoista: kysyin perjantaisella hukkareissullani, että onko mitenkään mahdollista saada lääkkeitä mukaan, kun on niin pitkä matka, enkä haluaisi odottaa maanantaihin asti. Ei kuulemma ollut.
No, oli niin tai näin, nyt se on takana. En ole katkera, mutta kuitenkin... olisi mukava kuulla perusteluja.
Amppari
JASUlle pahoittelut toukokuisista putoamisesta :(
Mutta tervetuloa pinoon.
AMPPARI:
Ohhoh! Onpa eri käytännöt! Mulla on matkaa SatKS naistenpolille 50km, ja mulle annettiin lääkkeet mukaan, en tiedä onko syynä, että on jo 3 kerta, (se rv 18 tietysti olin synnyttämässä siellä,joten en laskenut sitä noihin kolmeen) ja eka tuulimuna tuli jo esilääkkeellä pihalle, mutta sairaalassa annettiin lisää troppia 2 pvää myöhemmin, ja sit vast hokattiin ettei ollu mitään tyhjennettävää. Sitten menikin spontaanisti kesken, ja nyt tosiaan mä sain lääkkeet kotiin. Eivät edes enää ehdottaneet mun jäävän sairaalaan.
Koskaan ei ole ollu kyllä ongelmia, oli sit km, synnytys, tuulimuna niin n. vko jälkivuotoa ja 24 pvää myöhemmin ekat kuukautiset. Onnistuneiden raskauksien jälkeen on täysimetyksestä huolimatta jatkunut säännöllinen kierto.
Mukavaa että kroppa toimii edes jossain asiassa :/
Olikos se Jasu kun kyseli tosta yrityksen aloittamisesta.
Mulle sanottiin että heti kun pää kestää, ovat sairaalassa lähinnä huolissaan mun mielenterveydestä kun on lapsi ollu toiveissa v. 2007, ja mahtuu siihen vain 4 epäonnistunutta tuloslaskuihin.
Mut eipä se ikä ainakaan auta, ja asioista stressaaminen. Tulee jos on tullakseen. en mä ehkäisemään ala.
Niin, eli meillä on kyllä ollut jo ihan ilman ehkäisyä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, ei ekasta tärppää kuitenkaan, en usko että edes ovuloin heti keskenmenon jälkeisessä kierrossa.
Meille siis ei annettu mitään rajoituksia.
Jos en raskaudu, niin ensivuonna aletaan tutkia.
Mä meen tänään hakee sormuksen.
Juu, mies kosi minua (on kosiskellut jo siitä lähtien kun ero astui voimaan vanhasta miehestä) ja hitto, ekaa kertaa oikeesti menen rakkaudesta siihen soppaan :D Perjantaina mennään maistraatissa käymään, kenellekkään ei ollla kerrottu mitään :P Mun suku pyörtyy järkytyksestä ku saavat fb:sta lukea statuspäivitykset silloin. :D
Mutta, elämä on niin lyhyt, ja tässä ollaan jo yhteistä lasta haluamassa, niin miksei? väitän lapsen olevan avioliittoakin vakavampi sitoumuksen merkki. Ja ekaa kertaa mulla on sielunkumppani. Niin hyvässä kuin pahassakin :)
Mä niin rakastan sitä :)
Just eilen mietin (minähän olen tämän herran tuntenut huomattavasti kauemmin kuin suku/ muut tietää.... eli niiden mielestä tää tulee äkkiä, mun mittapuussa ollaan leikitty kissa-hiiri leikkiä jo parivuotta...)
Mistä kaikki lähti (kahvista keskellä yötä), ja miten istuttiin meren rannalla syysiltyana ja oli niin hiljaista että kettu tuli siihen muutaman metrin päähän.
Oli kylmä, se näytti niin söpölle ja suudeltiin.
Ja mää niin tiesin sillä sekunnilla että se on niin mun mies.
Miten se itki, kun tiesi mun olevan naimisissa, ajatteli ettei sillä ole mitään mahdollisuutta ikinä.
Katkaisin välit siinä että saan miettiä juttuja.Yksin. Kerroin silloiselle miehelle että olen rakastunut toiseen, enkä voi tunteilleni mitään.
