Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen -SYKSY 2010-
Kommentit (507)
Joopa joo, menee uuden vuoden toiveiksi vauvajutut.
Menossa kp 3/27, joten mitäs tässä.
Turhauttaa, kummastuttaa.
Pahoittelut kaikille tähän ketjuun tippuneille ja osanottoja menetyksestä. Eihän tähän ketjuun kenenkään toivoisi joutuvan.
Pahoittelut myös tädin yllättämille. Miten ihmeessä tästä ketjusta niitä plussia tulee niin harvoin ja hitaasti??? Niin monta kertaa olen minäkin kuullut väitteen, että km:n jälkeen raskautuminen on "helpompaa", mutta totuus tuntuu olevan toisenlainen. Surullista :(.
Voimia ja tsemppiä yritykseen silti. Ja uskoa siihen, että tärppejä vielä tulee.
Omaa napaa: tänään oli se odotettu varhaisultra. Pelotti aivan sairaasti mennä sinne. Oireet on palanneet sen yhden oireettomamman päivän jälkeen, mutta silti oli semmonen olo, että ei se ole niin sanottu, että siellä ketään on. Mutta oli kuitenkin. Sintti oli ihan oikeassa paikassa, vastasi viikkoja ja syke oli selvästi näkyvissä. Hetkeksi helpotti ja olen niiiiiiiiin onnellinen. Tätä varten kannatti taistella kaikkien turhautumisien läpi, vaikka helppoa se ei ollutkaan. Meillä siihen meni seitsemän pitkää kuukautta km:n jälkeen, eikä tässä tietenkän vielä olla täysin turvallisilla vesillä, mutta pitemmällä kuitenkin kuin viimeksi ja sekin on jo jotain, vai mitä :)?
Tsemppiä ja iloista joulunodotusta kaikille!
Niisku 6+4 (lääkärin mukaan)
Olen käynyt täällä tunnin välein töiden jälkeen tutkimassa joko sun kuulumiset löytyy!!
Hieno homma, että pikkuinen siellä köllötteli!
Täällä on nyt kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että raskaus sujuu niinkuin pitääkin ja loppuun asti!!! Olen niin iloinen sun puolesta!
Noo ja Nippe: Pahoitteluni teille molemmille.
Niiskurouva: Onnea hyvistä ultrakuulumisista :)
ON: kp1 taisi tulla täälläkin, tai siis huomenna on varmaan varsinainen kp 1. Päivän tuhruttanut ruskeaa vuotoa ja nyt jäi ihan punaistakin pyyhkiessä. Ei kuitenkaan vielä niin paljoa, että ihan kp 1 olisi. Eli kierto venyi nyt ainakin 35 pv mittaiseksi. Toivottavasti ei ole jatkossakin suunta tuollainen. No, eipä ole sitten ainakaan mikään jouluherkku kielletty :F
-Aveena, kp 35/28-35
Pahoittelut Aveena ja Noo!! Kukahan rikkois ton tädin auton niin et se ei pääsis kurvailemaan noin ahkeraan tähän pinoon??
Onnea Niisku ja tsemppiä jatkoon! Käy välillä päivittämässä, et missä mennään? Ainakin sit np-ultran jälkeen ku vois jo vähän hengähtää enemmän...ehkä? Voiko sitä enää hengähtää missään vaiheessa km jälkeen??
ON: Kattelen ku kissa makaa patterilla ja on niin autuaan näköinen, itse pitäs kohta lähteä pakkaseen...hrrr..!