Erottiin ihan hyvässä hengessä, (exälle se tietty oli aikamoinen shokki, mutta otti asian todella hyvin. Sanoi että jos se tekee mut onnelliseksi, niin ei hän mua voi estää)
Ja arvatkaapa, kun sitten soitin tälle nykyiselle, että mä olen muuttamassa pois kotoa lasten kanssa, se oli minun ratkaisu. asunto oli jo hankittu.
Se tuli auttamaan.
Jälkikäteen se sanoi että hän ei olisi ikinä uskonut että hän minut saa. oli kuulemma vuosia, jo ensihetkestä miettinyt että tuossa se olisi, mutta....mä käskin baarissa aina kotiin kasvamaan ;)
Joo, olipa tilitys :) Mut ei voi mitään. Uskomatonta miten rakastunut ihminen voi olla.
Ja miten hyvältä tuntuu aina, joka ilta nukahtaa toisen kainaloon. Se on niin maailman parasta.
Ja aamulla kirmaa lapset väliin :)
Mä oon jossain onnellisuushuuruissa tänään :D
Mut perjantaina sitten, mä saan mun elämäni rakkauden, aika pitkän odottelun jälkeen vihdoin :)
T:MiRaBeL kp 8/24
Ihanaa MiRaBel, että elämässäsi tapauhtuu tuollainen iso iloinen asia. :) Onnea oikein kovasti!
JaSulle sydämellisesti tervetuloa, vaikka ikävää, että kukaan tähän pinoon joutuu.
Minusta on muuten aika "jännä" että keskenmenon jälkeen saa vain pari hassua päivää sairaslomaa. Siis tokihan se on hyvä päästä kiinni arkielämään, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että parissa päivässä pitäisi toipua ihan tuosta noin vaan. "Näitä nyt tapahtuu"...no niin tapahtuu, mutta se oli kuitenkin yleesä toivottu ja odotettu raskaus. Itsekin kun LUULIN olevani tukevasti raskaana ja jo turvallisilla viikoilla niin kyllä se kolmen sairaslomapäivän jälkeen töihin palaaminen oli ihan kamalaa. Onneksi työkaverit tiesivät mitä kävi, joten en joutunut kuin pari kertaa vähän hankalaan tilanteeseen.
Täällä jatketaan odottelua. Kp on nyt 31/30-32 eikä mitään vihjeitä mihinkään suuntaan. Minä en todellakaan testaa. En varmasti, koska en halua taas tyhmänä katsella sitä yhtä perhanan viivaa tikussa. Odotan mielummin vuodon alkamista. Tänäänhän on se päivä kun tätiä voi odotella kylään kun ovisplussakin oli sillon kp 16. Olen huomannut, että minulla on vitutusketutus alkanut nostaa päätään kun tuntuu, että tästä ei prk tule yhtään mitään. Sitäpaitsi tässä on lähipiirissä ollut taas iso nippu erilaisia vastoinkäymisiä ja tuntuu, että joka puolelta tulee vain huonoja uutisia. Alkaisi kyllä pikkuhiljaa olla jo niiden positiivisten uutisten vuoro.
adalat 31/30-32
Eipä tähän taas lisättävää ole.
ADALAT, pahoittelut kp 1 johdosta :(
Tosiaan, mulle kirjattiin suoraan viikko saikkua, ja sanoivat että saa lisää kun vaan soittaa, liekö sitten mulle jotenkin löysemmin saatavissa tuo loma? kun on niin monta jo takana... tää on eka kerta kun joudun saikulla olemaan, siis etten oikeesti henkisesti ole jaksanut olla töissä vielä. Tietysti, mulla on vielä fyysinen ulkotyö mutta enivei.
Taidan mennä huilimaan kun sitä neukkutätikin suositteli, eli ihan hyvällä omallatunnolla pitäs nyt lepäillä.