Päätin testata kaikki rahani tässä kierrossa ja ettiä sen oviksen!! Aloin siis jo eilen tikuttaa vaikka kp. vasta 7, mutta olin huomaavinani haalean viirun? Eli olisikohan se tuloillaan? Aion olla täydessä sotavarustuksessa kun kaksi vahvaa viirua testiin pamahtaa;)
Evelina: Mulla kävi niin että lääkäri epäili sikiön kuolleen viikolla 6+3 kohtuun ja teki tämän diaknoosin viikolla 11+6. Mutta todellisuudessa sikiö oli kuollut 9+ jotain, koska oli ulostullessaan niin "valmiin ihmisen" näköinen, 6-viikkonen ei ole sellainen. Mutta siis se että se voi majailla pitkäänkin kohdussa, ennen kun elimistö poistaa sen tai sitten käy niin ku mulla elli lääkkeellinen tyhjennys. Yleensä kai ihan alkuvaiheen km. tulee lopulta itsestään ulos kun hormonitaso laskee... Mut ymmärrän sun olotilan hyvin!! Mä ainakin halusin et kaikki olis mahdollisimman nopeesti ohi ja elämä jatkuu.
Pahoittelut tädin vierailuista ja onnea plussista :)
Evelinalla tosi ikävä tilanne, toivotaan että sulla pikkunen tulee nopsaa ulos niin pääset inhottavasta tilanteesta pois :/ jaksamisia!
Mulla ei vieläkään mitään uutta, menkat kestäneet jo ties kuin kauan, ilmeisesti ihan normaalia km:n jälkeen nuo erittäin runsaat menkat. Mä aattelin että jos nyt tässä jossakin vaiheessa toivon mukaan taas raskaudun, niin aioin hankkia myös dopplerin. Jos vaikka tois jonkinlaista mielenrauhaa ja karsisi ne turhimmat lääkärissä juoksemiset.
Mutta nyt ei saa mennä asioiden edelle. Sais vaan tämän joulun alta pois niin jaksaa taas paremmin. Mua ei nyt vois jouluhommat vähempää kiinnostaa (enkelitytön la oli 24.12) joten ei pahemmin nyt juhlita... Mutta ehkäpä se 2011 on sitten se onnen vuosi toivottavasti mahollisimman monelle meistä!
Odottelu siis vaan jatkuu edelleen...
Noo: Pahoittelut menkoista... taitaa aika uusi olla tädin kulkupeli, kun näin varmasti aina perille pääsee...
Aveena... jospa ei ois menkat vaan ois vaan sitä alkuraskauden vuotoa??? Täällä toivoa pidetään yllä edelleen onnistumisestasi!
Niisku: Mukava kuulla positiivisiä uutisia täällä ja hyviä uutisia kannattaa aina hehkuttaa! Hyviä vointeja sinulle ja vauvalle!
Taide: Ihan hirveesti ei oo kokemusta noista ovistesteistä (pari kiertoa), mutta eka testailin liuskatesteillä ja totesin, että niistä oviksen voi päätellä jotenkuten, mutta parhaiten sen saa bongattua kyllä niillä hymynaamoilla, tosin hintaahan niille kertyy, mutta mitäs sitä nyt jättäis tekemättä että sen pienokaisen syliinsä saisi... Ainakin itsellä tuntui ne viivat välillä vahvistuvan ja sitten vaikeuksia tuotti tulkita, että mikä se viivan vahvuus on sitten millon se on vahvimmillaan.. Eli turhahan sitä oli jälkikäteen bongata, että ahaa eilisessä tikussa oli tätä päivää vahvempi.. Tosin heittelehtivän kiertoni vuoksi, en saanut niillä hymynaamoilla viime kiertoon hymyä ollenkaan... Ajattelin vielä toisen kerran kokeilla noita hymynaamoja... Tilauksessa ovat, toivottavasti ei pakkanen pilaa niitä postilaatikossa kunhan tulevat...
Eveliina: Sympatiat on puolellasi. Toipuminen km olisi helpompaa, kun kaikki olisi ohi. Itsellä elämäni pisin viikonloppu, kun np ultrassa pe kuulin vauvamme kuolleen jo 6 viikkoa aikaisemmin ja piti odottaa viikonlopun yli tyhjennystä... Ainakin itse pääsin toipumaan henkisesti vasta, kun tiesin, että kohtu on tyhjä...
Nippe: Ihan kunnon vuotoa tämä kyllä on, en oikein alkuraskauden vuoteluihin usko (etenkään, kun ei sitä plussaa koskaan tullut..)
Oma uskoni tähän kiertoon loppui oikeastaan jo eilen illalla, kun juuri ennen nukkumaanmenoa vuoto äityi ihan kunnon punaiseksi.
Aamulla ja päivällä näytti tosin jo siltä, että taisikin olla vain kertahulahdus, mutta iltapäivällä vuoto alkoi taas ihan punaisena oikein kunnon hyytymän kanssa (pahoitteluni kuvailusta).
-Aveena, kp 1/28-35
... ovat nyt löytäneet oikein kunnolla tänne meillekin!!
Kova halu on uudelleen raskautua ja saada syysvauva, mutta nyt se iski se PELKO!! Kuinka kestän uuden raskauden alun, kun olen jo nyt aivan varma että seuraavakin raskaus menee kesken!! Mieheni ei ymmärrä tunnetta ollenkaan ja iloitsee vaan, tulevasta ja mahdollisuudesta uuteen raskauteen.
Lisäksi katkeruus on koko ajan läsnä... Naapurin kolme vuotiaan äiti joka huutaa ja haukkuu pientä lasta päivittäin, niin että me täällä naapurissa ollaan välillä ihan tippalinssissä. On raskaana ja tulee päivittäin vastaan pihalla, jolloin tekisi mieli alkaa huutaa täyttä kurkkua. Lisäksi tuttavapiirissä on yllätysraskaus, kunnon bilehile, joka ei edes tiedä kuka lapsen isä on :(
LÄhipiirissä on myös ristiäisi nyt oikein urakalla, sunnuntaisissa pillitin kokoajan!
Ei osaa iloita muiden puolesta :(
Pahoittelut, pakko oli purkaa johonkin fiilikset, kun kaikilta tulee vaan kommenttia, että kyllä se vielä teillekin koittaa! Ja onneksi meni noinkin ajoissa kesken, jos olisi ollut pidemmällä olisi paljon vaikeampaa.... joojoo!! :(
Olen aivan pois tolaltani itken kiljun ja nauran kotona yksin ja en tieda mita tehda joten ajattelin tulla talle foorumille! Plussasin juuri asken aivan puun takaa, paatin etta en enaa ajattele olenko raskaana vai en koska elimisto on tehnyt nyt n 4 kk tajuttomia oireita aivan tyhjasta no tanaan ei sittenemnkat alkaneet joten ostin toiden jalkeen testin ja oikein selkea plussa!!
No mieheni sai sitten joululahjakasi mita halusi eli plussa testin! Tosin tanan iltana tulee kylla etuajassa lahja kun en voi mitenkaan odottaa!!!
Nyt rukoilen joka yo etta kaikki menee hyvin!
mulla on tänään tasan 2 vuotta enkelitytön syntymästä, rv oli tuolloin 18+.
Myös menkat alkoivat , kp 1/24-29 mutta osuvasti juuri tänään.
Itkettää, masentaa ja vituttaa.
Treenit sujuu hyvin mutta se ei nyt auta kun olen vaan parkunut kokoaamun että miksi MIKSI ihmeessä mua ei ikinä onnista :(
Mä notkun täällä pinossa ikuisesti.
vedän kilon karkkia ja menen takaisin peiton alle parkumaan.
ihan hirveetä ku toivoo vaan kuolevansa pois niin ei tarttis olla pääkoppa niin koetuksella :(
tiedän niin tunteen, ajattelen tällä hetkellä juuri samoin. Vaikka enhän saanut kantaa vauvaani noin kauaa kuin sinä, mutta tuska on silti valtava. Olen nyt nukkunut kellon ympäri ja vain nuo koirat saa mut nousemaan sängystä. Olen myös kiukkuinen itselleni kun annoin luvan toivoa vielä että jospa kuitenkin kun arvot nousivat jo 300. Eilen kuitenkin ultrassa ei näkynyt mitään tai sitten on niin pieni ettei näy sen takia. Ja nyt sitten pitää ravata viikoittain verikokeessa että koska ne arvot alkaa laskea kun tähän asti on vaan noussut. Eikö tämä ikinä lopu? Tulis nyt ulos sieltä että kroppa normalisoituu joskus ja voin edes harkita hoitojen jatkumista.