Käytiin juuri hakemassa sormukset, kun niihin oli kaiverrukset tehty...
http://www.aijaa.com/v.php?i=6871540.jpg
ja tuoltahan se sit näyttäis :)
T:MiRaBeL
pitäs visiin häippästä täältä huonontamasta listaa kun ei kerta raskaudu. muutaman päivän on hivenen tuhrustanu ja nyt sitten tänään ne menkat sittenkin alkoi kp 32 eli nyt sitten taas kp1. Tarvis kai soittaa jo gynen aikaa kun nuo menkat vaihtelee laidasta laitaan ja keskenmenon jälkeen on noita alku ja loppu tuhrusteluja ruvennu olemaan, aikaisemmin niitä ei koskaan ollu, vai rupeeko sekin oleen vain kuuluu ikään sarjaan.
...karkaa minnekään. Minäkin rumennan täällä edelleen tilastoja sinun kanssa samoilla lukemilla eli yksin et ole! Enkä näköjään ole menossa minnekään vaikka halu olisi kova. Mullakin on km:n jälkeen ollut menkkoja ennen turhuvuotoa (ikinä ennen ei ole ollut), kävin gynellä, joka määräsi Lugesteronit. Kuulemma keltarauhasen vajaatoimintaa, vaikkei mitään labrakokeita otettu. Ultra oli ok. Lugeja syöty nyt toukokuusta asti, eivät ole raskautumiseen auttaneet. Tuhrut kyllä pysyvät poissa Lugejen avulla, mutta jos Luget jättää pois, niin tuhrut alkavat uudelleen.
Kävin terveyskeskuksessakin pyytämässä apua tähän touhuun miehen kanssa, mutta ei tipu jelppiä. Ei ennen tammikuuta ennen kuin on vuosi mennyt km:sta. Ei voi kuulemma olla mitään vikaa minussa tai miehessä, kun ollaan kerran raskauduttu. Että yrittäkää nyt vaan oikein kovasti. Teki mieli haistattaa p...a ... Lääkärin jälkeen meni pari päivää taas tosi matalalennolla ja asiaa itkiessä. Mutta eipä kai tässä auta kuin odottaa.
Olen taustaillut, mutten ole jaksanut kirjoitella mitään. Nytkin tämä jää itsekkään omanapaiseksi...
MiraBelille kuitenkin onnittelut rouvaantumisesta!!!
Nipa, km:n jälkeen kymmenes yk, kp 17/27-31
NIPA ja LAKKA,
samassa junassa ollaan :/ Mä taas mitä ilmeisemmin raskaudun, muttei se paljoo lohduta ku kohtu on niin saatanan vihamielinen mesta mun elimistössä :(
Sanoin neukkutädillekin että eihän tässä tilastollisestikaan enää kovin mkontaa keskenmenoa VOI tulla... sanoi että kyllä pian pitäs jo onnistuakin.
Toisin sanoen, jokainen epäonnistuminen vie lähemmäs onnistumista.
Mutta tuntuu niin pahalle.
Kun kaikki muut saa vauvoja.
Mä vaan odotan, ja odotan, että sais plussan, sit odotan, että se jaksais vatsassa.. eikä ikinä jaksa :( Tuntuu ettei ikinä onnista :(
Mutta, kyllä meitä kaikkia vielä onnistaa! Pakko! Pakko jaksaa yrittää ajatella positiivisesti, ja jaksaa uskoa siihen, että joskus sitkeys palkitaan?
Ajattelin minäkin sitten tulla tähän pinoon, jonkun aikaa oon taustalta teitä seurannu.
Itsestä sen verran, että tipuin huhtikuisista vkolla 8+. Varhaisultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Kolme viikkoo sitten sain ekan lääkkeen tyhjennykseen ja tänään sain tuloksen hcg-arvosta. Se oli 24, eli kaiken pitäis olla tullu pois. Mulla on vieläkin pientä tuhrua ja alkaa jo pikkasen tympästä. Eikö tää koskaan lopu!???
Oon melko hyvin toipunut tästä menetyksestä, mutta välillä tulee tosi paha mieli ja harmitus kun tajuaa, että missä vaiheessa raskautta oltais jos se olis vaan pysyny mukana...
Ollaan miehen kanssa puhuttu, että heti vaan uutta yritystä eka kierrosta. Alkais vaan nyt ne menkat!!!!
Hirmusesti tsemppiä kaikille ja toivotaan niitä plussia!