En ole taipuvainen masentumaan, mutta nyt kyllä masentaa...
Sohappylle kuitenkin onnea plussasta, tarrrasukkia mukaan!
Onnea plussasta! Aivan paras joululahja!
Miina: Joo täällä ihan samat fiilikset, kova halu raskautua uudelleen, nyt jo myönnän ehkä että taitaa taudin kuva olla vauvakuume ;) Ja pelko on iskenyt tännekin, kaavinta tehty elokuussa ja 4 menkat ennättäneet tulla... eikä raskautumisesta tietoakaan... Tänään jo paniikissa yritin soittaa neuvolaan, että saisko sitä aikaa gynelle, että tarkistais onko kaikki ok, kun ekassa raskaudessa raskautuminen onnistui niin pian ja nyt... Eli pelko saako sitä yhtä nyttiä edes ikinä on iskenyt. Lähipiirissä ei ole vauvauutisia, joten olen selvinnyt siltä osin helpolla. Mikä tässä raskautumisessa nyt on niin vaikeeta? Koulussa peloteltiin niin teiniraskauksista ja ehkäsyn tärkeydestä ja sitten kun sen jättää pois, niin ei sit kuiteskaan tapahdu mitään???? Toisaalta sittenhän se PELKO iskee oikeen isolla kirjaimilla, jos niin onnellisesti kävisi, että raskautuisi uudelleen, koska sitten pelättäs keskenmenoa sitten synnytystä jne...
No seuraava ovis pitäs sattua joulun ja uudenvuoden väliin, että taas todennäköisesti viikolle, jolloin työt vie voimia ja yritys jää vähemmälle...
Nippe: Meillä surkuhapaisaksi asian tekee, kun esikoinen sai alkunsa kun olin juuri kaksikymmentä täyttänyt, hetken seurustelun jälkeen ja pillereiden läpi... pillereiden syönnin ja kolmien valekuukautisen takia sain tietää raskaudesta vasta rv.18. Ja nyt kun olemme molemmat miehen kanssa kasvaneet ja vahvistaneet parisuhteemme kuntoon ja oikeasti haluaisimme lapsen (vaikkakin esikoisemme onkin maailman rakkain) ja haluaisimme kokea OIKEAN raskauden alusta asti jännäilyineen ja kaiken mitä siihen nyt liitty, niin se ei olekaan enää niin helppoa :( Olisiko sittenkin niin että mitä vähemmän sitä suunnittelee, ajattelee ja stressaa sitä onnellisemmin se päättyy?!
Lyhyesti pienet valittelut ennen töihin lähtöä. Tein aamulla testin ja puhdasta negaa näytti. No ainakin voi tänään pikkujouluissa nauttia muutakin ku limpparia. Ei oireita suuntaan tai toiseen eli luultavasti kierto taas pidentyny. No toivotaan vielä et tää kierto ois ollu hieman pidempi jollon simppoja ois ollu paremmin liikenteessä eikä vaan vielä näyttäny testi mitään. Mut ei oo kyllä toiveet hirveen korkeella. Ens kierrossa sitten niitä ovistikkuja...
JaSu kp 33/32-?
Joulu lähestyy ja kaikki joulupaketit on hankittu jo marraskuussa valmiiksi. Kotiin en aio juuri joulua laittaa, ei huvita. Pitihän jouluvalmistelujen olla vähäiset koska minulla piti olla jo todella suuri vatsa, mutta toisin kävi... Ei tarvinnut omalle nyytille lahjoja hankkia, ei tarvinnut valmistella hänen tuloon kotia... Eikä edes uudesta nyytistä annettu lupausta "joululahjaksi". Jouluna pitäisi aloittaa uuden oviksen metsästys, enää kaksi mahdollisuutta saada plussa raskaustestiin, ennen keskenmenneen esikoisen laskettua aikaa. Jouluna syödään ja testaillaan ovista ;) Stressi siitä saako koskaan edes sitä yhtä lasta painaa päälle, kumpa asuisin isolla paikkakunnalla, jossa olisi mahdollisuus käydä helposti yksityisellä gynellä tarkistuttamassa tilanne, onko kaikki ok. Mutta koska matkaa lähimmälle yksityiselle on reilusti, ei käynti onnistu ellei ota töistä vapaapäivää. Ja vapaapäiviä ei noin vain ole mahdollista saada.
Tietääkö kukaan mistä ajankohdasta lasketaan vuosi kuluvaksi, jotta pääsisi tutkimuksiin kunnallisen kautta. Siitä kun ehkäisy jätettiin pois vai siitä kun on raskautunut vai siitä kun keskenmeno on tapahtunut vai siitä kun kaavinta tehty? Siis tapauksessanihan kaavinta tehtiin n. 6-7 viikkoa "vauvan" kuoleman jälkeen. Täällä hermoheikko kyselee...
Olipas taas omanapaista purkautumista, mutta tää asia alkaa vaivata mieltä todenteolla. Toisaalta elämässä on tulossa lähivuosina suuria muitakin päätöksiä eteen, joten tieto mahdollisesta vauvasta tai siitä ettei sitä koskaan saisi auttaisi näiden päätösten teossa. Halu vaihtaa työpaikkaa, asunnon rakentamisen aloittaminen (minkä kokoinen asunto ja mille paikkakunnalle) tai valmiin ostaminen ja mahdollinen paikkakunnan vaihto näiden myötä.
Miina: Asiat tosiaan eivät mene aina niin kuin suunnittelee. Lapsi saaminen on niin monesta asiasta kiinni, että ihan käsittämätöntä miten toisilla raskaus voi alkaa pillereistä huolimatta ja sitten kun sitä oikeesti tahtoo ja suunnittelee, niin ei onnistu vaikka mitä tekisi.
Jasu: Plussahan ei kaikilla aina heti näy... toivotaan tädin pysyvän poissa...
Hyvää joulua kaikille ja vauvarikasta vuotta 2011 meille kaikille!
Voimia Nippe! Ja kaikki muut joiden varastettu "laskettu aika" lähestyy. Lähetän teille paljon haleja ja voimaa kestää tilannetta ja toivoa tulevaan, ettei kukaan heittäisi kirvestä kaivoon!!
On: Täällä odotellaan ja metsästetään ovista, joulunpyhiksi saapuvaksi. Toivotaan että tärppää ja tulee! Samalla yritän selvittää omia rajojani Uhmiksen kanssa, joka levittää mun pään ehkä 1500 kertaa päivässä. Miten mulla on näin LYHYT pinna!!! Huoh.
Ikävä kyllä joudun odottelemaan ensi vuoden puolelle saakka, suunnilleen... odottavan aika on pitkä :)
Minähän en ovista tikuttele, mutta tuntemuksien mukaan se on näinä päivinä, ja ihme kyllä sain isännän innostumaan petipuuhista oikeaan aikaan. Voi kun tässä kierrossa onnistaisi, alkaa usko loppua. 25.12. olisi alkanut äitiysloma ja mies muuttaa mielipidettään kolmannesta lapsesta vähän väliä. Nyt en ole vähään aikaan vauva-asiasta mitään puhunut, mutta eipä ole mieskään vaatinut ehkäisyä. Haaveeni olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun ensi syksynä alkaa olla kohta pelkkä haave, sitten pitää alkaa keksiä muita juttuja, ettei pienen koululaisen päivät venyisi liian pitkiksi.
Meille kaikille vauvarikasta loppuvuotta ja rauhallista joulua!
No kai tää terapiasta käy yksinkin kirjoittelu... ;) No KP 1 jälleen, eikä sinällään ollut yllätys. Että raskaustestit laatikossa jäivät käyttämättä tällä erää. Onkohan tää joku elämän testi, että miten pitkään kärsivällisyys yrityksessä riittää. Mutta tällä erää tuntuis siltä, että jos nyt yhden käärön elämässäni saisin syliin asti, niin olisin onnellinen, en toivo enkä pyydä kahta, mutta edes yksi...