Mimmu
Moi,
mulla on jostain käsittämättömästä syystä ihan älyttömän positiivinen ja hyvä mieli, joten sen turvin ajattelin tulla teitä moikkaamaan :). Alan jo epäillä kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kun nää mielialat tälleen vaihtelee :D... Mutta siitä huolimatta aion nauttia tästä hyvästä olosta, kun ei se kuitenkaan ole pysyvä olotila mikäli vanhoihin merkkeihin on uskominen.
Täällä eletään tädin ja oviksen välistä aikaa ja jälleen kerran yritetään raskautua tahdonvoimalla ja sillä uskomuksella, että jospa tää olis se meidän kierto. Kunnes taas toisin todetaan kolmen viikon päästä. Joku aika sitten taisin kirjotella noista prolaktiiniarvoistani. Nooh, se lääkäri oli laittanut lähetteen lapsettomuuspolille, mutta jotenkin epähuomiossa oli sitten unohtanut laittaa sen prolaktiiniarvon siihen lähetteeseen ja niinpä lähete palautui. Nettitutkimusteni perusteella luulen, että toi mun prolaktiinin nousu johtuu vaan stressistä ja testausteknisistä syistä (sen testin suhteen on kai aika tarkkoja sääntöjä ja ohjeistuksia, mutta eipä tuo lääkäri niitä sitten mulle kertonut, joten epäilen sen vaikuttaneen tulokseen), joten yritän luottaa siihen, että kyllä meillä vielä mahiksia kuitenkin on. Kävin kuitenkin uusintakokeessa labrassa tällä viikolla ja katottiin sitten samalla makroprolaktiiniarvo, joka oikeesti kertoo, jos jotain on pielessä. Tänne ei siis muuta. Yritän miettiä muutakin, kun näitä vauvakuvioita, mutta eihän se kovin helppoa ole. Varsinkin, kun näitä raskautuneita on kaupunki pullollaan. Mutta tänään, tässä ja nyt kuitenkin ihan ok-fiiliksillä.
Adalatille oloista tai niiden puuttumisesti huolimatta plussatuulia - puuuuuuuuuh++++!!! Kyllähän se voi hyvinkin olla, että ne puuhastelut ovis+ päivänä riittää. Peukut on pystyssä.
Amppari, toi on kyllä niin syvältä!!! Ei noin voi kohdella ihmistä tuossa tilanteessa. Se kun on niin kipeä tilanne muutenkin ja jos vielä pompotellaan tuolla lailla. Kiukuttaa sun puolesta.
Tuosta suremisesta olen samaa mieltä, kuin moni muukin täällä. Mutta vaikeaahan se on pakottaa itseään suremaan. Pelottaa silti sun puolesta ja toivoisin, ettei sinun tarvitsisi padota kaikkia asioita ja tuntemuksia itseesi. Kyllä ne löytää keinot ulos, mutta se on tosi harmi, jos ne tulee esim. fyysisinä vaivoina sitten jossain vaiheessa, kun elimistö ei enää jaksa. Halauksia lähettää täältä hän.
Aveena, wohoo! Raskautumiskielto lähenee loppuaan ja teillähän sit tärppääkin heti eka yrityksestä, vai mitä ;)? Mä olen ainakin päättänyt niin teidän puolesta.
Anir, pahoittelut tädistä :(. Miten se taas ehti teilläkin poiketa? Mulla viime menkat oli täysin "oireettomat", mutta jotenkin mietin, että olisinko ovuloinutkaan ollenkaan, kun tissitkään ei kipeytynyt. Muutenkin mulla on menkat niukentuneet ja lyhentyneet km:n jälkeen, mutta toisaalta voi olla, että sillä ei ole mitään tekemistä tuon km:n kanssa, vaan että se liittyy ihan tähän normaaliin vanhenemiseen. Voimia tädin runtelusta toipumiseen ja tsemppiä uuteen kiertoon.
Miten teitä A:lla alkavia onkin noin monta :)???
Kristinamom, tuttu tunne tuo kaupassa itkeskely. Mä olen välttänyt konkreettisen kyynelehtimisen toistaiseksi, mutta itsekidutus vauvaosastolla saattaa johtaa siihen vielä jonakin päivänä, jos en osaa tapojani muuttaa. Voimia kaiken läpikäymiseen.
Iloista viikonloppua ja plussia kaikkiin testeihin!!!
Niisku